Lauantaina sekä sunnuntaina oli täällä meilläpäin aika mukava ulkoiluilma, joten teimme Ossin kanssa kumpanakin päivänä auringon paistaessa pienen kävelylenkin. Minähän en tee Ossin kanssa kuin sellaista puolentoista kilometrin lenkkiä. Meillä kun on muutamia rajoituksia. Isompaa tietä kävellessä tulee vastaan talo, jossa on kaksi airedalenterrieriä, jotka raukat ovat oikeasti tulleet lähes mielenvikaisiksi. Ne ovat jo kohtuullisen vanhoja eikä niiden omistajatar liikuta niitä koskaan. Niiden koirien ainoa ulkoilu on pihalla ulkoilu. Tontti on aidattu, mutta kumpikin niistä koirista pääsee lumiseen aikaan aidan yli. Valitettavasti ne ovat muutamaan kertaan tulleetkin aidan yli. Onneksi olen silloin liikkunut autolla. Koirat ovat sekä ihmisille, että muille koirille todella vihaisia. Toiseen suuntaan kävellessä tulee vastaan näiden Ossin arkkivihollisten, pienten kääpiösnautsereiden talo. Suo siellä, vetelä täällä, joten kävelen vain postilaatikolle, hieman eteenpäin ja takaisin. Harvinaisen tylsää, mutta talvella minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Tällä hetkellä metsässä on about 70 cm lunta, joten sinne en pääse kahlaamaan:(
Suosikkihakusanana blogissani pysyy edelleen ruusukasmatto, joten luovutan ja laitan sen ohjeen tänne. Omasta matostani, jonka kudoin kaksi vuotta sitten ei tullut mallin mukaista, kun minullahan paloi päreet heti kättelyssä. Taitoni ei riittänyt kuvioiden siistiksi saamiseen. Trikoopätkiä piti päätellä vähän väliä ja ajattelin, että teen tästä matosta harjoituskappaleen ja kudon sitten joskus varsinaisen maton. No nyt minulla on iso pellavamattoprojekti, joten tämän uuden ruusukasmaton kudonta siirtyy sitten ainakin ensi syksyyn. Tummasta koirasta on muuten vaikea ottaa kirkkaalla säällä kuvaa.....
Tälläinen on oma mattoni. Kuinka sattuikaan Ossi tunki kuvaan, vaikkei pitänytkään.
Tässä se yksi kuviokerta. Minun matossani se kuvio tuli vain päätyihin. Mallimatto on noin 1,75 metriä ja minun keittiö vaatii noin 3,5 metriä.
Tässä se malli. Yksi minun mielestäni kauneimmista trikoomatoista, jonka olen nähnyt. Julkaistu Mallikerta-lehdessä nro 4 1996. Se henkilö, jolla on kuuden polkusimen vai sanotaankohan kuusivartiset modernit kangaspuut ja haluaa kutoa tuonlaisen mallin mukaan, niin siinä kaunis malli. Minunhan oli pakko niin sanotusti "oikoa". Voi olla, että matto olisi muuten vieläkin kesken. Se henkilö, joka osaa niisiä tarvittavan loimen, osaa takuuvarmasti myös poljennan. Palttinapolkuset olivat 5 ja 6 ja kuvio meni muistaakseni aina 1, palttina 2, palttina, 3, palttina, 4, palttina, 3, palttina, 2, palttina jne päättyen ykköseen ja jos halusi jatkaa, niin kuviota tietysti niin pitkälle kuin kuvioraitaa halusi. Arvatkaa poljinko välillä niin, ettei palttinasta tullutkaan palttinaa ja sitten purettiin. Siksi ajattelin kutoa vielä muutaman "harjoitusmaton", ennen tähän uuteen urakkaan ryhtymistä. Trikookuteita saatte Kauhavan Kangasaitasta sekä Menitasta Espoosta. Varmaan vielä jostain muualtakin, mutta minä en tiedä muita paikkoja. Tässä vielä linkki aika kivaan malliin:Kaiku-matto.
Nyt on Ossin päiväkävelyn aika. Oikein mukavaa viikonalkua!
Nyt ei tarvi kenenkään turhaan tulla ruusukasmaton toivossa blogiisi :) Ja sitä paitsi sun tekemä matto on paljon kauniimpi kuin tuo malli!
VastaaPoistaKoirien ulkoiluttaminen auttaisi niitä airedalenterrierejä huomattavasti, rauhoittaa päätä kummasti, kun saa katsella ja nuuskia maailmaa muualtakin kuin omalta reviiriltä käsin. Harmi, että omistajat eivät ole sitä tajunneet. Te olette kyllä oikein hirmukaksikkojen saartamina! Onneks me ei asuta kaiken lisäks siellä ;D) No, parina päivänä on lenkit sujuneet paremmin, Bassen räyhääminen on ollut ihan minimini-asteella, Arttu on ollut ihan hiljaa. Joten ehkä meistä voi joskus tulla kunnollisia kansalaisia - ainakin noista koirista ;)
Aurinkoista, keväänmakuista alkuviikkoa sinne!
No, tuossa oli nyt kyllä paljon kaverikehua, mutta kiitos siitä!
PoistaIhan varmaan kävelyttäminen auttaisi, mutta kun tämä hentoinen emäntä ei jaksa pidellä niitä, kun jompikumpi koirista hyökkää ihmistä kohti. Siis koirat ovat joskus olleet lyhkäisellä kävelyllä, mutta ei enää vuosikausiin. Ja koirathan eivät ole mitään pikkukoiria. En oikeasti haluaisi mennä kävellen niitä vastaan. Meidän pikkuiset kymmenkiloiset nyt saa nostettua vaikka syliin, jos tarve vaatii, mutta näitä 40-kiloisia ärripurreja onkin vaikeampi käsitellä.
Aurinkoisia säitä teillekin!
Tämä kaveri ei kehu jos ei tykkää. Taitaa olla, että moni asia jää sanomatta, vaikka tykkäänkin.
PoistaSiinä on naapurinne emäntä oikeasti koiriensa armoilla, ei käy kateeksi.
Juu, voin silmissäni kuvitella teidän päiväkävelyt postilaatikolle ja takaisin. Onko paljon jäniksen jälkiä pellolla?
VastaaPoistaMaton kutomista en ole vielä kokeillut, mutta ihan heti en kokeilekaan. Olen nyt villatakin hiha -vaiheessa. Hitaasti ja varmasti etenee.
Kivaa viikkoa!
(ps. lauantaina lähdetään)!
Heh, postilaatikolle on onneksi se 600 metriä:). Jäniksenjälkiä ei näy ollenkaan. Nyt alkaa hanki jo kantaa. Eikös ne niin kutsutut "hankipojat" jäniksille synny jo maaliskuussa. Minulla on sellainen mielikuva. Täälläpäin näkyy muuten melkein pelkästään rusakkoja. Citykanit eivät ole vielä levittäytyneet.
PoistaMukavaa viikkoa teillekin. Oi ihana sinun nähdä tyttöäsi, mutta Olli-pollia taitaa tulla ikävä.
Tuo ohje oli täyttä hepreaa, en ymmärrä yhtikäs mitään. Kangaspuut olen nähnyt mutta en koskaan käyttänyt. Meillä oli koulussa aikoinaan kangaspuut mutta en edes muista miksi minä en niiden kimppuun käynyt. Tuo kuvio on kiva.
VastaaPoistaOnpas omituisia omistajia kun eivät koiriaan aktivoi.
Käsityöihmisenä voisit tykästyäkin kangaspuihin. Käypä joskus jonkun kansalaisopiston kursseilla. Varoituksen sana: kangaspuihin koukuttuu:)
PoistaKoirien omistajatar on vähän erikoinen. Miehensä kuoleman jälkeen hän on tainnut linnoittautua taloonsa täysin. Sitä en jaksa ymmärtää, miksei hänen sellainen kotona asuva kaksivitonen poika ulkoiluta koiria koskaan. Nellille Ossilta pusuja, terveisiä M-L ja Ossi.
Matto on upea - wau! Minä niin ihailen teitä käsityötaitoisia. Good for you! :)
VastaaPoistaAirendaalit kuulostaa kyllä gaameilta tapauksilta. Tai siis lähinnä heidän omistajansa. Tuollaisista tarinoista tulee aina niin surkea mieli. Miksi ottaa koiraa/koiria, jos ei meinaa tarjota heille tuon kumempaa elämää? Mrrrr! :/
Terkkuja sinne kovasti ja Ossi Mossiselle suukkoja meitin likoilta! <3
Kiitos annamar, teethän sinäkin upeita helmitöitä ja mahtavia ruokia!
PoistaAiredalet ovat vähän pelottavia ja vanha leskirouva ei varmaan niitä jaksa aktivoida.
Työille Ossilta kanssa suukkosii, M-L ja Ossi.
Aika kurjia nuo naapurit koirineen, rajoittaa ikävästi lenkkeilyä. Mä varmaan lähtisin autolla hiukan pidemmälle, jos kaipaisin pidempää lenkkeilyä. Jonnekkin, missä saisi kävellä koiran kanssa rauhassa. Mutta eihän sitäkään aina viitsisi, mielellään sitä lähtisi koiran kanssa omasta pihasta. Ja sikstoiseks, bensakin maksaa nykyään maltaita.
VastaaPoistaVoi että kun upea matto. Ja komppaan Maita: sun matto on mallia kauniimpi. Mä en osaa kuin noita perusraitamattoja vaan, mutta mieli kyllä tekis taas pitkästä aikaa kutoa. Mutta ne kuteet, uusia en osta ihan periaatteesta, kun ullakko tursuaa vanhoja vaatteita, jotka suorastaan huutaa leikkaamaan itseään kuteiksi ;) Kuka nekin vaan leikkaisi, kun itseäni se homma ei huvittaisi pätkääkään.
Elli lähettää Ossille sellaisia terkkuja, että hyvältä näyttää Ossi-poika matton päällä :)
No kesällähän lenkkeily ei tuota ongelmaa, kun pihasta pääsee toiseen suuntaan suoraan metsäautotielle. Ehkä sen takia ei ole tullut autolla lähdettyä, kun Ossi ei sitten taas ihan hirmuusti nykyään tykkää autoilustakaan.
PoistaMinä taasen melkein olen ostanut valmiita kuteita. Leikkaisin ihan mielelläni kuteita, mutta sepä ei sujukaan nykyään ihan helposti tuolla kömpelöllä kädellä. Tuossa on leikkauksen alla yksi vanha tummanvihreä leninki ja voi että kun sekin kestää.
Elli-söpöliinille kanssa Ossilta terkkuja. Tosiaan kerrankin se tunki kuvaan:)
Kaunis on tuo siun matto:)Ja komee on koirakin;) Vaikka oon kutonu aika paljon kaikenlaista, niin ruusukasmaattoa en ole kokeillu.
VastaaPoistaJaa, teilläkin siellä pelokkeita, harmi:( Nyt ei ole satuttu Tiitun kanssa samaanaikaan ulos kun se hurtta, liekö menny viestiä kyliltä, että kävin jututtamassa ihan poliiseja sen hurtan hyökkäilyjen takia!
Aurinkoisia päiviä ja lämpimämpää:)
Tiitulta muiskut;)
Täällä on kaikenlaisia hirmutuksia. Itse olen kanssa ajatellut, että ihan joka ainoa kerta kun näen ne pikkuiset kääpiösnautserit vapaina, käyn tekemässä rikosilmoituksen poliisille. Eihän niistä pienistä snautsereista ihmisille mitään vaaraa ole, toisin kuin näistä isoista airedaleista, mutta Ossin kimppuun se toinen "käppänä" saattaa tulla samantein. Nythän tais alkaa koirien kiinnipitokieltokin. Muistaakseni metsästyslaki velvoittaa koirat pitämään kiinni 1.3.. Tiitulle Ossilta pusuja ja molemmille niitä kauniita päiviii:), M-L ja Ossi.
PoistaJopas teillä on ikäviä koiranaapureita. Eiks tollasista ilkeistä koiravanhuksista ja niiden ns huonosta hoidosta voi tehdä eläinsuojeluilmoitusta?
VastaaPoistaEd.postin itsen ja koiran kuvaukset kirjoilla oli oikein hauska, ja hyvin sattuikin löytymään sopivia kirjoja.
Täytyykin ottaa selvää onko täällä meidän kunnassa jotain instanssia eläimiä varten. Erittäin hyvä huomio. Ite olen vaan ajatellut, että onpa ikävää, kun koirat eivät saa liikuntaa. Olenpa aika törttö.
PoistaSattui edelliseen kirjotelmaan hauska kirjahylly. Halille haleja, M-L ja Ossi.