lauantai 28. kesäkuuta 2014

Potutuslauantai osa 52

Minulla on päässä melkein "ziljoona" sellaista yleismaailmallista asiaa, jotka ottavat kupoliin, mutta kirjoitetaan niistä vasta ensi osassa. Saan pohdittua asioita ehkä useammalta eri näkökannalta ja saan ne näkökulmat suollettua paremmin bittiavaruuteen. Nyt ihan muutama pieni omakohtainen potutus. 

Äitilläni oli tänään pyykkiä kateissa, jälleen, taas ja kerran. Siis ovatkohan osa niistä hoitajista ihan oikeasti lukutaidottomia, kun äitini on kauniisti merkannut sellaisilla ommeltavilla nimilapuilla ihan joka ainoan vaatekappaleensa. No hän on lähes tulkoon siirtynyt itse pesemään käsin vaatteensa, kun valkoiset rintaliiviti ihan uudet, tulivat pesusta ruman harmaina. Äitini oli kadonnutta pyykkiä jo peräänkuuluttanut neljältä eri hoitajalta, onnistumatta. No minä lähtiessäni käännyin sellaisen vanhemman, ihanan, kohta eläkeikää lähestyvän hoitajan puoleen ja hän lupasi hoitaa asian. No tarkistan ensi perjantaina, löytyikö pyykki. Sanoin tälle ihanalle hoitajalle, että olenko minä universumin ainoa omainen, joka on nyt pikkuisen tyytymätön talon toimiin? Hän vastasi, että en ole. Periaatteessa asiat ovat siellä hoitopaikassa aika mukavasti, mutta sitten tulee tälläisiä pikku asioita, jotka hiertävät. Niin kuin sellainen asia, että äidiltäni katoaa sitä pyykkiä ihan joka kerta, kun hän uskaltautuu sitä pesettämään.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. *linkki*. Autsch, voiko tuohon mitään muuta sanoa? Tuollaista lastausta voisi kuvitella näkevän jossain harvinaisen alikehittyneessä maassa, mutta Suomessa, jäyks. Missä ihmeen moodissa ovat kuskin aivot olleet, kun hän on lastannut autonsa?

*linkki* Naiselle tuomio julmasta pentubisneksestä. Mikään tuomio ei juurikaan ole tarpeeksi ankara koirien ja muiden eläinten julmasta kohtelusta. Erityisen paljon minua ottaa kuuppaan se seikka, että tuo nainen toimi Kirkkonummella, siis kotikunnassani. Liikettä niveliin kunnan virkamiehet. Jokaisen kansalaisen tulisi myös tehdä ilmoitus, jos vain joutuu todistamaan eläinten kaltoin kohtelua.

*linkki* Mikä koirarotu sopii lapsiperheeseen? Jos joutuu lehtitietoa käyttämään eläintä valitessaan, niin ehkä on parempi jättää se eläin hankkimatta. Siihen asti, kunnes sitä tietoa on oikeasti niin paljon, että ei tarvitse lehtijuttua enää siihen avuksi. Kun oikea vastaus on "ei välttämättä mikään ja mikä tahansa rotu". Jos aktiviteettia riittää ja oikeaoppisuutta, niin ihan mikä tahansa koirarotu voi sopia myös lapsiperheeseen. Itse olin kolme kuukautta tyttäreni syntymän jälkeen fyysisesti niin poikki, että siihen tilanteeseen ei olisi mahtunut mitään eläintä. Raskauteni oli tosi "vaikea" ja fyysinen kuntoni oli lähes nollassa raskauden loppupuolella. Lopputulos oli se, että aina kun tyttö nukkui, niin minäkin nukuin:). Noin kolme kuukautta. Sitten kehoni alkoi toipua.

*linkki* Voi ei mikä turistiperhe. Varsinaisia turistiporsaita. Voisikohan suomalaiset olla tuollaisia hirviöitä ulkomailla. Kyllä varmaan Suomestakin löytyy erinomaisen huonosti käyttäytyviä.

No jatketaan vähän turismista:) Jos lähdette matkoille ja satutte ottamaan seksileluja mukaanne, niin ottakaa hyvät ihmiset niistä ne patterit pois. Ettei käy niinkuin tälle nuorelle naiselle. *linkki*. Voipi olla pikkuisen ikävämpi juttu, kun niitä dildoja kaivellaan ulos laukuista.

Pari kevennystä loppuun. Tennistähti pysäytti liikenteen ja pelasti koiran. *linkki*

Tämän koiran tasapainoiluvideo *linkki* on kyllä yksi hienoimmista tasapainojipoista, mitä itse olen nähnyt koiran tekevän. Ihmetelkää!

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonlopun jatkoa Ossilasta.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lohtupossu


Juhannuksesta on selvitty. Meillä meni aatto maalatessa miähen kanssa. No olisi sen juhannusaaton huonomminkin voinut viettää. Onneksi oli vilakkaa, tilastoihin ei päässyt montaakaan ihmistä.

Tälläisen Riihimäen lasiporsaan ostin netistä samana päivänä, kun rypistin sitä autoni peltiä. Kyllä lasi voidaan värjätä ihmeellisen väriseksi. Nyt minulla on näitä Riihimäen lasipotseja kaksi kappaletta. Täytyy varmaankin kerätä värisuora täyteen. En tosin kylläkään tiedä, minkä värisiä näitä löytyy, mutta luulisi ainakin, että joulunpunainen lymyää jossain:)



Sain eilen oopperakaveriltani jonkin verran raparperia, kun kävin kyläilemässä hänen luonaan. Ihan mielettömiksi kasvaa kaksikin isoa puskaa. No meillä on ehkä viiden vuoden päästä samankokoiset, tai sitten ei. Voitteko kuvitella, yritin tehdä raparperipiirakkaa. Siellä se nyt muhii uunissa ja mikäli en polta sitä, niin saamme maistiaisia miähen kanssa jälkkäriksi. Miäs meni hämmästyksestä suorastaan sanattomaksi, kun soitin hälle ja sanoin, että tuopa kuule vaniljakastiketta tullessasi kaupasta. Minulla on raparperipiirakka tekeillä.

Ossi on ollut pikkaisen vaisu pari päivää. Minun tarttee tutkia, ettei sillä vain ole tassu kipeänä. Mitään muita oireita ei kyllä ole ollut. Ossilasta terveisiä ja hyvää viikonalkua!




torstai 19. kesäkuuta 2014

Iloista juhannusta Ossilasta!

Potutuslauantai ei ilmesty nyt sitten juhannuspäivänä. Koettakaahan kestää:) Käsittämätöntä, mutta totta, että pottulauantait ovat tosi suosittuja. Enpä olisi tuotakaan uskonut, kun sitä sarjaa aloittelin.

Hei katsokaa ja ihmetelkää (k-18 kuvia lähestulkoon) Nainen otti rajatonta rusketusta. Ja kuvat perään. Tuollainen pitäisi olla lailla kiellettyä, vaikka kyseessä olikin nuori ja nätti nainen. Meikäläinen kun menisi tuolla lailla levittelemään, niin johan siinä voisi muutama koiranulkoiluttaja saada täällä pahoinvointikohtauksen. Kolareista nyt ei sentään olisi pelkoa. Jutussa oli kyllä jossain sivussa linkki tälläisiin harvinaisiin koirarotuihin. Luulen, että Swedish vallhund on länsigöötanmaan pystykorva. En nyt mene vannomaan kuitenkaan. Kannattaa selata kuvat läpi, koska siellä oikeasti on rotuja, joihin tuskin ikuna tulette törmäämään. En ole ikinä kuullutkaan catal burynista eli turkinseisojasta. Toivottavasti meni se vieraskielinen nimi oikein. Sitten oli vielä joku catahoula cur elikkä catahoulan leopardikoira, amerikkalainen koirarotu ja sokerina pohjalla mah thai lang ahn. Se näytti minusta ihan karvattomalta koiralta, jäyks, mutta oli sillä lyhyt sinertävä turkki. Googlasin rotua.

Nyt kun juhannus lähestyy ja tiskikoneen käyttö lisääntyy, mikäli ette käytä kertakäyttö astioita, niin pistäkää mieleen seuraavasta älä laita näitä astioita tiskikoneeseen. Voin kertoa, että itse olen kokeillut rautapadalla, ja se meni tosi ruosteiseksi. Jouduin käyttämään rautavillaa ja öljyämään sen padan, sekä "polttamaan" öljyn kiinni siihen pataan uunissa. Tuli siitä ihan kelpo valurautapata, vaikka itkin ja nauroin yhtä aikaa, kun poistin padan tiskikoneesta.

Tämän brittiläisen tilan työntekijät olivat ihan äimänä, kun yhtäkkiä kaikki naarasmarsut olivatkin kantavina. No ainakin se naaraslaumaan eksynyt uros oli varmaan onnellinen. Pääsi siittämään sata marsua lähestulkoon kerralla. On se voinut olla aika uuvuttava kokemus urokselle.

Ihan takuulla joku näistä asioista saa teidät hiiltymään. Minut ainakin muutama jutun asioista saa ihan raivon partaalle, vaikka ne asiat ovat loppujen lopuksi kuitenkin melko pieniä tässä elossa.

Hei, koska tänne blogiin on eksytty haulla "muurahaisten torjunta luonnontuotteilla" niin tuossa on linkki aika luonnonmukaisiin konsteihin. On tänne eksytty muuten haulla "miten suojaan lasipöytäni naarmuilta". Luulen kyllä, että olen maailman paras henkilö kertomaan, miten onnistun naarmuttamaan lasipöytäni. Siitä syystä meillä ei olekaan lasipöytää, vaan musta graniittipöytä olkkarissa yhtenä pöytänä.

Juhannuksesta on tulossa viileä, mutta se on vain hyvä. Ei tule niin paljon hukkumisia. Joku aloitti juhannuksen kolaroimalla jo tuossa Lahdentiellä. En tiedä onko kolarisuma jo selvinnyt, mutta onneksi olkoon vain. Kolari taisi olla kuitenkin pelkkää pellin menetystä, mutta siihen katkesi joidenkin juhannuksen vietto. Meille tulee naapurit seitsemältä syömään. Olen laittanut sellaisia vihanneksilla ja vuohenjuustolla täytettyjä kesäkurpitsoita. Periaatteessa ne ovat uunia vaille valmiit!

No, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa juhannusta kaikille teille täältä Ossilasta. Olkaahan varovaisia kokkojen kanssa, jos satutte niitä polttelemaan!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pari sanaa Pariisista

Muutama sananen Pariisista, ihan näin turistin silmin. Olen käynyt Pariisissa kuusi tai seitsemän kertaa, nyt tämä kerta mukaan lukien. Tällä "minimatkalla" oli kuitenkin vain yksi tarkoitus: nähdä tyttöä pitkästä aikaa. Tyttö jätti sydämensä viime vuonna Pariisiin ja matkusti sitten itse perästä viime vuoden syyskuussa.

Jos rakkaus kestää, niin sitten mekin matkustamme varmaan useammin miähen kanssa tyttöä katsomaan. Tytön olisi pitänyt itse asiassa tulla jo huhtikuussa Suomessa käymään, mutta sitten tuli kaiken maailman säätöä ja hänen piti lukea ranskan kielen tasotestiin, joten hänen tänne tulo venyi ja sitten lopputulos oli, että me menimme miähen kanssa katsomaan tyttöä.

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Chatillon Paris, *linkki*. Oikein viehättävä, kuusikerroksinen, pieni, kolmen tähden hotelli, joka sijaitsee todella rauhallisella paikalla 14. kaupunginosassa, Montparnassella, ihan Montparnassen etelälaidalla . Lähin metropysäkki on Alésia. Tätä hotellia voi ihan huoletta suositella. Hotellissa oli hyvä aamiainenkin. Ranskassakin syödään, ainakin hotelleissa, nykyään kunnon aamiainen, ei pelkkää maitokahvia ja croissantia. Hotellin hissi vain on niin naurettavan pieni, että sinne mahduimme juuri minä ja miäs, sekä käsipakaasit. Amerikkalaista turistia jättilaukkuineen hissiin ei mahdu. Me otimme molemmat vain käsipakaasit mukaamme. Hyvin mahtui kolmen päivän vaatteet, loppuosa laukustani oli täynnä tytölle vietävää. Kahdet pussilakanat, monta suomalaista lehteä, sekä salmiakkeja, jotka kylläkin matkasivat takaisin Suomeen, kun ne unehtuivat tytöltä hotelliimme. 

Rue de Alésian muistan matkaltani äitini kanssa Pariisissa, ihanasta kenkäkaupasta, josta ostin aikoinaan maailman ihanimmat, mustat lätyskäiset kengät. Ainoat kengät, joita Ossi sitten ikuna järsäsi ollessaan pentu. Todiste ilmeisesti siitä, että ne kengät olivat laadukasta nahkaa. No, eivät kengät tämän painonnousun myötä enää mahtuisi jalkaani, mutta ne olivat aikoinaan ihanat jalassa ja todella kauniit.

Nähtävyyksiä emme juuri katselleet. Kävimme tytön kanssa ihan muutamassa paikassa. Toinen oli tämä: *linkki* Arenes de Lutece. Jäänteet roomalaisesta amfiteatterista, (lainaus matkaoppaastamme) joka löydettiin vuonna 1869 Rue Mongen rakennustöiden yhteydessä. Alueesta on tehty puistikko, joka on jalkapallon ja petankin pelaajien suosiossa. Nyt portailla istuessamme petankin pelaajia ei näkynyt, nuoria futaajia sitäkin enemmän. Toinen varsinainen nähtävyys oli Jardin des plantes, jonka kukkaloistoa voitte ihastella *linkki* täältä. Oli aivan liikuttavan ihanaa katsella, kuinka tyttö liikkui Pariisissa kuin Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökkimetsässä, sujuvasti ja varmasti. Ehkä siitä on ollut jotain hyötyä, että olemme matkustelleet paljon ja tyttö on hyvin pienestä (kolmekuisena Amsterdamissa rintarepussa) seurannut mukana.

Tyttären miesystävä oli nähnyt hurjasti vaivaa selvitellessään hyviä ravintoloita. Siis ravintoloita, jotka eivät ole superkalliita ja silti ovat hyviä. Vaikka Pariisi on olevinaan ruokailijoiden paratiisi, niin tavallinen turisti ei näitä paikkoja löydä kuin lähes tuurilla. Toinen ravintola oli nimeltään Mollard. *linkki* Tätä ravintolaa voi oikein mielellään suositella. Yli kaksisataa vuotta vanha ravintola, joka on keskittynyt lähinnä mereneläviin ja kalaan. Neljä henkilöä söi "pitkän kaavan" mukaan, hyvä viini ruokajuomana ja lasku oli 158 euroa. Ei paha ollenkaan. Kolmen ruokalajin pelkkä ruoka oli muistaakseni 34,50 per nenä ja viinipullo jotain 13. Kivennäisvesipullo päälle, niin päästään summaan 158:) Toinen ravintola oli Latinalaiskorttelissa ja nimeltään *linkki* Le Pré verre. Minä ja tyttö syötiin erinomaista ruokaa, miähelle ruoka oli hänen mielestään vähän oudosti maustettua. No possuun oli laitettu kuivattua tähtianista ja kanelitanko, joten miähen mielestä vähän liian erikoista. Sanottakoon vielä, että miäs pitää enämpi sellaisesta "perusruuasta", ehkä saksalainen keittiö on eniten hänen mieleensä. Ei liian maustettua ja hyvin konstailematonta "perusruokaa":). 

No tässä pari ajatusta Pariisista jättiläiskokoisesta, kauniista kaupungista. Sanottakoon nyt vielä netistä luntattuna, että Pariisin pinta-ala on 105,4 neliökilometriä ja Helsingin pinta-ala on 187,1 neliökilometriä. Erona on vain se, että Pariisi on yhtä keskustaa, joka jatkuu ja jatkuu. Jos ajattelee Helsinkiä, niin ihan keskusta ei ole kuin muutama hassu neliökilometri. Jos turisti lähtee kävelemään Helsingin keskustasta ja kävelee kymmenen kilometriä luoteeseen, niin turisti onkin jo ainakin Leppävaarassa. Pariisissa se "keskusta" vain jatkuu ja jatkuu. Jos Pariisissa pitäisi kävellä nähtävyydeltä toiselle, niin päivä menee pelkkään kävelyyn:) Eiffel-torniltakin Sacre Coeurille on jotain seitsemän kilsaa. Hyvät lenkkarit saa varata matkaan, tai sitten voi suosiolla siirtyä metroon. Ei tule ehkä niin kipeäksi jalat. Ai niin: punaisia valoja päin ei sitten kannata kävellä. Jalankulkijaa ei kyllä Pariisissa kunnioiteta pätkän vertaa. Vielä vähemmän kuin Suomessa. Täälläkään en astu suojatielle auton eteen, mutta Pariisissa se teko on täyttä itsemurhaa.  Oikein mukavaa viikon alkua Ossilasta!










lauantai 14. kesäkuuta 2014

Potutuslauantai osa 51

Bienvenue Paris. Kaksi ja puoli päivää Pariisissa tyttöä katsomassa. Sniis, sinne hän jäi taas. Onneksi tulee kohta käymään ja loppukesästä tulee varmaan poikaystäväkin, tai sitten tulevat molemmat vasta loppukesästä. Aikataulutus ei ole tyttäreni vahvin puoli. Oli ihanaa nähdä heitä molempia. Tyttö oli kultaisesti vanhusten kanssa aamusta iltaan ja poikaystävä liittyi seuraamme töiden jälkeen, ennen illallista. Ossi oli keskiviikosta lauantaihin klo 13.00 asti appiukon luona hoidossa. Hyvin olivat vielä pärjänneet. Tosin Ossi oli ärissyt putkimiehelle. Onneksi appiukko oli sulkenut Ossin yhteen huoneeseen, kun se oli ärissyt pahemman kerran putkarille. Ossilla taitaa olla joku putkimiesviha, krooninen sellainen.

Niin, se edellisen postauksen oikea rivi.Kuvassa ensimmäinen ja kolmas vasemmalta ovat possuja. Ensimmäinen vasemmalta on kivinen maatiaispossu, toinen vasemmalta on kivinen Namibiasta ostettu virtahepo, ei sarvikuono:), kolmas vasemmalta on keraaminen pahkasika. Miäs on tuonut sen tuliaisiksi minulle joskus Etelä-Afrikasta. Neljäs vasemmalta tai ensimmäinen oikealta, miten haluatte, on joku, mikä lie, eläin. Veikkaisin virtahepoa. Kopio 1:10 British Museumissa sijaitsevasta patsaasta, joskus paljon ennen ajanlaskun alkua. Löytöpaikka on suunnilleen nykyistä Egyptiä (muistaakseni). En nyt voi tarkistaa tietoja, kun pikkuisen patsaan pakkaus on kadonnut. Aikaisemmin säilytin tuota pikkuelukkaa sen alkuperäisessä pakkauksessa, joka oli sellainen muovinen läpinäkyvä ja sen pikku patsaan historiatiedot olivat kätevästi englanniksi siellä paketin sisällä. Sitten tyttäreni päätti ottaa patsaan huoneeseensa, enkä sen jälkeen ole nähnyt en pakkausta, enkä sitä englannin kielistä paperia:) Ihastuin siihen patsaaseen siellä museossa niin, että vain tuijottelin sitä ja muut seuralaiset joutuivat huutelemaan, että tule jo. Patsaassa oli jotain mystistä ja minusta tuntui, kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin itsekin. Lisäksi patsas tuntui juttelevan minulle. Heh, aniharvoin minulle käy noin, mutta muistan sen maagisen hetken. Sitten, kun näin sen pienen kopion siellä museon kaupassa, niin pakkohan se oli saada.

Jalkapohjat tuosta päkiän kohdalta ovat aika muussina. Kyllä Pariisi on jättimäisen iso kaupunki, vaikka siellä tietty kaupunginosasta toiseen joutuu siirtymään metrolla. Emmekä me edes halunneet mihinkään nähtävyyksille. Ne on nähty jo aikaisemmilla reissuilla. Pääpaino oli ihan ja vain tyttären tapaamisessa. Siihen tämä keskiviikosta perjantai-iltaan oli juuri sopiva aika. Tyttären hermo olisi pitemmästä ajasta mennyt täysin. Nyt annostusta taisi olla puolin ja toisin juuri sopivasti:)

Kuulin juuri, että Stubbista leivottiin sitten uusi pääministeri. Jos olen ihan rehellinen, niin mielestäni Risikko tai Vapaavuori olisivat molemmat olleet parempi vaihtoehto. Ehkä tässä on jotain Kokoomuksen taktiikkaa. Eduskuntavaalit ovat kuitenkin kohta, joten Stubbin pääministerikausi jää varmaankin aika lyhykäiseksi. No se siitä.

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Yksi pieni elefantti marssi näin....

En tiedä, onko tässä jonossa yhtään elefanttia, mutta siinä on kaksi porsasta. Nyt lajitunnistusta. Tunnistatteko possut? Oikea vastaus tulee lauantaina:)



Tänään meillä kävi parin ammattimaalarin porukka arvioitsemassa, mitä maksaisi kaksi jäljellä olevaa seinää. No hinta oli niin korkea, että veikkaan, että miäs meinaa tehdä lopunkin työn itse. Nyt miäs on vaan niin lopen kyllästynyt maalaamiseen. Uskon ja ymmärrän. Mitäs meni sanomaan, että hän tekee itte:)

*linkki* Kaivopuistossa juossut hirvi lopetettiin.  Poliisit lopettivat hirven, joka juoksenteli Kaivopuistossa. Varmaan monet ihmettelevät, että miksi, mutta minä olen sitä mieltä, että kaupungin keskustassa vauhkoontunut hirvi aiheuttaa turhan paljon vaaratekijöitä. Sitä paitsi niitä hirviä metsästetäänkin luokkaa monta kymmentätuhatta yksilöä vuodessa, joten yhtä hirveä ei auta paljoa surra.

*linkki* Katso tuore kartta, täällä on eniten punkkeja. No joo, voihan sitä kartastakin katsoa, mutta kun minun mielestä punkit ovat valloittaneet lähes koko Suomen, niin eipä "punkkivapaata" aluetta tästä maasta taida löytyäkään:).

*linkki* Tämä sitten on söötti juttu. 81 vuotta aviossa. Toivottavasti parilla on vielä edessään useampi vuosi.

Blogin päivitys on taas vähän sijaistoimintaa. Minun pitäisi näet lyhentää yhdet farmarit. Autsch. Tarvitsisi viikonloppuna olla vähän siistimmät farkut jalassa. Nytkin minulla on jalassa sellaiset ainakin kuusi vuotta vanhat, lahkeista jo pikkuisen rispaantuneet versiot. Minähän olen ihan farkkutyttö, vaikka olenkin kasvanut vähäsen normifarkuista ulos:) Hyvää viikon jatkoa Ossilasta!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Potutuslauantai osa 50

Viime viikko on jotenkin ollut ihmeellinen ja eilinen, hmmm, en nyt viitsi kiroilla, mutta toivottavasti ei uusiudu enää koskaan. Sain autooni sellaisen järkyttävän naarmun, joka ulottuu käytännöllisesti katsoen keulasta perään. Täysin tämän kaksiulotteisen näköni syytä. Meidän "päätietä" kunnostetaan ja siinä kaivetaan ojaa auki, joten siinä oli halvatun iso traktori. Se väisti niin paljon oikealle kun pystyi ja minä niin paljon vasemmalle kuin pystyin, mutta tuli vajaan puolen sentin arviointivirhe ja siitä syystä autoni kyljessa se järkky skraade. Meinasi jäädä äitini katsomisreissu tekemättä, mutta jotenkin sain itseni koottua ja ajettua sinne Lohjalle. Vajaan kymmenen kilsan matkan, itkin, raivosin ja huusin ja sitten totesin, että se nyt ei auta mitään. Täytyy jostain koettaa säästää muutama tonni ekstraa.

Tytölle ja hänen avokilleen on saatu vuokrattua asunto Pariisista. Siinä oli mukana ihan mieletön annos tuuria ja mamin laittama ilmoitus Hesarissa. Nyt yksi pieni virallinen kommervenkki, tälläinen kirjallinen takaussitoumus, niin he pääsevät muuttamaan. Suomalainen nainen, joka muuttaa vuodeksi takaisin Suomeen, vuokrasi heille pienen yksiönsä. Täysin käsittämätöntä, että ranskalaisille olisi kelvannut vain vuoden vuokra ennakkoon. Nyt selvisimme takuuvuokralla plus kuukauden vuokralla ennakkoon. Ei mitkään takauksemme kelvanneet ranskalaisille. Olisi pitänyt asua ja tehdä töitä Ranskassa. Tytöltäkin alkoi jo usko hiipua. Ai miksi asunto? No he joutuvat valitettavasti luopumaan tästä omakotitalostaan, jossa he asuvat tällä hetkellä. Tämän nuoren miehen isovanhemmat pistävät talonsa myyntiin.

*linkki* Naisen raadelleet koirat lopetettiin. No tuossa ei takuuvarmasti ollut muuta mahdollisuutta. Tuskin noita koiria olisi voitu pitää edes ns. "osaavissa käsissä". Kaikkien kannalta paras ratkaisu.

*linkki* Tytöt puukottivat ystäväänsä 12 kertaa. Onneksi joku ohikulkija pääsi väliin ja tyttö selvisi hengissä. Mistä näitä hulluja oikein tulee? Tässäkin tapauksessa pikkutytöt uskoivat johonkin mystiseen hahmoon, joka ilmeisesti "käski" heitä puukottamaan kaveriaan.

*linkki* Voi ei, mitä koiran kakkiminen aiheutti lentsikassa? Tuohon juttuun ei voi kommentoida kovin paljoa. Olisikohan omistajan kannattanut lenkittää koira ennen lentoa? Sitten olisi omistajakin voinut vähän "varustautua", autsch!

*linkki* Nonparelleista hätäpuhelu Englannissa. No tuota, omg. Ei ole kaikki englantilaisetkaan järjen riemuvoittoja. Voisitteko kuvitella soittavanne hätänumeroon puuttuvien nonparellien takia? Suomessakin hätäkeskukseen tulee aivan järjettömiä soittoja. Nyt en muista prosentteja enkä lukumääriä, mutta kuulin kerran radiosta, miten järkyttävä määrä hätäkeskukseen tulevista puheluista on jotain numero- tai osoitetiedusteluja. Ei voi olla totta!

*linkki* Naurettavimmat valitukset hotelleissa. Minä nyt en ainaskaan osaisi sanoa, jos Ossi ei olisi tyytyväinen hotellihuoneessa nukkumiseen. Ossi rakastaisi tapahtumaa, koska silloin se pääsisi nukkumaan ihmisten kanssa sänkyyn:)

*linkki" Varokaa hyvät ihmiset huijausviestejä! Ja tässä *toinen linkki*. Aika vakuuttava, valitettavasti.

*linkki* Pihka aiheutti söpön kesäyllätyksen. No ylläri ei ollutkaan mikään potutuksen aihe:) Nyt onkin omistajalla useampi koira kahden sijasta.

Kuulkaas minä koetan kerätä itseni ja alkaa miettiä säästökohteita auton korjaukseen. Onneksi pelti on kuitenkin vain peltiä, pitkin hampain todettuna.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihdetta Ossilasta!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Possumaisia ilon fiiliksiä.

Monet hauskat ajatukset tulevat annamarilta. Kiitosta. Olen kyllä ajatellut joskus kirjoittaa ihmeellisestä harrastuksestani, possujen keräilystä. Niitä on vuosien saatossa kerääntynyt noin kuutisenkymmentä. 

Olen vähän hamsteriluonne ja minun teki vuosikausia sitten mieli alkaa kerätä jotain. Mietin aika pitkään ja hartaasti, mikä voisi olla keräyskohde. Ajattelin rajata keräyskohteen siten, ettei se keräys paisuisi ihan mahdottomaksi. Ihan vakavasti ajattelin alkaa kerätä sammakkoaiheisia kahvikuppeja. No voin kertoa, että tähän päivään mennessä ei eteeni ole tullut ainuttakaan sammakkoaiheista kahvikuppia. Tämä sammakkoaihe tuli siitä, että näin miäheni kanssa Hampurissa eräässä antiikkiliikkeessä yhden älyttömän hauskan virvelillä kalastavan sammakon. Sammakko oli silloin aikoinaan olevinaan niin kallis, että emme raatsineet sitä ostaa. Olisikohan ollut jotain melkein 400 DM. Nykyrahassa hmm ehkä jotain 150 euroa.

No possuihin, joiden keräys alkoi siis aika lailla vahingossa. Olin ostamassa Astialiisa nimisestä liikkeestä miähelleni joululahjaksi sellaista kalalautasta, kun silmäni tarrautui yhteen lasipossuun. Kysäisin hintaa, mutta possu oli niin hankalassa paikassa, että myyjätär ei sitä saanut kaivettua ja sanoi, että 90 mk ja huomiseksi hän saa sen kaivettua sieltä näyteikkunasta. Vastasin, että tulen hakemaan:) Siitä sitten possuinnostukseni lähti liikkeelle.

Tässä kokoelmani ensimmäiset possut Astialiisasta, hmm joskus reilut 20 vuotta sitten.


Näitä possuja yhdistää se, että ne ovat lahjoja rakkaalta miäheltäni. Toinen on 50-vuotislahja ja metallinen "harley"-possu on äitienpäivälahja.
Nämä possut ovat kotiutuneet matkaltamme Jerseylle. Taisi olla vuosi 1996. Olisin ostanut possuja koko väriskaalan, mutta hinta esti taas kerran. Jersey on muuten aivan mahtavan hieno matkustuskohde, suosittelen. Jersey on myös kuuluisa hienoista käsinmaalatuista possuista. Isompi on tietty säästöpossu:)
Nämä possut ovat Berliiniläiseltä kirpputorilta. Puiset ovat suola- ja pippurisirottimia. Tavara peräpäästä sisään ja sirotus kärsän kautta. Veikkaisin jotain 1960-70 -lukua. Tai no oikeastaan minulla ei ole aavistustakaan, mutta veikkaus on tuo edellä mainittu. Säästöpossu oli edullinen, 2 euroa ja ihan ehjä. Ovat nuo puupossutkin ihan ehjiä.
Nämä kolme ovat eräältä Unkarin matkaltamme. Ossikin oli matkassa silloin vuonna 2004 tai 2005 kesällä.
Sniiis. Nämä possut ovat tytöltäni. Kaksi oikeanpuoleista hänen omilla pikku kätösillään valmistetut. Tuohon keskimmäiseen en juuri ikinä uskalla edes koskea, kun siitä varisee aina sitten vähän suolaa. Eräänä päivänä se valitettavasti murenee.
 Tässä pikkupossuhyllyni. Ostimme sen miähen kanssa pari vuotta sitten Kirkkonummen antiikkimarkkinoilta. Oikeasti se on sellainen leipomossa aikoinaan käytetty leipien nostatusmuotti eikä mitään antiikkia. No eiväthän minun possunikaan ole mitään antiikkia. Alimmalle hyllylle on sitä paitsi päässyt muitakin eläimiä.
 Voihan se olla, että viehtymykseni possuihin tulee jo lapsuudesta. Tämä on minun käyttämä "possumuki" lapsena. Arabian, olikohan se jotain Nooan Arkki-astiastoa. Mukiin kuuluu lautanenkin, mutta se oli niin kulunut ja osittain rikki, että heitin sen vanhempieni ekassa muutossa pois.
 Toisella puolella mukia on muitakin kivoja eläimiä. Olin julma äiti, kun sanoin "ei", kun tyttöni olisi nyt aikuisena halunnut ottaa mukin käyttöönsä.
Eikö ole aika magee taulu? Tosin miäheni on ostanut sen "meille" eikä "minulle":) Joku puolalainen tai tsekkiläinen taiteilija. Nimeä en muista. Aluksi katselin taulua vähän epäillen, mutta aikani sitä katseltua, tulin siihen tulokseen, että taulu on tosi hieno.
 Sateenvarjoteline eteisessämme. Valo ei riittänyt ja salamalla tuli hassu kuva. Siksi tämäkin possu piti kuvata olkkarissa. Muistaakseni possu on peräisin Amsterdamista.
 Puupossu Galerie Lafayettesta. Olin äitini kanssa Pariisissa toosi kauan sitten. Itse asiassa tämä possu on ensimmäisiä ostamiani possuja, mutta tästä ei vielä se keräyshimo syttynyt.
 Tuo ihana lila (Kumelan) edit: Riihimäen Lasin lasipossu on 50-vuotislahja eräältä hyvältä ystävältäni. Porsliinipossu tarttui pari vuotta sitten matkaan Katajanokan antiikkimessuilta. Se on muistaakseni signeerattu 1951 ja tekijä on sellainen kuin Svante Turunen. 
Siinä muutama possuistani. Muista annamari, että jos teidän melooni tarvitsee uutta kotia, niin minähän olin ekana "adoptiolistalla". 

Mukavaa viikon alkua kaikille Ossilasta!