Syksyistä sunnuntaita

Kuulkaas kaverit. Minun pitää nyt hehkutella fiiliksiä. Osa teistä voi tuntea pienen kateuden piston, mutta toivottavasti ei. Olin nimittäin eilen katsomassa oopperassa musikaalia Oopperan kummitus. Miäs oli myös mukana ja kaksi minun hyvää ystävääni. Kaikki me naiset pidimme kovasti. Oli aika järisyttävää. Miäs sanoi, että ei se nyt ihan kidutusta ollut, mutta suoraan sanoen ei nyt niin kovasti tykännytkään. Autsch. Jos vielä joskus Suomeen tulee vastaavanlainen tuotanto, niin lupaan, etten osta miähelle lippua. Minulla meni yhdessä kohtauksessa melkein kylmiä väreitä selkärangassa, kun se kummitus ja Christine laskeutuivat niitä oopperan portaita kellariin ja se heavyn ja oopperan sekainen tunnusmusiikki soi. Olen nyt itse nähnyt kyseisen musikaalin ihan kerran ja kyllä se oli hieno.

Pikkuisen hymyilytti, kun poistuessamme, kaksi naista takanani keskustelivat Lontoon vastaavasta ja tämä Suomen versio oli kuulemma parempi ja peittosi Lontoon esityksen ainakin 6-1. Nollaa ei ihan varmasti voi antaa vastaavalle tuotannolle muissakaan maissa. Voisin heti huomenna mennä katsomaan uudestaan, mutta varmasti niihin tuleviin esityksiin ei saa hajapaikkojakaan. Joka ainoa esitys on loppuunmyyty kevääseen asti. Elikkä ooppera on myynyt kaikki noin 70 tuhatta lippua. Vähänkös tuo tekee hyvää kyseisen laitoksen taloudelle. Mitenkäs me saimme liput? No, minun oopperakaveri oli hereillä jo viime vuonna ja heti, kun ryhmämyynti aukesi, hän varasi 20 henkilön ryhmän ja häneltä loppuivat melkein liput kesken, eikä myyntiä todellakaan järkätty missään huutonetissä:) Oopperakamuni kävi hakemassa liput viime vuoden elokuussa ja silloin minäkin ne lunastin. Sitten kysyin parilta hyvältä naiskaveriltani, että kiinnostaako ja sain molemmat "ylimääräiset" liput myytyä. Miähellä oli eilen siis onni toimia kolmen naisen kavaljeerina. Väliaikatarjoilut tilasin muutama viikko sitten.

Onneksi Mika Pohjosella on kyseisessä esityksessä ihan mitätön rooli ja hän lauloi illan myöhäisemmässä näytöksessä. Huh, huh. No, minulla on aika ilkeitä mielipiteitä ja Mika Pohjonenkin on varmaan ihan hyvä tangolaulaja, mutta ei häntä mihinkään oopperan solistiksi olisi pitänyt nostaa. Taustakuorokin olisi ollut ihan riittävä ja sieltä joku on päästänyt hänet solistiksi. Se on osoitus siitä, että Suomessa on hirveä pula hyvistä tenoreista. Omilla sivuillaan Pohjonen kyllä mainostaa itseään "kuuluneensa jo vuosia suomalaisen oopperan tähtikaartiin". Tuosta tähtikaartista rohkenen kyllä olla tyystin eri mieltä. Mutta minä olenkin joskus hyvin ilkeä ihminen. Onneksi mielipiteestäni en voi saada kunnian loukkaussyytettä.

Tässä yksi koira-aiheinen linkki: *linkki* Koirat ovat vässyköitä. Vertailu tehtiin susien ja koirien välillä. Koiria on susiin nähden todella huono motivoida tehtäviin ruokapalkkioiden avulla ja ne luovuttavat helposti. 

Ossia ei oikein saa motivoitua mihinkään tehtävään ruuan avulla. Onneksi sentään antibiootit ovat nyt menneet kurkusta alas maksamakkaran ja lihapullien avulla. Minun oli pakko tehdä meille lihapullia vielä eilen oopperareissun jälkeen ja sanoin miähelle, että näistä on sitten viisi varattu Ossille ensi viikon viimeisille antibiooteille. Onneksi niistä pahanhajuisista Kefavet tableteista on jollain konstilla saatu sitä järkyttävää pahaa hajua pois ja Ossi on ihan vain pari kertaa onnistunut tipauttamaan tabletin pois suustaan.

Minä olen muutaman kerran vaahdonnut täällä pienille lapsille annettavista nimistä, tässä *linkki* Kaikkea sitä ehdotetaankin.  "Tyttövauvojen puolelta seulaa eivät ole läpäisseet seuraavat ehdotukset: Pansarkitty, Pinkbutterflytaina, Sweethoneybeebambi, Chofie sekä Mañana. Tosin jälkimmäinen olisi hyväksytty kirjoitusmuodossa Manana. Poikavauvojen nimistä hylättiin Lucifero ja Fosforos." Mitä ihmettä suomalaisten vanhempien päässä oikein liikkuu? No, eihän nuo voisi olla ihmisten nimiä missään päin maailmaa. Haluaisin ihan vilpittömästi keskustella noiden vanhempien kanssa, että mitä heillä on ollut mielessä, kun ovat noita nimiä ajatelleet.

En ole vielä saanut aikaiseksi ostaa uutta sohvan päällistä, mutta olen sentään pessyt tuon kirkuvan vihreän vanhan rantapyyhkeen jo muutaman kerran. Ossi on oikein hyvin hyväksynyt päällisen sohvan päällä, eikä koeta hirmuisesti sitä kuopia pois. Päällisen tulee olla mukavan pehmeä ja niitä minun on ostettava kaksi kappaletta samanlaisia, jotta toinen voi olla aina pesussa, toisen suojatessa sohvaa. Sataneljäkymmentä euroa on sohvanpäällisistä kova hinta pesulassa. Sitä paitsi ne päällliset olivat tosi hankalat irroittaa ja vielä hankalammat pistää takaisin. Onneksi miäs ja tytär laittoivat ne päälliset takaisin.

Eipä Ossilasta sen kummoisempaa. Mukavaa sunnuntaita kaikille. Potilas mulkoilee, kun häiritsin sen päiväunta äskettäin:)

Potutuslauantai osa 95

Autsch. Autokatos näyttää pahemmalta kuin koskaan. Täytyy miähen kanssa raivata nuo sorttiasemalle. Nuo kuivat kattopaneelit itse asiassa olisivat ihan hyvää poltettavaa matskua kakluuneihin, mutta niissä on nauloja. 

 Ossi ei ole tyytyväinen, koska lenkki oli vain kaksi kilsaa. Tassut sentään alkavat parantua.

 Viisi uutta hiirenloukkua. Kaksi on jo viritetty vanhoille vakiopaikoille. Hain tänään loukkuja Kirkkonummen K-Raudasta ja siinä oli vieressä mies, joka pyöritteli kädessään sellaista sähköistä hiirenkarkotinta. Sanoin, että meillä on sitäkin kokeiltu, eikä toiminut. Mies jätti karkottimen sinne hyllyyn ja sanoi, että varma konsti on se, että kylvää sitä rotan- ja hiirenmyrkkyä joka puolelle. No siinä myrkyssä on se ikävä puoli, että sitä syö myös sitten linnut. Ossikin voi salaa napsaista sitten ulkoa myrkkyyn kuolleen hiiren. Ei käy. Meillä laitetaan myrkkyä vain niihin syöttiansoihin, joita on kaksi kappaletta. Niihin ansoihin ei pitäisi päästä kuin hiiret. No joo, pienet myyrät mahtuvat kanssa. Pyrimme siihen, että hiiret eivät aiheuta enää meidän talossa tälläisiä massiivisia vahinkoja ja remontteja. Katso kirjoitus  Katastrofin aineet, elokuussa Ensi kesänä viimeistään vedämme miähen kanssa mahdollisimman tiuha silmäisen rautalankaverkon lautaverhoilun ja kivijalan väliseen rakoon. Sieltä kun niitä hiirulaisia pääsee kanssa taloon sisälle.  

Hiirulaiset. Näiden kautta sisälle

Oravat ovat myös kadonneet. Miäs oli näkevinään näädän tuossa muutama viikko sitten, joten siinä syyllinen. Minä myönnän, ettei oravia ole kauhean ikävä.

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein ihanaa viikon vaihteen jatkoa Ossilasta!

Remonttihässäkkää osa 2 ja vähän muuta sälää

Nyt on hiljaiseloa remontin osalta 25.9 saakka. Viime perjantaina kuivausasentaja kävi asentamassa sellaisen puhaltimen, joka nyt puhaltelee tuolta puretusta vessasta kodinhoitohuoneeseen päin ja toivottavasti kuivattaa kaiken sen kosteuden, mikä on tarkoituskin. Perjantaina 25.9 tulee sama mies ja poraa vessan paljaaseen betonilattiaan pari reikää,  sekä mittaa niistä kosteuden. Jos arvot ovat normaalit, korjausasentaja alkaa pystyttää seiniä ja sen jälkeen laudoitetaan katot paneelilla, tai sitten toisinpäin. En minä tiedä missä järjestyksessä nuo asiat tehdään. Viimeisenä on sitten vessan laatoitus ja kalusteiden kiinnitys. Sen verran minäkin ymmärrän rakentamisesta, että ensin pitää olla seinät, johon ne laatat kiinnitetään:)

Se vähäsen harmittaa, kun tässä joudun itse ottamaan osaa tähän projektiin siten, että ennen jokaista osavaihetta joudun vähintään kerran ottamaan yhteyttä sähköpostilla siihen rakennustarkastajaan, joka sitten potkii kyseisen osaston työnjohtoa lähettämään kyseisen asentajan. Asentajista minulla ei ole mitään huomautettavaa. He ovat todella ripeitä ja tekevät työnsä siististi. Suurin osa asentajista on vielä mukavia ja vaihtavat työn lomassa muutaman sanasen. Yksi putkiasentaja oli ensimmäistä kertaa aamulla tullessaan kuin sitruunan syönyt.

Onneksi minulla on kokemusta muutaman projektin johdosta. Itse rakentamisesta en ymmärrä yhtään mitään. Tai osaan minä nyt naulan tai taulukoukun lyödä seinään ja maalata, mutta siihen se rakennustaito sitten melkein loppuu. Ne koristelistat, jotka asentaja lyö uudelleen kiinni seinään olen hionut ja yhden listan olen koemaalannut, eikä se lista lähtenyt kuplimaan. Maalit ovat nimittäin eri maaleja. Vähän jännitimme miehen kanssa, että joudunko hiomaan koristelistat siten, että puu näkyy. Ai miksikö tämä homma? No, ihan sen takia, että kyseisen mallisia puulistoja ei saa enää mistään ja joka ovilista ja ikkunalista on talossamme samanlaisella koristeprofiililla tehty puulista, joten on aika kiva laittaa takaisin samanlaiset listat.

Miäs on sanonut, että nyt et vähään aikaan osta possuja. Mutta nyt on syyskuu ja miäs sanoi tuon kesäkuussa, eli nyt on kyllä kulunut tarpeeksi pitkä aika. Uusin possuni on valkoinen Iittalan Napsu. Sain sen edullisesti, kun sanoin myyjälle, että pidä kuule se alkuperäislaatikko ja osta siihen uusi possu. Minä olen miettinyt, että mikä olisi kohtuullinen määrä possuja. Ohjelmassa Romua, romua näin suomalaisen naisen, jolla oli 2500 possua ja keräys jatkuu. Valitettavasti hänen kokoelmansa näytti siltä, että hän kelpuuttaa sinne aivan kaikki porsaat. Jos kahdessakymmenessä vuodessa minä saan alle sata possua, niin enköhän voi tuota keräystä jatkaa...

Lisäksi olen keksinyt uuden hullutuksen, mutta tämän olen rajannut tiukasti: Arabian keltakukkaiset Esteri Tomulan kukkalautaset. Niitä taitaa olla seitsemän kappaletta. Onneksi miäs ei vieläkään lue minun blogia:) Tai näin hän on ainakin väittänyt. Ostin nuo samalta kauppiaalta, joka pyörii tuolla Facebookissa muutamassa lasi- ja posliiniryhmässä. 

 Tyttärelle ostin 34-osaisen mustavalkoisen Paratiisi-astiaston. Ensiksi niitä astioita ei meinannut löytyä mistään ja sitten astioita pulpahteli yhtäkkiä myyntiin aika monta. Kävin ihan itse autolla noutamassa keskustasta. Hui. Kaikki tämä alkoi, kun rikoin tyttären yhden mustavalkoisen kupin, silloin, kun autoin häntä pakkaamaan Pariisiin muuttoa varten. Loppujen lopuksi tyttö kyllä pakkasi ison osan itse. Mistäköhän syystä? No nyt on sarjan astoita niin paljon, että ei tartte enää ikinä ostaa. Pari tarjoiluastiaa ja sitten voi kattaa isommallekin porukalle hienolla suomalaisella, vanhalla designilla. Kaikki astiat ovat ihan uudenveroisia. Pari tarjoilukulhoa kun löydän, niin se on siinä:)

Blogin tähtönen on vähän nenä mutrussa kaulurin takia, mutta koetan aina sanoa Ossille, että lauantai tulee nopeammin kuin uskotkaan:) Terveisiä kaikille Ossilasta!

Susi tappoi mäyräkoiran Kirkkonummella

Jos metsästäjäliitto *linkki* tiedottaa, että se oli susi, joka tappoi mäyräkoira Gladan kesken ajoharjoituksen, niin minäkin uskallan laittaa sen otsikoksi. Täydellisesti asia varmistuu vasta geenitestillä. Ikävää asiassa on se, että Metsästäjäliitto olisi voinut tiedottaa aikaisemmin, että Porkkalan niemellä saattaa liikkua susi. Se susi on ilmeisesti havaittu jossain jälkien seurannassa, koska miäheni yksi metsästäjätuttu keskusteli miähen kanssa asiasta silloin, kun *linkki* metsäkoneyrittäjä Juha Sirkkala näki suden nyt toukokuussa ihan samoilla seuduilla. Tämä yksinäinen susi kiertää isoa reviiriä, johon kuuluu isompikin alue, kuin mitä koko Porkkalan niemi on. 

Kirjoitan asiasta sen vuoksi, että asumme paikasta noin kuuden kilometrin päässä (linnuntietä) ja meilläkin on hyvin rakas mäyräkoira ja voin jota kuinkin kuvitella sitä suurta surua, jota omistaja nyt tuntee sydämessään. Asiasta on kirjoitettu myös *linkki* Iltasanomissa, *linkki* Helsingin Sanomissa, *linkki* Kirkkonummen Sanomissa ja monessa, monessa muussa lehdessä.

Sanon omasta puolestani, että olen suden suhteen aika "NIMBY", joka tulee engalannin kielisistä sanoista "not in my backyard". Susi ei ole todistetusti tappanut yhtään ihmistä Suomessa vuoden 1881 jälkeen, mutta teoriassa nälkäisen suden on mahdollista tämä joskus tehdä. Kolme vuotta sitten susilauma raateli kuoliaaksi niiden hoitajan Kålmordenin eläintarhassa. Monta ajavaa koiraa Suomessa susi on kuitenkin tappanut. Ajava koira haukkuu koko ajan ja samalla ilmoittaa sudelle/susille, missä se liikkuu. Minulla ei nyt ole tässä mitään tilastoa, mutta niitä susien tappamia metsästyskoiria on useita. 

Susien levinneisyyden Suomessa näkee täältä *linkki* levinneisyys alueen kartta vuosittain, RKTL. Eikö olekin merkillistä, että Pohjois-Suomi on täysin susista "vapaata vyöhykettä"? No, minulla on siihen ihan ihkioma teoria. Täysin "sudettomalta" alueelta alkaa poronhoito alue. Suden esiintymisen pohjoisraja on poronhoito alueiden eteläisin raja. Voisiko tästä tehdä sen tuhman johtopäätöksen, että poromiehet voisivat mahdollisesti hävittää susia? En osaa sanoa. Sellainen vain pulpahti mieleen.

*linkki*Tässä on kuva Suomen eteläisimmästä susipentueesta sataan vuoteen. (Raasepori) En missään nimessä halua lietsoa mitään susipelkoa. Itse olen vain sitä mieltä, että kun susi lajina ei ole mikään uhanalainen, paitsi EU:n alueella, niin onko sitä ihan oikeasti suojeltava EU-säädöksillä jokaisessa EU maassa? Paljon hyödyllisempiäkin eläimiä on ihmisen toimesta tapettu ihan sukupuuttoon. Siperiassa ja Alaskassa riittää susia. Suomeen riittäisi minun mielestäni Ranuan eläinpuiston sudet.

Meidän keittiön ikkunasta on autotallillemme matkaa 39 metriä. Miäheni mittasi tänään lasermittarilla. Vuonna 2007 tuota autotallia ei ollut ja siinä kasvoi sellaista matalaa pajukkoa. Seisoskelin keittiön ikkunassa ja katselin ulos ikkunasta. Ossi oli ulkona juoksunarussaan, koska oli lämmin aurinkoinen kevätpäivä. Yhtäkkiä Ossi päästi hirmuisen haukun ja säntäsi niin pitkälle, kun juoksunaru antoi myöten. Katsoin, että mitä ihmettä Ossi haukkuu ja näin ison harmaan pitkäjalkaisen koiran näköisen otuksen viilettävän tuota rinnettä autotallin kohdalta alas. Nyt osa siitä rinteestä on poistettu ja maata tasattu tallia rakennettaessa. Selkärangastani nousi sellainen alkukantainen "susi!" ajatus ja juoksin pelastamaan Ossia sisälle. Kaiken lisäksi samalla kun säntäsin ulos kuulin metsäkauriin varoitushaukun, joten tämä "mikä ikinä lieneekään" oli metsästämässä metsäkaurista. Väitän nähneeni suden silloin kevättalvella 2007. Miäs oli vähän epäilevällä kannalla, mutta on täällä Kirkkonummella susi raadellut lampaitakin. Mistä se tiedetään, että silloin oli kyseessä susi? No se hukkanen sattui olemaan sellainen niin sanottu "pantasusi", jolla on siis satelliittilähetin kaulassa ja jonka liikkeet pystytään seuraamaan ajallisesti ja paikallisesti hyvin tarkkaan. Tänä vuonna Suomessa on pannoitettu 14 sutta.

 Ossilla käytetään kauluria vielä ainakin viiden päivän ajan. Potilas on harmissaan, mutta kohtaloonsa "alistunut".

Sellaisia ajatuksia tänään Ossilasta. Subarukin on kunnossa. Siihen jouduttiin vaihtamaan koko kone. Onneksi kyseinen huoltoliike tunsi vastuunsa ja teki koko koneremontin omaan piikkiinsä. Terveisiä toivottavat potilas ja matte.

Töttörööt Ossilasta

Huoks. Päätähtösellä on syksyinen tassuvaiva. Viisi päivää kortisonia, kolme viikkoa antibiootteja ja Malaseb-shampoolla hoitopesut, sekä kymmenen päivää kauluria. Ei vaan voi mitään. Onneksi löysin sellaista Ossillekin kelpaavaa kinkkumaksamakkaraa, johon sai jopa piilotettua ne kamalalta haisevat Kefavet antibioottitabletit. On se kumma, että koirille on maksan makuisia särkylääkkeitä, mutta ei antibiootteja. Sitten nämä antibiootit haisevat jopa minunkin nenään. Nyt se tassutulehdus on iskenyt tosi nopeasti, koska tassut olivat kunnossa vielä reilu viikko sitten. Ossilassa(kaan) ei kaivattaisi syyssateita...

Pesuhuone on "pimeänä", koska koko saunaosastosta on sähköt poissa sen vesivahingon takia. Siellä pesuhuoneessa me sähläsimme Ossin kanssa taskulampun valossa:) Sain tassut pestyä, vaikka se Malaseb-shampoo varmaan vähän kirveltää ainakin ensimmäisellä tassujen pesu kerralla. 

Tästäkin me selviämme. Ossi katselee minua kyllä todella syyttävästi, mutta ilman kauluria se alkaa heti kirputtaa kahta tassuaan. Siis kauluri päähän, paitsi lenkille ja silloin, kun Ossi menee koputtamaan ruokakippoaan, tai vesikuppia. Enää yhdeksän päivää jäljellä.... 

Töttörööt kamut, pidetään yhteyksiä ja terveiset Ossilasta.

Remonttihässäkkää osa 1

Luonamme kävi vahinkotarkastaja 25.8 katsomassa ja kuvaamassa vesivahingon aikaan saamia tuhoja, sekä mittaamassa kosteusarvoja seinissä. Loppujen lopuksi remontista tuleekin aika iso. 

Tarkastajan käynnin jälkeen mikään ei ainakaan aluksi mennyt kuten Strömssöössä. Sain tarkastajalta vakuutusyhtiön "käsittelijän" nimen. Soittaessani hänelle vakuutusyhtiömme keskuksen kautta, käsittelijä/yhteyshenkilö osoittautuikin itsenäiseksi Keski-Suomen piirin vakuutusmyyjäksi. Ei voi olla totta ajattelin. Soitin keskukseen ja pyysin jollekin kotivahinkojen vakuutuskäsittelijälle. No, sitten onnistuin saamaan vihdoin oikean käsittelijän jutullemme. Hän lupasi soittaa "heti, kun saa raportin". Sain itse raportin illalla 25.8 ja oletin, että kait se sitten se käsittelijä soittaa, kun kerta on luvannut. Odottelin päivän ja sitten olin sitä mieltä, että nyt soitan sille henkilölle, jonka nimi on raportissa. Tämä nimi oli kuitenkin eri, kuin henkilö, jonka kanssa olin jo kertaalleen jutellut. Loppujen lopuksi lähestyin tätä vahinkoraportissa olevaa henkilöä sähköpostitse, enkä saanut mitään vastausta. Hän olikin joku TAAS Keski-Suomessa istuva henkilö, joka olikin vain tilannut tämän vahinkotarkastuksen. Autsch. 

No, sitten ajattelin, että tiedustelen sähköpostilla tältä ulkopuoliselta vahinkotarkastajalta, että miksi tämä juttumme ei nyt etene. Hän siis työskentelee tämän ison saneerausyhtiön palveluksessa, joka taas tekee nämä korjaukset vakuutusyhtiömme laskuun. Voitteko kuvitella saman sukunimen omaavia Markkuja on tässä isossa yhtiössä KOLME kappaletta, joten ensimmäinen sähköpostini meni väärälle henkilölle. No tämä väärä Markku ei sitten toimittanut sitä sähköpostia oikealle Markulle, autsch. 

Sitten, kun parin päivän päästä huomasin, että minulta oli jäänyt sähköpostiosoitteesta yksi j. kirjain välistä ja sain tämän viestini oikealle Markulle ja kopioin viestin samanaikaisesti vakuutusyhtiön käsittelijälle, niin johan alkoi tapahtua... Jätin myös soittopyynnön vakuutusyhtiön käsittelijälle ja sain tiedon, että vakuutuksemme korvaa 90% töistä ja materiaaleista. Kyseessä on joku ikä-alennus 22 vuotta vanhasta putkistosta. Vakuutusyhtiön käsittelijäkin kertoi alunperin saaneensa väärän raportin ja saaneensa meidän raportin noin viisi minuuttia ennen soittoaan. Pitäisiköhän uskoa?

No, nyt on talossamme riehunut mukava remontti-Reiska kahden päivän ajan. Putkimies on käynyt pariinkin otteeseen, sekä sähkömies vielä kertaalleen. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua:) Remontti-reiska on sellainen 32-vuotias koiraihminen. Olen muutaman sanan vaihtanut hänen kanssaan, silloin kun hän on pitänyt pienen tauon töissään. Koiran nimi on Nasu ja rodultaan Nasu on staffordshiren bullterrieri. Kuvassa Nasu on hurjan hauskan näköinen ja luonteeltaan kuulemma hyvin kiltti.

Kodinhoitohuoneen katto on kokonaisuudessaan purettu pois. Siinä vaiheessa, kun paneelit asennetaan, niin yläkaapit joudutaan ruuvaamaan irti, että paneelit saadaan naulapyssyllä ammuttua kiinni.

 Tältä kodinhoitohuoneen katto näyttää nyt...

Mitäs tästä puuttuu?

Tämä. Onneksi meillä on vessa yläkerrassakin:) Tämä odottaa remontin ajan kuljetusta pois pihallamme. Pytty ei siis ole mikään tilataideteos. Ossikin ymmärsi pytyn käyttötarkoituksen ja nosti varmuuden vuoksi kaksi kertaa jalkaansa, ennen kuin lähdimme lenkille:)

Tänään vessan vaalean rosa seinä näytti jo tältä. Vesispoileriakin piti siirtää metrin verran, jotta väliseinää pystyi purkamaan ja sitten vastaavasti rakentamaan takaisin.

Meteli oli melkoinen, kun remontti-Reiska irrotteli kaakeleita seinästä ja lattiasta. En nyt vain voinut olla koko päivää ulkonakaan, joten koetin vähän lukea Ipadiltä lehtiä. 

Tämmöistä Ossilasta. Päätähtönen kuorsailee tuossa jalkojeni juuressa. Mukavaa viikonloppua!

Lounaalla ja lenkillä

Olin eilen vanhan työkaverini kanssa kaupungissa lounaalla. Lounas venyi varmaan kolmetuntiseksi, mutta kaverillanikin oli eilen hyvää aikaa. Kerroin hänelle yhdestä kesän huomiostani ja vaahtosimme hetken aiheesta. En nyt avaa sitä täällä, koska se vaatisi pitkät kirjoitukset , eikä aiheella ole mitään tekemistä mäyräkoirien kanssa:) Sanoin kamulleni, "että hei olet ainoa ihminen maailmassa, jolle voin sanoa tämän." Hän olikin asiasta vankasti samaa mieltä:) 

Meillä olisi juttua riittänyt vaikka kuinka ja paljon. Ystävättäreni on jättänyt ison kansainvälisen yrityksen ja etsiskelee nyt rauhassa uutta työpaikkaa. Tukevan salaattilounaan jälkeen olikin sitten mentävä Ossin kanssa lenkille. Sovimme kamuni kanssa jo uuden lounaspäivän lokakuulle:) 

Miäskin tuli vähän tavallista myöhemmin kotiin. Hänellä on joku kaksipäiväinen seminaari. Onneksi seminaari on tässä lähistöllä kuitenkin, niin miähen ei tarvitse yöpyä missään hotellissa.

Ossin mielestä kaukaisuudessa on aina jotain kiinnostavaa. Hmm. mahtaisikohan joku kamu tulla tuolta suunnasta, 

 tai kenties tuolta?

Voi että alkoi eilisiltana jurppia, kun kukaan ei ole ottanut yhteyttä tämän vesivahingon takia, vaikka sekä se vakuutuskäsittelijä, että vahinkotarkastaja lupasivat molemmat, että minuun ollaan yhteydessä. No, tänään pistin uudelleen vahinkotarkastajalle sähköpostia ja tiedustelin, että koskahan voisi joku ottaa yhteyttä. 

Kunhan remontti on ohi, minulla on julmetusti huomauttamista tämän kyseisen vakuutusyhtiön ja korjausyhtiön välisistä "prosesseista". Niitä ei tunnu nimittäin olevan... Sain täysin vääriä nimiä ja yhteyshenkilöitä, vahinkotarkastajan raportti oli vakuutuskäsittelijän mukaan tullut vääränä ja hän oli saanut "oikean" raportin juuri viisi minuuttia ennen soittoani. Joopa joo ja tuota pitäisi ihan oikeasti uskoa... No se ainakin on selvää, että korvaussuhde vesivahingon aiheuttamista putki ym. töistä menee 90% vakuutusyhtiölle ja 10% jää meidän maksettavaksi + ne muutostyöt, jotka teemme. Laitamme nimittäin uuden WC-pöntön ja uudet kaapistot. Ne kaapit me olisimme joutuneet uusimaan muutenkin.

Tiedättekös mikä on hirvein synonyymi, johon olen törmännyt? Haaremi on kahden sanaristikon mukaan vaimola. Minun suomen kielitajuni ei yksinkertaisesti hyväksy tuollaista sanaa. Ratkon joskus huvikseni ristikoita ja tuollainen sana pulpahti eilen ratkaistuani junamatkoilla pari ristikkoa. Gääks.

Tänään menemme miähen kanssa yhdessä katsomaan alavessaamme uusia seinäkaakeleita.

Terveiset Ossilasta. Päätähtönen on päiväunilla:)