Remonttihässäkkää osa 2 ja vähän muuta sälää

Nyt on hiljaiseloa remontin osalta 25.9 saakka. Viime perjantaina kuivausasentaja kävi asentamassa sellaisen puhaltimen, joka nyt puhaltelee tuolta puretusta vessasta kodinhoitohuoneeseen päin ja toivottavasti kuivattaa kaiken sen kosteuden, mikä on tarkoituskin. Perjantaina 25.9 tulee sama mies ja poraa vessan paljaaseen betonilattiaan pari reikää,  sekä mittaa niistä kosteuden. Jos arvot ovat normaalit, korjausasentaja alkaa pystyttää seiniä ja sen jälkeen laudoitetaan katot paneelilla, tai sitten toisinpäin. En minä tiedä missä järjestyksessä nuo asiat tehdään. Viimeisenä on sitten vessan laatoitus ja kalusteiden kiinnitys. Sen verran minäkin ymmärrän rakentamisesta, että ensin pitää olla seinät, johon ne laatat kiinnitetään:)

Se vähäsen harmittaa, kun tässä joudun itse ottamaan osaa tähän projektiin siten, että ennen jokaista osavaihetta joudun vähintään kerran ottamaan yhteyttä sähköpostilla siihen rakennustarkastajaan, joka sitten potkii kyseisen osaston työnjohtoa lähettämään kyseisen asentajan. Asentajista minulla ei ole mitään huomautettavaa. He ovat todella ripeitä ja tekevät työnsä siististi. Suurin osa asentajista on vielä mukavia ja vaihtavat työn lomassa muutaman sanasen. Yksi putkiasentaja oli ensimmäistä kertaa aamulla tullessaan kuin sitruunan syönyt.

Onneksi minulla on kokemusta muutaman projektin johdosta. Itse rakentamisesta en ymmärrä yhtään mitään. Tai osaan minä nyt naulan tai taulukoukun lyödä seinään ja maalata, mutta siihen se rakennustaito sitten melkein loppuu. Ne koristelistat, jotka asentaja lyö uudelleen kiinni seinään olen hionut ja yhden listan olen koemaalannut, eikä se lista lähtenyt kuplimaan. Maalit ovat nimittäin eri maaleja. Vähän jännitimme miehen kanssa, että joudunko hiomaan koristelistat siten, että puu näkyy. Ai miksikö tämä homma? No, ihan sen takia, että kyseisen mallisia puulistoja ei saa enää mistään ja joka ovilista ja ikkunalista on talossamme samanlaisella koristeprofiililla tehty puulista, joten on aika kiva laittaa takaisin samanlaiset listat.

Miäs on sanonut, että nyt et vähään aikaan osta possuja. Mutta nyt on syyskuu ja miäs sanoi tuon kesäkuussa, eli nyt on kyllä kulunut tarpeeksi pitkä aika. Uusin possuni on valkoinen Iittalan Napsu. Sain sen edullisesti, kun sanoin myyjälle, että pidä kuule se alkuperäislaatikko ja osta siihen uusi possu. Minä olen miettinyt, että mikä olisi kohtuullinen määrä possuja. Ohjelmassa Romua, romua näin suomalaisen naisen, jolla oli 2500 possua ja keräys jatkuu. Valitettavasti hänen kokoelmansa näytti siltä, että hän kelpuuttaa sinne aivan kaikki porsaat. Jos kahdessakymmenessä vuodessa minä saan alle sata possua, niin enköhän voi tuota keräystä jatkaa...

Lisäksi olen keksinyt uuden hullutuksen, mutta tämän olen rajannut tiukasti: Arabian keltakukkaiset Esteri Tomulan kukkalautaset. Niitä taitaa olla seitsemän kappaletta. Onneksi miäs ei vieläkään lue minun blogia:) Tai näin hän on ainakin väittänyt. Ostin nuo samalta kauppiaalta, joka pyörii tuolla Facebookissa muutamassa lasi- ja posliiniryhmässä. 

 Tyttärelle ostin 34-osaisen mustavalkoisen Paratiisi-astiaston. Ensiksi niitä astioita ei meinannut löytyä mistään ja sitten astioita pulpahteli yhtäkkiä myyntiin aika monta. Kävin ihan itse autolla noutamassa keskustasta. Hui. Kaikki tämä alkoi, kun rikoin tyttären yhden mustavalkoisen kupin, silloin, kun autoin häntä pakkaamaan Pariisiin muuttoa varten. Loppujen lopuksi tyttö kyllä pakkasi ison osan itse. Mistäköhän syystä? No nyt on sarjan astoita niin paljon, että ei tartte enää ikinä ostaa. Pari tarjoiluastiaa ja sitten voi kattaa isommallekin porukalle hienolla suomalaisella, vanhalla designilla. Kaikki astiat ovat ihan uudenveroisia. Pari tarjoilukulhoa kun löydän, niin se on siinä:)

Blogin tähtönen on vähän nenä mutrussa kaulurin takia, mutta koetan aina sanoa Ossille, että lauantai tulee nopeammin kuin uskotkaan:) Terveisiä kaikille Ossilasta!