Potutuslauantai osa 49

Eikös ole ihana vempain? Uusi kastelukannu kesäkukilleni, jotka ovat vielä istuttamatta. Ainakin kastelukannu on jo odottamassa. Laitan sen meidän kuistille kuistipossun lähettyville, jotta muistan kastella kukkani. Sitten, kun olen saanut ne istutettua. Jos en mukamas muista kastella kukkia, saan possumaisen huonon omantunnon ja kasteltuani minulla on nasumaisen hyvä fiilis.

Ostin kannun Kirkkonummelaisesta liikkeestä, joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin fysioterapeuttini toimitilat. Näin näitä kannuja kulkiessani liikkeen ohi ja sain sellaisen "tuo minun on pakko saada" -tunteen. Kun olin ostanut kannun ja tietenkin maksanut sen, kysäisin, että "mistähän maasta possut ovat tulleet?"  "Intiasta", vastasi kaupan omistaja. Voi ei. Siinä vaiheessa minun teki mieli sanoa, että kuule pidä possusi, mutta epäilen, että en olisi saanut rahojani takaisin. Mutisin vain sitten, että kiitos paljon ja näkemiin ja olin hetken huonolla tuulella. Ajattelin, että toivottavasti possuuni ei ole käytetty lapsityövoimaa. No siinä tekovaiheessa on jouduttu käyttämään hitsipilliäkin ja ehkäpä Intiassakaan ei  sentään ole lapsihitsareita. Vaikka mistä sitä ikinä tietää. Minulla on suuria antipatioita Intiaa kohtaan maana. Kaiken lisäksi kuulin ihan järkyttävän uutisen eilen, kun ajoin Lohjalle äitini luo. Intiassa raiskataan nainen noin keskimäärin kerran 22 minuutissa. En koskaan enää eläissäni osta mitään Intiassa tuotettua. Tästä lähtien kysyn ensin ja maksan vasta sitten.

Koira retuutti lastenvaunuja ja oma koira puolusti. Outo juttu. Kuvassa sanotaan, että Seppo eli perheen oma koira, on amerikan bulldoggi. Tälläinenkin rotu on olemassa. Mielestäni Seppo kyllä näyttää hieman enempi amerikkalaiselta pitbullilta, mutta en nyt mene mitään vannomaan.

Koiran haukku pelasti tulipalolta. Sankarikoira pelasti tulipalon laajenemisen ja henkilövahingoilta vältyttiin. Hienoa.

Kääk. Ossilla oli torstaina korvan vieressä punkki. Huomasin sen miähen isällä ollessamme ja ajattelin poistaa sen heti kotiin päästyämme. Kuinka ollakaan, unohdin sen punkin ja nyt se on pullahtanut irti itsestään. Minun tuurillani tietty tänne sisätiloihin. Mitä se punkki sitten tekee, irrottuaan? Sehän tarvitsee veriaterian niille syntymättömille punkkipoikasille. Voi ei. Onko meidän huusholli kohta täynnä punkkeja? Autsch..

Iltapäivällä meillä onkin yhdet YO-juhlat. Teetätin tytölle DVD-kopion sellaisesta videonauhasta, jossa hän on minun ja tyttöni kanssa ratsastusleirillä kahdeksan vuotta sitten eli vuonna 2006. Teetin meillekin yhden kopion, jota voin sitten saadessani nämä DVD:t katsella joskus ja tirauttaa pari liikutuksen kyyneltä.

Mutta hei näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 32

Melkoisen lämmintä on vieläkin ja lenkkeily ei nyt huvita. Paitsi tietty iskän kanssa aanulla. Isäntä on tämän viikon lomalla ja sehän on meikämäyriksestä mukavaa.

Tosin iltapäivän kuumuuden aika on paras viettää sisätiloissa, ei pääse lämpöhalvaus yllättämään. No se taitaa olla enempi vaarana noille tylppäkuonoisille roduille.

Huhheijaa. Näin vauhdilla minä, Ossi kierin olkkarissa.

 Ei saa mamma kuvia, vaikka kuinka yrittäisi, kiähkiäh.

Tässä mamman uusin hörhöily ostos, Arabian saukko. Eläintarha alkaa kasvaa.

No nyt on sitten EU-vaalit käyty. Yli 82 tuhatta suomalaista on sitä mieltä, että eräs Jesse Hullu-Uho on parempi meppi, kuin kansanedustaja. No kait se on uskottava, että tuosta hemmosta on tulossa Suomen politiikan kiintotähti, eikä mikään tähdenlento. Ei voi mitään. No julkisesti voin tunnustaa, että itse en äänestänyt häntä. Autsch, sanon minä, Ossi vaan tuhahtelee, mutta sen poliittisesta mielipiteestä en ole laisinkaan varma.

Uusi naapurimme kävi justiinsa lainaamassa miähen pikkutrakua. Me saamme sitten vastavuoroisesti lainaksi heiltä kunnon rakennustelineet, niin pääsee miäs maalaamaan tuota korkeaa talonpäätyä.

Ossilasta erinomaisen hyvää viikonalkua! Pysyisivät nyt ilmat vielä aurinkoisina, maali kuivuisi niin paljon nopeammin:) 

Potutuslauantai osa 48

Oma päiväni menee pilalle pelkästään siitä, että joudun käymään kaupassa ja kotiin tullessa huomaan, että kaalilaatikkoon tarvittava siirappi unohtui listasta. Ei voi mitään. Postista noutamani Mannerheim-Klingsporin eläinsarjan saukko oli täysin ehjä. Ostin sen Tori.fi:ltä. Nyt on Arabian "eläintarhani" kasvanut yhdellä jäsenellä.

Tänään luin aivan hirveän jutun Iltalehdestä. En laita linkkiä, koska ainakin minun silmät alkoivat täyttyä kyynelistä. Isoäidin pieni huolimattomuus aiheutti sen, että puolitoistavuotias lapsukainen tippui Tampereen liepeillä viidennen kerroksen avoimesta tuuletusikkunasta katuun ja kuoli. Isoäiti oli vaihtamassa vaippaa perheen kaikkein pienimmälle ja tuuletusikkuna oli auki. Ovet ja ikkunat kiinni ja turvavyöt päälle, kun ollaan lasten ja eläinten kanssa liikkeellä. 

Itse olen ollut lattialla ihan tyttöni vieressä, kun sattui onnettomuus ihan sekunnissa. Tytär oli muutaman vuoden vanha ja hän keinui pienellä lasten tuolilla. Sillä seurauksella, että hän kaatui niska edellä isovanhempien lasipöydän reunaan ja meille tuli pikainen lähtö Jorvin sairaalaan ensiapuun. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin vereentyneellä pyyhkeellä ja muistaakseni viidellä tikillä.

Muuten viikko on kulunut mukavasti. Tytöllä oli torstaina Ranskassa jonkun sortin kielen tasotesti. En tiedä niistä kirjainlyhennelmistä mitään, mutta sen olen ymmärtänyt, että tuon testin suoritettuaan tyttö voi opiskella yliopistossa. Tyttö vaikuttaa Ranskassa ihan tyytyväiseltä. Välillä hän tulee lankoja pitkin korvaani. Jostain syystä tyttö keskustelee isänsä kanssa paljon rauhallisemmin. Kait se sitten on koetettava kaivaa malkaa omasta silmästä. En oikein aina tiedä missä on vika.

Meille tulee kuin tuleekin yhdet ylioppilasjuhlat, hienoa. Tytön jo tarha-aikainen kaveri, joka on vuoden nuorempi kuin tyttö, pääsee ylioppilaaksi. Silloin kun lapsemme olivat pieniä, tytöt olivat melkoisen paljon yhdessä. Sittemmin on yhteydenpito hieman meidän aikuisten kanssa harventunut. Näin tämän tytön vanhemmat viimeksi meidän tyttären YO-juhlissa puolitoista vuotta sitten. Tyttö on kerran käynyt Pariisissa ollessaan moikkaamassa meidän tytärtä. Tästä onkin hieno aasinsilta tähän Iltalehden juttuun Onko YO-lakkia pakko pitää? *linkki* Ei varmaan, mutta minun mielestäni on outoa, jos ei halua lakilla juhlistaa omaa suoritustaan. On se kuitenkin sellainen yksi etappi koulutuksen polulla. Ai, no entäs he, jotka valmistuvat opistoista ja ammattikouluista? Veikkaisin, että kyllä hekin jollain lailla juhlistavat omaa valmistumistaan. 

Tulot 4500 e/kk, mutta silti köyhä *linkki* Olen kirjanpitäjänä ja palkkoja laskiessani nähnyt ihmisiä, joiden bruttotulot ovat olleet 10 tuhatta euroa kuukaudessa ja aina he tuntuivat olevan rahattomina. No kulutustottumukset muuttuvat niin perusteellisesti. Sadan euron viinipullo maistuu paljon paremmalta kuin parinkympin tai viidentoista euron ja jakkupuvut ja miesten puvut pitää maksaa tuhansia euroja. No, joskus sitä voi joutua isopalkkaisesta työstäkin pois, mutta omasta mielestäni neljän ja puolen tonnin bruttotuloilla pitää pärjätä. Ehkä kannattaisi miettiä tulevaisuuteen ja ehkä olla ottamatta monen sadantuhannen euron asuntolainaa.

Poika kytki moottorin mummon rollaattoriin *linkki* Tämä juttu kaikessa hirvittävyydessään ja vaarallisuudessaan nauratti minua ihan mielettömästi. Jos tuosta pojasta ei tule lahjakasta insinööriä, niin ei sitten kenestäkään. Kyllä osoittaa melkoista innovaatiota kytkeä moottori rollaattoriin. Tosin teko osoittaa myös täydellistä harkintakyvyn pettämistä, mutta ehkä sitä harkintaa tulee sitten aikuiseksi kasvamisen myötä.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 47

Voihan kääk. Katselin tänään tilastoja, millä hakusanoilla blogiini on eksytty ja klikkasin nappia koko ajalta. Hassua, että ykkösenä oli """"Ossintassutuksia.blogspotjnejne""". Kylläpä on laiskoja ihmisiä olemassa:). Itse käytän suosikkilistaa ja sitten, jos päivityksiä ei enää tule, niin sitten poistan blogin listaltani. Kakkosena hakusanoista oli erään tyyppinen matto. En nyt laita sanaa tänne, koska hakijat pettyvät tiedon vähyyteen. Kolmosena oli jättimäinen hämmästys """Munakoisovuoka""", whaaaat? Kyllä saavat olla sitkeitä hakijoita, koska tällä hakusanalla löytyy minun turinat, olikohan se sivulla seitsemän tai kahdeksan. Nämä hakijat tarvisevat kyllä ehdottomasti koulutusta hakukoneen kuukkeli käytöstä. Jos se hakutulos ei löydy sivulta yksi, niin sitä pidemmälle ei kannata jatkaa. Itse olen tälläisen säännön kehittänyt itselleni ja yksi tietokonetekniikan inssi tämän aikoinaan kertoi minulle. Minä olen luullut kirjoittavani mäyräkoira-aiheista blogia, mutta hakusanat kertovat ihan toista.

Haaveilin aikoinani eläinlääkärin urasta, oikein vakavissani ja kävin jopa pääsykokeisiin valmentavaa kurssia. En kuitenkaan koskaan pyrkinyt eläinlääkikseen. En tiedä, mikä mieleni käänsi, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että silläkin oli varmaan tarkoituksensa. Enhän minä edes tiedä, montako kertaa olisin joutunut pyrkimään ja olisinko koskaan edes päässyt tiedekuntaan. 

Olen aina jotenkin ajatellut, että eläinlääkärit ovat jotakuinkin eläinystävällisiä ihmisiä, jotka tietenkin joutuvat eläimiä myös lopettamaan. Tuokin ajatukseni on ainakin pieneltä osin harhaluuloa, jonka seuraava uutinen todistaa. Uutisen otsikko*linkki* on "Miksi eläinsuojelurikoksesta tuomittu saa toimia eläinlääkärinä? Mielestäni oikea vastaus pitäisi ehdottomasti olla "ei saa". Juttu kuitenkin todistaa, että vastaukseni on väärä. Jo vuosikausia sitten muistan lukeneeni jutun eläinlääkäripariskunnasta, joka jossain Etelä-Suomessa piti hevoisa ja jätti ne hevosensa suurinpiirtein nääntymään nälkään ja janoon. Hämärä mielikuva minulla on myöskin siitä, että nämä hevoset olivat talvella vailla kunnon suojaa. Missähän on yhteiskunnan valvonta tälläisissä tapauksissa? No täytyy myöntää, että valvonta pettää myös ihmisten kanssa ja joskus tätä yhteiskunnan valvontaa on sitten liikaa.

Lasten hankkiminen kaduttaa *linkki*. Ihan järkyttävä ajatus. Itseäni ei koskaan ole kaduttanut, että me mieheni kanssa saimme yhden, ihanan tyttären. Ei edes silloin, kun hän on pää punaisena huutanut minulle murrosiän kiukkuaan.

Tällä prätkäilijällä *linkki*, oli niin sanottu "Hannu Hanhi-päivä". Helposti tuon tapaisessa onnettomuudessa olisi voinut käydä toisinkin. Toivottavasti tästä kesästä ei tule mitään moottoripyörien ennätys-onnettomuus-kesää. Autoihin:) Mies takensi itse auton *linkki* ja Suomen verottaja rätkäisi hänelle 100 tuhannen markan autoveron, kun hän oli käyttänyt työhön noin 3000 tuntia. Sattuneesta syystä auto ei ikinä päässyt liikenteeseen. Vain Suomessa voi tapahtua jotain vastaavaa, autsch.

Nyt minun pitäisi jaksaa tehdä ruokaa ja siivota keittiö. Voin kertoa, että energiataso on nollassa. Kun minun energiataso on nolla, niin silloin kaikki tekeminen on pakkopullaa, mutta nyt ei auta valitus...

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta aurinkoista viikonvaihdetta Ossilasta! 

Ossi 11 vuotta!

Rakas Ossimme täyttää tänään 11 vuotta. Naapureille syntyi aamulla 05.50 kaunis orivarsa. Minä nimeän sen Ossiksi:)

Mmmm, hyvältä tuoksuu.

Anna jo se luu!

Jaksankohan syödä tuon kokonaan?

Vien sisälle ja mietin asiaa.

Luu on syöty jo, ei ollut ongelmia ja nyt päivänsankari kuorsaa tyytyväisenä. Toivottavasti Ossin kaikki viisi veljeäkin saavat viettää tätä päivää!

Ossilasta synttäriterveiset!

Potutuslauantai osa 46

Voi mikä suruilmoitus löytyikään, kun avasin blogistanian. Hyvä blogikaveri Olli on lähtenyt paremmille haukku- ja lenkkipoluille. Se on se suru, jonka me koiran ja muiden lemmikkieläimen omistajat joudumme kohtaamaan.

Eilen, kun ajelin takaisin Lohjalta, kuuntelin sitten tietysti radiota ja kuulin aika tuoreeltaan, kuinka kävi SDP:n puheenjohtajavaalissa. Harmitti Urpilaisen puolesta, vaikken demari olekaan. Aina pitää tietysti olla naisen puolella, silloin, kun naisehdokas on yhtä hyvä, kuin vastaava miesehdokas. Juuri, kun Urpilainen oppi puhumaan, eikä enää kimittänyt. Hän on muuten ihan varmasti käynyt jonkun puhekonsultin pakeilla. Tämänkin kuulin kerran radiosta. Olen nimittäin jo pitkään ihmetellyt, miten Urpilaisen ääni on "madaltunut" hieman ja puhe selkeästi vakuuttavampaa kuin aikaisemmin. Puhumisen miellyttävyys ja vaikuttavuus on tosi pienestä kiinni. Äänen korkeudesta ja siitä, miten hyvin osaa rytmittää puhumistaan.

Eilen muuten luulin hukanneeni kännykkäni. Ihan "pikkuisen" kylmäsi, mutta onneksi kännykkä löytyi autoni kuskinpuoleisen penkin alta. Olin käynyt Masalan kirjastossa hakemassa yhden postipaketin, joten tiesin, että se känny oli ollut minulla ennen kuin ajoin äitiäni katsomaan. Näytin nimittäin kirjastotätsylle sitä postin lähettämää "pakettitekstaria". Ajoin takaisin tullessani kirjastoon kysymään, mutta eihän se kännykkä siellä ollut. Tuli pieni aavistus, että olisiko känny voinut pudota autoon, joten pyysin kilttiä kirjastotätiä soittamaan hetken puhelimeeni ja siellä penkin allahan se känny sitten soitteli. Huh, mikä helpotus. No kaikki numerot saa tietty aika pian haalittua, mutta olen minä tallentanut sinne kännyyn kaikki kavereiden synttärit, osoitteet ja on siellä kaikki minun kalenterimerkinnät, joten hetken olisin kyllä ollut hukassa, jos oikeasti kännykkä olisi kadonnut:( Löytyisiköhän minulta jostain tuon ikivanhan Nokian mukana tullut ohjelmalevyke, niin voisin kopioida kaiken datan tietsikalle? Tarvitsee tehdä pieni haeskelu.

Voi kauhistus taasen kerran ihmisten typeryyttä! Seinäjoella juoksee jossain haavoittunut karhu ja katsokaa, mitä ihmiset tekevät! linkki. Tähän aikaan vuodesta karhuja ei saa metsästää, joten karhu on todennäköisesti vahingoittunut jossain liikenneonnettomuudessa. Eihän karhuilla Suomessa ole vihollisia luonnossa.

Kevät tulee väkisinkin, kun moottoripyöräonnettomuudet alkavat linkki. Taasen kerran ihan turha kuolema. Onhan mutkateitä kiva päristellä, tiedän itsekin kuinka kivaa on ajella mutkaisella tiellä, mutta ei siihen mutkaan tartte painaltaa niin kovaa, että sinkoaa ulos tieltä. Silloin käy aina huonosti, vaikka henki ei lähtisikään. Olen itse ollut aikoinani yhden hullun kyydissä Turun moottoritiellä ja se alkupää, jota jostain syystä olen aina kutsunut Tarvontieksi, on tosi mutkainen 200 kilsan tuntinopeudessa. En suosittele kokeilemaan. Hän, joka kokeilee, saa joutua tutkaan ja menettää ajokorttinsa.

Meidän keittiö on joutunut sokerimuurahaisten suurhyökkäyksen kohteeksi. Täytyy tutkia, missä niiden murkkujen pesä sijaitsee. No se pesähän ei nyt ole meidän keittiössä, se on varma, mutta ihan järkyttävä määrä murkkuja seikkailee meidän keittiön ikkunaa vasten olevalla tasolla. En tosiaankaan puhu yhdestä enkä kahdesta muurahaisesta. Tarttee tehdä jotakin ja pikaisesti. Jostain nettilehdestä luin, että aspartaamilla makeutettu mehu tappaa muurahaiset. Minulla on pieni aavistus, että näiden otusten kolopesä sijaitsee tuon keittiön ikkunan alapuolella, aika lähellä kuistia. Maassa on vierekkäin sellaisia noin sentin halkaisijaltaan olevia reikiä. Käyn katsomassa, johtaako muurahaisten polku sinne ja kaadan mehua reikiin. Aspartaamia nimitettiin hermomyrkyksi siinä muurahaisten torjuntajutussa. Tosin EU:n ruokaturvallisuusvirasto on sanonut, että aspartaami on täysin turvallinen makeutusaine. En muuten usko tuota ja olen aina sanonut tytölle, että vältä aspartaamia. No tietty ei sokeriakaan saa liikaa syödä, mutta se nyt on sentään jonkinmoinen luonnontuote.

Näiltäkin kuolemilta *linkki* oltaisiin ehkä vältytty, mikäli työturvallisuudesta oltaisiin huolehdittu oikeaoppisesti. Rakennustyömaillakin kuolee varmaan joka vuosi jokunen ihminen. Tässäkin tapauksessa taisi miesten niskaan tulla pari tonnia maata ja mikäli he eivät kuolleet välittömästi, niin sitten he tukehtuivat. Maanvyörymät ja lumivyöryt eivät ole mikään pikku juttu. Jossain päin maailmaa, taisi olla Afganistanissa, hävisi koko kylä mutaisen maavyöryn alle ja monta sataa ihmistä menehtyi. Huoks

No kaikesta huolimatta, mukavaa viikonvaihteen jatkoa ja kaikille äideille hienoa äitienpäivää! Terveiset Ossilasta!

Annamarin innoittamana:)

Annamarin: innoittamana aakkoslistani:)

A

Rakkaan tyttäreni etunimen alkukirjain. En voi olla kirjoittamatta aivoverenvuoto. Se kun oli niin raju ja kivulias kokemus, joka vähän muutti elämääni. Aika. Mennyttä aikaa ei saa takaisin, joten käyttäkäämme aika hyödyllisesti ja nautinnollisesti.

B

Bönde:) hih. Melkein asun siellä, mutta onneksi aika lähellä Hesaa kuitenkin.

C

Chokolate, chokolat, cioccolato. Tärkeää osata tuo nautintoaine monella kielellä:)

D

Dementia. Ikävä sairaus, joka ei onneksi kosketa meitä kaikkia. Olen nähnyt hyvin terävän 93-vuotiaan, uskomaton tyyppi.

E

Elämä. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen"  Tapsa Rautavaara laulussa Kulkuri ja joutsen.

F

Ferrari, in my dreams:) Fysioterapeutti. Olen löytänyt mukavan.

G

Ghana. En ole koskaan käynyt, mutta ehkä joskus. Naapurimme, hyvä tuttava ja ystävä muutti siihen maahan.

H

Harrastukset. Tärkeitä elämään kuuluvia asioita. Hesa. Siellä synnyin ja kävin kouluni. Onneksi Hesa on edelleen aika lähellä. Hetket. Tärkeitä, muistaisipa vain niistä monet.

I

Isä. Hänenkin ansiostaan olen olemassa. Intuitio. Tähän luotan ainakin ihmisten välisissä suhteissa.

J

Rakkaan mieheni etunimen alkukirjain.

K

Koti. Kamalaa ajatella, että Suomessakin on paljon kodittomia. Kunnat, tehkää jotakin!

L

Lapsuus. Se luo pohjan nuoruudelle ja aikuisuudelle. Luottamus.

M

Minä itse, mäyrikset.

N

Naiseus. Käsite, joka pitää sisällään paljon

O

Ossiiiiiiiiiii. Minulle maailman rakkain mäyräkoira.

P

Perhe. Pariisi, joka imaisi rakkaan tyttöni:(

Q

Quod erat demonstrandum, eli M.O.T. Ai että vihasin tuota merkkiä pitkässä matematiikassa:)

R

Rakkaus. Onko juuri mitään sen tärkeämpää?

S

Seksi. Tärkeä osa rakkautta. On muistaakseni myös googlen haetuin sana:) Sähkö. Ilman sitä olisi nykyelämä tosi vaikeaa.

T

Tavallisuus. Eläköön tavallisuus. Tavallisuus kunniaan.

U

Uskollisuus. Kunnioitettavaa ja tavoiteltavaa monella elämän eri alueella.

V

Valta. Voi turmella ihmisen. Vesi. Ihmiskunnalle tärkeä luonnonvara.

W

Woihan witsi, kun tämä on waikeaa.

X

Xalcom. Se pelastaa näkökykyni vielä usean vuoden ajan.

Y

Yö. Ihan mukava aika vuorokaudesta, sekin. Ystävät, niin tärkeitä.

Z

Zzzzz, Minä valitettavasti kuorsaan. Nyt ihan tutkitusti:)

Å

Åbo, siis Turun ruotsalainen nimi. Siellä en mielelläni asuisi. Melkein kaikki tuntemani Åbolaiset ovat olleet outoja.

Ä

Äiti. Tärkeä ihminen, edelleenkin. Äitiys on minullekin tärkeä osa elämää.

Ö

Öykkäröinti. Täysin ei toivottua käytöstä.

Ossiiiii

Ossilasta hyvää viikonalkua kaikille!

Potutuslauantai osa 45

Molemmat minun potutuksen aiheeni tänään liittyvät, kuinkas muuten ja jälleen kerran, koirien kiinni pitämiseen. Molemmilta seuraavilta vahingoilta oltaisiin voitu välttyä tällä toimenpiteellä.

Linkki: Artisti Kanan koira raadeltiin. Siis onkohan olemassa mitään toimenpidettä, jolla ääliöt ihmiset saadaan pitämään koiransa kiinni? Aina, kun ollaan varomattomia eläinten kanssa, niin sattuu jotain ei toivottua. Koira, joka ei ole ärhennellyt ehkä aikaisemmin, suuttuu jostain syystä toiselle koiralle. Huonommassa asemassa on aina se pienempi koira. Eikä kahden tasavertaisen koiran tappelusta irrottaminen ole mitään mukavaa hommaa. "nimimerkki kokemusta on".

Toinen, vielä surullisempi tapaus on tämä: Sonja-koiran elämä päättyi Nuuksiossa, linkki. Sille, joka ei jaksa käännellä Länsiväylän sivuja muutamaa, niin ihan lyhyt referointi. Nainen antoi 1,5 vuotiaan ranskanbulldogginsa tuttavalleen hoidettavaksi ja tämä oli päästänyt koiran irti, huonoin seurauksin. Sonja on 99,99% varmasti hukkunut. Mokoma tuttava oli päästänyt vieraan koiran irti. Hmmm, olisikohan tuttava kaivannut hieman ohjeistusta? En nyt syytä, tämän koiran entistä emäntää, vaan vieraan hoitajan ajattelukykyä. Lehden jutun mukaan ranskanbulldogit eivät osaa uida. Se oikea iso bulldoggikaan ei kuulemma osaa uida. Kuulin tämän isäni yhdeltä vanhalta kaverilta, joka aikoinaan joutui hyppäämään mereen pelastamaan heidän bulldoggia, joka tippui veneen laidan yli. Minun on hieman vaikea kuvitella koiraa, joka ei osaa luonnostaan uida, mutta uskottava se on.

Tässä Ossi, pikkuisen pottuuntuneena, kun hyppäytin sitä jalkaani vasten tässä tietsikan vieressä, ilman palkkiota. Ossi monasti tulee ilmoittamaan, että hei huomaa minut, kun kirjoittelen tässä. Tällä kertaa jouduin sitä pyytämään "hoppaamaan". Ossi katosi, kuin "pieru Saharaan" ensimmäisellä kerralla ottaessani kameran esiin.

Voi kauhistuksen kanahäkki. Iltalehdessä luki, että "Soini näkisi itsensä mielellään pääministerinä". No, jos rehellisiä ollaan, niin minä en mielelläni näe Soinia pääministerinä, mutta siihenkin on sopeuduttava, jos näin käy. Suomen kansahan saa juuri sellaisen eduskunnan, jonka se käy äänestämässä. Ei minulla Soinia vastaan niin kamalasti ole, mutta hänen johtamaansa hyvin epätasaista puoluetta kylläkin.

Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimattta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta.