Eilen oli taasikkeen mukava ilta. Me viisi naisimmeistä, jotka tapaamme kaksi kertaa vuodessa, näimme eilen toisiamme Kappelissa. Byhyy, Strindberg on ollut perinneravintola, mutta nyt "pöytävastaava" oli vähäsen myöhässä ja olisi saanut vain vähän heikomman pöydän keittiön oven vierestä, joten hän varasi pöydän Kappelista. Minä olisin kyllä ollut ehdottomasti Strindbergin kannalla, mutta pääasia oli kuitenkin tapaaminen. Meillä on nämä perinnetapaamiset: helmi-maaliskuussa kaupunkiin syömään ja elokuun ensimmäisellä tai toisella viikolla meillä lämpiää rantasauna. Viiden naisen aikatauluja ei oikein useammin saa soviteltua yhteen. Toisaalta tapaamisistamme voisi mennä se hohto, jos niitä olisi pitkin vuotta. Eilen manailimme, että harmi, kun ei ole tullut otettua kerran vuodessa valokuvia toisistamme. Näkisi vuosien tuomat muutokset. Vein nimittäin eilen neljä valokuvaa jokaiselle muistona viime vuoden tapaamisestamme. Näitä meidän perinnetapaamisia on ollut yli 15 vuotta. Vissiin 17.
Tänään olikin sitten vuotuinen lääkäritapaaminen. Pino reseptejä uusittiin ja tuli lisää yksi särkylääke. Sitten lääkärini määräsi minulle fysikaalista hoitoa, kun pääkipua tuntui "väärässä" kohtaa. Maaliskuun lopussa saan vuorokaudeksi sellaisen laitteen, jolla mitataan miten nukun, miten kuorsaan ja miten vaihtelen asentoani. Lisäksi laite mittaa jotain hapenottoa. Mieheni on nimittäin vakuuttunut, että minulla on uniapnea, koska kuorsaamisessakin on kuulemma taukoja ja sitten olen päivittäin nykyään niin väsynyt, ettei ole oikein mitään rajaa. Siis ihan fyysistä väsymystä.
Näin lumetonta meillä on. Jihuu, tämähän on kuin kevät. Vähäluminen talvikin on ollut ihan harvinaisen mukava. Ei ole tarvinnut miehen paljoa tehdä lumitöitä. Ihan hiljaisella äänellä murmatan nyt vaan siitä, että kaikki mille meitsi on allerginen, on jo saapunut ilmaan. No onneksi tuo nenäsuihke auttaa ainakin jonkin verran.
Tässä sama paikka, kivetyksen reunalta.
Siinä pikkuhangessa pääsee sentään vielä vähäsen kiehnäämään.
Tuo velmu ilme tarkoitti, että lenkki loppui lyhyeen ja sohva kutsui. Lenkki kutsui sitten uudelleen vasta neljän aikaan. Ai minäkö olisin koirani käpälän alla?
Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa Ossilasta!
Tuollaiset tapaamiset, joita sinulla ystäviesi kanssa on, ovat aivan huippujuttu. Minullakin oli vielä Suomessa ollessa joka vuosi toukokuussa "Naisday" noin 6-7 naisen porukka, meitä yhdisti yksi yhteinen ystävä, joka toimi kokoonkutsujana sekä se, että olime kaikki koiraharrastajia. Loistoporukka tosiaan. Aluksi tavattiin jonkun kotona, viime vuosina jossain ravintelissa. Yhtään ei ollut vieras olo, vaikka tapasin näitä muita vain sen ainoan kerran vuodessa, Nyt ei enää ole näitä naisdaytä, kun asun aika kaukana. :) Tosin viime kesänä täällä minut kutsuttiin heinäkuussa vähän vastaavaan kahvitteluun, jospa siitä kehkeytyy jokavuotinen traditio?
VastaaPoistaEn kyllä tajua, että Suomessa on noin vähäluminen talvi ollut, onko ikinä ennen moista koettu? Ei täälläkään ole tarvinnut lumessa kahlata kuin viikon verran, mutta että Suomessa...?
Täällä oli kans teeveessä puhetta siitä, että allergeenit, siitepölyt vaivaavat tänä keväänä ennen aikojaan ja usea laji vielä samaan aikaan.
Siitä huolimatta paljon terveisiä Ossille ja palvelusväelleen!
Ettekös tekin vois järkätä "Naisdaystä" sen luokan tapahtuman, että sitä varten kannattaisi matkata Suomeen. Ei ihmisellä liikaa juhlia ole eläissään muistan lukeneeni SK:sta jonkun jenkkiarkkitehdin sanoneen, että shamppanjaa kannattaa juoda aina ja muutenkin juhlistaa, koska arki kyllä pitää huolen itsestään. Näin se taitaa olla:(
VastaaPoistaNyt taitaa tämä meidän paikka olla varsin vähäluminen. Neljän viime vuoden aikanahan tämä pääkaupunkiseutu on ollut Suomen lumisin seutu, joten nyt tulee vähän tasoitusta. Helmikuu on ollut lämpimin sataan vuoteen. Tämä taidettiin sanoa eilen tai toissapäivänä uutisissa. Juu allergeenit voisivat pysyä kaukana, mutta kaikkea hyväähän ei voi saada. Terveisii teille Saksan maalle ja Wuppelle virtuaalirapsutuksia.
Oi miten ihania kuvia Ossista! Siinä on oikea ja aito mäyräkoiran ilme.
VastaaPoistaOnpa kiva traditio tuo teidän kimppatapaamisenne. Ja oikeassa olet, jos tapaamisia olisi useammin, niistä katoaisi nykyinen hohto - vaikka kivaa olisikin edelleen. "Ei makeaa mahan täydeltä" sopii tähänkin tapaukseen : )
Eihän mäyräkoirasta huonoa kuvaa voi ottaakaan, paitsi silloin, kun se juoksee pois tähtäimestä ja tuloksena on vain puolikas mäyris:)
PoistaMe olemme kansa tulleet siihen tulokseen, että kaksi kertaa on se sopivin määrä. Vähän jossain vaiheessa mietimme jotain kylttuuripläjäystä, mutta ne aikataulut, ne aikataulut. Terveisii teille.
Mahtava juttu tällaiset tapaamiset. Kivoja kuvia Ossista. Mua on vähän risonut tämä lumeton talvi kun täällä "landella" asuessa vaihturina on ollut melko pitkälle kura :/
VastaaPoistaSiis oikeasti. Aina, kun hehkutan tätä nyt lumetonta talvea, tunnen pienen pistoksen kaikkien niiden puolesta, jotka harrastavat lumilajeja. Toisaalta, neljän vuoden aikana olemme saaneet nauttia niin ylilumisista talvista, että tämä nyt vähän tasapainottaa. Missä on se kohtuus. Sitä toivoisin ja puoli metriä luntakin menisi vielä, mutta ei ne karmeat kinokset mistä olemme saaneet nauttia/kärsiä neljänä viime talvena. No kerkiää sitä vielä sitä lunta hetkeksi pelmahtaa. Terveisii teillepäin.
Poista