Ossi ja possu

Sydämeni heltyi tänään jälleen kerran ja ostin Ossille lelun. Tiedän entuudestaan, että tuo potsi kestää useamman päivän. Sitä paitsi possun ääni on hauska. Possusta ei pääse mitään angstisia vingahteluita, vaan ihan kunnon possun metka röh-röh ääni. Muistaakseni se oli blogikaveri Mauri, joka aikoinaan joutui leikkuupöydälle vastaavanlaisen possun takajalan juututtua johonkin suolenmutkaan. Tarvitsee (vähän) vahtia, tai oikeastaan enemmänkin...

Älä vaan vie mun possua

Tämä on ehdottomasti mun

Niin on possu taas tärkeä, että meidän lenkistä tuli varsin lyhyt ja takaisin kotiin pingoimme hirmu vauhtia. Possun Ossi oli varoiksi nostanut eteiseen odottamaan:)

Voi Immosen Olli, minkä teit FB-kirjoituksellasi. Paljon hallaa sinun edustamallesi puolueelle, joka on Perussuomalaiset. Mutta voi pyhä jysäys, minkä vastareaktion hölmö kirjoituksesi on saanut aikaan. Näin juuri uutisista kuinka moni tuhatpäinen ihmisjoukkio on kerääntynyt kansalaistorille. Paikallisuutiset kertoi äsken, että siellä torilla on ainakin 15000 ihmistä. Demokratia puhuu onneksi, eikä yhden pienen Immosen piipitys vaikuta. Eduskunnasta ei käsittääkseni voi erottaa, mutta eduskuntaryhmästä voi. Eilen uutisissa Riitta Uosukainen kommentoi, että mikäli Timo Soini pitää linjansa, niin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin suosittaa Immosen erottamista eduskuntaryhmästään. Sehän on yleisesti tiedettyä, että persut ovat hyvin ulkomaalaisvastaista porukkaa, mutta Immosen kirjoitus oli kyllä tökerö. No, nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.

Printtasin netistä Keskisuomalaisen listan "Sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaasi" ja kruksasin kirjat, jotka olen lukenut. Niitä tuli 35 kappaletta. Siis äkkiseltään laskettuna 65 kirjaa jäljellä. Itse asiassa tuli yksi luettu kirja lisää, kun tarkemmin selasin vielä listaa. Kalevalan luin oppikoulun ensimmäisillä luokilla. Suomen kielen opettajamme laittoi koko luokan lukemaan sen. Listassa on kolme kirjailijaa, joista en ole ikinä kuullutkaan, Peter Hoeg, kirja: Lumen taju, Deborah Spungen, kirja: Nancy ja Jan Guillou, kirja: Pahuus. En lainkaan tiedä minkämaalaisia kyseiset kirjailijat ovat ja mitä kirjallisuuden lajia kyseiset kirjat edustavat. Voisinkin aloittaa näistä:). Kaikki muut kirjailijat edustivat enemmän tai vähemmän maailmantunnettuja kirjailijoita.

Olen jotenkin hykertelevän tyytyväinen, että listassa ei ole inhokkikirjailijani Anja Snellmanin, ex Saarikoski, omaa sukua Kauranen teoksia. Se, että kyseinen naiskirjailija piti sukunimen Snellman on mielestäni aika törkeää. Hänen entisen aviomiehensä (Saska Saarikosken) isoäiti oli omaa sukua Snellman ja tällä siteellä he aikoinaan saivat itselleen yhteisen sukunimen Snellman. 

Lähdenkin kurkkaamaan alakertaan, että possu on "hengissä" Ossi päätti livahtaa alakertaan potseineen. Oikein mukavaa iltaa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 38

Kaikki, jotka ovat vähänkin lukeneet mun ja mamin blogia, tietävät, etten pidä miehistä. Tästä säännöstä on pari poikkeusta. Eihän sellaista sääntöä voi olla olemassakaan, josta ei olisi poikkeusta. Yksi minun, elikkä Ossin suuresti rakastama miäs on tietysti iskä, mamin aviomiäs ja sitten on tämä yksi iskän kaveri, Jere Savosta. Siellä päin kasvaa vissiin suuria sydänten valloittajia.

Näytän siksi niin pieneltä

tässä Jeren sylissä, kun Jere

 on melkein 2 metriä pitkä ja

 Jereltä riittäisi hartioita parillekin poliisille, tai palomiehelle. On se sen verran riuska, tuo iskän kamu. Mutta Ossin mielestä ihana mies:) ja meidän muiden mielestä tosi mukava kaveri.

Jere oli meillä yövieraana, koska hän ja miäs lähtivät tänään aikaisin aamulla Unkariin metsästämään. Jere teki elämänsä virheen. Hän näet antoi Ossin nukkua vieressään ja veikkaan, että tästä lähtien hän ei yövy luonamme ilman, että Ossi nukkuu vieressä. Sen verran jengoiltaan Ossi meni tästä ihanasta vieraasta, että kävi alkuyöstä kerran kuopaisemassa varovaisesti meidän makuuhuoneemme ovea, josko olisi päässyt vielä rakkaampaan sänkyyn. No, Ossi joutui kyllä tyytymään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Ossin kasvattaja sanoi, että mikäli aikoo kieltää mäyräkoiraa tekemästä jotain, siinä on oltava ehdoton. Ei poikkeuksia:)

Terveiset Ossilasta!

Potutuslauantai osa 92

No tässä kesän aikana ei ihan hirmuisen suuria potutuksia ole ollutkaan. Eilen onnistuin tekemään aika erikoisen version ihan superhyvästä banaanikakusta. Olen väittänyt yhdelle kamulleni, että tätä kakkua ei onnistu pilaamaan. No minä onnistuin, vaikka oli ohje edessäni. Laitoin kahden ja puolen desin sijasta vehnäjauhoja alle desin. No tietysti ihan vahingossa. Joku sekoitti minun ajatukset ja keskeytti jauhojen lisäyksen:), joten tuli aika veikeä kakku. Oli sellainen banaaninmakuinen, mutta lopputulos ulkonäöltään ja rakenteeltaan muistutti vähän mutakakkua, sitä amerikkalaista suklaakakkua, jossa sisus on aika löysää:). Huoks. Upposi se "kakku" vaniljakastikkeen kanssa. Täytyy olla vähän huolellisempi ensi kerralla.....

Tänään, kun olin kutomassa toiseksi viimeistä pellavamattoani, niin tuntui, että ihan kaikki meni pieleen. Pellavaloimen lankoja katkeili niin monta, ettei vielä ole kertaakaan aiemmin katkeillut. Sitten onnistuin pujottelemaan niitä loimilankoja samoista reiistä siihen pirtaan ja se tietty aiheutti uusia ongelmia. Ennenkuin sain ne virheet korjattua, niin tuntui, että puoli päivää meni ihan hukkaan... Jäin kutomistavoitteestani aika paljon näiden loimiongelmien vuoksi. No, seuraavalla kerralla sitten pääsen kutomaan, toivottavasti ilman ongelmia.

Joka vuotinen "marjasota" on taas leimahtanut ilmiliekkeihin täällä Suomessa. En jaksa ymmärtää, että Suomen metsiin ei muka mahtuisi nuo ulkomaisetkin poimijat. Ihan varmasti jää heidänkin jälkeen varmaan 90% marjoista metsiin mätänemään. Se on kyllä tietysti vähän ikävää, että ne yritykset, jotka heitä Suomeen tuottavat eivät ehkä kouluta näitä ulkomaalaisia poimijoita tarpeeksi, jotta muiden ihmisten pihapiireihin ei eksyttäisi. Tosin näissäkin tapauksissa voi olla vähäsen liioittelua. Sitten kysellään voiko nämä jokamiehen oikeudet ulottua kaupalliseen poimintaan? No toistaiseksi niitä on pakko soveltaa, koska mitään lakeja ei ole tehty, joita sovellettaisiin kaupalliseen marjanpoimintaan. Minun mielestäni on hyvä, että edes joku poimii osan Suomen metsien marjoista. Tunnustan, että itse en kyllä jaksa mustikoita mennä poimimaan.

Katsokaa mitä ihanuuksia olen ostanut. Puuttuu enää viisi syvää lautasta, niin sitten minulla on kuuden hengen astiasto näitä Birger Kaipiaisen mustavalkoisia Paratiisi lautasia. Ahkeralla kuukkeloinnilla löysin Helsingistä yhden liikkeen, jossa noita mustavalkoisia syviä lautasia on. Astioiden valmistushan on lopetettu kymmenen vuotta sitten. Salaattilautaset ostin Huutonetistä ja ne ovat täysin käyttämättömät. Isot lautaset ovat uudenveroiset ja nekin samoin kuin yhden syvän lautasen ostin myös Huutonetistä. Olen ajatellut tytärtäni, mutta mikäli astiasto ei häntä kiinnosta, otan sen itselleni johonkin juhla käyttöön:) Tytär mutisi jotain, että anna hänelle rahaa, jos sitä kerran ylimääräistä on. No minähän annan hänelle käyttörahaa joka tapauksessa kuukausittain ja ne ylimääräiset rahat menisivät sitten johonkin kulutukseen. Mieluummin ostan tämmöisiä kauniita astioita hänelle, tai itselleni.

 Katsokaa kuinka korkeaa ruoho on meidän metsätiellämme. Yli mäyräkoiran korkuista. Ei ihme, että Ossi ei lainkaan välitä sateella tuosta metsätiestä. Märät ruohot sukivat kylkiä ja vatsaa ja kastelevat koko mäyriäismiehen.

Taas oli juttu pentutehtailusta Iltalehdessä. Älkää hyvät ihmiset ostako pentutehtaista niitä koirianne. Jos niitä koiria kaupataan edes jotakuinkin epämääräisesti tehkää ilmoitus poliisille ja Kennelliittoon. Bobon traaginen tarina. 

No, mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Takapihan kaunottaret

Katsokaa mikä ihanuus on alkanut kukkia takapihan ryteikössämme. Se ei kuulkaas ole lupiini, se on sormustinkukka. En voi ymmärtää, mistä se on pelmahtanut takapihallemme. Emme todellakaan ole istuttanut niitä. Täytyy kysyä kivoilta kesämökkinaapureiltamme, löytyykö heidän pihaltaan jostain sormustinkukkaa. Muuten olen todella ihmeissäni. Kaikkitietävän internetin mukaan "Rohtosormustinkukka on suosittu pihojen ja puutarhojen koristekasvi ja maamme eteläosissa sitä tavataan toisinaan luontoonkin villiytyneenä. Pääasiassa se on vanhojen kartanonpuistojen ja maatalojen pihapiirien viljelyjäänne, joka kykenee vain harvoin leviämään alkuperäiseltä kylvöpaikalta kauemmaksi" Suora lainaus luontoportista.

No nämä yksilöt nyt ovat päättäneet täyttää takapihaamme. Jos nuo kukat olisivat lupiineja, olisinkin jo kuokkinut ne pois:)

 Ossi happamana uusien lakanoidensa kera. 

Tänään on ollut hieno päivä. Lohjalle ajaessani pysähdyin kysymään Autopaasi nimisestä autokorjaamosta, olisiko heillä aikaa vaihtaa autooni pari polttimoa. Kaveri ei velottanut yhtään mitään muutaman minuutin työstään. Sanoin hänelle, että kun työskentelin isossa asianajotoimistossa,varttitunnin  työn sijaan siellä laskutettiin puoli tuntia, koska se oli pienin yksikkö. Asentajan vastaus nauratti "No asianajajat ovatkin roistoja" :) Sanoin tuhannet kiitokset ja ajattelin, että tälläistä kyllä aika harvoin tapahtuu. Taidankin viedä auton sinne tästä lähtien korjattavaksi. Autokin meni katsastuksesta läpi, joten siinä ei siis ole suurempia vikoja. Hienoa. Tytärkin soitti, ihanaa. Tosin hän tarvitsi apuani, koska ei pääse nettiin ja pitäisi selvittää matkojen hintoja täältä Tukholmaan. Tytär on ihan samaa mieltä kuin minäkin. Kolmen viikon aikana tytär ja poikaystävä saattavat tarvita viikonlopun lomaa meistä:) :)

Ossilasta terveisii!

Potutuslauantai osa 91

Minulla oli joku megalomaaninen potutus mielessäni viime viikolla, mutta tämä hattarapää tipautti sen mielestä pois, joten ehkä saan palautettua sen mieleen joskus. Otanpas pari ihan vakioaihetta. Yleinen liikennekäyttäytyminen. En voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät voi noudattaa liikennenopeuksia. Heh, heh. Poliisit ovat ottamassa käyttöön uutta käytäntöä sakottamisessa nyt heinäkuussa ja jo kolmen kilometrin tuntinopeuden ylittämisestä tullaan sakottamaan. Jos ne jotkut poliisin uudet yleisohjeet nyt menevät läpi. Ihan oikein. Ihmiset yleensä laskevat aivan liian suuret mittarivirheet, mutta minun autossani mittarivirhe on 2 kilometriä tunnissa. Tuossa Kirkkonummen jälkeen on heti sellainen suora, jossa on kahdeksankympin rajoitus ja mittauspiste. Kun minun mittari näyttää tasan 80 km/h, oikea nopeus on 78 km/h. On kuulkaas hirmu vaikeaa yrittää ajaa 82 km/h. Kohta tulee ja paukkuu niitä ylinopeussakkoja ja se on IHAN oikein.

Kun Aikku ja hänen miehensä kävivät viime sunnuntaina täällä pikaisesti, niin vähän heidän lähtönsä jälkeen avasin Viisykkösen, joka on pelkästään netissä ilmestyvä julkaisu Kirkkonummen ja lähialueen uutisista. Meinasin saada shokin, kun luin otsikon: Inkoossa kaksi prätkäilijää sairaalaan. No Inkoo on väärään suuntaan Aikun reitiltä, mutta silti sydäntä kylmäsi hetken. Onneksi prätkäilijäpariskunta joutui "vain" sairaalaan ja selvisi hengissä, eikä edes loukkantunut hirmuisen vakavasti. Mitä nyt pari kylkiluuta murtui... Tiedän sen hienon mutkatien ja voin kuvitella, että ihan kuuttakymppiä ei siinäkään olla prätkällä nyt päästelty. Sorry nyt vaan 99% prätkäilijät, mutta kyllä se juttu on niin, että tekin saisitte noudattaa nopeusrajoituksia. Sen kun vaan näkisi joskus...

Tuossa meidän tiellä, kun ajan sitä kuuttakymppiä, niin kun lähden Jorvaksesta, perässä ei ole ainuttakaan autoa, eikä näy ainuttakaan edes taustapeilissä. Tässä meidän tienhaarassa saattaa olla viisikin roikkumassa perässä. Jaa, mitkähän ovat ne johtopäätökset. Ei tarvitse olla mikään matemaatikkonero, kun voi laskea, että on kaahattu ja tosi lujaa tuo kahdeksan kilsan pätkä...

Tämä juttu on ihan kaamea: Toinen Störsvikin uimakuopan onnettomuuden tytöistä ei enää kriittisessä tilassa. Tuo vanha käytöstä poistettu hiekkakuoppa on aivan ihana uimapaikka. Sinne paistaa aurinko aivan koko päivän. Vähän tarvii vain paikkaa muuttaa. Kävimme siellä kesäisin usein tyttöni ollessa pieni. Kun aurinko paistaa sinne koko päivän, paikka on myöskin äärettömän lämmin. Näillä tytöillä oli toisen isä mukanaan. Ihan varmaan kärsii isä tunnontuskista, koska ei ole vartioinut tyttöjä ihan koko aikaa. 

Minulla oli aina melkoinen stressi, kun tyttöni ja hänen serkkunsa olivat yhtäaikaa vedessä. Itse olin joko kahlaamassa tai sitten läheltä katselin päitä. Tyttö, serkku, toinen serkku ja aina uudestaan ja uudestaan. Yksi, kaksi, kolme. Joskus se laskeminen oli oikeasti hankalaa, kun pieni alue oli täynnä pieniä päitä ja rantaleluja.

Tässä on kanssa hieno esimerkki uusavuttomuudesta. Lehmiä karkuteillä Heinävedellä. Okay, tottakait minäkin soittaisin 112:een, kuten neuvottu, mutta kyllä minä yrittäisin jollain leivänpalalla houkutella hiehoa luokseni ja naruttaa sen köydenpätkään. Elikkä takuuvarmasti yrittäisin ottaa sitä elukkaa kiinni. Muutaman päivän vielä kun hiehot riekkuvat vapaina, niin niitä ei pysäytä kuin nukutus-, tai tavallisen kiväärin luoti. Näin käy, valitettavasti.

Tässä vähän söpöstelykuvia Ossista ja miähen siskosta eilen. Ossihan istuu sylissä vaikka tunnin, jos saa:) Ensin pakolliset pusuttelut...

Ihanaa.

 Istunkin tässä

ihan koko illan ja nautin.

 Tiistaina, kun olin kamuni kanssa siellä Hesassa, niin bongasin keskustan Fidasta kaksi tälläistä pienta "mustikka"-Taikan kippoa. Äitini antoi minulle ison astiaston kaikkine lautasineen ja tarjoilukippoineen ja nyt löysin vielä kaksi tälläistä pienen pientä (halkaisija noin 10 cm) tarjoilukippoa. Näihin voi laittaa vaikka sillejä, tai jotain lisuketta, tai vaikka smetanaa. Tämä astiasto on 1980-luvulta ja se on minusta niin hauska, kun pohjassa mainitaan, että on tiskikoneen kestävä:) No, joku "mummo"-Arabia kultareunoineen ei tosin tiskikonetta kestäkään ja siksi en jaksakaan käyttää miähen Arabian perintöastiastoa. Saa pölyttyä ihan rauhassa. Näitä astioita voi hyvin työntää tiskikoneeseen. Minulla oli aika täydellinen Arctica astiasto, jonka kaikki tarjoiluastiat menivät rikki muuttaessamme tänne:(

Mustikka Taikaa, suoraan 1980-luvulta

No, mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Sadesäällä ei kävellä

En todellakaan lähde mihinkään tälläisellä sateella. Näin tuumaili Ossi, kun ajattelin, että lähdemme lenkille. No, Ossi harasi niin pontevasti vastaan, että luovutin. Olisin saanut ainakin sata metriä raahata sitä ja sitten se olisi ehkä antanut periksi ja suostunut kävelemään. Yleensä enemmän sitkeä antoi tällä kertaa periksi. Takaisin kävellessämme yritin vaihtaa muutaman sanan mukavan mökkinaapurin kanssa, joka odotti autossaan vaimoaan. He olivat päättäneet lähteä Helsinkiin, koska satoi. Mökki kolmenkymmenenviiden kilsan päässä Hesan keskustasta on kyllä aika hienoa. Olisipa minullakin varaa kaupunkiasuntoon, niin voisin joskus "lomailla" muutaman päivän kaupungissa:) Ossi kyllä esti vähäisenkin keskustelun raivohaukullaan. Se ei pidä mökkinaapureistamme ja osoittaa sen aina ja jatkuvasti.

 Tässä Ossin syömä huulirasvani. Aamulla tuli Ossille karjuttua muutama kirosana. Ossi oli mitä ilmeisimmin dyykannut huulirasvan matalalta yläaulan pöydältämme, tai sitten olin jotenkin onnistunut tiputtamaan sen. Onneksi näitä Burts and Bees tuotteita saa nykyään Suomestakin. Jokunen vuosi sitten ei saanut. En tiedä koska merkki on rantautunut Suomeen, mutta ainakin huulirasvat ovat ihan supereita. Ostin niitä kolme kappaletta siltä kahden ja puolen vuoden takaiselta jenkkimatkalta. Tuli kyllä karjuttua Ossille pari painokelvotonta sanaa, mutte ehkä se huulirasva maistui herkulliselta.

 Katsokaa kuinka ihanan possun sain kaveriltani eilen. Miähen mielestä korvat ovat vähän liioitellut, mutta minusta se on tosi soma. Peffassa on leima, joka kertoo sen olevan jostain Tuusulalaisesta keramiikkapajasta. Aikkukin toi minulle matkaltaan ihan tosi soman possukortin, jonka voi taitella säästöpankiksi. Parveke alkaa olla tosi järkyttävän näköinen noista maalaushommista. Onneksi miäs voi kohta siivoilla pois nuo teipit ja maalausalustat!

Kävimme eilen kamuni kanssa Musiikkitalossa Sibelius-konsertissa. Minä laiskana en ollut katsonut ohjelmasta muuta kuin esitettävät kappaleet ja olin siinä uskossa, että konsertti olisi ollut ihan kokonaisen sinfoniaorkesterin esittämä. No, ei ollut, oli kaksi flyygeliä. Konsertti oli joka tapauksessa ihan huippuhieno. Jos teillä on ylimääräistä aikaa, niin tuo konsertti on muistaakseni elokuuhun asti joka arkipäivä kello 12.

Nyt olen ihan tosi ärtynyt vuosikymmeniä käyttämääni Nordea-pankkiin. Nordea uudistaa verkkopankkiaan siten, että tulevaisuudessa maksuja voi suorittaa Iphonella, Android ja Windows-8 puhelimilla, sekä Ipadillä. Jep, jep. Nyt käy jo mielessä pankin vaihto. Asuntolainat on maksettu, niin mille tilille minun eläke tulee, niin sillä ei kauheasti ole merkitystä. Täytyy nyt katsoa, millainen se sovellus tulee olemaan. Onhan meillä noita Ipadejäkin, mutta jotenkin olen niin tottunut maksamaan laskut kiinteällä tietokoneella.

Sadepäivän terveiset Ossilasta!

Potutuslauantai osa 90

Minua sitten kismittää toisten ihmisten tietoinen tuttavuuden hyväksi käyttäminen. Olen vieläkin täysin pöyristynyt tästä vanhan naapurimme pikku "vierailusta". Täällä tuo pyörisi varmaan vieläkin, jollen olisi tosiaan heittänyt häntä ulos.

Olisin varmaan sietänyt häntä, jos alun alkaenkin olisi selvästi sovittu, kauanko hän viipyy, mutta se oli sellaista ilmassa riippuvaa haihattelua. Jätin sitä paitsi viime kirjoituksessani yhden asian kertomatta. Asian, josta repesin täysin liitoksistani. Hän teki meille muuttoilmoituksen, voitteko kuvitella? Koska hän asuu tällä hetkellä EU-maiden ulkopuolella, niin hän on menettänyt Suomen sosiaaliturvan. Sen hän tietysti saa takaisin, jos asuu täällä Suomessa puoli vuotta ja työskentelee sen aikaa. Voi että ratkesin ihan täydellisesti, kun näin kirjeen, jossa oli hänen nimensä c/o miähen nimi. Oli muuten puhunut miäehelle "postinkääntöilmoituksesta", eikä minulle puhunut yhtään mitään. Ajatteli varmaan, että teen kuitenkin kiperämpiä kysymyksiä kuin miäs. Miäs on erittäin fiksu, mutta jotkut käytännön asiat ovat hänelle vähän tuntemattomampia. Sai kyllä kuulla kunniansa tässäkin jutussa. No pari päivää sitten eli 1.7 hemmo sitten soitti ja ilmoitti tehneensä uuden muuttoilmoituksen. Sinällään kreivin aikaan, kun olin jo varannut itselleni sen päivän maistraattia varten. Tosin taidan silti käytdä vielä ilmoittamassa, että tämä hemmo ei suinkaan ole asunut meillä, vaan ollut vieraana. Siinä on vissi ero.

Aina joskus minua potuttaa ihmisten tietämättömyyden hyväksikäyttö yritykset. Kuulun Facebookissa muutamaan posliini- ja lasiostoryhmään. Yksi mimmi kaupitteli Arabian sellaista kaunista kesäkukka sarjan erinomaisessa kunnossa olevaa keitto- ja kastikekulhoa ja ilmoitti, että ei tiedä kyseisten esineiden arvoa ja sai muutaman ihan sikamaisen halvan tarjouksen. Minun oli pakko lähettää hänelle viestiä, että nuo esineesi ovat vähintään kolme kertaa tuon halvimman tarjouksen arvoisia. Tosin tämän "mummo"-Arabian hinta on viime vuosina laskenut, mutta ei sentäs niin alas, kuin mitä ensimmäinen tarjoaja yritti ehdotella. Miäs sanoi, että ei minusta ainakaan kauppiasta olisi ikinä tullut. No, minä en vain siedä sitä, että tietämättömiä ihmisiä yritetään niin sanotusti viilata linssiin.

Huomenna on mukava päivä. Aikku tulee miehensä kanssa piipahtamaan. He ajavat prätkällä suoraan lauttarannasta tänne ja lounaan syötyään jatkavat matkaa kohti pohjoista. Tosin vain puoleen väliin päämäärästä. Aikku on miehensä kanssa kierrellyt kolmisen viikkoa Euroopassa prätkällä. Facebookissa on ollut tosi kiva seurailla, missä he ovat käyneet. itsekin olen käynyt muutamassa samassa paikassa. Gardajärvelle Italiaan voisin lähteä vaikka samantein:) On se niin ihanaa seutua.

Tiistainakin on mukavaa ohjelmaa. Menen ensimmäistä kertaa käymään Musiikkitalossa. Puolilta päivin olisi Sibelius-konsertti. Juu, tunnustan nyt näin julkisesti, että ei ole vielä tullut siellä käytyä.

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Ossi auringonpalvoja, jatkuu

Ulkokuistimme aamulla noin kello 10, pientä puolivarjoa ja Ossi tietysti siellä,

mihin aurinko paistaa.

 Kameran laukaisu herätti herran...

Ossi hämmästytti aamulla. Se ei viihtynyt suorassa auringonpaisteessa kuin reilut 20 minuuttia. Tähän saattoi olla kaksi syytä. Joko auringonsietokyky on heikentynyt, tai sitten Ossi muisti, että aamiaisella sekin saa pari kalkkunaleikkeen viipaletta:) :)

Aurinkoiset teveiset Ossilasta. Muistellaan tätä ihanaa säätä sitten taas helmikuussa!

Ossi auringonpalvoja

Tässä Ossi tykkää makoilla. Eteishalliin pääsee varjoon ja auton alle varjoisaan autokatokseen, mutta tämä etuoven terassi on suosittu niin kauan kuin aurinko siihen paistaa. En tiedä kuinka pitkään Ossi viihtyisi tuossa. Yleensä otan Ossin sisälle itse, koska en tiedä osaako koira arvioida mahdollista lämpöhalvausta. 

pahuksen emäntä, herätit hyvästä aurinkounesta

Aurinkoista tiistaita Ossilasta!