lauantai 27. joulukuuta 2014

Potutuslauantai osa 74

Nyyh. Niin se tytär lähti taas ja nyt lähti mies kanssa. Mies lähti kuskaamaan tytön muuttokuormaa Pariisiin. Nyt on tytön matkalaukkuelämä päättynyt ja koti on ainakin toistaiseksi Pariisi. Mitä tulevaisuus tuo joskus tullessaan, niin sitähän ei kukaan voi tietää. Toistaiseksi on hyvä näin. Tosin tyttärellä ja poikaystävällä on ollut harmeja uusien asuntojensa kanssa. Ensimmäisen asunnon alakerrassa asui joku huumeveikko ja marin tuoksu pöllähteli heidän asuntoonsa kuulemma varsin vahvana ja lisäksi tämä pilviveikkonen aiheutti meluhaittoja koko rapun asukkaille. Poliiseja oli kutsuttu paikalle monenkin asukkaan toimesta, mutta meno ei lainkaan rauhoittunut.

Tytär ja poikaystävä ovat saaneet uuden vuokra-asunnon kohtalaisen mukavalta paikalta ja kuinka kävi. Kaksi kerrosta ylempänä asunut nainen teetti jotain kylpyhuoneremonttia. Työvoimana käytettiin ammattitaidottomia ja todennäköisesti pimeänä työtä tekeviä puolalaisia. Nämä puolalaiset "putkimiehet" aiheuttivat sellaisen vuodon, että väliasunnossa on vakavia vesivahinkoja ja vahinkoja aiheutui myös tyttären ja poikaystävän asunnolle. Nyt sitten asunnon vuokrannut välitysfirma ja vakuutusyhtiöt, sun muut tahot tutkailevat asuntojen remontointeja ja mitä kaikkea tarvitsee tehdä. Remonttikuluissa pihistellyt nainen voi joutua kamalan kovien maksujen maksajaksi. Toivottavasti naisen rahat riittävät, kun nyt  hänen kotivakuutus tuskin korvaa vahinkoja.... Autsch. Toivon tietty, että joku vakuutus kattaa ne vahingot.

Tämä perussuomalaisten *linkki* autoveron poistolupaus ei potuta lainkaan, päinvastoin olen suorastaan riemastunut. Ensi vaalikaudella minullakin on sitten rahaa ostaa uusi auto. Olen ajatukseen todella ihastunut ja pidän tuon vaalilupauksen ehdottomasti mielessäni. Tosin en siltikään äänestä ainuttakaan perussuomalaista eduskuntaan, mutta olen aivan haltioissani tuosta autoverolupauksesta:) :)

Sitten ihan jokainen koiranomistaja pitää Mustinsa ja Murrensa kiinni, eikös joo?. Nyt saa jo taasen valitettavasti myydä ilotulitteita ja kielloista huolimatta monet paukapäät niitä ilotulitteita ihan kohta paukuttelevat. Pitäkää ne koiranne kiinni, ettei tarvitse turvautua *linkki* etsijäkoirien apuun. Eihän se mitään auta, mutta mainittakoon, että niitä raketteja saisi ihan aikuisten oikeasti ammuskella vasta uuden vuoden aattona....

Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulun odotusta Ossilasta.

Tuota ihanuutta sietää jo tuijotellakin. Kuivattu kanafile on Ossin suurta herkkua. Voi kelvata kyllä useammallekin mäyrikselle:)

 En sitten saanutkaan sitä kanapalaa....
 Hermot menee tässä odottelussa.
 Vaikka tanssin, niin vielä pitää odottaa. Nyt kohta alkaa harmittaa...
Eilen oli maten kummitytön maisteriksi valmistumisjuhlat. Kummityttö on ollut tosi ahkera. Kauppatieteiden maisteriksi 23-vuotiaana, wau. Matte oli sen ikäisenä töissä ja vasta alkoi mietiskellä mihin ryhtyisi...

Ihanaa joulun odotusta. Maten joulu alkoi jo 17. päivä, kun tytär saapui Pariisista. Poikaystävä jäi Pariisiin, koska tammikuussa hänen on jätettävä niin paljon yliopistoon tehtäviä ja tentitkin lähestyvät. Ranskan yliopistoissa ei tenttejä saa suorittaa kuin pari kertaa, muuten tulee kenkää yliopistosta. Meininki yliopistoissa on helposti sisään ja helposti ulos. Opiskelumotivaation pitää olla kohdillaan ja korkea.

Kaikille oikein hyvää joulua Ossilasta!! 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Potutuslauantai osa 73

Eilen oli melkoisen järkky päivä. Minun piti mennä Tilkan silmäsairaalaan ja viettää siellä melkoinen määrä tunteja, kun piti mitata silmänpaineita parin tunnin välein kolme kertaa, huoks. Ensimmäinen painetarkistus oli kello kahdeksan. Hei haloo, minä ja Ossi nukumme yleensä siihen aikaan. Ossikin oli aika pyörällä päästään, kun ilmoitin sille kello viisi, että huhuu, nyt on kuules aamupissan aika, herätys myös sinulle. Sitten kiirehdin kello 06.18 junaan ja kympin ratikkaan ja olinkin silmäsairaalassa 07.30 eli hieman liian aikaisin.

Ensimmäisen painetarkastuksen jälkeen ampaisin keskustaan todetakseni, että Stockmann ei ollut vielä auki. Stockmann avaa ovensa arkisin kello 09.00. Siinä sitten seisoskelin kellon alla ja tuijotin Tallbergin talon kolmanteen kerrokseen, vanhan työhuoneeni ikkunaan. Tosin, tämä upea työhuoneen paikka oli minulla vuodesta 1990-1997 miinus äitiysloma ja neljän kuukauden mittainen hoitovapaa. Sittemmin yhtiö muutti näistä upeista tiloista pois ja minä vaihdoin työpaikkaa, yritykseen, josta näkymät olivat ankeasti Keskuskadulle. Stockmann on muutoin aika hiljainen ihan arkiaamuna:).

Viimeisen painetarkistuksen ja silmänpohjan kuvauksen jälkeen säntäsin vielä keskustaan ja totesin, että Vanhan Ylioppilastalon perinteisiä joulumarkkinoita ei enää ollut. Hämmästykseni oli todella suuri ja olo tyhjä. Olen käynyt näillä ihanilla joulumarkkinoilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. No syy selvisi, kun löysin osan myyjistä Citykäytävän kakkos- ja kolmoskerroksesta, täysin vahingossa, siitä rautatieaseman puoleisesta päästä. Vanhan YO-talon kiinteistön omistaja oli jo viime vuonna irtisanonut näiden käsityöläisten 30 vuotisen perinteen ja ilmoittanut, että nämä joulumyyjäiset "eivät sovi heidän profiiliinsa". Voihan itkut. Nyt on osa myyjistä täällä Citykäytävässä ja osa myyjistä on *linkki* täällä Kaapelitehtaalla. ja osa myyjistä molemmissa paikoissa. Ostin itselleni joululahjaksi pienen käsityönä tehdyn saippuan. Olen ihan "palasaippuafriikki":) *linkki* Soapfactory. Täältä saa suomalaisena käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Tosin ostamani saippua taitaa olla joku uutuustuote, koska sitä ei löydy tuolta tuotelistalta. 

Voi pentele, kun minua ottaa pannuun anonyymit kommentoijat, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Löysin tosi ilkeän kommentin yhdestä suosikkiblogeistani. Itse en ole saanut oikeastaan ainuttakaan ilkeää kommenttia, mutta yhden kommentin olen poistanut pari vuotta sitten. Se kommentti ei sinällänsä ollut ilkeä, mutta siinä oli jotain, joka häiritsi minua. Kun olin antanut sen kommentin ensin viikkotolkulla roikkua, niin sitten menin ja poistin sen. Mielestäni, jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ilkeyksiä ladeltavana, niin ne hän voi kirjoittaa ihan vaikka omaan päiväkirjaansa ja siten purkaa omaa pahaa oloansa ja/(tai) tyhmyyttään.

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Potutuslauantai osa 72

Itsenäisyyspäivästä huolimatta kirjoitan potutuslauantain, koska minua ottaa päähän muutama asia.

Soitin tädilleni, eli äitini siskolle. Hän on 81 vuotta vanha, mutta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai alkaa tädilläni olla pieniä fyysisiä vaivoja. Eilen hänellä oli kännykkä pois päältä ja pistin tekstarin, että älä pidä sitä kännyäsi pois päältä! Yritin parhaan kykyni mukaan houkutella tätiäni äitini vanhainkodin puurojuhliin ensi tiistaina. No, ei onnistunut, kun on joulusiivous kesken, autsch. Tiedän, miten siistiä tätini asunnossa on. Ihan huomattavasti siistimpää, kuin täällä meillä. 

Itse olen ajatellut ottaa vakiosiivoojan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tavaroiden laitto "paikoilleen" tuntuu olevan minulla suurempi asia, kuin itse pintojen puhdistus. Sitä paitsi sitä tavaraa alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Ensi viikolla koetan saada aikaiseksi sen, että vien käyttökelpoista tavaraa tuonne Olarissa sijaitsevaan, onkohan se nyt Fida:n kirpputorille. 

Sitten koetin vielä saada tätiäni houkuteltua maanantaina kaupungille, kun tiedän, että hänen täytyisi hieman päivittää vaatevarastoaan. Hän on itse valittanut, ettei oikein kehtaa mennä lenkkeilemään, kun on niin vanhat ulkoiluvaatteet. No ei sekään onnistunut. Miten joillekin vanhoille ihmisille tulee sellaisia omituisia tekosyitä, kuten joulusiivous? Tätinikin voisi sen joulusiivouksen hyvin antaa olla, koska hänellä on niin siistiä muutenkin. Tätini olisi hyvin voinut sanoa, että kuule, ei huvita:)

Kohta alkaa Tuntematon sotilas. Eiköhän se ole se alkuperäisversio, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt tarvitsee majoittautua sohvalle ja katsoa elokuva pitkästä aikaa. Sitten jatkuu televisiosessio presidentin linnan juhlilla. Linnan juhlien jälkeen potuttaa tietysti, koska siellä näkee joskus niin hirveitä asuvalintoja. Ei ihan etiketin mukaisia:) Erityisesti minua henkilökohtaisesti ottaa päähän kirkkaan punaiset iltapuvut. Minulle itselleni tietystä kirkkaanpunaisen sävystä tulee mieleen vanhan Neuvostoliiton lipun väri ja kyllä ne talvi- ja jatkosodassa menehtyneet aikoinaan ihan oikeasti taistelivat tämän maan itsenäisyyden puolesta. Niissä kahdessa sodassa se Suomen itsenäisyyden menetys oli todella lähellä.

Sytytelkäähän sitten kaksi kynttilää kello kuudelta. 

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista itsenäisyyspäivää Ossilasta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tötteröpää tervehtyy

Tänään olen luopunut Ossin tötteröstä ihan kokonaan. Eilenkin se oli päässä illalla vain pari tuntia. Sen jälkeen, kun olin kylvettänyt tassut ja ne tassut olivat kosteat. Hyvin väsynyt Ossi on, mutta onneksi pahan hajuista antibioottia ei ole enää kuin, huh, kymmenen päivää.

 Ossi on vankasti sitä mieltä, että minä voisin painua huitsin tuuttaan kamerani kanssa. Ilmekin kertoo, että Kingi haluaa levätä:)
 "Siinä onpi possusarja, jaaaalo, niin kuin naaaasukarja, voimalla kuuden possun, voimalla kuuden possun" Alkuperäisriimitys Seitsemästä Veljeksestä ja varmastikin Kivi kääntyilee haudassaan, kun häntä lorutellaan ihan miten sattuu. Kuvakin on otettu, gääg, vastavaloon, mutta tuota lasin ihanaa väriä ei oikein muutoin saa esiin. Paitsi, ehkä jossain studiossa:) :) Laitan nyt kuvan, koska lasihyllyni saaminen voi kestää keittiöön vaikka kuinka ja kauan.

Viisi possua olen ostanut ja ensimmäisen (lilan) noista somista Riihimäen lasin valmistamista potseista sain ihanalta kaveriltani jokunen vuosi sitten 50-vuotislahjaksi. Yhdellä ruskeista possuista on se alkuperäinen korkkikärsä, lopuille koetan itse askarrella sen tulpan. Vihertävä possu oli originaalilaatikossa ja tuli Retronomi Oy:stä juhannuksen jälkeen. Retronomissa on aivan ihastuttava liikkeenpitäjä ja kaikki on alkanut hänen omasta keräilystään, siis myynti. Kävin liikkeessä muutama viikko sitten kaverini kanssa ja siinä liikkeessä olisi viihtynyt koko päivän kuunnellen tämän naisen tietämystä lasi- ja porsliiniesineistä. Ostin kaverilleni tilauksesta 4 kpl Primavera-sarjan isoja kahvimukeja. Valkoinen pohja ja oranssi kukkanen. Varmaan ihan käyttämättömät. Sarja oli tuotannossa niin vähäsen aikaa vuonna 2005, että sitä alkaa olla jo vaikea löytää. Joskus näkee kirppareilla. Sarja on muutenkin sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Jos on kiinnostunut lasista, tai porsliinista, niin käynti Retronomissa kannattaa. Ossilasta terveisiä, ihanainen Ossini alkaa olla oma itsensä.