Peittojeni valtias

Niin, tuossahan ne tärkeimmät. Matte on ostanut minulle, Ossille, uuden täkin ja pussilakanan. Ihanan pehmeä ja kuohkea. Kun se täkki meni pari päivää sitten ensimmäistä kertaa pesukoneeseen, en olisi millään laskenut siitä irti. Matte venytteli kitapurjeitaan ja oli minun siitä peitosta luovuttava pariksi tunniksi. Matte pisti sen peiton kuivuriinkin, joten ero ei ollut monta tuntia

Käväistiin Maten kanssa eläinlääkärillä. Vakkarilääkäri oli pitkällä sairauslomalla, joten sellainen nuori sijainen katseli minun tassujani. Tassut eivät olleet kovin pahat, joten hoidoksi tuli vain Malaseb-shampoota, eikä onneksi antibiootteja. Matte ihmetteli, miten nuoret eläinlääkärit näyttävät ihan pikkutytöiltä. Voisikohan se johtua siitä, että matte itse alkaa olla jo sen verran iäkäs, että monetkin ihmiset näyttävät jo nuorilta?

Ossilassa kaiken puolin kaikki hyvin, mutta voi, kun olen ollut murheellinen yhden FB-kaverin vuoksi. Tämä FB-kaveri on sellainen karkkareiden pienkasvattaja. Oikeasti pienkasvattaja, kun hän on tehnyt vain muutaman pentueen. Nyt keväällä syntyneestä pentueesta yksi urospentu katosi viime viikonloppuna. Oli keplotellut itsensä pihalla irti ilmeisesti pannasta ja juoksunarusta ja hilppasi luontoon. Veikkaan, että joutui raukka suden suuhun, kun Pulkkilassa juuri pari viikkoa sitten pari sutta söi kaksi lammasta. Nyt taisivat huitaista mäyräkoirapojan jälkkäriksi. Pahuksen sudet. Ne joutaisi hävittää Suomesta, mutta ne mokomat on suojeltu EU-päätöksellä. Niinkuin ei Siperiassa riittäisi susia. Me olemme täällä Suomessa kohta niin sanotusti nesteessä, kun niitä laumoja alkaa olla ihan joka puolella Suomea.

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa viikkoa kaikille.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Ameriikan ihmemaassa on demokratia puhunut ja pulinat pois. Ameriikan maa saa sitten juuri sellaisen presidentin kuin ansaitseekin, hyvän tai huonon. Remains to be seeing. Onneksi mäyräkoiran elämään ei minkään maan politiikka vaikuta hippusen vertaa. Se on aivan yhtä onnellinen, tai onneton, eikä välitä maailman tapahtumista mitään, vaan keskittyy ihan omaan itseensä, mäyräkoiramaiseen tapaan. Mitä, eikö kaikki mäyrikset teekään niin?

Jihuu, täältä tullaan matte.

 Ai, me menemmekin kotiin päin, blaah.

Mitenkä minusta tuntuu, että olisin siirtynyt takaisin koulunpenkille? Jokunen viikko sitten tyttäreni soitti ja puhelu alkoi näin: "Äiti, mikä on yksikön partisiippi?". Voi rakas, kysyt nyt väärältä henkilöltä. Tai tiesinhän minä, että partisiippi on yksi substantiivin sijamuoto, mutta mikä niistä neljästä- , tai viidestätoista? 

"Katso netistä, mikä sijapääte siihen tulee, sitten voin auttaa sinua tekemään poikaystäväsi suomen kielen tehtävät". Tässä kun vävykandin suomen kielen opiskelut etenevät, niin opin varmaan pikkuhiljaa ihan kaikki sijamuodot. Hei käsi sydämelle, osaatteko itse nuo kaikki sijamuodot? Tosin pikkuisen nolotti, kun vävykandi kertoi minulle kuinka monta verbiluokkaa on suomen kielessä. Jos muistini ei nyt vippaa, niin verbiluokkia on suomen kielessä kuusi.

Ehkä olisin päässyt aika lähelle, jos olisin pyöritellyt erilaisia verbejä päässäni jonkin aikaa. Ranskan kielessä verbiluokkia on neljä, mutta sitä kieltä minä opiskelenkin juuri nyt. Suomen kieliopin opinnoistani on ehkä 45 vuotta, ainakin lähemmäs. Opiskelen minä ruotsiakin, tai siis avustan tyttöä joskus. Pitäähän noita nuoria auttaa, kun kerta siihen kykenee. Ehkä he sitten vastavuoroisesti auttelevat meitä joskus. Kyllä olisi ihanaa saada tytär ja vävykandi asumaan tänne Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Semmoista Ossilasta tänä lauantaina. Nyt menen lämmittämään saunan ja lenkittämään Ossia. Mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta teille kaikille.

Lumiset terveiset Ossilasta

Tämän näköistä meillä oli vielä vajaat kolme viikkoa sitten. Miäs oli matkoilla ja pohdin, että pitää alkaa haravoida. No ajattelin, että jätän sen haravoimisen siihen asti, että iso pihavaahteramme varmasti on tipauttanut viimeiset lehtensä. 

 Sitten tuli hirmuinen tuulenriepotus ja tyhjäsi tämän pihan vaahteranlehdistä. Miäs tuli matkoilta ja puhalteli loput vaahteranlehdet pois pihalta sellaisella puhaltimella. Kaikkea ne insinöörit keksivätkin. No, lopputulos oli, että säästyin haravoinnilta:)

Nyt meitin piha on täynnä lunta. Vitsit, muualla tuli "viisi" senttiä. Mitenhän meitin pihalle päätyi ainakin viistoista senttiä. Enkä kuulkaa valehtele yhtään. Se vaikuttaa jotenkin se, että meiltä merelle ei ole kuin pari hassua kilometriä ja se jotenkin imuroi lumet tälle niemelle ja eritoten meidän pihaan:)

Meidän mukavat naapurit ovat pistäneet hevostilansa myyntiin. Harmittavaa, mutta minkäs sille voi. Vähän ihmettelen, kun se rouva sanoi, että tämä on heidän eläkepaikkansa, mutta ehkä hän oikeasti ei sitten enää voi pitää hevosia sen olkapäävammansa vuoksi. No, se talon myynti on pitkä projekti, kun ei tuota taloa oikeasti voi ostaa kuin ihminen, joka harrastaa hevosia. Muuten jää hienot laitumet ihan hukkaan ja hieno tallirakennus. Toivottavasti talli ei päädy mihinkään kaupalliseen käyttöön. Sekin voi olla mahdollista. On siellä kuitenkin joku viisi hevosboksia, siinä tallissa. Se kaupallinen talli olisi vähän painajaista, jos täällä alkaisi suhata autoja hirmuusti. No, siihen asiaan ei minulla ole paljoakaan vaikutusvaltaa. Mukavaa viikonloppua kaikille Ossilasta.