lauantai 15. elokuuta 2015

Potutuslauantai osa 94

Nyt minulla ei ole suurempia potutuksia. Kaikki hyvin, siis minulla. Miästä potuttaa, kun auto hajosi. Siis h_a_j_o_s_i. Kone totaalisen sökönä. Ihan pari päivää ison määräaikaishuollon jälkeen. Isoon ketjuun kuuluva huoltamo ottaa koko korjaamisen kontolleen, koska tutkittuaan asiaa, he päätyivät siihen, että siellä oli joku heidän käyttämä varaosa pettänyt. Joka tapauksessa Subaruun tulee jättiremontti, tai sitten siihen laitetaan ihan vaihtomoottori. Miäs jäi torstaiaamuna tuonne Hirsalan tielle, mutta sai vaihteen vapaalle ja pääsi liuttelemaan alamäkeen bussipysäkille. 

Remontin aikainen autokin on huoltoliikkeen auto ja kaikki kulut paitsi bensat menevät liikkeen piikkiin. No silti miäs on äreä kuin karhu. Ihan kuin pieni elin olisi jäänyt farkkujen vetoketjun väliin. Silti toistelee vain, että "eihän sille mitään mahda ja eihän siitä hänelle tule kuluja". No pitäisi kaikki minuun kohdistuvat möläytykset mahassansa... 

Ossia keljuttaa, kun joutuu sisälle. Miäs leikkasi nurmikkoa ja Ossia alkoi pelottaa työnnettävän ruohonleikkurin pörinä. Totesin, että sisällä parempi. Jotenkin minusta tuntuu, että Ossilla on kuulo hieman huonontunut ja tuollainen pörinä ottaa enemmän korviin kuin aiemmin. Imurikin pelottaa nykyisin enemmän kuin aikaisemmin.
 Tytär askarteli meille tässä yhtenä iltana sushia. Täytyy kehua, että ensikertalaiselle tekijälle upea suoritus. Makukin oli tosi tuore ja hyvä. Sanoin, että pienen harjoittelun jälkeen voit ryhtyä kokiksi, mutta raaka-aineita on syytä käyttää vähempi, koska muuten ravintolasi menee konkurssiin alta aika yksikön.

Meillä oli hurjan mukava saunomistorstai. Kaikki vanhat työkamut pääsivät tulemaan. Meitä on yhteensä viisi saunojaa ja tytär, joka on saunonut kanssamme vuosikaudet. Varmaan viisivuotiaasta lähtien. Yksi Saara totesi, että tämä oli yhdeksästoista kerta. Olemme asuneet täällä 21 vuotta ja silloin, kun järkkäsimme tämän saunomisillan ensimmäisen kerran, Saara ei vielä odottanut tytärtään. Otimme iloisen vitosselfien ja saimme kaikki kasvomme mahtumaan kuvaan. Kuvasta tuli hauska ja iloinen kuva. Naureskelimme, että ensi vuonna taidamme siirtää saunomisillan perjantaiksi ja kaikki jäävät yöksi.

Eipä Ossilasta sen kummempia. Minua potuttaa vähän, koska aamulla Ossilla oli tassu hirmuisen kipeä. Ilmeisesti Ossi oli hieman luiskahtanut lattialla. Siitä huomaa, että se vanhenee. Kolotukset tuntuvat lisääntyvän, mutta tämäkin onneksi hävisi parissa tunnissa.

No mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

6 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar15. elokuuta 2015 klo 17.17

    Hyvä kuva Ossista! Ja lautanen sekä tarjottavat voisi siirtää suoraa päätä minun keittiööni. Enkä lupaa palauttaa lautasta ;)

    No harmittaahan se isäntää, kun autosta on kyse. Ei sitä omaa autoa mikään vara-auto korvaa, miesten mielestä. Mutta hyvä sentään, että virhe myönnettiin ja kaikki tulee asianmukaisesti hoidetuksi. Se ei ole nykyisin mitenkään itsestään selvä juttu.
    Leppoisaa lauantain jatkoa, Ossille terkut ja puhallus kipeään tassuun. Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kännykkäkuva. Pitelin toisella kädellä kiinni ja sihtasin kännykällä niin, etten itsekään nähnyt lainkaan, mistä kuvaa otan. No nenu tuli kuvaan:)

      Heh, shushia voisin tuodakin, mutta lautaset jäävät nyt tytön käyttöön. Sain kerättyä koko sarjan aika nopsasti. Kuusi salaattilautasta tuli täysin käyttämättöminä jostain Itä-Suomesta.
      Aikoinaan oli pitänyt mennä häälahjaksi:) Kuusi isoa ruokalautasta tuli kanssa huutonetin kautta ja viisi syvää lautasta kävin ostamassa olikohan se Astiaparatiisista, Kalliosta. Teimme kotiseuturetken yhden kaverini kanssa Kallioon samana päivänä, kun tyttö ja poikkis tulivat. Terkut sinulle ja Párek-poitsulle.

      Ai niin ja tassu oli vaan joku pieni nuljahdus. nyt Ossi painelee jo entisellä tarmollaan.

      Poista
  2. Kurja juttu, kun auto jättää ja pettää. Mutta ihmeesti mieli kirkastui, kun kerroit, että teille ei tule kuluja =D (Tässä kohdassa hykerryttää: toiselle avuksi tarjottu hyvä todella kiertää itselle jossakin muodossa takaisin, nyt se on todistettu monesti). Toivottavasti mieliharmi häipyy pian ja auto tulee nyt myös kuntoon.

    Hieno sushiannos. Nimenomaan kaunis ja hieno, kun en tykkää muuten tuosta ruokalajista yhtään, harmi :/

    Ossin pitkä nenä on aina yhtä komea <3 Koiraherra ei ymmärrä, että pitää hidastaa vauhtia, ettei tule vahinkoja. Kunpa noille rakkaille karvakuonoille voisi selittää asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mekin autoimme yhtä autoilijaa samalla reissulla kun tulimme lentokentältä. Oli hieman "pysäköinyt" pikkuautonsa hassusti. Tai oikeastaan se auto oli etupää ojassa ja takapää killitti ilmassa. Pysähdyimme ja katsoimme ensin, että onko kuski kännissä. Ei ollut, joten poliisia ei paikalla tarvittu. Sitten paikalle pysähtyi pari kolme muutakin autoa, josta yhdellä naisella oli autonvetoliina takaboksissaan. Sillä sitten nykäistiin silloin vielä toimivalla Subarulla auto takaisin tielle. Oli mun pakko kysyä kundilta, että miten ihmeessä sä oikein pääsitkin tonne:) No oli yrittänyt kääntyä sellaiselle pienelle tienpätkälle, johon monet ihmiset parkkeeraavat, kun menevät sieneen ja marjaan. Meni vain puoli metriä ohi ja lähinnä ojaan. Oli se hupaisa näky, kun auton perä leijui ilmassa:) Se oli se meidän hyvä teko.

      Ai sinä et tykkää shushista. Harmi, menee hyvät makuelämykset ohi. No, kaikki eivät voi tykätä kaikista ruuista. En tiedä, missä Ossi-herra taas liukasteli, mutta oli kuulemma lenkillä aamulla ollut ihan kunnossa ja kun nousin ylös, oli niin vaivainen, että meinasin jo alkaa särkylääkettä tarjoamaan. Sitten muistiini palautuivat tuon naapuri ELLin sanat, että aina ei kannata tyrkkiä kipulääkettä, että koira osaa paremmin varoa jäseniänsä, jos vähäsen sattuu. Nyt on joka tapauksessa etukäpälä kondiksessa, että aika pieni vamma oli. Terkut uuteen kotiin!

      Poista
  3. No onpas harmi tuo isännän auto. Itsellä kun ei tällä hetkellä ole toimivaa autoa, niin olisin kyllä harmissani, jos mieheltä hajoais auto. Onhan sitä noiden autojen kanssa kaikennäköistä tapahtunutkin, mutta aina on jotenkin selvitty.

    En ole minäkään sushin, tai ainakaan raa'an kalan ystävä. Meillä poika joskus teki susheja, mutta niihin laitettiin jotain kypsää kalaa (taisi olla lohta). En tiedä voiko niitä sitten enää kutsua susheiksi, mutta meille ne olivat niitä.

    Aah, teillä on taas ollut tuo mukava saunomisilta, kivaa!
    Onneks tuo Ossin tassu on jo parantunut, toivottavasti kipu pysyykin poissa. Mä en ole Ellille liiemmin mitään lisäaineita ikuna antanut, ainoastaan sillointällöin kalaöljyä, mutta oon miettinyt pitäiskö jotain alkaa antaa, kestäsikö tuo kroppa ja nivelet sitten paremmin ja pidempään. Enkä edes tiedä mitä sitten pitäisi edes antaa. Saako Ossi jotain lisäravinteita? Ossille muiskuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen soitettiin huollosta. Kone on niin sökönä, että olivat ostaneet siihen Norjasta jonkun alle 100 tuhatta ajetun Subarun moottorin. Miäs oli sanonut vaan, että toivottavasti annatte sille kanssa sitten jonkun ajan takuun. Subarulla oli ajettu 75 tuhatta ja 30 tuhatta silloin kun ostettiin ja kaikki huollot tehty. Että siin mielessä aika harmi.

      Ai sinäkään et tykkää raa'asta kalasta. No minä kyllä pidän shusista aivan vietävästi:) No onhan se kypsäkin lohi hyvää toki.

      Se kipu Ossilla oli joku pieni niksahdus, mutta näkee, että ikää tulee, kun selkeästi nuita kolotuksia tulee aina silloin, sun tällöin. Ossi saapi Nutrolinin senioriökjyä. Ei ihan päivittäin, kun en aina muista antaa. Huono emäntä, surkea suorastaan. Sitä ravintoöljyä saa ehkä noin viisi kertaa viikossa. Muita lisäravinteita ei sitten saa. Melkein tarttee alkaa tutkia, mitä tarttisi. Saapi allergiarukaa, lohta silloin tällöin ja raakaa paistijauhelihaa pari kertaa viikkoon. Voihan se olla, että jotain tarttee, mutta suoraan sanoen, en jaksa sotkeutua mihinkään yltilpäiseen lisäravinteiden viidakkoon.

      Silloin, kun ratsastelin vielä, niin yksityisten hevosten ruokinnat olivat kyllä niin maar monimutkaisia ja ne olivat yleensä kipeämpiä kuin tuntihevoset. Ihan uskomatonta oli se lisäravinteiden käyttö. Ellille Ossi-suukot ja terveisii!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.