Ylipainosta

"Joka kolmas eläinlääkärille tuotava koira on ylipainoinen". Tähän lauseeseen törmäsin, kun yritin hakea tietoa nimenomaan mäyräkoirien ylipainosta. Mäyräkoiraliiton sivuilla normaalikokoisen mäyräkoiran paino "ei tulisi ylittää yli 9 kg". Hmm Tähän painoon verrattuna Ossilla on 2,2 kiloa ylipainoa. Voisikohan olla, että mäyräkoirat ovat kuitenkin hieman isompia kuin mitä mäyräkoiraliiton sivun ihannepaino on ja se ihannepaino vastaisi ihmismallien painoa? Nyt en osaa sanoa. Ihmismallithan ovat raukat suunnilleen kuin nälkäkurkia ja monilla on oikeasti vaikeutta pitää painonsa siinä vaaditussa. Tyttärelläni on yksi mallikaveri ja pituutta tytöllä on 177 cm ja painoa ehkä kilo vähemmän kuin tytölläni ja tyttöni painaa n. 54 kg ja on 162 cm, 20 vuotta. Mallien painoindeksi tulee olla alle 18 ja normaalipainoisen ihmisen painoindeksi on noin 21. Ennen 2005 onnettomuuttani oma painoindeksini oli 21,8 ja painoin 56 kiloa. Sittemmin olen lihonut 65% ja painoni vastaa sairaalloista lihavuutta. En suinkaan ole "rotevoitunut" tai kasvattanut itselleni painavampia luita. Näitä asioita joskus kuulee ihmisten puheissa painokeskusteluissa ja nehän ovat täyttä puppua. Lisäys 14.4 Linkkiin Orion Pharman Ylipainoinen koira.

Jos tällä 65% laskettaisiin mäyräkoiran sairaalloinen lihavuus yhdeksästä kilosta, niin silloin paino olisi lähes 15 kiloa. 

Ennen aivoverenvuotoani olin tosi aktiivinen liikkuja. Sairaalassa maatessani puolitoista kuukautta, nousi painoni jo 20 kiloa. Varmastikin osa nesteturvotusta, mutta sittemmin se on muuttunut silkaksi rasvaksi, "eränkävijäin vuosirenkaiksi". Huoks. Huomatkaa nyt kaikki, että en ihannoi laihuutta, vaan normaalipainoa sekä ihmisillä, että eläimillä. Yksi sentti pituutta lisää normaalirakenteisella ihmisellä vastaa noin yhtä painokilon lisäystä. Yksi sentti mäyräkoiran pituudessa voisi vastata ehkä sataa grammaa. Tämä nyt on täysin hatusta heitetty arvaus.

Muuten aikoinaan ratsastaessani, vanhalla tallillani kaikki ylipainoiset hevoset olivat yksityisomistuksessa. Hevonen on niin sanotusti luotu liikkumaan ja yksityishevosilla ratsastettiin (jos ratsastettiin) ihan maksimissaan tunti päivässä ja sekin aivan liian kevyesti. Harva hevosen omistaja kävi valmennuksissa, mikä on mielestäni sääli. Tuntikäytössä olevat hevoset eivät juurikaan olleet ylipainoisia.

Olin vakuuttunut, että Ossi painaa edelleenkin 10,6 kiloa, mikä sen paino oli viime eläinlääkärireissulla. Mutta ei. Vajaassa vuodessa on paino noussut noin 5,6 prosenttia. Silloin kun olin 56 kiloinen, niin jos paino olisi noussut äkisti sen 5,6%, niin kaikki tyköistuvat vaatteet olisivat olleet hieman ahtaita. Noin neljä senttiä vyötäröönkin lisää. Voitte vain arvata katselenko niitä vanhoja vaatteita edes tällä hetkellä.

Tästä kuvakulmasta Ossi ei näytä lainkaan ylipainoiselta,

tästä kuvakulmasta huomaa, että vatsalinja ei ole enää rotumääritelmän mukaisesti "ylöspäin nouseva", vai mitenköhän se meni?

Tässä taannoin törmäsin netissä yli 30 kiloisen mäyräkoiran kuvaan, Yhdysvalloissa, missä kansakin on liikapainoista. Sen koiran vanhat omistajat eivät jaksaneet liikuttaa koiraa tarpeeksi ja syöttivät sille liikaa herkkuja. Koska koiraparka on vain 4-5 vuotias, sitä yritetään hiljalleen laihduttaa normaaliksi. Ajatuksia? Mikä teidän mielestänne on "lyhytrunkoisen" ja "pitkärunkoisen" mäyräkoiran pituusero. Ossi on aika lyhytrunkoinen ja siksikin se näyttää hieman pulleammalta. Mukavaa pääsiäisen jatkoa. Me lähdemme ilahduttamaan mieheni isää.

Edit: tässä linkki Obien kuviin ja tarinaan englanniksi. Painoa 77 paunaa eli noin 34,6 kiloa.Worlds-fattest-Dachshund-drastic-diet-weighing-half-stone

Edit 1.4: Lilli lähetti videolinkin Youtubeen Obien tilanteesta 25.3. Hyvältä näyttää: http://youtu.be/k-acObkMz90

Jostain syystä en saa linkkiä suoraan toimivaksi. Maalatkaa hiirellä ja sitten oikealla näppäimellä: siirry osoitteeseen. En tee tästä mitään Obien seurantablogia. Kaikki, jotka haluavat seurata tilannetta, saavat tehdä sen Obien omilla Facebook-sivuilla. Näköjään kuitenkin kaikki on mahdollista!

Ossin aatoksia osa 18

Miäs on talvilomalla tämän viikon ja Ossi saa nauttia pitkistä aamulenkeistä.... Nyt on ollutkin muutamia kauniita päiviä. Voi, minkä iloisen uutisen kuulin tänään. Ossia terrorisoineet pienet urossnautserit muuttavat pois. Saammekin pian Ossin kanssa kävellä ihan rauhassa talon ohitse, pelkäämättä, että pieni musta snautseri säntää jostain Ossin kimppuun. Eihän meidän Ossikaan mikään pulmunen ole. Sehän kurmottaisi snautseria niin paljon kuin vain pystyisi, JOS se ei olisi kiinni.

Ossi kuvassa lempipuuhassaan, kaivelussa. Se jaksaisi kaivella hankea vaikka kuinka ja kauan ja sen jälkeen pyöriä muutaman tunnin hangessa. Edellytyksenä näille on tietystikin auringonpaiste, tuuleton keli ja muutama plusaste:) Kesällähän Ossi kaivelee eli kuutamoi tonttiamme minkä kerkiää.


Tunnen itseni vähän huonoksi ihmiseksi. Minä riemuitsen täällä blogistaniassa ikävän naapurin poismuutosta ja kaverini kissa, sekä blogikaveri Mauri voivat
huonosti. Kaverini kissasta ei kylläkään löytynyt mitään vikaa, joten paranemisesta on toivoa. Maurista sen sijaan nyt ei ole kuulunut mitään, joten ilmoittaudupa, ettei tarvitse olla huolissaan....

Kaikille oikein hyvää pääsiäistä. Älkää syökö liikaa suklaata ja pitäkää suklaat ainakin pois koirien ulottuvilta!

Ossin aatoksia osa 17

Tuossa pari päivää sitten, kun olimme kävelyllä, Ossi joutui toteamaan ettei hanki kanna. Ensin tippui vanhan herran peppu ja samalla sekunnilla

mentiin sitten kärsälleen, eikun kuonolleen.

Peitto on edelleen rakas ja se siirtyy Ossin mukana yläkerrassa aulasta tähän"kirjasto-, työhuoneeseen". Ossille ei voi antaa silkkityynyä:) Jotkut onnekkaat mäyrikset nukkuvat sellaisilla.

Mee pois sen kamerasi kanssa. Nyt kun otin kuvat "Ossi-perspektiivistä", niin huomaankin, että Ossilla on jotain outoa silmän alla. Täytyykin tutkia.

                              

Joko minä olen hyvin ajan hermolla, tai sitten Iltalehden joku naistoimittaja lukee blogiani:) :) :). Tänään oli kuitenkin hyvä, aukeaman juttu KELA:sta, ei niin mairitteleva ja monen eri KELA:n asiakasryhmän kannalta. Uskomattomia tapauksia ja byrokraattista nillitystä. Kävi oikein sääliksi moni esimerkkitapaus.

Tämä aika lentää kuin siivillä. Huomenna on taas perjantai. Ensi viikolla meillä taitaa alkaa kevätsiivous, miäs kun pitää lomaa. Hän naureskelikin jo, että hän siivoaa ja minä johdan. Näin siinä taitaa kyllä käydä, kun tuo minun "peruskunto" ei kestä esimerkiksi imurointia, eikä mitään sellaista, jossa joutuu kovasti päätä taivuttelemaan alaspäin. Nyt toivotaan kaikki yhdessä kovasti aurinkoa sulattamaan nämä meidän hanget, jotta kevät pääsee tulemaan.

Ossin aatoksia osa 16

Perjantaina Ossin arkijärjestys häiriytyi huomattavasti,

kun herätys oli 06.45.

Emännän piti lähteä jo kahdeksalta Tapiolaan,

joten ei auttanut kuin nousta epäOssimaiseen aikaan.

Emännän ajatuksia: KELA on mielestäni lopetettava ja siirrettävä jotkut työntekijät kunnille hoitamaan näitä KELAn asioita. Esimerkki: Kävin silmälääkärissä helmikuussa ja ystävällinen lääkäri työnsi minulle KELA:n lomakkeen käteeni. En muuten olisi edes muistanut koko asiaa. Yhdeksästäkympistä sain takaisin tililleni 13,50. Arvatkaas tarvitsenko tuota korvausta? Sen korvauslomakkeen käsittely- ja postituskulut olivat varmastikin suuremmat kuin tuo summa. No tekeehän KELA sitten tietysti muutakin, mutta eiköhän pääasia ole nuo korvausasiat ja erilaiset tuet. Ihmisillä, jotka sitten oikeasti tarvitsevat sen korvauksen, ei välttämättä ole varaa käydä yksityisillä lääkäreillä. Hirmuinen määrä aikaa KELAlta menee myös opintotukiin ja niiden takaisinperintään, kun joku opiskelija on ollut "liikaa töissä". Tämä ei koske tytärtäni, ainakaan vielä:)

Lisää emännän urputusta. Äitini on jo jonkin aikaa ollut vanhainkodissa. Hän ei pärjää enää kotihoidossa. Isäni ei jaksa eikä kykene. No kuinka ollakaan Kirkkonummen kunta on järjestänyt äidilleni paikan LOHJALTA. Kun tiedustelin asiaa, että olisiko mahdollista saada äitini kotikuntaan, niin se nyt ei käy. Ei ole paikkoja. Virkailija ehdotti sitten, että voinhan itse ostaa hänelle paikan. Siinä vaiheessa hermoni meinasivat kärventyä. Aika harvalla ihmisellä on varaa maksaa sitä yksityistä palvelukotia. Olen selvittänyt nämäkin kustannukset. Kuudella, seitsemällä tonnilla kuukaudessa pääsisi aika pitkälle ja kymmenellätuhannella kuussa saisi (hyvää?) palvelua. Juu toki ymmärrän, että hoitotyö on kolmivuorotyötä jne., mutta mielestäni kunnan virkailijalta on roisia sanoa, että "ainahan voi hankkia paikan yksityisesti". Kuinkahan monella suomalaisella ihan oikeasti on varaa tehdä tämä? On niitä suomalaisia jokunen kymmenentuhatta.

Sitten yksi sananen asiakaspalvelusta. Ostin äidilleni Insmat "senioripuhelimen". Laitoin kaikki äitini tarvitsemat kahdeksan numeroa paikoilleen puhelimen muistiin ja testasin puhelimen. Sillä voi soittaa ja se soi, mutta...... kun puhelimen sulkee ja avaa uudelleen, se kysyy uudelleen kieliasetuksia. En nyt jaksa uskoa, että "kyseessä on puhelimen ominaisuus" jota tarjottiin Suomenojan Gigantissa. He nyt lupautuivat kuitenkin soittamaan maahantuojalle, koska minä olen vakuuttunut, että puhelimessa on joku ohjelmointivirhe. Otin itsekin yhteyttä kirjallisesti maahantuojaan ja katson, mikä on lopputulos. Tästälähtien ostan lähes kaiken tuollaisen sitten postimyynnistä, koska palautukseen riittää 14 päivän sisällä syy mikä tahansa. Pakkohan puhelin on joskus sulkea. Hohhoijaa. Olisikohan siinä emännän urputusta riittävästi? Lähdenpä Ossin kanssa lenkille.

Jälkiurputusta: Muistaakohan kukaan, kun mainitsin jokin aika sitten, että pihakauriit ovat kaikki kadonneet? No täälläpäin asustelee mitä todennäköisimmin ilves, joka on syönyt ne kauriit ja valkohäntäpeurat. Kaukaisen naapurin labbis, se suolileikattu, mangoista pitävä, oli kantanut metsästä isännälleen verisen kauriin jalan ja toisena päivänä rusakon jalan. Eipä ihme, että rusakoitakaan ei ole näkynyt. Kyselivät sitten mieheltä, millainen ilveksen jälki on. Mies sitten eilen kiersi "kettinkitielenkin" kokonaan Ossin kanssa, hangesta huolimatta, ja totesi, että jäljet todennäköisesti olivat ilveksen jälkiä. Oli vaan niin syvää lunta, että ei nähnyt jäljen pohjaa oikein kunnolla. Ilveksen jäljistä ei jää kynsien jälkiä lumeen, kun se kävelee kuin kissa, kynnet sisäänvedettyinä. Ketusta ja supista olisi niin syvään lumeen jäänyt vatsastakin jälki. Että sellaisia tänne meille. Nyt lähden Ossin kanssa pikkulenkuralle. 

Lisäys 25.3: Luin Metsästäjä-lehdestä, että yksi ilves syö vuoden aikana 50-70 sorkkaeläintä eli valkohäntäpeuraa tai metsäkaurista. Jos täällä on ilves, niin silloin katoaa lähialueen peurat ja kauriit ihan kokonaan. Toisaalta, sitten saavat olla kaikki istutetut pikkupuumme jonkun vuoden rauhassa. Mutta on ne kauriit silti aika somia.

Mäyräkoira ja ruusukasmatto

Lauantaina sekä sunnuntaina oli täällä meilläpäin aika mukava ulkoiluilma, joten teimme Ossin kanssa kumpanakin päivänä auringon paistaessa pienen kävelylenkin. Minähän en tee Ossin kanssa kuin sellaista puolentoista kilometrin lenkkiä. Meillä kun on muutamia rajoituksia. Isompaa tietä kävellessä tulee vastaan talo, jossa on kaksi airedalenterrieriä, jotka raukat ovat oikeasti tulleet lähes mielenvikaisiksi. Ne ovat jo kohtuullisen vanhoja eikä niiden omistajatar liikuta niitä koskaan. Niiden koirien ainoa ulkoilu on pihalla ulkoilu. Tontti on aidattu, mutta kumpikin niistä koirista pääsee lumiseen aikaan aidan yli. Valitettavasti ne ovat muutamaan kertaan tulleetkin aidan yli. Onneksi olen silloin liikkunut autolla. Koirat ovat sekä ihmisille, että muille koirille todella vihaisia. Toiseen suuntaan kävellessä tulee vastaan näiden Ossin arkkivihollisten, pienten kääpiösnautsereiden talo. Suo siellä, vetelä täällä, joten kävelen vain postilaatikolle, hieman eteenpäin ja takaisin. Harvinaisen tylsää, mutta talvella minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Tällä hetkellä metsässä on about 70 cm lunta, joten sinne en pääse kahlaamaan:(

Suosikkihakusanana blogissani pysyy edelleen ruusukasmatto, joten luovutan ja laitan sen ohjeen tänne. Omasta matostani, jonka kudoin kaksi vuotta sitten ei tullut mallin mukaista, kun minullahan paloi päreet heti kättelyssä. Taitoni ei riittänyt kuvioiden siistiksi saamiseen. Trikoopätkiä piti päätellä vähän väliä ja ajattelin, että teen tästä matosta harjoituskappaleen ja kudon sitten joskus varsinaisen maton. No nyt minulla on iso pellavamattoprojekti, joten tämän uuden ruusukasmaton kudonta siirtyy sitten ainakin ensi syksyyn. Tummasta koirasta on muuten vaikea ottaa kirkkaalla säällä kuvaa.....

Tälläinen on oma mattoni. Kuinka sattuikaan Ossi tunki kuvaan, vaikkei pitänytkään.

Tässä se yksi kuviokerta. Minun matossani se kuvio tuli vain päätyihin. Mallimatto on noin 1,75 metriä ja minun keittiö vaatii noin 3,5 metriä.

Tässä se malli. Yksi minun mielestäni kauneimmista trikoomatoista, jonka olen nähnyt. Julkaistu Mallikerta-lehdessä nro 4 1996. Se henkilö, jolla on kuuden polkusimen vai sanotaankohan kuusivartiset modernit kangaspuut ja haluaa kutoa tuonlaisen mallin mukaan, niin siinä kaunis malli. Minunhan oli pakko niin sanotusti "oikoa". Voi olla, että matto olisi muuten vieläkin kesken. Se henkilö, joka osaa niisiä tarvittavan loimen, osaa takuuvarmasti myös poljennan. Palttinapolkuset olivat 5 ja 6 ja kuvio meni muistaakseni aina 1, palttina 2, palttina, 3, palttina, 4, palttina, 3, palttina, 2, palttina jne päättyen ykköseen ja jos halusi jatkaa, niin kuviota tietysti niin pitkälle kuin kuvioraitaa halusi. Arvatkaa poljinko välillä niin, ettei palttinasta tullutkaan palttinaa ja sitten purettiin. Siksi ajattelin kutoa vielä muutaman "harjoitusmaton", ennen tähän uuteen urakkaan ryhtymistä. Trikookuteita saatte Kauhavan Kangasaitasta sekä Menitasta Espoosta. Varmaan vielä jostain muualtakin, mutta minä en tiedä muita paikkoja. Tässä vielä linkki aika kivaan malliin:Kaiku-matto.

Nyt on Ossin päiväkävelyn aika. Oikein mukavaa viikonalkua!

11 asiaa napattuna kirjoista

Sohvin idea napata koiraa kuvaavat jutut kirjojen nimistä oli aivan mahtava. Pakkohan tuota oli koettaa. Meillähän on aika paljon kirjoja, mutta lisäsin vaikeusastetta ja otin miehen työhuoneen toisen kirjahyllyn, jonne on kerätty varmastikin kaikki perheemme oudoimmat kirjat, jotka vähäsen, jollain tavalla sivuavat mieheni harrastusta, metsästystä ja kalastusta. Lisäksi hyllystä löytyy sinne hätäpäissä tungettuja kirjoja, joille ei enää siivotessa ole löytynyt mitään muuta paikkaa. Hyllyssä on noin parisataa kirjaa ja poimin sekä itseäni, että Ossia kuvaavat asiat:). Osa näistä kirjoista on kustantajien arvostelukappaleita, jokunen kirja on itse ostettu. Siitä outoudet..

1. Kuvaile itseäsi: When hippo was hairy, Ossi: Jodlaava matikkakoira.

2. Kuinka voit: Elämästäni tuli suuri seikkailu, Ossi peesaa.

3. Kuvaile asuinpaikkasi: Riistanvartijan perhe, Ossi: Polkuja maailmanlaitaan.

4. Mihin haluaisit matkustaa: Tenolta Tansaniaan, Ossi: Eräretkiä Hämeestä Petsamoon.

5. Lempivärisi: Riistamailla. Me molemmat nyökyttelemme.

6. Paras vuorokauden aika: Kipinöivät yöt, Ossi: Varjoja ruohikolla.

7. Mitä elämä sinulle merkitsee: Seikkailuja Pohjolassa, Ossi: Haukkujen helinää. Lisätään Ossille vielä Vainu.

8. Mitä pelkäät: Eränkävijän vuosirenkaita, Ossi: Syylliseksi epäiltynä.

9. Lempiruokasi: Siis Savoy, Ossi: Hirvi vai muu.

10. Jos elämä olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Suomalainen suurseikkailija Villissä lännessä, Ossi:

Erämaan kutsu.

11. Mottosi: Kudo itse kauniit matot. Ossi heittäytyi filosofiseksi:

Valo on kaikki, muoto on kaikki, ihminen on kaikki.

Se on soronoro kaikki blogikamut. Minulla on yksi gaamee homeli viikonlopuksi. Ihan tulee vanhat työasiat mieleen. Yrityksen veroasioita, tuloslaskelmaa ja tasetta. Voihan kökkö. No ei muuta kuin kääritään hihat ja tehdään hommat pois alta.

Uutuudenviehätystä

Ostin Lidlistä Ossille uuden peiton ja laitoin siihen oikein pussilakanan päälle estämään sitä, ettei siitä peitosta irtoaisi sitä inhottavaa, vaarallistakin vanua. Itse en pidä satiinilakanoista, mutta Ossi rakastui uuteen peittoonsa välittömästi.

Kun uhkasin ottaa peiton pois, jos Ossi ei jätä sitä rauhaan, niin Ossi oli sitä mieltä, että ehkä siinä sitten vain lekotellaan. Mielenkiintoista oli se, että vaikka valehtelin Ossille sisääntullessani, että se peitto ei ole Ossin peitto, Ossi osoitti ihan järjetöntä kiinnostusta pakettia kohtaan. Ikäänkuin se olisi tiennyt, että valehtelin. Peitto osoittautui niin tärkeäksi, että se peittosi iltalenkin. Täysin käsittämätön asia. Mies lähti Ossin kanssa ja tuli viiden minuutin päästä takaisin. Ossi oli käynyt autotallin takana ja sen jälkeen hyvin päättäväisesti kiskoi miehen sisälle. No kävimme me päiväkävelyllä, mutta ikinä aikaisemmin ei ole ollut mitään, joka veisi voiton miähen kävelyttämisestä.

Sunnuntaina tiemme taloltapäin käveltynä päättyi tähän. Iso traku kävi putsaamassa tien illalla ja mies oli aurannut pikkutrakulla näihin pisteisiin. Tuonne kuusille on tästä "päättymiskohdasta" noin 40-50 metriä ja se oli lenkin pituus. Mies toivorikkaana varustautui hakemaan Hesaria postilaatikolta, mutta Ossi päätti ihan toisin. Kyllä sillä kunto kestäisi, mutta viitseliäisyys loppui metrisessä hangessa:)

Eilen kävin hyvän ystävättäreni kanssa katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Elokuva oli oikein katsottava ja kirvoitti monet hörähdysnaurut, kun tunnisti mitä kaikkea itsekin on saattanut tehdä. Muutamista näyttelijöistä en ollut innostunut, mutta elokuva kokonaisuudessaan oli virkistävää katsottavaa. Se on ihmeellinen juttu, miten sitä joistain näyttelijöistä voikin tehdä päätelmiä oman päänsä sisällä, vaikka ei koskaan ole kyseistä henkilöä tavannut. Silti näyttelijästä voi "pitää" tai "olla pitämättä". Jostain käsittämättömästä syystä esimerkiksi en hirmuisesti "pidä" Riku Niemisestä ja hän on kuitenkin suhteellisen hauskannäköinen, "salskea" nuori mies. (Tunnustan, etten kestä Putouksen voittanutta munamiestä lainkaan). Onneksi Hannele Laurillakaan ei ollut mitään megaroolia. Voikaahan hyvin kaikki blogikamut! Tämä oli kuulkaas sadas bloggaukseni, jee!