maanantai 31. elokuuta 2015

Maanantain mietteitä

Ossi on tuossa sitä mieltä, että ulos on päästävä ja ihan heti.
 Kun en "ihan heti" lähtenyt, Ossi siirtyi jurnuttamaan peitolleen. Parin kilsan päässä asuvalla mustalla labradorineidolla on juoksuaika ja se kiusaa vähäsen Ossia. Ossi laulelee aarioita taas pari kertaa päivässä.
 Ripustin tänään yhden Nikolai Tervakorven (Tsherbakoff 1886-1960) taulun keittiön seinälle. Paikka on "ahdas", mutta nyt en keksinyt sille mitään muutakaan paikkaa. Taulu on peräisin mieheni tädin, (mieheni isän puolelta) vanhasta suuresta hirsitalosta. Kun vanha täti kuoli ja talo tyhjennettiin, tuo taulu päätyi meille, samoin kuin joitakin huonekaluja. Sellaiset jättikokoiset isot keittiön kaapit ovat sieltä peräisin. Otan joskus niistä kuvan ja esittelen ne kaapit. Tein nimittäin hirmuisen työn puhdistaessani ne kaapit aikoinaan seitsemästä maalikerroksesta. Tsherbakoff oli aikoinaan Ilja Repinin oppilaana, tämän olen lukenut niistä vähäisistä nettitiedoista, joita olen hänestä onnistunut löytämään. Vallankumouksen jälkeen hän muutti vaimoineen Suomeen ja elätti itsensä täällä ammattitaiteilijana. Jos nyt muistan oikein, niin kaikki Venäjälle jääneet hänen työnsä tuhoutuivat jossain tulipalossa.
 Kuten jo sanoin, paikka ei ole paras mahdollinen, mutta asialle ei juuri nyt voi mitään. Vasemmalla pikkupossukokoelmani ja taulun alla on äitini ja isäni antama häälahja. Aivan ihana ristipistotyö.
Tässä lähikuvaa. En voi tajuta, että joku on käsitöissä noin taitava jaa saa aikaiseksi jotain noin söpöä.

Hiiri viivästytti Finnairin lähtöä. Pikkaisen kuulkaas nauratti, kun luin otsikkoa. Hiiri mukamas poistui heti, kun ovi avattiin. Niinhän te luulette. Siellä se jossain lymyää ja kun se on suljetussa tilassa, se voi nikerrellä niitä koneen sähköjohtoja, jos se tekee sitä omakotitalossakin..." Vaara siitä, että hiiri pääsisi nakertamaan esimerkiksi sähköjohtoja, on kuitenkin olematon." Kokemuksen rintaäänellä sanon, että ei ole. 

Poliisi Lahden ratsastusturmasta "Olisi kohtuutonta antaa koiran omistajalle sakkoja." No ei ihan varmaan olisi! Koira saattoi tässä tapauksessa aiheuttaa hevosen pelästymisen ja siten välillisesti ratsastajatytön kuoleman. Koira oli irti kiinnipitoaikana. Ei mitään puolustuksia. Siitä kiinnipitosäännöstä taitaa olla pari poikkeusta ja toinen niistä on alle viiden kuukauden ikäinen koira. Yksi poikkeus liittyy metsästyskoiran koulutukseen, mutta en muista onko se tämän kiinnipitoajan aikarajoissa. Kamala tapaus kaiken kaikkiaan.

Alle 15-vuotias ilman valvontaa maastossa. Valitettavasti mikään ei tuo tyttöä takaisin, mutta ratsastajien pitäisi tietää muutamia tosiasioita. Hevosen pelästyessä asialle ei voi mitään. Siellä sitten vaan pitäisi pysyä selässä. Teini-ikäistä nuorta tyttöä tai poikaa, joka on aloittanut ratsastuksen 4-vuotiaana ei kutsuta 12-vuotiaana "konkariratsastajaksi". Hevosista mitään ymmärtämättömät saattavat ajatella näin. Loppujen lopuksi 10 vuotta ratsastanut on hyvin vähän ratsastanut. Suurin osa ratsastajista ratsastaa vain kerran viikossa ja se on hyvin vähän. Anteeksi nyt vaan te ratsastusta harrastavat, näin se vaan on. Jos ratsastatte ihan joka päivä ja käytte valmennuksissa, silloin kymmenen vuotta tekee teistä jo hyvän ratsastajan.

Minä tunnen itseni aika kurjaksi ihmiseksi. "Huusin" tänään vanhalle tädilleni puhelimessa melkein kuin aropiru. No tähän on kyllä vähän syytäkin. Soitin hänelle, kun hän on ollut aika huonossa kunnossa ja hän sanoi, että kurjasti menee. Viimeksi pari viikkoa sitten vannotin häntä menemään lääkäriin. No siitä on hänellä kunto vaan huonontunut. "Ei sinne terveyskeskuksen lääkärille pääse" No, omasta kokemuksestani tiedän, että aivoverenvuoto se saa olla, ennen kuin systeemissä pääsee eteenpäin. Sanoin tädilleni tiukasti, että jos olet noin huonossa kunnossa, niin nyt lähdet Peijaksen sairaalaan ja päivystykseen. Hän lupasi mennä päivystykseen, kun mahaan sattuu niin paljon, että olo on ihan sietämätön. Miäs tuli kotiin prätkäreissultansa. Nyt tarvii mennä haastattelemaan. Terveisiä Ossilasta!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Blogihaaste

Kiitoksia Eve ja Doris haasteesta. Vastataan nyt ainakin kysymyksiin......

1. Miksi juuri mäyräkoira?

Mäyräkoira oli tyttäremme vaatimus. Rotuvaatimus oli hänelle täysin ehdoton. Tosin karkeakarvainen mäyräkoira täytti meidän aikuisten  rotuvaatimukset (pieni, mahdollisesti hyvä metsästyskoira jne.). Siksi valitsimme karkkarin, josta piti tulla metsästyskoira. Tytön kieltäessä metsästyksen, Ossista tulikin sohvapottu.

2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?

No, koska minä en ehkä osaisi kohdentaa lahjoitusta, valintani olisi SPR.


3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?

Aloitin vuosi sitten ranskan kielen opiskelun. Riittänee hetkeksi.

4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?

En ihan varmasti bloggaisi ilman Ossia. Kun sairastuin vuonna 2005, tuli yhtäkkiä niin paljon ylimääräistä aikaa, että kiinnostuin blogeista ja bloggaamisesta. Löysin muutamia ihania mäykkyblogeja ja ajattelin, että hmm, miksipäs ei.

5. Kuluvan kesän kohokohta?

Kohokohta oli tietty, kun tytär saapui lomalle Suomeen ja viipyi kolme viikkoa.

6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?

Ossi ei osaa turhia "temppuja". Kieriminen käskystä oli varmaan se turhin ja senkin Ossi on nyt unohtanut, kun sitä ei ole treenattu. Pari hassua juttua Ossi on ihan itse oppinut, ei siis opetettu. Kun yläkerrassa sen pienestä juomakiposta loppuu vesi, Ossi ottaa sen hampaisiinsa ja tulee ja tiputtaa sen kipon minun tai miehen jalkoihin, kun istumme sohvalla. Toinen Ossin itse kehittämä juttu on sellainen, että kun se haluaa jotain herkkua, Ossi menee ja tökkii sen herkkukaapin helaa, eli koputtelee saadakseen jotain hyvää. Yksi Ossin ihan itselleen kehittämä jutska on se, että kun lähdemme ulos viimeiselle iltapissalle, sen on pakko kantaa hampaissaan jotain eteiseen, kuten esimerkiksi hammastikun.

7. Millainen on koirasi normaali päivä?

Olemme Ossin kanssa hyviä nukkujia. Voimme keppoisasti nukkua tuonne kymmeneen, yhteentoista ja sitten nousemme hitaasti ylös. Jos on lämmin päivä keväästä-syksyyn, pistän Ossin hetkeksi pihalle, käyn sen kanssa ihan pienellä "aamupissalenkillä", syömme aamiaisen ja lähdemme lenkille aikaisintaan yhden maissa. Nukumme vierekkäin päikkärit, tosin ei ihan joka päivä ja sitten minä tai mieheni menemme iltalenkille, jonka on oltava se useamman kilsan lenkki. Sitten leikittelemme ja katsomme televisiota ja vien Ossin pikku lenkille vielä iltauutisten jälkeen.

8. Paras muisto koirasi kanssa?

Jokainen päivä on hyvä päivä. Ehkä ihanimpia muistoja on se päivä, kun aurinko paistoi ja kävimme valitsemassa Ossin, joka sai sitten nimensä vähän myöhemmin. 
9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?

Ossi. Se on ollut minulla päivittäisenä seuralaisena aamusta iltaan vuodesta 2005, jolloin jouduin jäämään pois työelämästä.
10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?

Oi, tyttäreni ensimmäisiin elinkuukausiin. Olin onnesta niin huumautunut.


11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.

Kallein taisi olla se, kun kävimme ottamassa Ossista selkäkuvat sen lievän mäyrishalvauksen vuoksi. Se reissu ja sitä edeltävä päivä oli painajaista, kun näki, miten koiraan sattui.

Tässä olivat vastaukseni. Jaan haasteen nyt kaikille bloggaajille, jotka käyvät blogissani.

Laitetaan nyt sitten vähän vaihtoehtoisia kysymyksiä:

Haluaisitko asua urbaanisti, vai maaseutumaisesti?
Viini, olut vai kivennäisvesi hyvän illallisen ruokajuomaksi?
Kotieläimeksi koira, kissa, vai kenties boa?
Hiihtomatka, vai etelänmatka?
Teatteri, vai elokuvat?
Klassinen musiikki, vai rock and roll?
Vaihtoehtoina viikonloppuun biletys vai koti-ilta?
Prätkä, vai avoauto?
Lempivärisi?
Haluaisitko kiivetä mailman korkeimmalle vuorelle ja miksi?
Mitä olisit itse valmis tekemään, jotta energiaa oikeasti säästyisi?

Blogien kiertäminen on oikeasti hauskaa. Menin Doriksen blogissa taaksepäin aika monta blogia ja törmäsin ensin ratsastusblogeihin ja sitten kaniblogeihin. Ajan puutteen vuoksi en tainnut päästä ehkä kymmentä blogia taaksepäin, mutta menin aina siihen blogiin, josta haaste oli kulkenut eteenpäin. Jos nyt näkisin oikein kovin paljon vaivaa, kaivelisin 11 blogia jostain blogialustasta toiseen, mutta juuri nyt olen aika uuvahtanut. Remontista alakerrassamme tuleekin isompi mitä tajusimmekaan. Sain eilen sähköpostiini kymmensivuisen raportin, jossa todettiin vahinkojen laajuus ja loppujen lopuksi ei siitä edellisen kirjoituksen vesivahingosta nyt selvitäkään pelkällä kodinhoitohuoneen katolla. Alakertamme pienoinen wc menee kokonaan uusiksi. Remonttiraportoinnista sitten joskus blogissa. Terkut Ossilasta!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Katastrofin aineet. Vesivahinko, sähköpalo ja hiirenkakkaa

Otsikko lyhykäisyydessään pitää sisällään kaiken ikävän mikä tapahtui eilen. Vävykandi oli suihkussa, kun kodinhoitohuoneen katosta alkoi tippua vettä, paineella. Minä olin jostain syystä siinä aika vieressä ja tyttö myös. Kiljuimme vävykandille yhdessä, että suihku kiinni. Sitten huusimme miästä katsomaan ja totesimme, että joku vesiputki spragasi. No miäs meni sulkemaan vesipumpun, että vesipaineet laskivat ja taloon lakkasi vesi tulemasta. Sitten huomasimme, että jossain haisi palaneelle. No miäs laittoi vielä sähköt poikki kodinhoitohuoneesta ja saunaosastosta. Sähkö ja vesi yhdessä ei ole tunnetusti kovin hyvä yhdessä. 

No, ei tässä mitään. Kello oli vähän vaille kuusi ja kymmenen minuutin sisään meille oli tulossa päivällisvieraita. Emmehän me sitä voineet peruuttaa. Asiasta oli sovittu jo heinäkuussa. Sitä paitsi ruokakin oli lähes valmista:) Menyy: Pinaattiriisiä, vävykandin tekemää pippurikastiketta, filepihvit ja kotitekoista mansikkajäätelöä. Kyytipoikana käytimme vieraiden mukanaan tuomaa shamppanjaa.

Kun vieraat olivat lähteneet, selvitin vakuutusyhtiön 24/7 hätänumeron ja soitin sinne. Sain heidän yhteistyökumppanin Lassilan & Tikanojan päivystävän saneerausmiehen numeron ja soitin hänelle noin 22. jotkut palvelut ovat sitten ihania yhteiskunnassamme. No, mies tuli putkimiehen kanssa ja totesi, että tarvitaan myös sähkömiestä. Sen sovimme tälle päivälle, koska kodinhoitohuoneen valoja nyt ei tarvittu niin kovasti ja miäs oli katkaissut sähköt siitä osasta taloa. Siellä välikatossa oli joka tapauksessa sulanut yksi sähköjohto, joka sulatti muovisen vesiputken ja valuva vesi taas sammutti alkaneen sähköpalon. Onni onnettomuudessa siis. Kylmät vedet saatiin kuitenkin toimimaan. Vessanvetovesiä miäs ja tyttö sekä vävykandi olivat raahanneet lammesta varmuuden vuoksi.

Täältä se lämmin vesi valui. Kodinhoitohuoneen katosta siis...
 Kodinhoitohuoneen lattia näytti tältä. Onneksi meillä on lattiakaivoja parissakin paikassa... Lämminvesivaraajan ja pesukoneen takia, sekä yksi vielä sellaisen kuraeteisen lattia-ammeen takia. Emme ole kyllä ikinä käyttäneet sitä, että se lattia-amme on vähän sellainen turha pieni rakennelma. Sitä ehkä voisi käyttää, jos tulisi sisään kodinhoitohuoneen ulko-ovesta oikein kuraisilla saappailla:)
Onneksi pellavamatto ei ollut lattialla
 Kun saneerauskorjaaja purki pienen pätkän kattoa, sieltä löytyi tämä kärventynyt sähköjohto, joka meinasi siis sytyttää pahimmassa tapauksessa koko talon. Alkanut sähköpalo kuitenkin sammui, koska vesiputkesta valui niin paljon vettä joka taas kasteli eristysvillaa niin paljon, ettei tuli oikeastaan syttynyt. Huh. Suurkatastrofi oli oikeasti tosi lähellä. Kuvasta näkyy, että eristevilla on vähän kärvähtänyt,
Tämmöinen oli meidän lauantai-ilta. Mukavia vieraita, hyvää ruokaa. Sattui vesivahinko, jonka aiheutti sähköjohto ja oikosulku. Kamalinta oli se hiirenkakka, joka tipahteli lattialle villojen mukana. Onneksi saneerauskorjaaja lakaisi siitä hiiren kakasta ison osan ja minä olen pessyt lattiaa tänään ainakin kolmasti. Hiirellä oli ollut oikein pesä jossain siinä kohdassa ja saneerausrakentaja jopa epäili, että se on voinut olla se hiirulainen, joka on nakertanut eristeen johdon ympäriltä. Huomenna alan selvitellä vakuutusyhtiön kanssa asiaa. Vahinko nyt ei ole järkyttävän iso, mutta toivon, että vakuutus tulee korvaamaan uuden katon ja kustannukset. Senhän takia me olemme vuosikaudet vakuutuksia maksaneet. Toivottavasti teillä muilla on mennyt viikonloppu paremmissa merkeissä. Terveiset Ossilasta!

torstai 20. elokuuta 2015

Päiväunia

Ossin lempipaikka - sohva. Nyt ei ole enää kellertävää, kun päälliset kävivät kemiallisessa pesussa. Gääks, pesulamaksu oli 140,-. Nyt harkitsen vakavasti jonkun ekstrapäällisen laittamista.
Ei saa häikäistä, mutta auringosta pitää jotenkin nauttia:)
 Tai käyhän se näinkin.
Ulkosalla aurinko ei haittaa, sitä aurinkoa Ossi suorastaan janoaa.
 Tässä olemme käymässä yhteisille päikkäreille meidän leveälle runkopatjalle vierashuoneeseen. Surkea kännykkäkuva ja Ossi taitaakin olla jo unten mailla.
 
Tänään olisi Hesassa taiteiden yökin. Enpä jaksa lähteä katselemaan. Olisi ollut mielenkiintoinen se jonkin ranskalaisen taiteilijan jättikokoinen liikuteltava olkinukke. Tyttären puolesta harmittaa, kun poikkis ei jaksa= lue viitsi lähteä junalla. Minä en autolla aja keskustaan ja miäs lähti sorsastuskauden avajaisiin Lopelle. Varmaan viisitoistavuotinen perinne hänelläkin. Onneksi ei olla luvattu lauantaina tuleville ruokavieraille sorsapaistia. Sitä sorsaa kun ei tule:) Subaruun meni kone vaihtoon. Enpä kyllä taida viedä omaa autoani enää siihen huoltoon. Juttelin asiasta yhden kaverini kanssa ja hän sanoi, ettei vie omaakaan autoaan enää sinne. Silloin, kun se korjaamo oli aikoinaan tämän yhden miehen, niin silloin se oli superhyvä. Nyt, kun se korjaamo kuuluu ketjuun ja siellä on pari epämääräistä mekaanikkoa töissä, niin se ei ole enää samanlainen luotettava paikka. Terkkuja Ossilasta!

lauantai 15. elokuuta 2015

Potutuslauantai osa 94

Nyt minulla ei ole suurempia potutuksia. Kaikki hyvin, siis minulla. Miästä potuttaa, kun auto hajosi. Siis h_a_j_o_s_i. Kone totaalisen sökönä. Ihan pari päivää ison määräaikaishuollon jälkeen. Isoon ketjuun kuuluva huoltamo ottaa koko korjaamisen kontolleen, koska tutkittuaan asiaa, he päätyivät siihen, että siellä oli joku heidän käyttämä varaosa pettänyt. Joka tapauksessa Subaruun tulee jättiremontti, tai sitten siihen laitetaan ihan vaihtomoottori. Miäs jäi torstaiaamuna tuonne Hirsalan tielle, mutta sai vaihteen vapaalle ja pääsi liuttelemaan alamäkeen bussipysäkille. 

Remontin aikainen autokin on huoltoliikkeen auto ja kaikki kulut paitsi bensat menevät liikkeen piikkiin. No silti miäs on äreä kuin karhu. Ihan kuin pieni elin olisi jäänyt farkkujen vetoketjun väliin. Silti toistelee vain, että "eihän sille mitään mahda ja eihän siitä hänelle tule kuluja". No pitäisi kaikki minuun kohdistuvat möläytykset mahassansa... 

Ossia keljuttaa, kun joutuu sisälle. Miäs leikkasi nurmikkoa ja Ossia alkoi pelottaa työnnettävän ruohonleikkurin pörinä. Totesin, että sisällä parempi. Jotenkin minusta tuntuu, että Ossilla on kuulo hieman huonontunut ja tuollainen pörinä ottaa enemmän korviin kuin aiemmin. Imurikin pelottaa nykyisin enemmän kuin aikaisemmin.
 Tytär askarteli meille tässä yhtenä iltana sushia. Täytyy kehua, että ensikertalaiselle tekijälle upea suoritus. Makukin oli tosi tuore ja hyvä. Sanoin, että pienen harjoittelun jälkeen voit ryhtyä kokiksi, mutta raaka-aineita on syytä käyttää vähempi, koska muuten ravintolasi menee konkurssiin alta aika yksikön.

Meillä oli hurjan mukava saunomistorstai. Kaikki vanhat työkamut pääsivät tulemaan. Meitä on yhteensä viisi saunojaa ja tytär, joka on saunonut kanssamme vuosikaudet. Varmaan viisivuotiaasta lähtien. Yksi Saara totesi, että tämä oli yhdeksästoista kerta. Olemme asuneet täällä 21 vuotta ja silloin, kun järkkäsimme tämän saunomisillan ensimmäisen kerran, Saara ei vielä odottanut tytärtään. Otimme iloisen vitosselfien ja saimme kaikki kasvomme mahtumaan kuvaan. Kuvasta tuli hauska ja iloinen kuva. Naureskelimme, että ensi vuonna taidamme siirtää saunomisillan perjantaiksi ja kaikki jäävät yöksi.

Eipä Ossilasta sen kummempia. Minua potuttaa vähän, koska aamulla Ossilla oli tassu hirmuisen kipeä. Ilmeisesti Ossi oli hieman luiskahtanut lattialla. Siitä huomaa, että se vanhenee. Kolotukset tuntuvat lisääntyvän, mutta tämäkin onneksi hävisi parissa tunnissa.

No mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

tiistai 11. elokuuta 2015

Aivosumua

Ihan ensimmäiseksi, ettei tulisi minkään laista väärinkäsitystä: minusta on aivan ihanaa ja suloista saada pitää sekä tytärtä, että vävykokelasta täällä. Mutta arvatkaa mitä, minun aivot ovat väsyneet ja se väsyttää minua ihan fyysisestikin. Aivot ovat väsyneet siitä syystä, että kaikki kommunikointi vävykokelaan kanssa hoituu vieraalla kielellä. Voi olla, että hänelläkin on sama tunne, koska hän sanoi pari päivää sitten, että se on varmaan tämä raitis ilma joka väsyttää koko ajan. Hänkin joutuu käyttämään koko ajan hänelle vierasta kieltä, niin kuin minäkin. Meidän yhteinen kieli on englanti ja vaikka hallitsen sen aika hyvin, niin kaikkien asioiden vääntäminen vieraalle kielelle on väsyttävää. Ei rasittavaa, taikka tylsää, vaan väsyttävää. Tyttö taitaa olla jo niin tottunut ranskan kielen käyttöön, että hänellä ei ole mitään väsymisongelmaa.

Ossia taas väsyttää hieman tämä helle. Sunnuntaina miäs ihmetteli, kun Ossi ei suostunut lähtemään mihinkään aamulla. No selvisi, että vävykokelas oli jo kuuden aikaan aamulla vetäissyt Ossin kanssa reilun viiden kilometrin lenkin. He olivat käyneet tuolla Långvikin lahdella ja Ossi oli ollut ihan innostunut nähtyään hanhen:)
väsynyt Ossi

tärähtänyt Ossi:)

En aio itse valittaa sanallakaan lämmöstä. Minusta on ihanaa, kun on lämmintä. Torstaina meillä on vanhojen työkamujen saunapäivä. Lämmitän rantasaunan perinteisesti ja toivon kaunista torstai-iltaa. Tuossa yksi kerta manailimme, ettei ole tullut otettua valokuvia joka saunaillasta. No mennyttä aikaa ei saa takaisin. Sauna on lämmennyt vanhoille työkamuille lähes siitä, kun muutimme tänne. Voisi olla joku kahdeksastoista vuosi, kun kokoonnumme tuonne rantasaunan terassille. Taitaa olla shamppanjan paikka, taas:)

Semmoista Ossilasta. Terveisiä kaikille.

lauantai 1. elokuuta 2015

Potutuslauantai osa 93

Minun ihanan miähen istuttama ihana kultasadepuu voi ihan kohtalaisen hyvin. Ainakin se kasvaa.
Tuolta toiselta puolelta kuvattuna se näyttää vähäsen rujommalta, noiden parin kuivan oksan takia.
 Tässä päätähtönen lenkuran jälkeen.
 Aha, vesi loppunut. Menemme siis sisälle.
Tein viikon jonkinlaisen hyvän työn laittamalla Toriin ilmoituksen "lahjoitetaan hyväkuntoisia tytön vaatteita". Voitteko kuvitella, että minulla oli vielä tallella muutama hyväkuntoinen Reima ulkohaalari ja joitain muita sellaisia 5-7 vuotiaan vaatteita. Lähetin ne eräälle naiselle, joka vastasi ilmoitukseen ja lupasi maksaa postikulut. Sitten poistin ilmoituksen. Ilmoitus kerkesi olla netissä ehkä kymmenen minuuttia.

Sitten harmituksiin. Tänään oli Jyväskylässä joku äärioikeistolainen ja väkivaltainen mielenosoitus. Ei hyvä. Sitten minua vieläkin ottaa kupoliin tämä Immosen kirjoitus, johon hänellä oli tietty oikeus kirjoittaa. Onhan ihmisillä sentään perustuslakiin perustuva mielensä ilmaus oikeus. Niin kauan, kuin tekstit ja asiat pysyvät lain kirjaimien sisällä. Immosen tekstistähän on tehty muistaakseni nyt tutkintapyyntö. Lukekaahan *linkki* Jyrki Lehtolan "Meillä on unelma" teksti Iltasanomissa. Sitten voi ja kannattaa pitää mielessä, että Perussuomalaisia äänesti noin 525 tuhatta. No, minä en äänestänyt, enkä äänestä tulevaisuudessakaan.

Hei haloo! *linkki" Julkisuus ei elättänyt Henna Kalinaista. Minun oli pakko lukaista juttu, koska minulla ei ollut aavistustakaan, kuka on Henna Kalinainen. Huomenna olen jo taas autuaasti unohtanutkin, kuka kyseinen "julkkis" on.

Tämäkin juttu on "ei tästä elämästä", siis minun mittapuuni mukaan. Ketä voi kiinnostaa *linkki* Lola Wallinkosken elämäkerta? Minun täytyy tunnustaa, että pikkuisen alkoi nauruhermoja nykiä, kun ajattelin kirjaa.

Kirjoittelin ihan juuri jokunen aika sitten *linkki* Bobosta. Tämän jutun mukaan Bobon omistajat olivat saaneet kahdeksalta pariskunnalta yhteydenoton Iltalehden jutun jälkeen. Kuinka ######in tyhmiä pitää ihmisten olla, että ostavat koiranpennun, kissanpennun, tai minkä tahansa eläimen huoltoasemalta, tai torilta tai jostain näkemättä mistä kyseinen eläin oikein tulee?? Kyllä me ainakin kävimme katsomassa Ossia ihan siellä, missä se oli syntynytkin. Tunnustan, että kävimme katsomassa Ossia vain kerran, koska emme halunneet ajaa satoja kilometrejä ees taas useampaan kertaan. Ne kaikki ihanat pikku pötkäleet olivat aika samannäköisiä ja valinta oli vaikea. No Ossin valitsimme sen valkoisen rintalaikun takia:)

Sitten asiasta vielä aivan toiseen. Koetin Googlella löytää äidilleni ostaman talvitakin valmistajan nimeä. Loppujen lopuksi löysinkin, mutta sitä ennen Google tarjosi hakua "vihan tunteet vauvaa kohtaan". Täytyy tunnustaa, että järkytyin ihan sydänjuuriani myöten. Miten voi äiti tai isä vihata täysin viatonta vauvaa? En lukenut tekstejä, mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista. Haut nimittäin johtivat joillekin keskustelupalstoille.

Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille teille Ossilasta. Lähtölaskenta alkakoon. Sunnuntai, maanantai ja tiistaina tulee tytär!!