1. Miksi juuri mäyräkoira?
Mäyräkoira oli tyttäremme vaatimus. Rotuvaatimus oli hänelle täysin ehdoton. Tosin karkeakarvainen mäyräkoira täytti meidän aikuisten rotuvaatimukset (pieni, mahdollisesti hyvä metsästyskoira jne.). Siksi valitsimme karkkarin, josta piti tulla metsästyskoira. Tytön kieltäessä metsästyksen, Ossista tulikin sohvapottu.
No, koska minä en ehkä osaisi kohdentaa lahjoitusta, valintani olisi SPR.
3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Aloitin vuosi sitten ranskan kielen opiskelun. Riittänee hetkeksi.
4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?
En ihan varmasti bloggaisi ilman Ossia. Kun sairastuin vuonna 2005, tuli yhtäkkiä niin paljon ylimääräistä aikaa, että kiinnostuin blogeista ja bloggaamisesta. Löysin muutamia ihania mäykkyblogeja ja ajattelin, että hmm, miksipäs ei.
5. Kuluvan kesän kohokohta?
Kohokohta oli tietty, kun tytär saapui lomalle Suomeen ja viipyi kolme viikkoa.
6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
Ossi ei osaa turhia "temppuja". Kieriminen käskystä oli varmaan se turhin ja senkin Ossi on nyt unohtanut, kun sitä ei ole treenattu. Pari hassua juttua Ossi on ihan itse oppinut, ei siis opetettu. Kun yläkerrassa sen pienestä juomakiposta loppuu vesi, Ossi ottaa sen hampaisiinsa ja tulee ja tiputtaa sen kipon minun tai miehen jalkoihin, kun istumme sohvalla. Toinen Ossin itse kehittämä juttu on sellainen, että kun se haluaa jotain herkkua, Ossi menee ja tökkii sen herkkukaapin helaa, eli koputtelee saadakseen jotain hyvää. Yksi Ossin ihan itselleen kehittämä jutska on se, että kun lähdemme ulos viimeiselle iltapissalle, sen on pakko kantaa hampaissaan jotain eteiseen, kuten esimerkiksi hammastikun.
7. Millainen on koirasi normaali päivä?
Olemme Ossin kanssa hyviä nukkujia. Voimme keppoisasti nukkua tuonne kymmeneen, yhteentoista ja sitten nousemme hitaasti ylös. Jos on lämmin päivä keväästä-syksyyn, pistän Ossin hetkeksi pihalle, käyn sen kanssa ihan pienellä "aamupissalenkillä", syömme aamiaisen ja lähdemme lenkille aikaisintaan yhden maissa. Nukumme vierekkäin päikkärit, tosin ei ihan joka päivä ja sitten minä tai mieheni menemme iltalenkille, jonka on oltava se useamman kilsan lenkki. Sitten leikittelemme ja katsomme televisiota ja vien Ossin pikku lenkille vielä iltauutisten jälkeen.
8. Paras muisto koirasi kanssa?
Jokainen päivä on hyvä päivä. Ehkä ihanimpia muistoja on se päivä, kun aurinko paistoi ja kävimme valitsemassa Ossin, joka sai sitten nimensä vähän myöhemmin.
9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?
Ossi. Se on ollut minulla päivittäisenä seuralaisena aamusta iltaan vuodesta 2005, jolloin jouduin jäämään pois työelämästä.
10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Oi, tyttäreni ensimmäisiin elinkuukausiin. Olin onnesta niin huumautunut.
11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.
Kallein taisi olla se, kun kävimme ottamassa Ossista selkäkuvat sen lievän mäyrishalvauksen vuoksi. Se reissu ja sitä edeltävä päivä oli painajaista, kun näki, miten koiraan sattui.
Tässä olivat vastaukseni. Jaan haasteen nyt kaikille bloggaajille, jotka käyvät blogissani.
Laitetaan nyt sitten vähän vaihtoehtoisia kysymyksiä:
Haluaisitko asua urbaanisti, vai maaseutumaisesti?
Viini, olut vai kivennäisvesi hyvän illallisen ruokajuomaksi?
Kotieläimeksi koira, kissa, vai kenties boa?
Hiihtomatka, vai etelänmatka?
Teatteri, vai elokuvat?
Klassinen musiikki, vai rock and roll?
Vaihtoehtoina viikonloppuun biletys vai koti-ilta?
Prätkä, vai avoauto?
Lempivärisi?
Haluaisitko kiivetä mailman korkeimmalle vuorelle ja miksi?
Mitä olisit itse valmis tekemään, jotta energiaa oikeasti säästyisi?
Blogien kiertäminen on oikeasti hauskaa. Menin Doriksen blogissa taaksepäin aika monta blogia ja törmäsin ensin ratsastusblogeihin ja sitten kaniblogeihin. Ajan puutteen vuoksi en tainnut päästä ehkä kymmentä blogia taaksepäin, mutta menin aina siihen blogiin, josta haaste oli kulkenut eteenpäin. Jos nyt näkisin oikein kovin paljon vaivaa, kaivelisin 11 blogia jostain blogialustasta toiseen, mutta juuri nyt olen aika uuvahtanut. Remontista alakerrassamme tuleekin isompi mitä tajusimmekaan. Sain eilen sähköpostiini kymmensivuisen raportin, jossa todettiin vahinkojen laajuus ja loppujen lopuksi ei siitä edellisen kirjoituksen vesivahingosta nyt selvitäkään pelkällä kodinhoitohuoneen katolla. Alakertamme pienoinen wc menee kokonaan uusiksi. Remonttiraportoinnista sitten joskus blogissa. Terkut Ossilasta!
Mielenkiintoista oli kurkistaa tästäkin haasteen sallimasta ikkunasta teille sisään. Se lieneekin kyselyhaasteiden tärkein anti.
VastaaPoistaTuo kohta 6 "turhista tempuista" on kiva. Minusta on hienoa, kun koirat oppivat itse niitä taitoja, joista on hyötyä nimenomaan heille itselleen ja nehän edistävät sopeutumista kotilaumaan. Niiden avulla koira opettaa isäntäväelleenkin "temppuja", kuten että isäntä/emäntä nousee sohvalta täyttämään vesikuppia. Sellaista molemminpuolista temppuilua.
Heh, täytyykin käydä katselemassa, mitä muita turhia temppuja eri koirat hallitsevat. Tuo kupin tuominen on jotenkin niin hellyyttävää ja samalla niin käskevää. Siirsin Ossille vesikupin yläkertaan silloin, kun sillä oli viimeksi selkä hieman kipeä. Vesikippo on ilmeisesti muodoltaan jotenkin sopiva herran herkälle kuonolle, koska se tykkää käydä mieluummin yläkerrassa juomassa. Ainakin lenkin jälkeen Ossi kipittää heti yläkertaan. Tarkoitus oli, että sen ei tarvitse juosta portaita alas, mutta nykyään se juoksee portaat ylös juomaan. No ainaskaan yöllä sen ei tarvitse raahautua ees taas kerrosten väliä.
PoistaTerkut Saksaan. Toivottavasti lämpö hellii teitäkin vielä,