Riemun ja raivon aiheita

Joulu meni ihanan rauhaisasti lukuunottamatta sitä Tapsan myräkkää joka katkaisi meiltäkin sähköt 28 tunniksi.Kyllä on ihminen avuton ilman sähköjä. Saimme onneksi Tapaninpäivän aterian appiukolla.Jouluaaton hän viettikin meillä. Anoppi (83 vuotta) on jo sen verran huonokuntoinen, että kotihoitoon hänestä ei enää ole. 

Tässä Ossi nauttii joululahjaluustaan joka sekin on mallia "dogi" eli lähes yhtä pitkä kuin Herra mäyräkoira itse. Yritin ottaa kuvan pelkästä luusta mutta Ossi oli sitä mieltä, että omaisuutta pitää suojella ja vankasti.

Myrsky kaatoi takapihaltamme sellaisen lähes parikymmenmetrisen kuusen. Kaatumispaikka oli kyllä hieno. Jos kuusi olisi kaatunut talon katolle olisi kattotiilejä kyllä mennyt mureniksi.

Väliä puuliiterin ja talon seinän välillä ei ole kuin reilut pari metriä joten kuusi sovitti itsensä kyllä hienoon rakoon. Miehellä riittää nyt puusavottaa muutamaksi päiväksi.

Ei se tähtäys olisi paljoa parempi voinut olla.

Viimeisenä se raivon aihe. Maanantaina ennen joulua olin Ossin kanssa kävelyllä tuossa neljän maissa. Kuinka ollakaan naapurini kääpiösnautserit (siis uroksia molemmat) singahtivat vastaan ja tietysti vapaina.Tämä ärhäkämpi alkoi kiipeillä Ossin selkään ja tappelu oli sillä selvä. No Ossi oli tietysti kiinni ja sain sitä nostettua fleksistä ja sitten kävelysauvallani huidottua tätä käppänää kauemmaksi. Onneksi sekin uskoi muutamalla osuneella sauvanhuitaisulla, että parempi pysyä poissa. Kotiin karjumista se ei uskonut ennenkuin tappelu oli valloillaan. Nyt on sitten naapurisopu aika kaukana. Olen sekä minä että mieheni yrittäneet sanoa koirien kiinnipidosta mutta tämä rouva on sitä mieltä että hänellä on oikeus pitää näitä koiriaan irti.Nytkin hän oli satojen metrien päässä. Itse asiassa en edes nähnyt häntä ja kun nämä käppänät juoksentelivat kotiinsa päin näin vielä että yksi auto sai tehdä kunnon jarrutuksen etteivät koirat jääneet alle. 




Ikävintä asiassa oli se, että kun Ossin selkä ei ole kauhean kestävä johtuen siitä yhdestä lievästä mäyrishalvauksesta niin sen takajalat olivat aika toimimattomat sen illan. Pelkäsin jo, että nyt päästään leikkuupöydälle. Onneksi oireet menivät ohi pelkällä muutaman päivän levolla. Kävimme pienen tekstiviestikeskustelun tämän kyseisen rouvan kanssa mutta kun hänellä ei ole aikaa kuin kahteen muutaman kilometrin talutinlenkkiin niin siksi juoksuttaa niitä koiriaan vapaana. So what? Minuahan ei hänen kiireensä kiinnosta.Minua kiinnostaa se, että katson oikeudekseni kulkea koirani kanssa ilman pelkoa siitä että hänen koiransa eivät terrorisoi minun koiraani. Olen raivoissani.

Jouluiloa kaikille

Herra Ossi Mäyräkoira sai joulukortin yhdeltä blogikaveriltaan. Olen aivan liikuttunut.Minä olen surkeista surkein lähettämään joulukorttia. Tunnustan etten tänäkään vuonna saanut lähetettyä yhden yhtäkään. En tiedä mistä tämä joulukorttien lähettämättömyys on peräisin.Todennäköisesti se on puhdasta laiskuutta. Ajattelin toivottaa yhdeksälle lukijalleni ja kaikille koiraihmisille ihanaa joulua näin blogin välityksellä.

Tuollaiset sukat kudoin vielä miehelleni joululahjaksi.Ai kuinkako uskallan julkaista kuvan blogissa ennen joulua? Kröhöm.Enpä ole maininnut hänelle pitäväni Ossista ja minusta julkista päiväkirjaa. Olisikohan kohta jo tunnustettava:)

Syökää, laiskotelkaa, lukekaa hyviä kirjoja ja muistakaa pitää läheisiänne hyvänä. Iloista joulua kaikille toivottavat Herra Ossi Mäyräkoira ja Marja-Leena!

Miehen joulusukat koristettuna metsästäjän vihreällä.

Joulua odotellessa

Vihdoinkin löytyi eläinkaupasta lelu joka on kestänyt Ossin riepottelua parisen viikkoa ja jaksaa kiinnostaa päivittäin. Tuollainen melkoisen paksuista naruista kasattu "mustekala". Olin tosiaan eläinkaupassa muillakin ostoksilla ollessani ja ajattelin päivittää Ossin melkoisen olematonta leluvarastoa. Ai miksikö vähäistä? No kun Ossi tuhoaa ihan kaikki lelut. Ikean rottien kestoikä noin reilut puoli tuntia, vinkulelut suunnilleen sama aika ja vinkuvistahan täytyy saada se pilli pois. Isot pehmolelut kestävät muutaman tunnin. Olen siis totaalisen kyllästynyt siivoamaan lattioita ja katsomaan ettei Ossi  niele mitään vaarallista ja silti se onnistuu aina nielemään jotain. Tämä oli hyvä löytö. Ensiksi katselin hyllyjä ja tarkastelin niitä minimaalisen pieniä leluja ja totesin että ei niissä ole mitään sopivaa. Sitten kysyin myyjältä "Ei teillä ole mitään tanskan dogille tarkoitettua?" No johan eräästä laatikosta löytyi tuo mukava otus ja sanoin myyjälle että tämä tulee mäyräkoiralle mutta on juuri sopiva:)

Köysipallo on aika painava joten rappusissa Ossilla on hieman hankaluuksia. Kyllä lelu kuitenkin vaeltaa kerrosten välillä päivittäin. Ylöspäin mennessä Ossi siirtyy ensin yhden portaan ylöspäin, kääntyy ja nostaa pallon. Sitten näin porras kerrallaan. Lisäksi palloa on hauska tappaa:) Voin varauksetta suositella tämänlaista köysilelua kaikille joiden pieni koira luulee olevan isompi kuin mitä onkaan. 


Meillä on Ossi tassuvaivainen. Ei tämä perinteinen polkuanturoiden väli vaan nyt Ossi on onnistunut jotenkin venäyttämään vasemman etutassunsa. Eilen ja toissapäivänä portaat kuljettiin alaspäin kantaen mutta ylöspäin se pääsi hitaasti. Lenkille Ossi ei todellakaan halunnut vaan kävimme pihalla pyörimässä varovaisesti useamman kerran.Täytyy käydä näyttäytymässä eläinlääkärille mikäli vaiva ei mene nyt lepäämällä ohi muutamassa päivässä. Mäyräkoirat ovat muuten varmasti koiramaailman "luonnenäyttelijöitä" Ossi oikein näyttää ojentaen sitä kipeää tassuaan ja haluaa sen varjolla vielä enemmän huomiota hereillä ollessaan. No eiköhän tuo tuosta selviä.


Kaikille ihanaa joulun odotusta!

Marraskuu lopuillaan

Terveisiä "Ossilasta". Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja täällä on juuri noin ankeaa kuin miltä Ossi näyttää jumittaessaan. Harmaata, kylmää mutta ei juuri pakkasta kuin öisin. Kun ei pakkasta, niin ei luntakaan. Maastoautossakin jo talvirenkaat alla mutta nastat ropisevat ilkeästi lumettomalla tiellä.

Ossi jumittaa päivälenkillämme 29.11

Jouluunkaan ei ole enää kuin 25 vuorokautta. Perjantaina on tyttäreni toisen serkun YO-juhlat.Vanhemman serkun YO-juhlat olivat keväällä.Tytöt kieltäytyivät juhlimasta samanaikaisesti vaikka nuorempikin olisi saanut paperit jo keväällä, jos olisi halunnut.No sitten hän kirjoitti vielä yhden aineen niin saa paperinsa nyt tulevana perjantaina.Meillä juhlitaan ylioppilasta toivottavasti ensi vuoden joulukuussa.


Tuollaista kaitaliinaa olen viritellyt kudontapiirissä. Loimi ja väritys ovat mielestäni kauniit.Valitettavasti kuva taas hieman vääristää värejä. Keskellä oleva punainen on lähempänä tummaa luumua ja vihertävä raita on siniharmaata, tai hienommin "antrasiittia".

Tuossa yksityiskohtaa siitä miltä sen liinan kuviointi näyttää. Kudon itselleni liinan ja kuusi tablettia olen jo kutonut. Sitten yksi kaverini saa 50-vuotislahjaksi ensi kesänä pitkälle pöydälleen vastaavanlaisen. Lahja on etukäteen "hyväksytetty" ja oikeasti ystävättäreni oli liinasta innoissaan. Muuten en edes viitsisi kutoa reilua kahta ja puolta metriä.

Kaikille mukavaa joulukuun alkua. Juhlikaa pikkujoulut maltillisesti:)

Blogikamujen kanssa kävelyllä

Me tapasimme Ossin kanssa tänään livenä Digin ja Nirpun. Toistaiseksi olemme törmänneet vain blogi-maailmassa. Kävimme koirien kanssa päiväkävelyllä. Tässä vasemmalla kuvassa Nirppu ja oikealla Digi.

Tässä Ossi poseeraa aurinkoisella kalliolla.

ja tässä Ossi ihmettelee merta. 

Ja kuten näette on sillä muutama partahaivenkin:) vaikka muuten on vähäkarvainen karkkari.

Kiitos Soile, Digi ja Nirppu mukavasta lenkkiseurasta ja suurkiitos valokuvista!!  Ossikin onneksi oli siivosti.Vähän jännitin miten se suhtautuu nuoreen urokseen mutta ei meillä ollut mitään ongelmaa. Rannalla kaislikon takaa oli hyvä kukkoilla vähän näkymättömille ja tuntemattomille koirille:).

Nyt on kuulkaas niin, että yöllä pakastaa jo täälläkin.Talvi tulee ja niin kai sen pitääkin. Viime vuonna näinä päivinä satoi ensimmäiset lumituiskut ja tuli hanget jotka sitten kestivätkin kevääseen. Kiltit ilmojen haltijat.Toivomus kuuluu: vähemmän lunta kuin viime vuonna.

Rapsuta mua ryntäästä

Ossilla on vahva elekieli. Eiköhän kaikilla koirilla ole mutta mäyräkoiran vaatimusta ei voi oikein väärin tulkita. Vai onko muita ehdotuksia kuin tarjota rapsutuksia silloin kun koira heittäytyy selälleen eteesi lattialle ja örisee pyytävästi? Ei ihan ensimmäiseksi tule mieleen tarjota uloslähtöä. Aikaisemmin Ossi oli pyynnöissään harvinaisen selkeä. Nykyään jotkut pyynnöt ovat muuttuneet sen verran hienovaraiseksi, että joskus esimerkiksi uloslähtövaatimuksessa on hetken ihmeteltävää. Tai voihan se johtua siitä, että vien Ossin aina ulos ennenkuin sen tarvitsee esittää vaatimusta tai edes hienovaraista pyyntöä.

Minua kuulkaas vähän säälittää Mauri Pekkarinen. Eikös olisi riittänyt se, että hänen hiustupeensa on ollut jo varmaan  kaksi vuosikymmentä pienen pilan kohteena? Nyt piti vielä tehdä sana ryntäät uudissanaksi. Kait nyt kaikki tietävät, että sillä sanalla tarkoitetaan nimenomaan isoja rintoja. Ainakin minun nuoruudessani sanan tarkoitus ihmisillä oli tämä:) Sitten taas hevospiireissä sanaa käytettäessä asialla olisi  hevosen rintakehän etuosa eikä mitään tekemistä hevostamman "rintojen" eli nisien kanssa . Ei hevosella puhuta rintakehän etuosasta vaan  ryntäistä:) Voisikohan siitä tulla myös verbi rynnätä? Heh.Enpä nyt taida jatkaa kyseisen sanan pohdintaa tämän enempää.

Nyt kuulkaas ryntään Ossini kanssa lenkille kun siellä on vielä pari tuntia valoisaa.Kaikille hyvää alkanutta viikkoa!!

Ossista "tunnustuksia"

Kiitän Annamaria blogitunnustuksesta. Nyt teen radikaalin poikkeuksen säännöistä ja jaan tunnustuksen eteenpäin vain yhdelle. Kaikki lukemani mäyrisblogit varmaan ansaitsevat tunnustuksen mutta Sohvin ja Terapeutin Mäyräkoiran kotisohvalla ansiosta keksin, että näinkin hauskasta aiheesta ihmiset kirjoittelevat. Sitäpaitsi, kaikki lukemani mäyrisblogit ovat jo saaneet tämän tunnustuksen:)

Ossista siis. Ossi:

1) rakastaa lämpöä. Se ruskettuu mahanahastaan kesäisin.

2) on kiertänyt Eurooppaa kaksi kertaa autolla.

3) Ossille on erittäin hankala syöttää lääkkeitä.Miksi eläinten lääkkeistä ei saa kinkun makuisia?

4) inhoaa kynsien leikkausta ja korvien puhdistusta. Hampaiden pesua harjalla en viitsi yrittää.

5) on aika varauksellinen koira. Yleensä kuitenkin pitää ihmisistä.Inhoaa muita uroskoiria.

6) ei ole lainkaan kiinnostunut televisiosta. Eläinten äänet kiinnostavat kuitenkin.

7) on kotioloissa suorastaan läheisriippuvainen sylikoira ja kaipaa tauotonta hellimistä.

8) Ei nuku kanssamme samassa sängyssä.Valloittanut sohvan ja vierashuoneen sängyn. Vaihtaa

yön aikana useasti nukkumapaikkaa mutta löytyy aamuisin aina sohvalta.

Tämä Ossista tällä kertaa. Kaikille hyvää viikkoa!

Potilaana

Ossi on sitten jälleen kerran tassuvaivainen. Appiukkoni antoi sille peuranlihaa, sillä seurauksella että tassut alkoivat kutista ja neljä päivää kestettyään se oli taas eläinlääkärikeikka. No minähän olin kieltänyt peuranlihan annon mutta kun selkäni käänsin niin mieheni ja appeni antoivat sitä peuraa.:(

Kolme viikkoa Ossi sitten syö lääkkeitä ja tassuja kylvetetään. Vihdon ja viimein sekä mieheni, että appeni oikeasti uskovat että sitä peuraa ei saa syöttää. Tähän asti molemmat ovat hieman vähätelleet tätä allergiaa. No ell sanoi, että sillä ei ole mitään merkitystä onko se liha raakaa tai kypsennettyä. Uhkasin kiukuspäissäni syöttää miehellenikin selleriä tästä lähtien ruuassa kuin ruuassa.

Arvatkaa mitä tuo hassu koira vahtii?

Näitä painoja, joista meinasi kerralla tulla sen lempilelut. Kun nyt kuitenkin pelkäsin katkenneita hampaita niin Ossi sai jäädä ilman painojen nostelua.

Mäyräkoirista muihin koiriin. Oletteko kuulleet tai kenties jopa nähneet labdoodlerin? Googlatkaapa. On uusi ja soma risteytys jota ihan oikeasti kasvatetaan Suomessakin (yksi kasvattaja). Kuitenkaan sillä ei ole rotustatusta. Alunperin ristetytetty parisenkymmentä vuotta sitten Australiassa. Roturisteytys on labradorin noutajasta ja villakoirasta. Erinomaisen näköinen veijari.Voisin kuvitella tuolle uudelle koirarodulle paljon hyviä ominaisuuksia. No mäyräkoiraihmisenä pysyn tietysti mäyräkoirassa mutta tämä on kiinnostava "uusi rotu". Varsinkin olen siinä mielessä iloinen, että "sekarotuista" koiraa kasvatetaan. Olen niin ärsyyntynyt monen hyvän ja kauniin rodun pilaamisesta jopa koiran terveyden kustannuksella. Uusissa roduissa ei ainakaan heti ole näitä vikoja. Sekarotuiset koirat, silloin kun niissä yhdistyy kahden rodun parhaat piirteet ovat muuten ihan huippuja. Yhdellä hyvällä kaverillani oli muutoin mäyräkoiran, jack russelin ja borderterrierin sekoitus ja tämä suloinen pieni koira eli 17-vuotiaaksi ja jouduttiin lopettamaan ihan jokunen viikko sitten.

Rölli 1994 - 2011

Mukavaa viikonjatkoa kaikille.

Ossin aatoksia osa 3

Ossi on omasta mielestään ihastuttava mäyräkoira. Yleensä näin onkin. Tosin aamu ei mennyt niin sanotusti "putkeen", kun se jo aamupissalla ollessaan takapihalla löysi jonkun kottaraisen raadon ja meinasi kieriä siinä. Ossi onnistui tosin vain aloittamaan kurkun ja kaulan hieromisella. Siinä vaiheessa totesin ettei se kasa ollutkaan risukasa. Poistuimme välittömästi sisälle ja kaula puhdistettiin muutamalla kosteuspyyhkeellä. Illalla onkin sitten yhteinen suihkutuokio ja Ossilla oikein shampoopesu edessä. Eipä tiedä vielä koira mokoma mikä sitä odottaa:) Tässä me olemme päivälenkillä ja Ossi syömässä ruohoa. Sille kelpaa vain yksi tietty ruoho. Toivottavasti se osaa valita sen lajikkeen jolle se ei ole allerginen.

Kirsikkapuita ei näy mutta hengissä ne ovat kun ovat aidatut. Sato tänä vuonna ei ollut montaa kirsikkaa.

Nämä pellot ovat myyty. Tai siis esisopimus on tehty sillä ehdolla, että ostajat saavat rakennusluvan. Tuo keskellä peltoa oleva saareke olisi mielestäni ihanteellinen talonpaikka mutta pellot jätetään hevosille. Siihen on suunnitteilla kuulkaas hevosten "vanhainkoti". No ehkä voin sitten joskus käydä rapsuttelemassa näitä asukkeja. Siihen menee kyllä useampi vuosi ennenkuin toiminta alkaa. Kyseessä eläinlääkäripariskunta. Aika hienoa:)

Meidän tärppä-kärppä mikä lienee on alkanut oikein mekkaloimaan. Nyt meillä on elävänä pyytävä pienpetoloukku ostettuna. Se loukku pitäisi vain saada viritettyä ja sitten elän toivossa, että se pieni mörrimöykky sinne tiensä löytää. Peukuttakaa loukulle. Syötteinä on koiran pakastejauhelihapullia:)

Blogittamisesta

Tälläinen sää on oiva sää - nimittäin kirjoittamiseen. Vettä tulee viistosti ja rankasti.Ossi oli sitä mieltä ettei tule kuuloonkaan lähteä lenkille. Siellähän kastuu:) Tottahan tuo ajatus onkin.Kävelimme kolmisensataa metriä tietämme pitkin, mäntymutkaan asti ja sitten Ossin pinna napsahti.Kaikki mahdolliset asiat toimitettiin samaan paikkaan ja sitten Ossi alkoi päättäväisesti kiskoa kotiinpäin. Kiitti mulle riitti taisi olla ainoana ajatuksena. No tietysti minähän saan vaihdettua kuivat vetimet niskaani ja Ossilla on märkä turkki pitkään. Ei auta oma kuivaus eikä pyyhkeellä kuivaus. Märkä mikä märkä.Eipä taida olla tarvetta miehenkään lähteä lenkille. Tässä Ossi kuivausrituaalissaan. Matto on ihan ensimmäinen jonka kudoin. Siksi hieman kiemurtelevat reunat:)

Hei te,jotka kirjoittelette enemmän ja joilla on kommenttien esihyväksyntä. Oletteko te saaneet jotain törkypostia vai miksi ihmeessä teillä on sellainen? Eikö pelkkä kirjainkoodi riittäisi? Minä olen lähtenyt siitä, että sana on vapaa.Jos jotain törkylinkityksiä alan saada kommenttiboksiini niin sitten pohdin asiaa uudelleen.Luultavasti mitään ei tule.Onhan minulla ihan kaikki kahdeksan lukijaakin:).Tosin yhteen moderoimaani tukipalstaan alkoi tulla kaiken maailman mainoslinkkejä ja silloin päätimme palstan perustajan kanssa, että kirjoittelijoiden on rekisteröidyttävä. Sitten yksi asia mikä minua hiukan ärsyttää on se, että kommentteihin vastataan ehkä noin viikon päästä. Tämä ei kyllä onneksi koske juurikaan mäyrisbloggaajia. Olen jopa nähnyt blogin jossa en ikinä saanut omaan kommenttiini vastausta. Minusta bloggaaminen on tietynlaista vuorovaikutusta ja se on mukava saada vastakommentti omaan kirjoitukseensa. Ajatuksia hitaasta vastaamisesta... Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!

Munakoisovuoka

Kolme munakoisoa ei tahtonut mahtua kuvaan

Tein perjantaina tytölle ja miehelle munakoisovuokaa. Se on siis niin superhyvää... Ihan alkuperäisen reseptin löysin Ellien keskustelupalstalta. Olikohan se Plaza? Sitä olen vähän muokannut:

2-3 munakoisoa (itse teen kolmesta)

öljyä tai margariinia

2-3 sipulia

4 valkosipulinkynttä

400 gr jauhelihaa tai kanttarelleja tai soijarouhetta vastaava määrä

(soijarouhetta en ole kokeillut)

1 prk tomaattimurskaa

2 tl oreganoa (itse laitan reiluummin)

mustapippuria (n 1/2 tl)

2 tl siirappia

(itse laitan reilusti)

liemikuutio

purkki ruokakermaa tai kuohukermaa

200 g mozzarellaa tai juustoraastetta

(itse käytän 2 pussia mozzarella-emmental juustoraastetta n 300 gr)

Leikkaa munakoisot noin puolen sentin viipaleiksi. Ripota päälle suolaa. Paista pannulla.

Silppua sipulit + paista jauhelihan kanssa. Lisää pannulle tomaattimurska, mausteet ja kerma. Lado kerroksittain uunivuokaan paistetut munakoisoviipaleet, juustoraaste ja kastike. Viimeiseksi kerros jauhelihakastiketta. Paista 200 asteessa noin 45-50 minuuttia. Ja kuulkaas on hyvää. Kiitokset sille nimettömälle joka alunperin jakoi tämän reseptin siellä keskustelupalstalla. Se joka ei syö lihaa kokeilkoon sienillä ja se joka ei syö lihaa eikä sieniä kokeilkoon tuolla soijarouheella. Takuuvarmasti on (ainakin minun mielestäni) parempaa kuin lasagne:) Ossilla en ole koemaistattanut mutta Ossi ei syö spagettikastikettakaan. Ossin mielestä ei ole raa'an jauhelihan veroista herkkua. Kaikille hyvää alkanutta viikkoa!!!

Kysymyksiä ja vastauksia

Myrskyn ja Ollin blogista kopsattiin kysely:

1. Lempiväri: riistanruskea. Mami tykkää siitä ja eri vihreistä.
2. Suosikkieläin: kauris ja peura.Pehmoeläimistä hetkellinen hupi.Kaikki käyvät.
3. Suosikkinumero: Kahdeksan.Kun se on minun ikäni ja olen parhaimmillani. Ihmismamikin on syntynyt elokuussa.
4. Suosikki alkoholiton juoma: raikas vesi. Veden pitää olla kylmää ja juuri vaihdettua.
5. Facebook vai Twitter: ihmiseni ovat Facebookissa.Siis naispuoliset.
6. Intohimosi: kaikenlainen tutkiminen:) kauriseläinten haukkuminen.
7. Saada vai antaa: Ossi rakastaa ja on rakastettu.Mahastakin saa rapsuttaa:)

8. Suosikkikuvio: tuosta nyt ei ole hajuakaan.
9. Suosikkiviikonpäivä: kaikki päivät ovat tasavertaisia.
10. Suosikkikukka: no ei harmainta hajua. Ihmismamini pitää pioneista mutta ei meillä niitä ole istutettuna.

Mikäs se siellä kurkkii?

Kävin poimimassa ihan lähes pihaltamme muutaman kanttarellin.

Naapuritontilta löytyikin sitten lisukkeeksi muutama vaalea orakas sekä pienen pieniä suppilovahveroita. Suppilovahverot olivat todella niin pieniä, että menen katsomaan parin päivän päästä uudelleen. Vanhojen omien kokemusteni perusteella Ossi ei pääse kanssani sienimetsään. Tasapainoni on sen verran heikko, että jos meille tulee todella erimielisyyttä

mihin suuntaan menemme minä voin epätasaisessa maastossa jopa hävitä vetokisan. Metsässä on sitä paitsi niin paljon herkullisia tuoksuja että joka tapauksessa olemme eri mieltä suunnan valinnasta:) Eikä Ossista(kaan) ole sienikoiraksi. Terapeutille vaan terveisiä:) jos se tattikoiran koulutus etenee:)

Tiedättekö kuinka monta syötävää luonnonvaraista marjaa Suomessa kasvaa? Kysymys esitettiin radiossa jossain luontoillan tyyppisessä lähetyksessä ihan pari päivää sitten ja minä raukka aloin jo mielessäni luettelemaan tuntemiani marjoja. Oikea vastaus on 37. Ajattelin kyllä vielä tarkistaa tuon asian mutta niin siellä väitettiin. En kyllä jäänyt kuuntelemaan lajeja mutta ihan varmaa on, että tuo määrä jää minulta luettelematta. Syötäviä sieniä todennäköisesti pystyisin luettelemaan tuon määrän mutta olen niin ronkeli, että olen supistanut keräämieni sienien määrän alle kymmeneen. Minulle kelpaavat vain ei ryöpättävät sienet. Herkkutatit, kanttarellit, suppilovahverot, kosteikkovahverot, mustat torvisienet, lampaankäävät ja vaaleat orakkaat. Koska herkkutatteja on kolmea lajia (tammen herkkutattia olen löytänyt vain kerran) sain tuosta yhdeksän lajia joita kerään. Jos täällä on muita sieni-ihmisiä niin nyt alkaa olla aika lähteä sienimetsään. Hyvät viikonloput koirille ja omistajille!

Allergiatestistä

Ossi kuistilla valmiina singahtamaan niin pitkälle kuin fleksi ja juoksunaru myötäävät.

Siitä allergiatestistä. Kävimme siis 8.7 testissä kun oli ell:ille muutakin asiaa. Veritestiin pitää olla syömättä ja nyt oli pidettykin Ossia takoituksella syömättä. Siinä tapauksessa, että sitä olisi jouduttu rauhoittamaan kun olivat ne tassut vähän jyrsityt.

Allergian määritelmä on ell:iltä saamani monisteen mukaan seuraava: "Allergialla tarkoitetaan yksilön immuunijärjestelmän synnynnäistä tai hankittua herkistymistä yhtä tai useaa ainetta vastaan. Kun immuunijärjestelmä on herkistynyt jollekin aineelle, se reagoi liian voimakkaasti havaitessaan kyseisen aineen. Tälläistä ainetta kutsutaan allergeeniksi. Allergisen yksilön immuunijärjestelmä pitää jotakin elimistön kannalta normaalia ainetta vieraana ja se ryhtyy hyökkäykseen puolystaakseen elimistöä. Eläinten immuunijärjestelmän tyypillisiä puolustusreaktioita ovat esimerkiksi syyhy tai kutina, tassujen liioiteltu nuoleminen ja kaluaminen, korvatulehdukset, turkinlähtö ja erilaiset iho-ongelmat"

Testattavia olivat

1) heinäkasvit: Bermudanruoho, nata, kattara, rölli, timotei, niittynurmikka, raiheinä, karvamesiheinä, tuoksusimake, koiranheinä ja järviruoko. Näistä positiivisen eli allergisen reaktion aiheuttavat nata, niittynurmikka, tuoksusimake ja järviruoko. Timotein saattaisin tunnistaa. Mitään muita kasveja en:(

2) Ruohokasvit: Tuoksukki, jauhosavikka, heinäratamo, hierakat, nokkonen, revonhäntä, pujo, puna-apila, voikukka, kultapiisku. Näistä Ossi sai positiivisen tuloksen heinäratamosta, nokkosesta, pujosta ja voikukasta. Nämä kolme sentään tunnistan ja pujohan on ihmisellekin hyvin allergisoiva. Meidän tiemme varrella ei ole juurikaan pujoja kun niitä olen ahkerasti vuosien varrella nyhtänyt pois ennenkuin alkavat kukkia ja levitä.

3) Puut: Koivu, leppä, pähkinäpensas, saarni, poppeli, jalava, tammi, paju ja pyökki. Allergiaa aiheuttavat: koivu, pähkinäpensas, tammi ja paju. Itsekin olen pajulle allerginen.

4) Sieni-eläimet tai olisiko sana itiöt parempi: Vain latinankieliset nimet: aspergillus (jonkinlainen homesieni), altemaria, helminthosporium, cladosporium, penicillium (siis penisilliini ilm.), rhizopus, smutmix, stemphyllium, curvularia, candida albicans, pullularia, fusarium, nigrospora. Kuusi viimeistä ovat joitain kasvitautien aiheuttajia. Stemphyllium aiheuttaa porkkanan mustamätää. Näistä reaktion aiheuttivat stemphyllium, curvularia ja fusarium.

5) Epiteelit: kissa, koira, höyhensekoitus, cavia porcellus, hevosen karva, hiiren epiteeli. Ei reaktioita.

6) Pöly: Pölypunkki. Sekä p. pteronyssinus että d. farinae, varastopunkki lepido, varastopunkki tyrophagys, varastopunkki acarus siro. Kaikkein eniten markkereita antoi koko testistä pölypunkki pteronyssinus. Varastopunkki tyrophagus oli "rajatapaus".

7) Ruoka-aineet: nauta, kani, kana, sika, peura, kananmuna,maito, soija, maissi, vehnä, lammas, riisi, kalkkuna, durra, kaura, ohra, peruna, panimohiiva, merilevä, tomaatti, kala, porkkana, herne, ankka. Näistä allergisen reaktion saivat aikaan: peura, maissi, vehnä, peruna, tomaatti ja herne. No ainoastaan peura on oikeastaan koskaan kuulunut Ossin ruokavalioon. Perunaa ja vielä vähemmän tomaatteja tai herneitä Ossi on syönytkään. Muutenkin ihmettelisin kovasti jos koiraa ruokittaisiin maissilla, vehnällä, perunalla, tomaateilla ja herneillä. Muuten sellainen vihannes mitä EI testattu mutta joka on hirmuisen allergisoiva on selleri ja siitä ei lähde allergeenit edes kypsentämällä. Tämän tiedän kun mieheni on erityisen allerginen juuri sellerille. Siinä mielessä hyvä, ettei maito antanut reaktiota. Eihän Ossi nyt maitoa juo tietenkään mutta se rakastaa juustoja joita se saa joskus herkkupaloina.

8 ) "Indoor": Ihmisen epiteeli, villa, pumpuli, kapokki, pyrethtum, juutti/sisal, tupakansavu. Ihmisen epiteeli antoi viidenneksi eniten markkereita koko testistä. Siis meidän koira on allerginen meille jotka rakastavat sitä yli kaiken. Tupakansavulle Ossi ei ollut allerginen joten se voi edelleen mennä mieheni kanssa parvekkeelle kun mieheni polttelee sikareitaan. Se tapahtuma on Ossille tärkeä. Sisällä täällä talossa ei ole poltettu koskaan.

9) Hyönteiset: torakka, hyttynen, kärpänen. Ei allergiaa. Hyttysiä ja kärpäsiä meille saattaa joskus eksyä sisällekin. Torakat ovat nykyään niin harvinaisia, että meillä ei sentään niitä ole. Olen kyllä elämässäni nähnyt torakan joten tiedän miltä se näyttää. Floridassa, ihan suhteellisen siistissä hotellissa juoksi torakka lattialla samoin kuin New Yorkissa. Oli muuten neljän tähden hotelli Manhattanilla...

10) Kirput: ei allergiaa

11) Stafylokokki: rajalla. Tämähän on bakteeri joka aiheuttaa erilaisia infektioita joten jos ihossa on joku vaurio niin varmasti se tulehduksen aiheuttaa..

12) Malassezia (googlen mukaan kaikkien ihmisten iholla luontaisesti esiintyvä hiivasieni): Ei allergiaa. No ihmisen epiteelille Ossi on allerginen eli tämä sitten tarkoittaa ilmeisesti yleisesti ihon hilsehtivää pintakerrosta.

Kaiken kaikkiaan Ossin allergia on hieman hankalan puoleinen vaikka oireita nyt ei niin hirmuisesti olekaan. Allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat helposti karsittavissa. Sille, että tuolla ulkona kasvaa varmaan kaikkiaa allergiaa aiheuttavia kasveja ei paljoa mahda. Tontillammekin kasvaa useita koivuja. Ehkä se siedätyshoito auttaa. Sitten pitää tassut huuhdella useammin jotta ei jäisi niitä siitepölyjäämiä. Lisäksi pitää täällä huushollissa siivota hieman enemmän ja siirtää muualle täältä miehen työhuoneesta yksi karhuntalja ja yksi villisiantalja. Siinäpä melkein ne jutut joille jotain voi tehdä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Voi meidän allergikkoa

Pari päivää sitten ell soitti. Nyt se on sitten varmaa. Meidän rakas Ossi on allerginen. Maissille, perunalle, peuranlihalle, pölypunkille ja muutamille kasveille. Tässä vain osa listasta. Teen tarkemman postauksen sitten kun saan paperit käteeni. Ihan kaikkein kamalinta oli se, että Ossi on allerginen ihmisihon epiteelille. Voitteko kuvitella? Pölypunkkeja lupaan yrittää vähentää. Sillä niitä meillä on. Toisaalta hirmuisen vaikeaa kuvitella kotia, jossa olisi eläimiä eikä lainkaan pölypunkkeja. No onneksi niitä öttiäisiä ei näe kuin mikroskoopilla mutta silti lupaan tehdä parhaani niiden vähentämiseksi.Mieskin tulee ilahtumaan siivousinnostani. Maissiallergisuus on siinä mielessä outoa, että tietääkseni Ossi ei ole syönyt eläessään kertaakaan maissia.Peuranlihaa sitten sitäkin enemmän. Onneksi Ossi ei sentään ole allerginen naudanlihalle.

No sitten ihan muihin juttuihin. Puoli vuosisataa tuli jokunen päivä sitten ylitettyä. Aika kamalaa. Minulla ei koskaan ollut mitään "kolmenkympin" kriisiä. Vielä vähemmän "neljänkympin" kriisiä. Nyt on olo harvinaisen surullinen. Onneksi tämä olotila menee väkisin pian ohi.

Hyvän syntymäpäivälahjan saa kun käy itse ostamassa.Tämän Gunvor Olin-Grönqvistin maalaaman koristelautasen löysin Astialiisa-nimisestä vanhan lasitavaran ja porsliinin myyntiliikkeestä:

Mieheni oli ihana ja ripusti lautasen jo seinälle.

Tämän kalan

ja tämän linnun kaveriksi.

Tunnustan. On niitä kaloja vielä yksi mutta toisella keittiön seinällä. Pidän noista GOGin vanhoista keramiikkatöistä. Hän työskenteli Arabian tehtailla täyteen eläkeikään saakka. Sipulitaulun olen ostanut myös itse itselleni mutta 30-vuotislahjaksi:). Se on taiteilijalta nimeltään Kaisa Melartin.

Arvatkaas, mitä mieheni sanoi? "Meillä alkaa olla aika täyttä":) No se on totta mutta silti jostain löytyy paikka hänenkin syntymäpäivälahjalleen. Suunnittelijana Arabialle tietysti GOG! Jos nyt ihmettelette niin tämä on minun keväällä "tilaama" lahja mieheltäni:

Kun tämä possu on täynnä kahden euron kolikkoja niin hmmm. No se päätetään sitten aikanaan. Possu on luonnossa muuten melkoisen iso:) Tyttö oli kanssa suloinen. Toi "äidin oman suklaalevyn", talkkunajauhoa ja karpalomarmeladia maatilatorilta. Lupasi myös maalata minulle taulun. Tyttö on erittäin lahjakas piirtäjä ja maalaaja.Toivottavasti hänen unelmat päästä TAIK:kiin ja kenties ammattitaiteilijaksi toteutuvat.

"Last but not least" ! Tämän ihanan lasisen porsaan sain minulle tärkeältä kirjeenvaihtokaveriltani. Ystävättäreni asuu Helsingissä joten voimme tavata aina silloin sun tällöin. Possu saapui kyllä postitse ja oli täysin matkastaan vahingoittumaton.

Hei kysymys. Voisinko antaa oheisen pellavaliinan oikein hyvälle ystävättärelleni

50-vuotislahjaksi? No tiedän ettei kukaan kehtaa sanoa ei mutta olen hieman kahden vaiheilla.. Liina on 50*70 cm joten se on sopivankokoinen saunan pefletiksi tai vaikka käsi- tai astiapyyhkeeksi. Sain sen kangaspuista irti ihan muutama päivä sitten ja siinä olisi vielä hieman viimeistelytöitä.. Ehkä minä nyt kuitenkin kaivan sen ompelukoneen esiin...Liina on 100% pellavaa.

Kaikille mukavat viikonloput. Teen tosiaan siitä Ossin allergiatestauksesta ja tuloksista oman postauksen. Luulen, että saan paperit alkuviikosta.

Torstai on toivoa täynnä

Otsikko on John Steinbeckin yhden romaanin nimi. Aika montahan kirjaa hänellekin kertyi.

Minulla ja vanhoilla työkavereillani oli mukava torstai-ilta ja ilma oli kaunis. Olemme jo lähes 15 vuotta kokoontuneet kahdesti vuodessa. Keväällä syömään ja elokuussa meille saunomaan. Nyt oli saunaillan vuoro. Tyttökin tuli kaupungista ihan saunailtaa varten. Hän on ollut mukanamme ihan pikkuisesta asti, ehkä 4-vuotiaasta. Neljällä viidestä naisesta on lapsia ja yhteensä meillä on lapsia 10. Yhdellä naisista on neljä lasta, yhdellä kolme ja yhdellä kaksi joten he ovat huolehtineet Suomen asukasluvun säilymisestä huomattavasti paremmin kuin minä. Yksi naisista ei ole koskaan hankkinut lapsia ja on sinkku. Tämä neljän lapsen äiti on jo päässyt isoäidiksi vaikka on vain muutaman vuoden vanhempi kuin minä.

Ossi oli onnesta soikeana kun sai niin paljon huomiota osakseen. Ei oikein koira tiennyt miten päin olisi pyörinyt kun joka puolelta sateli rapsutuksia.

Tässä on kuva meidän rantasaunasta. Ylälauteille mahtuu 4-5 kerrallaan niin ettei varmasti ota kiinni vieressä istujaan.

Tältä näyttää vastaranta laiturilta katsottuna

ja tältä näyttää lampi pituussuunnassa. Kyseessä on nimenomaan lampi kun järven pitäisi olla vähintään kilometrin pitkä ja olen kartalta joskus mitannut, että tämä lampi on noin 800 metriä pitkä ja noin 150 metriä leveä. Vesikin on vähän rusehtavaa kun se on humuspitoista mutta ihan uintikelpoista ja on siinä kalaakin. Itse olen kerran saanut laituriltamme hauen joka painoi lähes 10 kiloa. Ihan täyttä varmuutta ei saatu kun mieheni kanssa pistimme sen ensiksi sellaiseen isoon, monen kymmenen litran saaviin ja sitä kautta takaisin lampeen. Mieheni joka on paljon kalastellut elämänsä aikana, sanoi ettei ole montaa kertaa noin isoa saanut ja otti siitä hauesta erinäisiä mittoja. Hän sanoi, että varmasti painaa yli yhdeksän kiloa mutta vaakaa ei ollut. Tästäkin tapahtumasta on jo 18 vuotta joten hauki on kuollut jo vanhuuteen, jos ei aikoinaan päätynyt vastarannan maiden omistajan iskukoukkuihin.Vanha talonisäntä tapasi pitää talvella tuolla lammella vanhanaikaisia iskukoukkuja pyytiminä.

Katselin tänään tilastoa millä hakusanoilla on blogiini eksytty. Voi niitä raukkoja jotka olivat etsineet matonkutomisohjeita ja päätyivät mäyräkoirablogiin. Nimittäin hakusanalla ruusukasmatto oli tänne päädytty kahdeksalla osumalla. Ja mielestäni sana kirjoitetaan yhteen. Tosin Google ehdotti erilleen kirjoitusta jolloin tulee huomattavasti enemmän käsityöblogeja sekä matonkutomisohjeita. Onko vähemmistö nyt oikeassa vai väärässä kirjoitusasun suhteen? Lisäksi tänne oli päädytty hakusanoilla koiranputkisukat, etniset erityisruokavaliot:), munchen (nimenomaan näin kirjoitettuna!) sekä ossi paasi. Taisi olla kyllä ihan nimihaku kyseessä.

Kaikille hyvää viikonlopun jatkoa!

Koiran ja Ossin käytöksestä

Olli blogissaan pohti koiran käytöstä ja minäkin ajattelin sorkkia samaa soppaa lusikallani. Mikä on koiran huonoa ja mikä mahdollisesti hyvää käytöstä? Osaako koira yleensäkään käyttäytyä? Sehän on koira:) joten kovin ihmismäistä käytöstä siltä ei voikaan odottaa. Onko muuten tottelevainen koira myös hyvin käyttäytyvä koira? Yleensähän näin voisi ajatella. Mutta mikä ihme näissä tottelevaisissa, koulutetuissa koirissa sitten laukaisee esimerkiksi hyvin ei toivotun käyttäytymisen? Tuossa viikko-kaksi sitten poliisikoira hyökkäsi jonkun ihmisen päälle vapaana ollessaan ja taisi purra aika pahastikin. Käyttäytyikö tuo koira huonosti vai mikä oli tuon tapauksen taustalla? Koiran kohtalosta en ole vielä lukenut..

Ja sitten Ossiin. Ossi on puraissut minua kaksi kertaa. Ihan täysin oikeutetusti. Toisen kerran tallasin täysin vahingossa sen jalan päälle ja toisen kerran yritin vetäistä ovea kiinni - Ossin jalka välissä. Minulla on rutkasti nykyisin tuota elopainoa joten ihan varmasti Ossia sattui eikä se oven vetäminenkään kiinni nyt kovinkaan hyvältä sen jalassa tuntunut. Onneksi ei kummankaan jalalle sattunut juurikaan vaurioita. Viime viikolla mieheni ollessa kävelyllä Ossin kanssa tuli naapurin käppänäsnautserit vastaan ja tietysti vapaina. Mieheni esti tulevan tappelun ottamalla Ossin syliin ja kuinkas sitten kävikään. Kun Ossi oli tiukasti kiinni ja yritti rimpuilla vapaaksi niin se nappasi miestäni kädestä. Olen tuossakin tapauksessa sitä mieltä, että kyse ei ollut huonosta käytöksestä vaan jostain vaistonvaraisesta toiminnasta jossa se koki puolustavansa itseään. No edes haavaa ei tullut onneksi ja tappelukin estyi taas kerran......

Koiran puremisen ihan varmasti moni tulkitsee huonoksi käytökseksi. Minusta sekin on tilannekohtaista. Koiran tottelevaisuus ja hyvä käytös eivät ole minusta ihan täysin sama asia.No tätä pohdintaa voisi varmasti jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Aikaisemmin kommentoin Alfien blogiin, että mäyristä on huono kouluttaa. Olen edelleenkin vähän tuota mieltä kun sitten tottelevaiselta koiralta vaatisin huomattavasti enemmän kuin mitä ikinä saisin vastineeksi mäyräkoiralta. Minullahan oli nuoruudessani saksan paimenkoira joka tuli meille valmiiksi huippukoulutettuna. Minä sitten vain treenailin sitä. Ossilla on kyllä treenailtu kaikkea pientä. Osaa se peruskäskyt. Luokse tulokin onnistuu jos ei ole mitään "häiriötekijöitä", kuten keskeneräistä peuran- tai kauriinajoa:) Tästä syystä Ossia ei pidetä irti koskaan kun niitä kauriita ja peuroja näkyy täällä päin ihan joka päivä. Pillillekin yritin Ossia kouluttaa mutta ajossa se olisi yhtä tyhjän kanssa. Voi, voi Ossista olisi tullut hieno ajava metsästyskoira...

Huomenna on sitten mukava päivä. Rantasaunamme lämpiää vanhoille työkavereilleni. Tapaamisesta sitten lisää ehkä ensi viikolla.

Yritin ottaa lenkiltä palatessamme kuvaa talostamme mutta nyt se jäi täysin koivujen pimentoon:)Vähän kattoa ja autokatoksen kulmaa voi nähdä.

Tässä Ossi "raskaan" lenkin jälkeen. En edes viitsi tunnustaa montako sataa metriä sitä huvitti kävellä:)

Tässä on mielestäni yksi kauneimmista männyistä jonka tiedän. Se on varsin erikoinen. Se on juuresta asti kolmihaarainen mutta sitten siinä on matalalta lähteviä oksia kaksi kappaletta jotka oikeastaan tekevät sen viisihaaraiseksi. Ohitamme tämän päivittäin kun se kasvaa tiemme yhdessä mutkassa "mäntymutkassa":) Mitenhän sen saisi siirrettyä pihalle kasvamaan?

Tässä tiemme loppukesäistä maisemaa. Noiden puiden takana on tie jonka toisella puolella lähimmät naapurimme. Taloltamme on sinne noin 600-700 metriä. Talvella talot jopa näkyvät:)

Ensi viikkoon.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa....

Eikä kesä ole tulossa vaan menossa.... Potilas Ossi voi jo selkeästi paremmin. Sanoisin, että korvat ovat parantuneet. Niissähän ei ollut kovaa bakteeritulehdusta vaan "hiivaa". No eikös se ole bakteeri sekin? Täytyy kysäistä eläinlääkäriltä kun soittaa niistä allergiatestin tuloksista. Onkohan se "hiiva" yleistäkin miesten korvissa vai onko se niin, että kaikilla miehillä on valikoiva kuulo? Siis myös avo- ja aviomiehillä ja joskus jopa poikaystävillä:)

Ihmeellistä mitä palkitsemisella saakaan aikaan:) Korvatipat ja puhdistus menevät kepeästi kunhan muistaa antaa kolme kertaa jotain herkkua. Ensimmäisellä kerralla Ossin nähdessä pullon ja sitten ruiskaisujen jälkeen:) Tassujen tipottaminen on huomattavasti hankalampaa. Siinä ei palkinnot auta vaan on toimittava nopeasti ja tiukan jämäkästi. Muuten se potilas karkaa tiehensä ja jos siinä tilanteessa niin sanotusti tyrii niin lopputulos on vihainen koira jossain pöydän alla ja tuskastunut emäntä.

Tänään olisin taas ollut menossa Ossin kanssa lenkille mutta se kerta kaikkiaan kieltäytyi. Joku ei nyt pienessä koiran päässä taas hyväksynyt ajatusta:) Mitään kuvaa en siitä myöskään saanut napattua. Sen sijaan saatte ihastella kuistipossuani:

Olenhan tainnut mainita, että olen possufriikki? Syntymäpäivälahjaksikin olen tilannut mieheltä yhden porsliinisen Gunvor Olin-Grönqvistin Arabialle aikoinaan suunnitteleman valtavankokoisen säästöpossun. Nämä possut saavat sitten olla korvikkeena sille ihanalle messinkiselle possupatsaalle joka sattuneesta syystä viime vuonna jäi Amsterdamiin. Minulla kun ei sillä(kään) matkalla ollut neljää tuhatta ylimääräistä. Se oli kyllä yksi ihanimmista possuista jonka olen eläissäni nähnyt. No lottovoitosta voi haaveilla. Vaikka vähän pienemmästä. Esimerkiksi possunkokoisesta:)

Nauttikaahan loppukesän päivistä.

Ikean rottia

Kävimme tytön kanssa tänään Ikeassa, koska tytön piti ostaa muutama pussilakana ja puinen haarukoiden ja veitsien erottelulaatikko. Lisäksi päätin ilahduttaa Ossia muutamalla Ikean pehmorotalla. Toinen musta ja toinen valkoinen.Musta on vielä prikulleen samannäköinen kuin kuvassa. Valkoinen alemmassa, hämyisessä kuvassa on suolistettu.

Ossi oman mattonsa päällä hännättömän ja lähes muutenkin tyhjennetyn rotan vartijana.

Huomenna meillä on Ossin kanssa eläinlääkärissä käynti. Diagnoosi minulla onkin jo. Lievä korvatulehdus ja vähän hankalampi eli oikeassa takatassussa polkuanturan väleissä tulehdus. No huomenna olemme jälleen viisaampia. Lääkitys, tassukylpy ja kauluria tiedossa...

Laiskottelua

Nyt on meillä Ossin kanssa kissan- ei kun siis tietysti mäyräkoiranpäivät. Tytär on ystävättären ja tämän äidin kanssa Nauvossa nauttimassa saaristoelämästä muutaman päivän ja mies lähti moottoripyörällä Baltian maita valloittamaan:) Ai niin ja palan Venäjää kun ajaa myös Kaliningradiin. Takaisin tämä moottoripyöräilijä tulee vasta reilun viikon päästä. Hohhoijaa... Toisaalta olisi mukava jos minäkin mahtuisin tarakalle vielä joskus. Oikeasti ainakin 30 kiloa pitäisi paino tippua että olisi edes teoreettiset mahdollisuudet mahtua sinne takaistuimelle. Kaiken kukkuraksi miehen viimeisin moottoripyöräostos on joku tuhatkuutioinen BMWn enduromalli eli siis tarkoitettu huonoille teille eikä sillä voi myöskään kyydittää. Kertymät pois vyötäröltä!! (tuo "kertymä" napsaistu ihanalta Myrsky-pojalta :) )

Ossi muutoin rahtaa noita kenkiä ihan joka paikkaan minne se meneekin. Sitten ne syödään ja järjestys on tarkkaa. Ensin nikerretään ne nauhat millä se kenkä on kiinni ja sitten päällinen. Pohjat jätetään viimeiseksi.

Huomenna hyvä ystävättäreni uhkasi pyöräillä tänne tuolta noin viidentoista kilometrin päästä. No onneksi pyörä sitten mahtuu maasturiin jos ei jaksakaan pyöräillä takaisin:) Itselleni kävi näin kerran ajat ajat sitten. Tosin asuimme silloin vielä Espoossa. Mies sai hakea takaisin sekä pyörän, että minut.

Sunnuntaina ehkä menen tämän oopperakaverini kanssa kuuntelemaan Raimo Sirkiää ja hänen vaimoaan Cynthia Makrista Kirkkonummen kirkkoon. Saa nähdä saammeko itsestämme niin paljon irti:). Pieni kulttuuripläjäys tekisi juuri nyt terää.

Nauttikaahan lämmöstä! Tosin meillä ilma on ollut kosteaa vaikka ei juuri ole satanut. Lämmöstä en valita mutta tämä kosteus voisi kadota....

Mansikoiden aikaan

Tänään on sitten SE päivä vuodesta. Ai mikä? No mansikoiden pakastuspäivä. Ja se tarkoittaa pakastimen sulatusta kamalalla kiireellä. Illalla yhdentoista aikaan ehkä saan viimeisen marjan mieheni kanssa pakkaseen. Eihän niitä marjoja laiteta kuin kymmenisen kiloa, kaksi laatikollista ja suihin katoaa varmasti muutama litra. Tytärkään ei ole talvella syömässä kuin satunnaisesti. Naapurille tuodaan samalla neljä laatikkoa. Tutulta mansikanviljelijältä, jolta saamme samana päivänä poimitut ja koko päivän meitä kylmässä odottaneet marjat. Pakastimen sulatus olisi tietysti paras tehdä talvella mutta eihän se minulta onnistu. Sitten kun on ikävän asian viimeinen pakko niin sittenhän se tehdään.. :)

Poimin oheisen valkoviinin joistakin näistä lukemistani mäyrisblogeista. Olisiko voinut olla Ollin emäntä joka suositteli tätä? Oikein oli hyvää.

Minä hain pullon Alkosta ihan kysymällä italialaista valkoviiniä jossa mäyräkoiran kuva etiketissä.:) En ole mikään viiniasiantuntija mutta tämä kuului kategoriaan hyvän makuista. Joimme pullon naapureiden kanssa jotka olivat meillä syömässä.

Eilen meillä kävi vieraisilla mieheni sisko joka asustelee perheineen Ruotsissa. Heilläkin on kaksi "pikää koiraa"eli petit basset griffon vendeitä. Hauskoja karvaturreja ja sille nuoremmalle, oikeasti metsästävälle Ossi olisi varmaan kateellinen. Mieheni sisko toi tuliaisiksi litran tetran rosé-viiniä "longue dog".

On niin suosittua kuulemma, että monesta Alkosta loppu. Jos pidätte rosé-viinistä niin kokeilkaa ihmeessä:

Missä on Ossi? No aurinkoa ottamassa tietysti,tietysti. On se siellä, kuvan keskellä:

Nauttikaa kaikki nyt lämmöstä. Helmikuussa tämä on taas muisto vain....