Ossin aatoksia osa 7

Vedä vaan. Minähän en liiku. Ja sitten mami odotti. Kuka raaskisi kiskoa selkävaivaista koiraa kuin hiekkasäkkiä perässään? En minä ainakaan ja minusta tuntuu, että tuo koira käytti sitä ajatusta härskisti hyväkseen. Varjossa oli mukava löhöillä mutta selkä nyt tuskin enää vaivaa. Varsinkaan kun Ossi esitti tuon makoilun päätteeksi autuaan kierimissession.

Tässä kaksi syytä, miksi minulla ei ole esimerkiksi kärhöjä, eikä niitä rakastamiani pioneja missään: Myyrä ja Ossi. Ossi on vähän vielä parannellut myyrän koloa yrittämällä pyydystää Herra Myyrää:)

Näin ihanasti kukkii jo omenapuu reilun sadan metrin päässä talostamme. Ressukka puu on kasvanut tien viereen, eikä muita omenapuita ole niin lähellä, että se joskus pölyttyisi. Siis se puu sitten vain kukkii eikä tee omenan omenaa.

Meillä on nurmikko ajamatta vielä muutaman viikon. Siellä nurtsin seassa juoksentelee vihervarpusen tämänvuotiset poikaset ja niiden lentoonlähtö on vielä vähän hidasta. Yksi meinasi päästä Ossin suuhun mutta onneksi sain stopattua fleksin.

Ossin aatoksia osa 6

Hyvää kaatuneiden muistopäivää kaikille. Kaikille koirille muuten vaan kaunista päivää. Ainakin täällä etelässä on ollut lämmintä ja kaunista.


"Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä." (suora lainaus Wikipediasta)


Tässä Ossi "päivystää". X-spottia on laitettu niskaan punkkien estämiseksi. Helsingin Sanomien "Koiran elämää"- blogissa lapinkoira Uula on syönyt kaksi kuukautta antibiootteja borrelioosiin. Voi olla, että Uula syö antibiootteja koko lopun elämänsä. Vielä ei tiedetä. Täytyy seurata asiaa.

Tässä on päivän halkomisurakkani tulos. Halkomiskoneella työ edistyy hitaasti, mutta varmasti, eikä käy kamalan raskaaksi.

Nuo halottavat vaan eivät lopu ihan heti kesken. Kaksi suurta kuusta, keskikokoinen koivu ja sitten tuolla rannassa pari raitaa, jotka mies kaatoi ja pätki tänään moottorisahalla. Kukahan jaksaa raahata ne palaset tänne ylös?
Autsch. Tuossa ja niissä raidan palasissa riittää mukavasti hommaa kesäksi. Sitten, kun nuo kaikki on halottu, on meillä polttopuuta pariksi vuodeksi. Meillähän on kaksi isoa kaakeliuunia olohuoneessa, mutta tunnustan että niitä kakluuneja poltellaan talvisin aivan liian harvoin.

Kaunista sunnuntain jatkoa. Tytärkin tulee tänään kotiin. Hän oli vaarinsa seurana Ruotsissa tätinsä, eli appiukkoni tyttären luona.

Ossi täyttää vuosia:)

Meidän suuri, pieni herra, kingi perheessämme täyttää tänään 9 vuotta. Luulin jo, että tulisi pyöreät kymmenen vuotta. Tarkasteltuani kalenteria ja tehtyäni pieniä ynnäyksiä, totesin, että jos Ossi on syntynyt 14.5.2003, niin tänään tulee kuitenkin vasta ja onneksi se 9 vuotta. Täytyy keksiä herralle jotain mukavaa. Eilen nauratti, kun Ossi sai armoraivarihaukkukohtauksen ovikellon soidessa telkkarissa. Meillä kun ei ole ovessa kelloa lainkaan. Tänne joutuu ihan koputtamaan oveen, jos haluaa tulla sisälle. Tosin ollessamme kotosalla ovemme on aina auki. Ihmetyttää vaan, miten Ossi yhdistikin vieraiden ihmisten tulon ja ovikellon? Se on tehnyt saman haukkimistempun kerran aikaisemminkin.

Hei vaan kaikki kauniit koiraneidit. Kyllä minäkin lupaan nousta ihan kohta:)

Äitienpäivänä

Äitienpäivälahjaksi sain mieheltäni ihan aidon Harlikkapossun. Aivan ihana. Hihkuin kuin pieni lapsi, kun hän näytti sitä minulle netissä ja kysyi pidänkö:). Possu on noin 8,5 cm pitkä ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus on olla lokasuojankoriste. Tosin tämä possu on käyttämätön ja se päätyi minun possuhyllyyn, eikä miehen Harlikkaan.

Täällä on ihan vihreää,

ja tässä saman koivun lehtiä lähempää

ja on sopivan lämmintä Ossillekin vartioida pihalla nahkaluuta.

Kaunista sunnuntaita ja äideille hyvää äitienpäivää!!

Pientä iltapuuhaa

Siinä on sitten reilut neljä kiloa korvasieniä. Noin paljon en ole eläissäni nähnyt muualla kuin torimyyjän pöydällä. Naapurini toi minulle. Nyt sitten pitää ryhtyä keittelemään ja pilkkomaan. Paljon on paljon, ja minulla on vain neljän litran kattiloita. Vähintään kahteen kertaan nuo herkulliset, myrkylliset sienet on keitettävä, ennenkuin se myrkky on (varmasti?) hävinnyt. Gyromitriini taisi olla sen myrkyn nimi....