Ossila toivottaa jouluiloa

Ossila on ollut tänä vuonna harvinaisen hiljainen. Toissa vuonna minun oli tarkoitus päästä sataan kirjoitukseen, vaan en onnistunut.

Tänä vuonna on ollut kirjoituksen aiheet vähissä. Tai oikeastaan olen ollut laiska, myönnän sen.

Tänä vuonna tulee täysin erilainen joulu. Ensimmäistä kertaa 24:ään vuoteen, tytär ei ole täällä. Kyllä on outo tunne minulla ja miehelläni. Tytär viettää joulun vävykandidaatin kanssa Pariisissa.

Me taas vietämme joulun niin, että appiukko, minun äitini ja äitini vanhempi sisko tulee joulupäivälliselle. Isästäni ei ole liikkujaksi enää mihinkään ja anoppi siirtyi enkelikuoroon noin viikko sitten.

Erinomaisen iloista, hauskaa, rauhallista, vilkasta, ratkiriemukasta joulua. Kait ne voi kaikki yhdistää, toivottelevat koko Ossilan väki.

  

Ossi onnellinen

Ankka ennen

 ja ankka jälkeen Ossin leikin.

Joskus täytyy tehdä mäyräkoirakin hetkeksi onnelliseksi. Periaatteessa vastustan jyrkästi tuollaisia kertakäyttöleluja, mutta ah, kun Ossi tulee niistä iloiseksi. Ankka kesti Ossin käsittelyä noin puoli tuntia. Pää oli tehty yllättävän kestävästi ja sitä nikerrettiin sohvalla lähes puoli tuntia, ennen kuin se vaakkuva muoviosa oli näkyvissä. Kun ankka oli täysin tuhottu, se ei enää kinnostanut kamalasti. Ankan tuhoutuessa minä katselin X-Factoria. Nyt on niin jännät paikat, että meitsinkin tarttee katsella tuota musaohjelmaa. Ja tänäänkin on pakko linnoittautua sohvalle :)

Ostin ankan sieltä Kansainvälisiltä koiramessuilta, jotka pidettiin Messuhallissa eilen ja tänään. FB-kaverini narttupentu sai tänäänkin, siis toiselta tuomarilta, narttupentujen ykkösen ja rotunsa parhaan kakkosen. Olisikohan niin, että jotkut vaan pitävät uroksia komeampina? Itse en tiedä. Kyllähän muutenkin ihmiset asettavat sellaisia ajatusmalleja koirille, ainakin minä tunnustan tekeväni niin, että koiraurokset ovat "sen" tyyppisiä ja koiranaaraat taas "sen" tyyppisiä, myös luonteeltaan. Tämä heijastuu sitten varmaan tuomaroinnissa, tai sitten ei. Ei ehkä ainakaan pitäisi, koska jos koirayksilö täyttää hyvin kyseiselle rodulle asetetut vaatimukset, ei siinä sitten sukupuolella saisi olla vaikutusta. Uroksen pitää olla uroksen näköinen ja naaraan pitää olla naaraan näköinen. Jo päästä pitää pystyä erottamaan kumpaa sukupuolta koira on. Ihan samoin kuin monissa muissakin eläimissä. Ori on selkeästi ori ja tamma on selkeästi tamma ja tämä pitää näkyä selkeästi jo hevosen päästä, ilman, että muita osia katsellaan. Eri ihmiset asettavat varmasti erilaisia mielikuvia kummankin sukupuolen luonteelle ja tämäkin pätee moniin eläimiin. Hevoset tosin voivat olla niin hankalia käsitellä ison kokonsa vuoksi, että yleensä sellaiset oriit, joita ei varmasti tulla käyttämään siitokseen, ruunataan.

Ostin koiramessuilta kokeeksi Maukas-nimistä pakastekoiranruokaa. Ossi ainakin tykkäsi hirmuisesti niistä sulatetuista "lihapullista". katsotaan, jos tassut kestävät sitä, niin Ossi siirtyy ainakin osaksi raakaruokintaan. Mikäli tassuihin tulee ongelmia, eli anturavälitulehdus, siirrymme takaisin 100-prosenttiseen allergiaruokaan. Maukas näyttää olevan kotimaista, joten tietty siinäkin yksi hyvä syy ostaa sitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille Ossilasta.

Ossin aatoksia osa 45

Näettekö mitä ihanaa tuo matte tarjoilee minulle. No joo, ihan oikein, on se jäätelöä. Vaikka me koirat olemme kuulemma laktoosi-intolerantteja (ja mitähän tuokin tarkoittaa), niin minulle Ossille jätski on suurrrta herkkua. Matte antaa sitä minulle aivan liian harvoin. iskä taipuu melkein helpommin. Sitä paitsi en minä nuorempana edes tiennyt mistään herkuista. Minä olen kokenut suuren huijauksen. No ei emäntäkään, siis maten tytär, tiennyt mistään karkeista ja ihmisten herkuista, ennen kun hän oli jotain hmmm kolmevuotias. No hän on ottanut vahingon takaisin korkojen kanssa :(

njamm, njam

Tuossa äsken ollessamme iltalenkillä näimme minun "kaukorakkauden", jolle oli taas käynyt vähän huonosti. Tämä ihana sysimusta labbis on kerran joutunut vatsaleikkaukseen, kun se söi mangon kivineen. Nyt sen kimppuun oli hyökännyt naaraspuolinen kultainen noutaja ja isoja haavoja oli tullut. Tämä kultsun omistaja on kuulemma pienkasvattaja ja hän oli lopettanut hyökänneen koiran. Hän oli sanonut, että kun on pieniä lapsiakin, niin ei voi riskeerata. Mikä liene sille kultsulle oli tullut, että oli niin simahtanut tälle Ossin kaukorakkaudelle.

Huomenna, lauantaina, matte menee pitkästä aikaa koiranäyttelyyn. Pasilassa on ne vuotuiset kansainväliset koiranäyttelyt. Matte on käynyt koiranäyttelyissä viimeksi silloin, kun mun etäomistaja on ollut ihan pieni taaperoinen. Nyt se menee katsomaan jotain FB-kaveriaan. Jaa kävihän matte katsomassa miten Arttu käveli siellä kentällä arvosteltavana muutama vuosi sitten.

Edit lauantaina: FB-kamun yksi narttupennuista pärjäsi iloittavan hyvin (siis karkkari ja pentusarja) Se oli narttujen paras ja sai kakkosen rotunsa parhaasta. Ne koirat kilpailevat ensin omissa sukupuoliluokissaan ja luokkansa voittaja sitten on siinä rotunsa paras luokassa. No, hyvin pentu sijoittui. Kaunis oli minunkin mielestäni. Jännä, kun ajattelin, että mitähän tuomari tykkää tytön päästä, niin sai tyttö erikoismaininnan kauniista päästä. Jotain olen oppinut minäkin tässä vuosien varrella karkkareita katsoessani. Ossi "sekosi" täysin tuomastani leluankasta ja herkuista, joita toin tullessani.

Oikein mukavaa viikonloppua ja hyvää toista adventtia täältä Ossilasta.

Joulukuun alkua Ossilasta

Matte, salamavalo pois. Minua häikäisee ja olen juuri tullut iskän kanssa lenkiltäkin. 

Me kävimme Ossin kanssa eilen eläinlääkärillä sydänultrassa, kun edellisellä kerralla reilut kaksi viikkoa sitten kuului sydämestä sivuääni nuoren eläinlääkärin kuunnellessa stetoskoopilla. Ajatelkaas, että koirillakin on sydämiin erikoistuneet lääkärit.

 Diagnoosi : "Ossilla on vasemmalla puolella systolinen sivuääni. Ultraäänellä vasemmassa eteiskammioläpässä vuoto, mutta sydämen sisämitoissa ei ole vielä tapahtunut laajenemista läppävuodosta johtuen ja koska Ossilla ei ole oireita (yskä, rasituksen siedon heikkeneminen), ei lääkityksiä ole tällä hetkellä tarvetta aloittaa. Vasemman eteiskammioläppärappeuman ultraäänimuutosten luokitteluasteikolla Ossi saa arvion lievä (asteikko: lievä-kohtalainen-vakava). No niin meitin vanhus on siis lievästi sydänsairas. Ei voi mitään. Kolmetoista ja puoli vuotta onkin jo kunnioitettava saavutus ja eiköhän tuo vanhus vielä vähän aikaa minun ilonani räpistele. Sitten, jos kunto huononee, voi harkita sydänlääkitystä, mutta katsellaan. Japanissa on jo muuten joku eläinkirurgi, joka tekee sydämen läppäkorjauksia. Eläinlääkäriltä kyselin, että tehdäänkö jossain jo koirille sydänleikkauksia. No, ei meillä vielä ole lentolippuja varattuna.

Ei sitten tullut Guggenheimia. Minä olen suuri kulttuurin ystävä, mutta tämä museo on saanut minut mietteliääksi. En vieläkään osaa sanoa, että harmittaako, vai olenko tyytyväinen helsinkiläisten veronmaksajien puolesta. Kanta kallistuu ehkä lievästi jälkimmäiselle puolelle. Nimittäin, kun sitä hanketta mainostettiin niin suurena turistien vetonaulana, niin omalta kohdaltani ajattelin asiaa näin: Jos sattuisin olemaan jossain kaupungissa, jossa on Guggenheimin museo, niin kyllä kävisin museossa, mutta mihinkään kaupunkiin en menisi pelkästään sen museon takia. Jörn Donner tokaisi jossain, että sata poroa vetäisi Helsinkiin enempi turisteja, kuin se museo. 

Eilen olin tätini kanssa äidin hoitokodin puurojuhlissa ja sen jälkeen kävimme tädille katsomassa kevyttä takkia, jossa voisi käydä talvella kaupassa. No mieleistä ei löytynyt. Edellinen toppis alkaa olla jo kuulemma kolmekymmentä vuotta vanha. Naureskelin sitten tätini (83 vuotta) kanssa, että meinaako hän tätä tulevaakin toppista käyttää kolmekymmentä vuotta. No ei kuulemma mutta säästeliäänä naisena ottaa sen sitten mukaansa. Tädilläni on aika hurtti huumorintaju.

Huomenna ajelen sitten taasikkeen äitimuoria katsomaan. Terkut kaikille Ossilasta ja mukavaa joulukuun alkua kaikille kamuille siellä päätteiden toisella puolen.