Haastoinpa itse itseni

Nettimartan blogista lainasin vähän sisustus"haastetta". Koska olen ihan täti vihreä, niin koetin keräillä mahdollisimman paljon vihreää meiltä. Alkuperäiset kysymykset näet olivat:

1. Lempivärini sisustuksessa:

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille: 

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä:

4. Suosikkini leivonnassa:

5. Viisi blogisuosikkia: 

1. Lempiväriäni on eniten keittiössä. Seinät ja pari taulua ovat vihertävät sekä verhokappa. 

2. Designhuonekalu joka ei ikinä tule meille on Aarnion muovinen pallotuoli. Jotenkin kammoan muovia ihan kaikessa sisustuksessa ja pallotuoli on ollut jostain syystä suuri "inhokkini" ihan koko elämäni ajan. Hurmaavia TV-hahmoja en nyt osaa luetella, oikeasti. Suosikkini leivonnassa on ihan tavallinen korvapuusti. Osaan tehdä taatusti maailman rumimmat korvapuustit. Blogisuosikkejani ovat ihan kaikki mäyrisblogit sekä hyvät käsityöblogit.

                      

                                             

Olohuoneen verhoihinkin on lipsahtanut vihreää,

samoin kuin mattoon:)

Eteisaulan matto on itse kangaspuilla paukuteltu. Ossi on vähän päässyt kulmasta nikertämään.

Näitä hauskoja vihreitä kalavedoksia ostin parilla erillisellä kerralla Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisistä. Kun kehystytin ne, niin pääsivät kaikki samaan raamiin. Raami on kanssa vihreä.

 Lempilaattani Sid Dickensin pienestä laattakokoelmastamme.

Vihreys jatkuu sohvatyynyissä. Tuo hassu palanen vihreää verkaa joka näkyy, on osa perinteisesti laitettua murmelinnahkaa.

Meilläkin kirjat ovat väkipakosta osa sisustusta ja tuossa ei ole kuin osa olohuoneen hyllystöstä. Nuo mustat kikkanat ovat miähen keräämiä kameroita.

Sitten meillä on tämä elävä "sisustuselementti", blogin päätähtönen, joka löytyy milloin mistäkin. Lattialta, yläkerran sohvalta, joskus olkkarista. Terveisii kaikille Ossilasta!

Melkein keväistä keskiviikkoa

Eilen oli taasikkeen mukava ilta. Me viisi naisimmeistä, jotka tapaamme kaksi kertaa vuodessa, näimme eilen toisiamme Kappelissa. Byhyy, Strindberg on ollut perinneravintola, mutta nyt "pöytävastaava" oli vähäsen myöhässä ja olisi saanut vain vähän heikomman pöydän keittiön oven vierestä, joten hän varasi pöydän Kappelista. Minä olisin kyllä ollut ehdottomasti Strindbergin kannalla, mutta pääasia oli kuitenkin tapaaminen. Meillä on nämä perinnetapaamiset: helmi-maaliskuussa kaupunkiin syömään ja elokuun ensimmäisellä tai toisella viikolla meillä lämpiää rantasauna. Viiden naisen aikatauluja ei oikein useammin saa soviteltua yhteen. Toisaalta tapaamisistamme voisi mennä se hohto, jos niitä olisi pitkin vuotta. Eilen manailimme, että harmi, kun ei ole tullut otettua kerran vuodessa valokuvia toisistamme. Näkisi vuosien tuomat muutokset. Vein nimittäin eilen neljä valokuvaa jokaiselle muistona viime vuoden tapaamisestamme. Näitä meidän perinnetapaamisia on ollut yli 15 vuotta. Vissiin 17.

Tänään olikin sitten vuotuinen lääkäritapaaminen. Pino reseptejä uusittiin ja tuli lisää yksi särkylääke. Sitten lääkärini määräsi minulle fysikaalista hoitoa, kun pääkipua tuntui "väärässä" kohtaa. Maaliskuun lopussa saan vuorokaudeksi sellaisen laitteen, jolla mitataan miten nukun, miten kuorsaan ja miten vaihtelen asentoani. Lisäksi laite mittaa jotain hapenottoa. Mieheni on nimittäin vakuuttunut, että minulla on uniapnea, koska kuorsaamisessakin on kuulemma taukoja ja sitten olen päivittäin nykyään niin väsynyt, ettei ole oikein mitään rajaa. Siis ihan fyysistä väsymystä.

Näin lumetonta meillä on. Jihuu, tämähän on kuin kevät. Vähäluminen talvikin on ollut ihan harvinaisen mukava. Ei ole tarvinnut miehen paljoa tehdä lumitöitä. Ihan hiljaisella äänellä murmatan nyt vaan siitä, että kaikki mille meitsi on allerginen, on jo saapunut ilmaan. No onneksi tuo nenäsuihke auttaa ainakin jonkin verran.

Tässä sama paikka, kivetyksen reunalta.

Siinä pikkuhangessa pääsee sentään vielä vähäsen kiehnäämään.

Tuo velmu ilme tarkoitti, että lenkki loppui lyhyeen ja sohva kutsui. Lenkki kutsui sitten uudelleen vasta neljän aikaan. Ai minäkö olisin koirani käpälän alla?

Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 37

Nyt en tiedä, voinko edes kirjoittaa, kun ei kauheasti potuta mikään. Sen voin arvata, että varmaan miljoonaa suomalaista olisi ottanut kaaliin, jos Suomi ei olisi saanut pronssimitskuu jääkiekossa, Sotshissa. Se minua pikkuisen ihmetyttää, että Suomi sai pronssia. Jos olisi käynyt niin ikävästi, että leijonat olisivat hävinneet, niin joukkue olisi hävinnyt, ei Suomi.

Tämä oli yybersöötti koirajuttu Sotshista. Pääsevätköhän kaikki koirat Gus Kenworthylle?

Hyviä viikonlopun jatkoja Ossilasta!

Torstaita Ossilasta

Tea Ista lähti valitettavasti näyttelemään pilvien taakse. Siinä näyttelijättäressä kyllä oli "sitä jotain". Luin juuri eilen illalla, muistaakseni Suomen Kuvalehdestä, että Tea Istan olisi pitänyt näytellä pääroolia Kirsikkapuistossa, Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Joku toinen, jonka nimeä en tietenkään nyt muista, joutui sitten paikkaamaan, kun Tea Ista sairastui syksyllä. Näytelmä sai kaiken kukkuraksi melkoisen murskakritiikin. Ehkäpä oli hyväkin, ettei suuren näyttelijättären viimeiseksi rooliksi jäänyt sellaista, huonon kritiikin saanutta suoritusta.

Minä yritin leikkiä tosi hyvää ihmistä. Soitin sekä eilen, että tänään yhdelle X:lle siellä kankaankudonnassa, jotta hän olisi tullut kutomaan. Tällä nuorella naisella on jokin lievä kehitysvamma ja Aspergerin syndroomaan viittaavia käyttäytymisoireita. No, hän nyt ei kuitenkaan suostunut lähtemään kutomaan ja hänen matostaan puuttuu noin 10 senttiä ja siellä on jonossa kieli pitkällä ihmisiä, jotka odottavat kangaspuiden vapautumista. No vaikeahan se on toista pakottaa kutomaan. Tämä nuori nainen ei kuitenkaan pysty itsenäisesti kangaspuita käyttämään ja olisin auttanut häntä saamaan maton valmiiksi. Mutta ei kun ei nyt käy.

Huomenna on sitten joku tärkeä jääkiekkomatsi Suomelle. Minulle on aina ollut ihan hämärää tämä pelaamisjärjestys, mutta kait se jokin tärkeä matsi on, kun siitä niin lehdissäkin vohkataan:) No minä ajelen joka tapauksessa äitimuoria katsomaan Lohjalle, joten en sitä matsia näe missään tapauksessa. Uutisistahan sen sitten kuulee tuloksen ja näkee ottelun parhaat palat, eli maalit. Tarvitseeko sitä nyt sitten tuijottaa sitä telkkaria monta tuntia sen takia, että näkee ne tapahtumat suorana? Kyl vissiin... Eilenhän niitä mitaleita sateli oikein roppakaupalla Suomen sprinttihiihtäjille.

Soitin tytöllekin, mutta ei tuo vastannut puhelimeensa. Sitten hän soitti jossain vaiheessa takaisin "Oliks sulla jotain ASIAA?". No, sniis, eipä tässä muuta kuin olisin kuulumisia kysellyt. Ihan kesti kaksi minuuttia meidän puhelu:)

Minulla on selkä niin kipeä, etten edes jaksa nyppiä tätä Ossin tuhoamaa ketunnahkaa lattialta. Kaipa tämä tästä. Mukavaa torstai-iltaa Ossilasta!

Eikö se nyt riitä, että silppusin sen nahan??

Potutuslauantai osa 36

Nyt minä itse otan itseäni aivoon. Tyhmästä päästä kärsii. Olen vastannut netissä johonkin kyselyyn, en muuten tee sitä virhettä toiste, ja nyt ihan joka päivä kotinumero pärisee. Juu, meillä on kuulkaas vielä sellainen lankahärpäkepuhelin. Lähinnä appiukkoa varten. Olen muutaman kerran vastannut. Olisi tarjolla ilmaisia kalaöljykapseleita, juu kiitos ei, jostain Juju-kerhostakin soitettiin. Meinasin alkaa nikotella ja nauraa kikattaa yhtäaikaisesti. "Apilanlehti Oystä päivää." "No päivää, kuulkaas en tilaa mitään. Kiitos ja hei." Yritän olla kohtelias ja päättää puhelun aina alle kymmenessä sekunnissa. No kait ne yhteydenotot taas jossain vaiheessa loppuvat... Yksi mies oli sitkeä, huusi sieltä jo luuria sulkieassani, että älä sulje vielä, ettei mun tartte soittaa uudestaan. No hän taisi kuulla vastaukseni, että älä vain soita uudestaan...

Tämä juttu potkut saaneesta poliisikoirasta oli surkuhupaisa. Ei paranisi koiran vain leikkiä:) No koiraa tuskin kauheasti surettaa ja potuttaa.

Juttu kaksinenuisesta koirasta oli surkea. Ei se nenä ole minusta mitenkään ruma. Reppana ei nyt löydä kotia, kun omaa kaksi nenänpuolikasta:(

Alle vuoden ikäinen tyttö kuoli koiran hampaisiin Englannissa. The Telegraphin englanninkielisestä jutusta käy ilmi, että koira oli joku mastiffisekoitus. Huoks. Mitenhän noita pienten ihmisten ja koirien välisiä onnettomuuksia voitaisiin välttää? Tässä tapauksessa oli kyllä kyse ihan jo lapsen laiminlyömisestä. Jos haluatte joskus oikein todella ankeuttaa itseänne, niin googlatkaa "kootut koirauutiset". Sieltä ei kyllä löydy yhtään mukavaa koirauutista, mutta kaikki jutut ovat sen verran taustoitettu ja oikeastaan referaatteja lehtiartikkeleista, että kyllä niiden todenperäisyyteen on uskottava.

Ossin blogi täyttää tänään kolme vuotta ja sille raukalle tulee pitkä ilta. Ossia voi jopa potuttaa, kun minä lähden juhlistamaan blogisynttäreitä oopperaan, kuuntelemaan Karita Mattilaa, olikohan se Jenufana? Joku tsekkiläinen kuitenkin. No tarvitsee keksiä Ossille jotain ossimaista puuhaa illaksi. Muistin onneksi ostaa kaupasta "hirviöluun". Siinä riittää Ossille askartelua koko illaksi, eikä kerkiä tulla emäntää ikävä. 

Kesä, kärpäset ja punkit. Vain yhtä kaivataan, mutta kaikki ne tulevat.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Torstai, 13022014

Tänään on ollut penkkaripäivä. Kuulin radiosta ja huomasin kolme rekkaa, joille annoin tilaa, vaikka tulivatkin kolmion takaa. Voi sitä nuorta riemua. Tytön penkkareista on kaksi vuotta ja omistani 33 vuotta. Muuta en niistä ajoista muista, kuin kaamean kylmyyden ja yhden nuoren sankarin putamisen lavalta. Mutta joitain pieniä suojelusenkeleitä taitaa olla hulluilla ja humalaisilla. Muita muistoja penkkaripäivästä ei sitten olekaan, enkä varmasti ottanut alkoholipitoisia juomia. Jotkin muistot vain katoavat:( Sitten tänään on ollut kansainvälinen radiopäivä. Satuin kuulemaan radiosta.

Ihanaa, tyttö selvisi hyvin kaverinsa kanssa pitkästä viikonlopusta Madridissa. Jostain kumman syystä äidin sydäntä taas kylmäsi. Kysyin eilen yhdeltä kudontakamulta, joka on opettaja ja ihan ok opettajaksi, että koska tälläinen huolehtiminen katoaa. Hänellä on nimittäin neljä lasta, kaksi tytärtä, hieman omaa tyttöäni vanhempia ja kaksi poikaa. Ei kuulemma välttämättä koskaan. Huoks, tuota vastausta juuri vähän pelkäsinkin. Toisaalta omaan lapseensa tulee luottaa. Luottaa hänen pärjäämiseensä ja siihen, että siivet kantavat. Epäileminen on samaa, kuin epäilisi omaa kasvatustaan. Mutta silti, sniis. "Madrid tuntuu turvallisemmalta kuin Pariisi. Siellä oli koko ajan ihmisiä kaduilla" Myös kello kolme aamuyöstä!! No olivat tytöt sentään käyneet museossakin, katsomassa Picasson kuuluisinta taulua, sitä Guernicaa. Minulle noin 3,5*7 metriä Picassoa olisi liikaa. Vaikka kävinkin Atskin Picasso-näyttelyssä:)

Radiossa kerrottiin, että penkkariajelut ovat saaneet alkunsa siitä, kun maaseudulta kirjoittamaan tulleita YO-kokelaita saatettiin takaisin juniin. Aikoinaan YO-kirjoituksia siis ei olisi järjestetty kuin Helsingissä. En tiedä pitääkö toimittajan perinnetieto paikkansa, koska sen ikäpolven ylioppilaita ei ole enää hengissä. Appiukkoni on 83-vuotias ja kirjoittanut reilu 60 vuotta sitten, eikä ainakaan hän ole puhunut mistään rekiajeluista. No hänkin kyllä taisi jo kirjoittaa kotikaupungissaan Kouvolassa.

Vähäsen on meilläpäin liukasta. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että kevättä päin mennään ja kohta on taas kesä. Jihuu!!

Kevät ja kesä, teitä kaivataan jo

Ossilasta hyvää ystävänpäivää kaikille!

Maanantaipurpatusta

Osaankohan minä kohta muuta kuin purpattaa? Se on vähän sama, kuin se, että tyttö on ihmetellyt, miksei ole iloisia uutisia. No iloisia uutisia on niin vähän, etteivät ne yleensä ylitä niin sanottua uutiskynnystä.

No mikäs taas risoo Ossilassa? Mitenhän tätä asiaa kauniisti pyörittelisi, ettei saisi ihan hirveästi haukkuja? Minua harmitti tämä uutinen ja suuresti. Jos puhutaan lemmikkikoirasta, niin onko sen paikka pihan perällä ja narun jatkeena? Jos alueella on ilveksiä tai susia, niin minä ainakin pitäisin lemmikkikoirani sisätiloissa. Toinen vaihtoehto olisi se, että rakennuttaisin sille koiralle tukevan aitauksen. Tukeva tarkoittaisi oikeasti sellaista aitausta, että sinne eivät villipedot pääsisi. On varmasti olemassa sellaisia koiria, jotka viihtyvät mieluummin ulkosalla, kuin sisällä. Tosin aika yhden käden sormilla ne koirat ovat laskettavissa. Minulle tulee juuri nyt mieleeni vain lauma vetokoiria.

Se, että metsästyskoirat joutuvat suden tai ilveksen suuhun, niin se on järkyttävän huonoa tuuria. Tosin metsästäjät aika hyvin tietävät, mitä koirille vaarallisia eläimiä alueilla liikkuu ja monessa paikassa eivät metsästäjät enää ajatakaan koirilla. Siis sellaisissa paikoissa, jossa susia liikkuu. Ilves taitaa harvemmin napata koiran ajosta. Susi taas voi sen tehdä ja hyvinkin. Haukkuen ajava koirahan kertoo sudelle koko ajan "täällä minä olen". 

Onhan Ossikin joskus hetken narun jatkeena pihalla. Yleensä kesällä ja silloin monasti jompikumpi meistä on pihalla. Jos kesämökkinaapurit tulevat tontilleen, Ossi "ovikello" yleensä marmattaa sen verran kovaäänisesti, että se on siirrettävä sisätiloihin. Koiraparka luulee omistavansa nämä kaikki maat eikä siedä "tunkeilijoita":) Sitäpaitsi täälläkin päin on liikkunut ja liikkuu ilveksiä, pantasusi liikkui muutama vuosi sitten.

Ossin peiton lakanan kuosi on muuttunut. Musta Afrikka-aiheinen lakana pyörii vielä hetken ilman peittoa täällä ja sitten lentää roskikseen.

Oikein mukavaa viikonalkua Ossilasta!

Potutuslauantai osa 35

Tuossa toissapäivänä ajelin taasikkeen äiteetäni katsomaan Lohjalle. No, se nyt ei tietenkään potuta. Päinvastoin, teen sen ilomielin. Äitini on niin hyvässä kunnossa. Tosin jalat alkavat polvinivelestä osoittaa pahempaa kulumisen merkkejä, eikä äitini polvia voida leikata hänen merkittävän liikapainon vuoksi.

No, kuuntelin radiota, kuten hyvin usein teen ja aina ajellessani. Radiossa haastateltiin jotain Keravan kirjastonjohtajaa. Aiheena oli "kirjaston jalkautuminen" eli tälläinen etsivä kirjastotoimentyö. Arvatkaas, mihin kirjasto oli jalkautumassa torstai-iltana? No, johonkin paikalliseen pubiin!! Siinä vaiheessa tuli mieleeni, että herranjestas, menkää lukemaan satuja ala-asteikäisille ja päivätarhoihin. Olen vankasti sitä mieltä, että sieltä voisi sitten löytyä uusia asiakkaita tulevaisuudessa. Ne, jotka menevät paikalliseen pubiin hakevat kyllä ihan jotain muuta. Pari tuoppia, kiitos. Aina valitetaan, että kulttuurista nipistetään pois kuntien budjetissa. No Keravalla tuntuu olevan liikaakin määrärahoja, jos on varaa hakea asiakkaita paikallisesta pubista. Oikein otettiin mukaan jotain lainattavia kirjojakin. Vetonaulaksi oli muistaakseni houkuteltu Pate Mustajärvi, toki vanha kunnon Suomi-rockin edustaja. Kyllä se kirjastonjohtaja kovasti kehui jalkautuvaa kirjastotyötä ja kuinka hauskaa heillä on ollut kirpputoreilla ym. paikoissa. Juu, menkää vain ihan vapaa-aikananne, mutta määrärahoja soisin käytettävän ihan vaikka lasten lukuhetkiin tai satunäytelmiin, PISTE.

Nyt tulee sitten tuuttien täydeltä Shotsia. Saa tullakin, minulla on aika neutraali kanta. Kauheasti en jaksa olla kiinnostunut, enkä kauheasti jaksa meuhkata kisoista. Ne, jotka rakastavat talviurheilua, saavat nyt sitä taas parin viikon ajan oikein kunnon pläjäyksen. Tätä "mokaa" en huomannut lainkaan. Venäjän telkkariin renkaat oli fiksattu aukeamaan:), jälkikäteen. Ihme, että virhe näkyi vain muiden maiden telkkareissa. On muilla mailla surkeat lähetyskanavat. Kaiken lisäksi, vaikken tunne Venäjää maana, minulle tuli kanssa kaamea ajatus, mitä poloiselle vastuuhenkilölle on mahtanut käydä.

Kyynikot, skipatkaa oheinen rakkaustarina, sniis:). Maailmassa tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Hämärästi muistan kerran lukeneeni jostain nuoresta parista, jossa tämä mies oli myynyt imureita ja sitten oli kummankin päässä kuulunut sellainen kuuluisa "klik":)

Vesi nyt ei maistunut kummoiseltakaan...

Jos tuosta parin desin kiposta on vesi lopussa, Ossi ottaa sen kipon suuhunsa ja tuo jommalle kummalle meistä yläkerrassa.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Se on sitten perjantai!

Keskustelin jonkin aikaa aamulla itseni kanssa uskallanko ajaa kaupunkiin, vaiko en. Olen ollut aikoinani hyvä kuski. Kehtaan kehua, että varmastikin keskivertoa parempi kuski. Peruuttamiset, taskuparkkeeraukset, sun muut ovat sujuneet vaivatta. Kun näköni muuttui kaksiulotteiseksi ajaminenkin on muuttunut. Huoks. No päätin kuitenkin ajaa kaupunkiin, vaikka junalla olisi tietysti tullut halvemmaksi. Paikka vaan oli hankala. Minun piti käydä Tehtaankadulla, ihan siinä vanhan telakan puoleisessa päädyssä. Oma auto veti sittenkin pitemmän korren ja onneksi selvisin. Nyt taas tiedän, että voin ajella kaupungissakin. No, ehkä en ihan pahimpaan ruuhka-aikaan. Se näön kaksiulotteisuus haittaa ainakin minua tosi pahasti. Mitä pienempi välimatka, sen vaikeampi sitä etäisyyttä on arvioida. Kaksiulotteisuutta on hirveän vaikea kuvata. Tiedän olevani ja liikkuvani kolmiulotteisuudessa, mutta näen kuitenkin kuin postikortissa:(

Kävin hakemassa Hagelstamin kuukausihuutokaupasta tämän:

Se on sitten ruutipullo:) Pitäähän joka metsämiehellä olla ikioma ruutipullo. Miäs saa sen ensi kuussa syntymäpäivälahjaksi. Kyllä hän tietää, että minulla on blogi, mutta epäilen hänen käyvän täällä mitään kurkkimassa. 

Tämä kirja "Arabian eläintarha" tarttui hyppysiini kassalla. Kirja itsessään ei ollut kuin kympin, mutta sisältö voi joskus tulla kalliiksi. Minähän olen sellainen, joka rakastaisi kerätä tavaroita.  Kerää koko sarja figuureita:):). Onhan minulla jo kaksi seepraa. Toisen ostin ja toisen tyttö löysi appiukolta ja kysyi, saisiko se pikkuseepra tulla meille isomman kaveriksi. Niin ja niitä possujahan on pesiytynyt vähän enempikin.

Nyt minä otan kuulkaas pienet päikkärit ja Ossi on jo sohvalla odottamassa. Mukavaa perjantai-iltaa Ossilasta!

Oikein hyvää

Runebergin päivää Ossilasta. Tuossa aamupäiväkahvettani nautiskellessa lueskelin netistä iltapäivälehdet ja korkkasin kielitoimiston tekemän Tälläisen päätöksen. Minulle tuo päätös saattaa olla aika helppo, kun olen noudattanut sitä aikaisempaa muotoa ehkä noin 50-prosenttisesti:)

Itse olen aikamoinen kielipoliisi. Eihän se nyt minun omista teksteistäni näy, kun ei se vaan onnistu. Toisten teksteistä bongaan kyllä hassuudet ja kielioppivirheet hanakasti.

Tuo meidän Ossi on kehittänyt itselleen pakkomielteen. Kun se juoksee ylös tai alas portaita, niin sillä pitää olla aina jotain kannettavaa suussa. Tämä "pakkomielle" sillä on kyllä ollut jo aika kauan. Aina, kun pitää lähteä iltapissalle, niin portaita alas Ossi ei voi tulla, jos sillä ei ole joku luunpätkä tai hammastikku suussaan. Kun tulee vieraita, niin Ossin on ihan pakko raahata tuo peitto lakanoineen näytille alakertaan. Nyt tuo peiton raahaamisen pakko on laajentunut myös mieheni tuloon töistä. Arvatkaapas saako Ossi raahattua peittoa takaisin yläkertaan? No ei tasan tarkkaan saa, vaikka kuinka haluaisi. Miäs, tai minä raahaamme peiton sitten illalla viime töiksemme takaisin yläkertaan.

Nyt sitten vaan alamme odottelemaan kesää, jotta voimme alkaa lukemaan hyviä kirjoja auringossa. Se henkilö joka näki punaista vanhan säännön mukaisesta kielioppivirheestä saapi sitten tarkistaa kielitoimiston muuttuneen kannan ylläolevasta linkistä. Tarttee vähäsen harjoitella. Terveisii Ossilasta!

Kesä, tule jo!

Sumuista tiistaita Ossilasta

Hmm. Minulla ei ole juuri mitään valittamista tästä talvesta. Lunta en kaipaa lisää senttiäkään. Ne, jotka haluavat lisää lunta saavat nyt matkustaa joko ihan pohjoiseen, tai sitten Alpeille. Itävallassa tuli pari päivää sitten about puolitoista metriä lunta, joten sitä riittää joissain päin sitä maata.

Sumuisen päivän ilahdus oli, kun tyttö soitti. Ajelin kyllä autoa, mutta onneksi tuon matkan kaupasta kotiin, sen vajaat 13 kilsaa, nyt pystyn ajamaan puhellessanikin. En varmaan aiheuttanut vaaratilannetta:) Ranskan maalla on kaikki hyvin. Tosin tyttö on varannut yhden vanhan "nelikkokaverinsa" kanssa muutaman päivän matkan Madridiin. Huoks, mamma taisi lähettää liian ison kuukausiavustuksen. Tosin tästä Madridin matkasta on ollut puhe jo vähän aikaisemminkin. Niin tämä "nelikko" on sellainen neljän tytön tyttöporukka, joka lyöttäytyi yhteen jo ihan lukion alkumetreillä. Tytöt ovat siitä asti pitäneet yhtä ja tiiviisti. Muistan, kun minäkin aloitin oppikoulun, niin meidän luokalta löysi jostain syystä tälläinen neljän tytön porukka kanssa toisensa ja he olivat aina yhdessä. Koko kouluajan ja taitavat pitää vieläkin yhteyttä. Ei sen puoleen meidän luokan pojatkin alkoivat pelata sählyä ja pelaavat vieläkin, vähäsen vanhempina miehinä. Tai näin olen ainakin kuullut:) Ihania tuollaiset ystävyyssuhteet.

Pellon toisella puolella kuului vapaiden koirien haukkua ja sekös kiinnosti Ossia. Tämän verran tuprutti nyt viikonlopun aikana lunta. Sellainen parisenkymmentä senttiä.

Oletteko ikinä kuulleet mikä erottaa fiksun ja viisaan toisistaan? No fiksu selviää leikiten tilanteesta, johon viisas ei ikinä joudu. Tuli vaan mieleen, että toivottavasti tyttö ottaa aimo annoksen viisautta mukaan matkatessaan Espanjaan. Kaksi kaunista nuorta tyttöä Espanjan suurkaupungissa, saa ainakin minussa aikaan äidillisen huolehtimisreaktion. Koskahan muuten tulee se vaihe äideille, että he lakkaavat huolehtimasta jälkikasvustaaan? Pahoin pelkään, ettei koskaan. Nimittäin äitinikin kyselee joskus, olethan muistanut syödä hyvin tms. itsestäänselvyyksiä. Kerran minun piti sanoa äidilleni, että hei olen nyt sentään päälle viisikymppinen:)

Ossilasta hyvää alkuviikkoa!

Potutuslauantai osa 34

Ossia ja minua nyrppii tuo satanut lumi. Ossi kieltäytyi tekemästä lenkuraa miähen kanssa, kun vatsa ja pistooli viistivät lunta. Ossille tuli kiire kotsaan ja lieden lämpöön:) Nyt olemmekin poltelleet kakluuneja ihan jokainen päivä, jotta pysyisi sähkölasku inhimillisessä lukemassa. Miäs kantaa illalla puut parissa isossa kassissa ja minä polttelen kolme pesällistä kummassakin kakluunissa päivän aikaan. Kakluunit lämmittävät yllättävän paljon. Se sähkölaskun pienentämisen tarve on ilmeinen, kun talo muuten lämpiää sähköllä.

Kannattaa murmattaa:) Joku viikko sitten murehdin, että eikö kuuteille voi rakennella mitään keinopesiä. Nyt sitten ilokseni näin TV-uutisista, että metsähallitus rakentelee Saimaalle norppien keinopesiä. Tässäkin juttua asiasta. 

Mitähän töitä Mikael Jungner on tehnyt aikaisemmin. Nyt hän on löytänyt mukavan työn lukemalla satuja lapsille ja muistisairaille. No hienoa on ihan oikeasti, että kansanedustaja tekee vapaaehtoistyötä istuntokauden välissä. Niin kansanedustajammehan ovat vielä hyvin ansaitsemalla joululomalla. Kommentti "hienoa tehdä oikeaa työtä", on aika jännä. Onhan Jungner sentään ollut ihan johtajatasolla. No ehkä hän vertasi tähän nykyiseen työhönsä:)

Katselin eilen illalla leffaa Kun Harry tapasi Sallyn. Taisi olla kolmas kerta kun näen elokuvan, mutta vaikka se on romanttista hömppää, siitä leffasta tulee niin hauskalle tuulelle. Nuorena se on vitsa väännettävä. Juttu päättyi niin muistaakseni, että 10-vuotias poika löysi ihastuksensa. Isä tosin valitteli, että asiasta seurasi melkoinen mediakohu. Olisiko "varhaisteini" oikeasti osannut ihan itse ottaa yhteyttä useampien lehtien toimituksiin? Mene ja tiedä.

Hesarin kuukausiliitteessä on mielenkiintoinen juttu Huntingtonin taudista. Tauti periytyy geeneissä 50%:n todennäköisyydellä. Jos olette katsoneet TV-sarja Housea, niin siinä tämän yhden tummatukkaisen naislääkärin äiti oli kuollut kyseiseen tautiin. Itse en ole katsonut Housea piiiiitkään aikaan.

Sohvan päälliset pitäisi nyt joko pesettää, tai sitten hakea Kirkkonummen Mustista ja Mirristä vuokralle sellainen sohvapesuri. Melkein helpompaa taitaa olla se, että käyn vuokraamassa sen pesurin. Noiden tyynynpäällisten irrottelu ei ole nimittäin mitään helppoa hommaa.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!