Perjantaiehtoota Ossilasta

Me olemme Ossin kanssa viettäneet täällä Ossilassa varsin rauhaista eloa. Toisin sanoen emme ole tehneet juuri mitään erikoista. Oikeastaan emme ole tehneet edes mitään vähemmän erikoista. Suurin piirtein olemme "olla möllötelleet" :)

Tänään sentään kävin äitiäni katsomassa. Sen vieraskäynnin sentään saan tehtyä joka perjantai. Pitäähän omaa äitiä vähän ilahduttaa ja viedä uusimmat viikkolehdet ja syötäväksi tuoreita hedelmiä.

Tuossa joku päivä sitten törmäsin Facebookissa ryhmään "Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia". Alaleukani meinasi loksahtaa sijoiltaan. Mitähän ihmeen vastustamista siinä on? Normi aviopari, naispari tai miespari, so what. Kyllä lain edessä nais- ja miespareille mielestäni kuuluu ihan samat oikeudet kuin heteropareillekin. Esimerkkinä mainittakoon perimisoikeus, jos näin halutaan testamentilla määrätä. Jos joku pappi vetää herneen nenäänsä siitä, ettei halua vihkiä näitä vähemmistöpareja, niin sekin on hänen oikeutensa. Täytyykin kysyä yhdeltä tuttavaltani, joka on naispappi, että suostuisiko hän vihkimään vähemmistöpareja. Mikäli häntä yhtään 40 vuoden kaveruuden jälkeen tunnen, niin vastaus on kyllä.

Jos joku lukijoistani vastustaa tätä lakia, joka on eduskunnassa käsittääkseni hyväksytty, niin kertokoon minulle, koska haluaisin tietää edes joitain syitä kyseisen lain vastustamiseen.

Tässä blogini päätähtönen, kuvattuna eilen talomme nurkalla. Kyllä alkaa näyttää syksyiseltä, kun puut alkavat varisuttaa lehtiään. Koivut alkavat olla jo kokonaan tyhjiä. Iso vaahteramme pitää vielä tiukasti kiinni lehdistänsä.

 Tämän kuvassa näkyvän koirien pehmolelun ostin tänään Kirkkonummen uudesta Tokmanni-myymälästä. Tokmanni avasi oikein jättikokoisen myymälän tänne torstaina ja ajattelin uteliaisuuttani käydä katsomassa myymälää. Iso on ja siisti ja täynnä kaiken maailman tavaraa. Ostin jättikokoisen säkin talous- ja vessapaperia ja jopa minä, joka olen täysin kaikista hinnoista tietämätön älysin, että 16 rullaa talouspaperia ja 24 rullaa veskipaprua yhteensä kympillä on edullinen:). Ossi on tietysti aivan myyty uuteen pehmoonsa ja mikä parasta, pehmo on jo valmiiksi litteä. Ei sisällä sitä hirveää valkoista mössöä lainkaan. Siis sitä, joka on koiralle epäterveellistä nieltynä ja täyttää koko latian.

Mukavaa viikonloppua, minä otan tuosta Ossin kainaloon ja katson tuleeko televisiosta mitään katsomista.

Tänään kaikki on toisin

Tai sanotaanko, tänään kaikki on jo paremmin. Tyttö ja poikkis tulivat, poikkis lähti jo 5.9 takaisin Pariisiin ja viime keskiviikkona vein tytön lentokentälle. Yliopisto nääs kutsuu tyttöä taas ja opiskelut alkavat nyt maanantaina. Kävellessäni terminaalin käytävää takaisin parkkipaikalle silmäni muuttuivat kahdeksi valtavaksi Niagaran putoukseksi. Se on aina se lähdön hetki, joka kirpaisee niin valtavasti. 

Meillä oli oikein mukavaa, ei suurempia "draamoja" ja miäskin piti viikon lomaa. Yhtenä päivänä kävimme Turussa, Turun linnassa, sekä lounaalla. Tunnustan, että käynti Turun linnassa oli ensimmäinen tutustumiskäyntini linnassa. Turussa olen käynyt muutaman kerran. Hienohan tuo linna on ja hienosti restauroitu.

Tässä me olemme Ossin kanssa päiväkävelyllä, hmm taisi olla toissapäivänä, kun vielä paistoi aurinko noin kirkkaasti.

Onko Notte mennyt?

Olisiko sittenkin Stella, kun ollaan ihan hollilla?

Stellaaaa?

Naapureidemme tontti rajoittuu kävelytiehemme ja Stella on kolmevuotias cairnterrieri, oikea ilopilleri, Ossin mielestä joskus liiankin riehakas vanhalle papalle. Naapurilla on lisäksi aivan ihastuttava töpöhäntäinen Australian kääpiöpaimenkoira. No, on se kuitenkin melkein pienen saksanpaimenkoiran kokoinen, että ei se nyt ihan mikään kääpiörodun edustaja ole. Se koira, nimeltään Toro, on uros ja se suhtautuu aika suojelevasti tähän Stellaan, joten omistajan on otettava uros kiinni silloin, kun joskus törmäämme lenkeillämme. Se Toro on yksi parhaiten koulutetuista koirista, jonka olen ikinä tavannut.

Hei minun on jaettava teille pari juttua, joille hihittelin itsekseni: *linkki* naisen orgasmi ja kahdeksan muuta hyödytöntä ominaisuutta, joita et enää tarvitse. Hyvät naiset, kiinnittäkää sitten huomiota listan kohtien lukumäärään. Pienenä ihastelin tätini miehen kykyä osata heilutella korviaan ja yhden kerran aikuisena manasin häntäluun tarpeettomuutta. Hyppäsin nimittäin vanhan Jeeppini puskurilta alas, enkä ottanut tarpeeksi etäisyyttä ja häntäluuni tömähti siihen puskuriin. Voi vitsit, että sattui ja pari viikkoa. Ensimmäiset päivät istuessa teki todella kipeää.

Rakkaat blogikamut. Oletteko ikinä kuulleet *linkki* kassaraivosta? No minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Olen kyllä kuullut liikenneraivosta ja someraivosta, mutta että vielä kassaraivoakin on olemassa. Eipä taida olla niin pientä asiaa, etteikö siitä jotkut saa riitaa aikaiseksi.

Nyt Ossi ilmoittelee, että on päivälenkin aika. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!