Mahtava keskiviikko

Tämä kuva on sunnuntailta, kun Ossin Nelli-prinsessa putsasi tassuaan lumesta meidän lenkin jälkeen.

 Nämä kaksi kuvaa on sitten tältä päivältä. Tytär, jos luet tätä, niin näytä poikkikselle tämä massiivinen lumen määrä. Ei ole ainakaan neljään, tai viiteen vuoteen ollut näin hirmuisesti lunta näillä huudeilla.

 Pah, tuumaa Ossikin hangista.

 No, siiten siihen mukavaan eiliseen. Olimme sopineet minun hyvän kamun kanssa jo aikaa sitten, että menemme katsomaan Henri Cartier-Bressonin (1908-2004) valokuvanäyttelyä Ateneumiin. Matkalla asemalle hain postista uusimman Tamara Aladinin ostokseni, tuon etummaisen, joka on nimeltään Kleopatra. Jouluakaan en ole raatsinut ihan täysin korjata pois. Tosin miäs on jo kuusen heivannut tuohon takapihalle.

 Näyttely oli aivan mahtava ja minun kamu lisäännytti minun possukokoelmaani parilla yksilöllä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tuo takimmainen on kivampi, mutta on toi pikkuinenkin aika söötti. 

Sitten Atskista tulin hirmuisella kiireellä, jotta ehtisin Kirkkonummelle Kahvila Rostaan järjestettyyn neulemiittiin, joka alkoi 16.30. Ossi varmaan ihmetteli, kun matte meni, tuli ja meni uudestaan:) Mun ihana blogikaveri Kristiina toi minulle "kaupunkituliaisen". Toivottavasti joku kirkkonummelainen saa järkättyä Rostaan uudelleen tuollaisen tilaisuuden. Edellyttäen tietenkin, että ihmiset ostivat tarpeeksi Rostan tuotteita. Rosta ei ole ollut kuin puolisen vuotta auki ja toivon ihan hirmuisesti, että omistajat saavat kauniin kahvilan kannattamaan siinä paikalla. Pullat ja kakut olivat aivan fantastisen näköisiä, mutta otin vain cappucinon, koska tällä elopainolla ei uskalla kakkuja edes ajatella. Pelkästä ajattelusta tulee jo kilo lisää. Kahvila Rosta sijaitsee ihan Kirkkonummen asemalta noin sata metriä, hmm olisiko etelään ja osoite on Munkinmäentie 19. Alikulkutunnelia pitkin Hangon tielle päin. Ei sitä voi missata:)

 Avatessani ensimmäistä kertaa tuliaista siellä Rostassa, en aluksi tajunnut lainkaan, mikä se on. Kun en älynnyt katsoa käyttöohjetta ja ajattelin "tämä on Kristiinalta, joten se liittyy jotenkin käsityöhommiin"

 No, ei liity ja 

 toimii!! Tämän käsilaukkukoukun pitäisi kuulua jokaisen kahviloissa istuvien naisten käsilaukkujen sisältöön. Nyt minullakin on ja käyttöön tulee. Kiitos vielä kerran Kristiina!

Kaikille terveisiä Ossilasta!

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Ossilassa kaikki hyvin. Näiden pakkasten aikaan ei Ossi ole paljoa tassutellut. Tänään taisi olla ensimmäinen päivä noin viikkoon, kun Ossi käveli miähen kanssa aamulla normilenkin. Muutoin olemme käyneet alattallin kulmalla ja siitä naapurin tienristeykseen. Arviolta edestakaisin noin kaksisataa metriä. Ossi on ilmaissut, että tassut paleltuvat. Äkkiä pois:) Se on surkean näköisä, kun vanha herra mieluiten nostaisi kaikki neljä tassua ylös ja leijuisi lumen pinnalla. Ei onnistu. Ei onnistu myöskään tossujen laitto. Kokeilin tuossa yhtenä iltana, josko onnistuisi. 

Ne huopatöppöset, tai fleecetöppöset ovat juuri sen verran pienet, että niiden pujottaminen minun rähmäkourilla on hiukan liian hankalaa.

Kohta tulee meille vieras. Ihme juttu, että olemme tutustuneet tavallaan meidän miestemme kautta. Sitten, kun kahdelle naiselle on tullut ero, me naiset olemme jääneet pitämään yhteyttä ja miehet eivät. Kuitenkin ne miehet ovat alun alkujaan olleet tuttuja ja kavereita keskenään... Miehet ovat outoja:)

Minä en ole tippaakaan kateellinen ihminen, mutta jos omistaisin yhden kyvyn, mikä mun miähellä on, niin jukrat, kun olisin tyytyväinen. Miäs pystyy nukahtamaan viidessä minuutissa. Oli kyse tunnin päikkäreistä, tai yöunista. Minä olen joskus kysynyt, että miten ihmeessä sinä oikein teet tuon. Arvatkaa vastaus: "Laitan silmät kiinni". 

Minkähän takia se nukahtaminen sitten minulla on joskus niin vaikeaa? Tai kestää se nyt joka ilta ainakin enemmän kuin viisi minuuttia:) Vaikka laskisi lampaita, tai tekisi hengitysharjoituksia. Tai ihan mitä vaan. Minä olen ihan pienestä lapsesta ollut sellainen vähän huono nukkuja. 

Sitten, kun tytär aikoinaan syntyi, niin minä heräsin ihan itsestään monta kertaa yössä kuuntelemaan, että hengittäähän se vauva. Tytär itsessään nukkui kuin tukki ihan pikkuvauvasta alkaen, joten häntä ei voi syyttää yöheräilyistäni. Kaikki ihmeellisetkin nukahtamiskonstit otan vinkkeinä vastaan. Ja juu, käytän villasukkiakin unisukkina. Siinä uniapnea-tutkimuksessa, kun todettiin myös "levottomat jalat"-oireyhtymä. Tämä on muuten joku periytyvä hermostollinen ominaisuus. Minun äidillä on kanssa "levottomat jalat".

rakas peittoni

Ossilasta mukavaa viikonloppua.