lauantai 21. helmikuuta 2015

Potutuslauantai osa 79

Tänään on sitten kansainvälinen äidinkielen päivä. Täytyy pitää kieli keskellä suuta ja koettaa kirjoittaa mahdollisimman oikein. Aivan mahtava juttu tuli eetteristä eilen ajellessani Virkkalaan. Vuonna 1912 eräs tuleva mahtikirjailija oli lainannut Oxfordin Yliopiston kirjastosta "The Grammar of Finnish" ja innoissaan lukenut sitä niin kauan, että joutui pulittamaan myöhästymismaksuja yli punnan. Tämä tuleva maailmankirjailija oli J.R.R Tolkien. Hän kehitti Taru sormusten herraan ihan oman kielensä, haltijakielen. Olisiko siinä voinut olla viitteitä suomen kieleen? No sitä ei tiedä kukaan, tai ehkäpä sitäkin asiaa on joku tutkinut. Aika hauska kuvitelma kuitenkin, että haltijakielen taustalla saattaisi olle suomen kieltä.

Taru sormusten herrasta on muuten kirjana ihan mielettömän hieno. Luin sen koko kirjasarjan joskus parikymppisenä ja luin sen yhteensä kolmasti ennen kuin ensimmäinenkään leffa ilmestyi. Aika mielettömästi pystyy sanoilla kuvailemaan esimerkiksi ulkonäköä. Kun vihdoin katsoin elokuvat, niin Klonkku oli mielestäni ihan Klonkun näköinen, tai sen oloinen, jota olin mielessäni kuvitellut ja Gandalf oli ihan "itsensä" näköinen:).

*linkki* Vesa Keskinen: Naisen paikka on kodinhoitohuoneessa. Onkohan se nyt niin, että ihan mikä tahansa julkisuus on hyvästä, kunhan nimi on kirjoitettu oikein? Valitettavasti tämä kyseinen herra pääsee julkisuuteen yhä useammin törttöilyillään, kuin millään muulla tavalla. Tosin hän myös suoraselkäisesti pyysi jokunen vuosi sitten anteeksi jälkikäteen esiintymistään kännissä Maria, Maria-talkshowssa. Satuin näkemään sen jakson silloin aikoinaan ja herra oli kyllä niin pöllyssä, että todennäköisesti olisi kaatunut, jos olisi tuoliltaan nostettu tolpilleen. Vesan viimeaikainen "hyvä teko", oli ostaa iso muumimukikokoelma:) :) ja asettaa se esille sinne jonnekin Tuurin kyläkauppaan. Tosin tuo ajatus "naisen paikasta" saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

*linkki* Voi ei, sääntö-Suomi ei myynyt viiniä saksalaiselle pariskunnalle.  Alkoilla, samoin kuin kauppojen kassoilla on velvollisuus tarkistaa asiakkaan henkilöllisyys mikäli asiakas näyttää alle 30-vuotiaalta. Tässä taidettiin kyllä mennä yli kaikkien taiteiden sääntöjen. Tosin varmaan rouva tunsi salaisesti itsensä imarrelluksi. OK, 31-vuotiasta voi ihan varmasti luulla alle 30-vuotiaaksi, mutta tuskinpa alle 18-vuotiaaksi. Tai, enpä osaa sanoa. Itse olen aina ollut todella huono arvioimaan ihmisten todellista ikää. Ollessani oppikoulussa, yksi rinnakkaisluokalla opiskeleva tyttö näytti 15-vuotiaana valehtelematta 40-vuotiaalta "talonmiehen rouvalta". Hänellä oli kova homma käydä monelle Alkossa pitkin viikkoa:) Eikä häneltä ikinä kysytty papereita. Alkon myyjät varmaan säälivät "talonmiehen rouvaa", jolla oli niin juoppo aviomies.

Eläinaiheisia ikäviä uutisia oli vaikea löytää. Yksi venäläinen teki karhuistaan juoppoja ja ravintolansa maskotteja. Onneksi karhut päätyivät eläinsuojelun hoiviin.

Pieni omakohtainen eläinpotutus. Metsän ja pellonlaidassa sijaitsevassa puutalossa ei voi välttyä näiltä "ei toivotuilta" kotieläimiltä. Reilu viikko sitten, käydessäni nukkumaan, aloin kuulla naksutusta. Voi ei! Sytytin lukuvalon ja naksutus loppui saman tien. Korvatulpat korviin, vaikka tiesinkin taas jakavani makuuhuoneeni jonkun muunkin, kuin miäheni kanssa. Miäs oli tosin matkoilla. No seuraavana päivänä viritin hiirenloukun muhkealla juustonpalalla ja ennenkuin kävin nukkumaan siinä oli jo peltomyyrä. Juu, ei mikään kotihiiri, vaan peltomyyrä. Pikahautaus parvekkeelta, eli sinkautus metsään. Seuraavana iltana loukussa oli taas, mikäpä muukaan, kuin peltomyyrä. Yksi päivä väliä ja taas loukkuun meni peltomyyrä. Siinä vaiheessa jo ajattelin, että hitsi vieköön, makkarimme on muuttunut myyräpelloksi, tai sitten myyrillä on joku suora linkki tuolta ulkosalta meidän makkariimme. No nyt on mennyt viikko ilman myyrän myyrää. Ehkä sisällä asustava myyrälauma on saatu tuhottua, jihuu! 

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kaunista keskiviikkoa

Onneksi tänään on ollut kaunis ilma. Pääsimme sentään Ossin kanssa reippaalle kävelylle. Minuun iski tänään taas posketon ikävä tytärtä. Sellainen kyyneleet silmiin tuova ikävä. Mikä minua oikein nyt vaivaa? Minunhan pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan. Tyttärellä on kaikki asiat hyvin ja hän pärjää uudessa kotimaassaan hienosti. Paperit yliopiston yhteishakuun valmistuvat kohta miesystävän avulla ja tytär on saanut työpaikan siististä ruokaravintolasta. Oikein virallisen paikan, joka tarkoittaa, että hän maksaa verot jne. Hieno suoritus. Ravintolan omistaja on asunut viisi vuotta Norjassa, joten ehkä pohjoismaalaisuus oli valttia työhaastattelussa. Tai sitten haastattelun "valttikortti" olivat uudet, kalliit kengät, jotka tytär osti työhaastattelua varten:) Ei sen puoleen, näinkin voi käydä. Näin itsestäni kerran haastattelussa ison johtajan tekemät merkinnät ja ne olivat: "Good looking nails, well polished shoes." Arvatkaapas olinko järkyttynyt nähdessäni nämä paperit. Se, että yleensäkin näin ne paperit, oli melko lailla vahinko. Jouduin näet siivoamaan paikallisen johtajan arkistot, ennen uuden johtajan saapumista ja siellä arkistossa nämä paperit olivat. Voin kyllä kertoa, että paikallinen johtaja ei ollut mikään järjestyksen mestari. Paperit eivät näet olleet likimainkaan siellä, missä niiden ehkä olisi pitänyt olla. Järjestelmällinen johtaja olisi pitänyt jonkinlaista henkilörekisteriä.

Katsokaa mikä murjottava katse. Ossi vahtii "hammastikkua".
Nyt se hammastikku on minun kädessäni. Miäs, joka on melkein ammattivalokuvaaja (tämä melkein tulee siitä, että hänen tittelinsä on kyllä ihan eri), sanoo aina, että pitäisi mennä kuvattavan tasolle. No, jos nytkin olisin mennyt Ossin tasolle, hammastikku olisi kadonnut kädestä:) ja Ossi kameran linssistä...
Näin onnelliselta Ossi näyttää hyvän ystävättäreni sylissä. Ilme on tyytyväinen molemmilla. Kaverillani on ollut koiria, kissoja, kaneja ja hevosia ja on nytkin hevonen, mutta työn aikataulut eivät mahdollista koiran ottamista. Siksi hän tulee aina joskus nuuskuttelemaan Ossia. Olen sanonut, että saat Ossin lainaan, jos lähdemme matkoille. Sen jälkeen harkitset koiraa uudestaan. Tiibetinspanieli olisi kuulemma tällä hetkellä listalla. Monia muita rotuja on ollut ja yksi sekarotuinen, ihana Rölli, joka eli 17-vuotiaaksi.
Kaunista keskiviikkoiltaa Ossilasta!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Blogi neljä vuotta

Ossin ja minun blogi täytti tänään neljä vuotta. Tässä herra päätähtönen eilisiltana umpiunessa....

 Vaan ei kauaa. Mokoma matte, kun herätit minut. Tarkkaavaiset katsojat, jotka huomaatte patin Ossin kyljessä. Siitä on otettu ohutneulanäyte ja se on vaaraton rasvapatti. Patille ei tehdä mitään, jos se ei tulehdu, tai ala häiritä Ossia jotenkin niin, että Ossi alkaa nyppiä ja näykkiä sitä.
Sama syyttävä katse, vaikka kuinka vaihtaisi kuvakulmaa.
No joopa joo. Suostun olemaan hetken hereillä. Tuleehan se isäntäkin matkalta kohta jo kotiin. Eihän tuo olekaan ollut taas kuin viikon poissa.
Kyllä on mahtunut neljään blogivuoteen paljon tapahtumia ja tunteita. Riemua ja iloa, surua ja tuskaa. Koko eläin- ja ihmismaailman tunteiden kirjo on käyty läpi.

Toivottavasti minä saan jatkaa Ossi-kirjoituksia vielä mahdollisimman pitkään. Mukavaa viikonalkua kaikille ja terveisiä Ossilasta!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Potutuslauantai osa 78

No alkaahan ne paineet kihistä päässä, kun ei pariin viikkoon niitä pura pois. *linkki* Kaksi suurta koiraa hyökkäsi miehen kimppuun. Tämä on jo kohta kaksi viikkoa vanha juttu, mutta saa silti minut näkemään punaista. Ei voi olla totta? Miten ihmiset voivat pitää äkeitä koiriaan irti? Minä veisin asian ilman muuta poliisille. No mercy, koirilta henki pois. Seuraavan kerran kyseessä voi olla pieni lapsi ja vahingot pahoja. 

Minun kimppuuni on yhden kerran hyökännyt dobermanni. Se oli kanssa miehellä, joka piti sitä koiraa aina vapaana. Silloin sen koiran ärsytyskynnys meni jostain syystä yli äyräiden. Tein hyvin hidasta kaarrosta 125-kuutioisella moottoripyörälläni ja se dobberi iski hampaansa oikeaan pohkeeseeni. Onneksi prätkä pysyi pystyssä ja koira irrotti otteensa, kun "potkaisin" sitä samalla jalalla, jossa koira roikkui kiinni. Välissä oli nahkapuku ja nahkasaappaat, joten fyysisiä vahinkoja ei tullut. Tapahtuneesta lähtien olen lievästi pelännyt dobermanneja, enkä lainkaan välitä kyseisestä rodusta. Olin tapahtuman sattuessa 16-vuotias ja omasin kevytmoottoripyöräkortin.

Ihmisten tyhmyys on joskus käsittämätöntä. Luin jutun, jossa jenkkipariskunta istui jossain viininmaistajaistilaisuudessa ja lapset olivat lukitussa autossa. Ilman pipoja ja hansikkaita, takit sentään päällä. Taaperoikäisiä ja ovet lukossa. Lämpötila oli nollassa ja lapsia "vahdittiin" kännykällä. Poliisien tullessa paikalle, molemmat lapsiparat huusivat ja itkivät täyttä kurkkua. Taisi olla niin, että lapset otettiin ainakin väliaikaisesti huostaan. Kamalia vanhempia. Itse jätin tyttöni yhden kerran autoon nukkumaan, kun ajattelin, että juoksen Tapiolan Stockmannin ruokaosastolle. En ollut poissa kuin varmaan varttitunnin ja tyttö nukkui sikeästi vielä, kun jatkoimme matkaa. Tuostakin sain niin huonon omantunnon tuskan, etten koskaan enää jättänyt tyttöäni autoon nukkumaan. Minulla pyöri koko ajan kauhukuva mielessäni, että auto voi syttyä tuleen jne. Hieman tapahtuneen jälkeen Ruoholahdessa muuten paloi auto ja kyydissä ollutta pientä lasta ei keretty saamaan sieltä ulos. Auto oli sammunut ja äiti lähti hakemaan apua, jätti taaperon ja about puolivuotiaan autoon ja lukitsi ovet. Taapero saatiin ulos ja puolivuotias paloi autoon. Veikkaan, että äiti ei ole ikinä toipunut asiasta.

Yksi seuraamani blogi sai taas jotain ihan käsittämätöntä palautetta. Kommentti alkoi, että "vittu mitä paskaa". Tältä ameebaakin vähäjärkisemmältä kirjoittajalta oli jäänyt huomaamatta, että kommenttia ei voi edes kielioppimme mukaisesti kirjoittaa noin. Kyseessähän ei ole toteamus, vaan kysymyslause, joten siinä on lause täynnä kielioppivirheitäkin, puhumattakaan siitä, että lause on suorastaan tökerö.

Ainoat suomalaiset kirjoittajat, jotka saavat mielestäni käyttää nykypäivänä tuota v:llä alkavaa naisen elintä kuvaavaa sanaa, ovat Pasa ja Atpo. Luin heidän uusinta teostaan *linkki* Eniten vituttaa parisuhde, kun sen sai vitosella Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tai oikeastaan se meni niin, että viidellätoista sai kolme pokkaria, joista yksi siis tämä. Junamatkalla kotiin maanantaina, aloittelin sitä kirjaa ja varmaan muutama kanssamatkustaja ajatteli, että tuolta kurpalta on jäänyt lääkkeet ottamatta, kun hieman hihittelin.

*linkki* Onko vihapuhe sananvapautta?  Tätä asiaa käsittelee Nazima Razmyar Iltalehden blogikirjoituksessaan. Hän kokosi yhden kirjoituksen saamistaan vihamielisistä kommenteista, jotka kyllä vaikuttivat yhden ja saman häiriintyneen henkilön kirjoittamilta. Kyllä poliitikoksi aikovan, kauniin suomalaistuneen nuoren naisen pitää kaikkia järkyttävyyksiä lukea. Hävettää välillä olla suomalainen.

Onneksi en ole pitkään aikaan syönyt tonnikalaa. *linkki* Jos minua tuijottaisi tälläinen otus tonnikalapurkista, saisin varmasti hysteerisen kohtauksen. Seuraavan kerran, kun avaan tonnikalapurkin, katson kyllä huisin tarkasti, että siellä on ihan ja vain ja ainoastaan tonnikalan lihaa.

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonlopun jatkoa Ossilasta.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Runebergin päivää

Siis aina tuo emäntä löytää minut. Eikö tässä talossa saa mäyräkoira olla missään rauhassa?
Nyt poistun kyllä paikalta...
 Kerkesi tuo emäntä ottaa minusta vielä kolmannenkin kuvan.

Maanantaina minä, siis Ossin emäntä, kävin suuressa Helsingin pääkaupungissa. Kaverini osti Icebugit, kun olin niitä kenkiä hänelle sen verran kehunut. Lounaalla kävimme Stockmannin yläkerrassa. Ravintolapalvelut ovat siirtyneet Fazer-kahviloille, mikä liene oikea nimi. Ai vitsi, että oli ystävällinen tarjoilija, nuori nainen ja Ceasar-salaatti oli makoista. Yleensä en itse lainkaan pidä mistään ruoka-annosten esittelystä Facebookissa sun muissa, mutta katsokaa mikä créme brûlée, oh la laa. Maku oli varmasti vielä parempi, miltä näyttää. Syömättä ei jäänyt kuin ananaskirsikan lehdet:) Oli niin hyvää, että onneksi en sentään nuollut alustaa. Jotain käytöstapoja on äitini onnistunut paukuttamaan minunkin kovaan päähäni. Nuo keltaiset pallot ovat mangosorbettia.

Kohta lähden kolisuttamaan kangaspuita ja niin nenä taivasta kohden, että toivottavasti pysyn pystyssä. Joku rakkaista lukijoistani oli huomannut, että Potutuslauantai ei ilmestynyt viime lauantaina. Koetan korjata tämän järkyttävän erheeni nyt tulevana lauantaina. Syökää huomenna mahat täyteen Runebrgin torttuja päivän kunniaksi! Hyvää Runebergin päivää Ossilasta!