Hellepäivän askartelua

Pellavamattoprojekti jatkuu. Yksi matto on jo valmiina, vähän eri värityksellä. Otan matoista kuvat vielä sitten, kun olen keksinyt, miten ne maton päädyt ommellaan. Löytäisinköhän jostain tarpeeksi leveää vinonauhaa, tai sopivan väristä nahkaa, jolla voi sitten maton päädyn kantata? Tästä matosta tulee noin 90 senttiä leveä ja pituutta noin 3 metriä 35 senttiä. Tältä näyttää matto kangaspuissa.

Tuo pingotin pitää maton tasaisen leveänä, olettaen että sitä siirrellään parin, kolmen sentin välein.

Tuolla ihanan oranssilla piristän vähän pellavan väriä raidoituksella. Pellavaa tosin tuo oranssikin on. Pidän oranssista, mutta se ei sovi minulle värinä tippaakaan, joten en oranssia väriä voi käyttää vaatteina. Jossain pitää kuitenkin olla vähän oranssia. Kodinhoitohuoneen lattian laatoissa on oranssi sävy ja sinne olen tämän maton suunnitellut. Vanha mattokin on minun paukuttelema, mutta se on aivan liian lyhyt. Lyhyys on häirinnyt minua maton "syntymisestä" alkaen.

Kolme tuntia paukuttelua ja matto edistyi noin 30 senttiä. Tuo vohvelikuvio ja langan ohuus tekevät siitä aika hidasta kutoa. Räsymatto edistyisi tuon 30 senttiä melkein tunnissa.

Huomenna ja perjantaina matto ei edisty lainkaan, joten pitää loppupäivinä kutoa keskimäärin 40 senttiä päivässä. Tavoite on saada se valmiiksi 6.8. Ai miksikö? No rakas, kultainen tyttöni tulee käymään ja on pari viikkoa, joten silloin en kudo lainkaan. Sitten kohta jo alkaakin kansalaisopiston kurssit ja haluaisin, että kangaspuut ovat vapaat sille, joka haluaa kenties kutoa pellavamaton itselleen. 

Blogin päätähtönen voi lötköisästi ja on ottanut nämä helteet levon kannalta. 

Terveiset Ossilasta.

Potutuslauantai osa 56

Ossilassa oikeastaan kaikki hyvin. Ei minulla ole ykättävänä ulos kuin ihan muutama potutus. Kun tulee kesä ja kauniit ilmat, niin autoileva kansa tietty lähtee viikonloppuisin mökkeilemään suuresta Helsingin pääkaupungistamme ja tukkivat ihan kaikki tiet. Sitten jostain löytyy aina näitä autoilevia perskärpäsiä, jotka liimautuvat melkein auton, siis minun autoni takalasiin, ihan kuin painostamaan, että "ajapas akka vähän kovempaa". Tuossa Hirsalan tiellä on kuudenkympin rajoitus ja se on myös niin mutkainen, että siinä ei ole kuin kahden puolin keltaista viivaa kuuden kilometrin matkalla. Ohi ei siinä pääse millään. Tai olen minä nähnyt niitäkin hullun suorituksia, mutta en onneksi kovin montaa.

Hirsalaan päin mentäessä tiellä on yksi pieni pätkä neljänkympin tieosuutta. Minä noudatan kuulkaas nopeusrajoituksia, tai saatan minä ajaa muutaman kilometrin yli mittarin mukaan, mutta ihan varmasti en aja ylinopeutta. Ihan vain sen takia, että tässä 20 vuoden aikana olen nähnyt niin paljon onnettomuuksia näillä teillä, että ulosajojen määrääkään en enää oikein muista. Ihan joka talvi on ainakin yksi auto vetäissyt ulos jostain näistä mutkista. Välistä talvella näkee jopa parikin autoa mutkasta ulos vetäneenä. siis per talvi. Hupaisin mutkasta ulosajo on tapahtunut aivan minun nenäni edestä. Ajelin aika hiljaa ja edessäni ajava auto hieman kovempaa ja ensimmäisessä mutkassa tie oikeasti kääntyi ja nainen vetäisi bussipysäkin takaa suoraan puuhun ja minä tulin perässä ja ihmettelin, että miksihän tuo auto ei nyt käänny, kun tie kerta kääntyy. No tätsykkä tykkäsi parkkeerata puuhun. No minä pysäytin rauhallisesti ja menin kysymään, että voinko jotenkin auttaa, mutta sain jotain raivokasta huutoa vastaukseksi, joten kysyin vain, että onko hänellä kännykkä mukana ja kun oli, niin jatkoin matkaa, koska mitään hätää ei ollut. On nämä paikalliset tiet sellaisia, että niitä nopeusrajoituskylttejä kannattaisi noudattaa, myös kesäisin.

Toinen potutus on ihan ympärivuotinen. Lakatkaa nyt hyvät ihmiset ostamasta niitä rekisteröimättömiä pentutehtaiden pentuja. Ei luulisi, että tässäkin maassa on sellaisia superidiootteja / taukkeja, jotka ostavat koiranpentunsa jostain auton takaboksista. Nämä molemmat jutut, *linkki* Kirkkonummen Sanomat, sivu 15, ja *linkki* Iltalehti pe 25.7 kyllä taas todistavat ihan muuta. Eikö ihmisillä ole mitään järkeä päässään? Ei sitten ilmeisesti, huoks ja voi ei. Kun ihmiset lakkaisivat ostamasta pentuja, niin pikku hiljaa niiden pentujen tarjonta lakkaisi. 

Tuossa ajaessani kotiin Lohjalta, kuuntelin juttua Afganistanista. Jutussa todettiin, että turvallisuustilanne länsimaisia ihmisiä kohtaan on dramaattisesti heikentynyt. Monien yritysten ja yhdistysten työntekijöillä on ehdoton ulkonaliikkumiskielto esimerkiksi Kabulissa. No se nyt ei auta näitä kahta suomalaisnaista, jotka menettivät siinä maassa henkensä torstaina. Mikähän saa ihmiset menemään tuollaiseenkin maahan? Eikö sitä hyvää voisi tehdä vähänkin turvallisemmassa maassa? 

Mikäli nyt yhtään muistan, niin Afganistanissa sodittiin jo joskus 70-luvun ihan loppupuolella. Neuvostoliitto meni sinne ja pisti maan enemmän tai vähemmän päreiksi ja häipyi sieltä sitten joskus, sodittuaan siellä, hmm, varmaan liki kymmenen vuotta. Varmaan eivät voittaneet mitään. Sitä en tiedä milloin Afganistaniin on mennyt näitä läntisten maiden joukkoja, rauhanturva- sun muihin tehtäviin. Arvatkaas, mitä mieltä minä olen? Minun mielestä sieltä pitäisi joka ainoan länsimaalaisen poistua ja se maa saisi ihan rauhassa tuhota maansa, piste. Mitä hiiskutin järkeä on yrittää auttaa maata, jossa sitten jotkut, kapinalliset, mitkä liene, ampuvat sinne tulleet hyväntekijät? Ei mahdu minun pieneen päähän. Itse asiassa minun piti kartasta tarkistaa koko valtion sijainti, mutta oli se suurinpiirtein siellä, missä ajattelin sen sijaitsevan. Onneksi tarpeeksi kaukana, eikä ihan ensimmäiseksi tule mieleen tehdä minkään taivaan valtakunnan matkaa Afganistaniin. Onneksi maailmassa riittää muitakin maita. Paljon on vielä turvallistakin nähtävää.

Oopperakaverini mies, yhden sortin insinööri, oli töissä isossa kansainvälisessä yrityksessä. Hän toimi monta vuotta toisella paikkakunnalla ja tuli aina viikonlopuiksi kotiin, tänne Kirkkonummelle. Eräänä päivänä työnantaja sanoi tälle mun oopperakaverini miehelle, että nyt olisi vuoden komennus Kazakstaniin, lähtö viimeistään kuukauden päästä. Kaverini mies sanoi, että ehei, ei tule kuuloonkaan ja on siitä alkaen toiminut yksityisyrittäjänä. Tekee muuten hyvin paljon "konsulttina" töitä vanhalle työnantajalleen, mutta ihan täällä Suomen kamaralla.

No, mutta hei. Koska on jo kääntynyt selkeästi lauantain puolelle, niin näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 33

Lämmintä on ja nyt minun hieno peitto on jo päässyt pihapeitoksi, siis entinen hieno peitto. Onneksi matte on ostanut uuden. Se on tuolla yläkerrassa ja pussilakanassa ja ommeltu kiinni. Senkin peiton annan olla rauhassa, ainakin jonkin aikaa. Maten toivomus on, että sekin peitto kestäisi noin puolitoista vuotta. Matte osti semmoisen edullisen täkin Finlaysonin halpismyymälästä, kun tuo oli katsomassa Muumi-näyttelyä Arabian museossa. Siellä oli kaikki muumimukit, joita on ikinä suunniteltu ja valmistettu. Yli yhdeksänkymmentä mukia oli päässyt näyttelyyn. Kaikki tähän mennessä tehdyt. Meilläkin on vähän muumimukeja, mutta kaikki ovat käytössä. Ei matte niitä erikseen keräile.

Tänään tuli X-spottiakin selkään. Vaviskaa punkit!!

Maten vuoro: nämä pehmopossut jäivät pois vahingossa siitä minun possukirjoituksesta. Pehmopossut ovat kanssa päässeet kotiimme joiltain meidän ulkomaanmatkoiltamme. Tuo isoin on ostettu varmaan lähes 30 vuotta sitten. Näin sen ensimmäisen kerran aseliike Kettnerin suomalaisessa postimyyntiluettelossa. Minulla ei ollut silloin varaa tilata sitä ja seuraavan kerran muistan nähneeni possun meidän alppihiihtomatkallamme ja silloin minun oli vain saatava se. On possulla molemmat torahampaat, mutta toista ei nyt näy kuvassa. Olen varjellut possuja sekä tytöltä ihan pienenä, että Ossilta. Vasemman puoleinen possu on kanssa ostettu joltain meidän yhteiseltä reissulta. Sellaiselta, että tyttö on ollut jo aika iso, koska muistan hänen sanoneen, että "oot sä ihan vakavissas, äiti?"

Possukokoelma lisääntyi jälleen. Samana päivänä, kun kävimme kaverini kanssa Arabian museossa, kävimme sitten Hietsun kirpparilla, sekä Astiataivaassa, josta mukaan tarttui ruskea potsi. Sininen potsi on Huutonetistä. Molemmat ovat Riihimäen lasin valmistamia possuja. Nyt minulla on yhteensä niitä neljä. Näytän sitten joskus, mitä olen suunnitellut näille lasipossuille, kunhan niitä on riittävä määrä. Veikkaisin, että kuusi riittää suunnitelmalleni. Muille possuille alan kohta tarvita vitriiniä.

On minulla tietty yksi urputuksen aihe. *linkki* Särkänniemen delfinaario halutaan sulkea. No eipä minullakaan ole asiaan mitään ratkaisevaa ehdotusta, mutta asiahan nyt vain on niin, että ei niitä delfiinejä ainakaan luontoon voi palauttaa. Muistaako kukaan, miten kävi Keikolle (Free Willy), eli sille muistaakseni Floridassa aikanaan esiintyneelle "tappajavalaalle"? No se kuoli aika pian sen vapautuksen jälkeen. Ei se ikinä päässyt elämään lajitoveriensa kanssa, raukka.

Että semmoisia helteisestä Ossilasta. Nauttikaa helteestä ja te, jotka inhoatte hellettä, koettakaa pärjätä, helmikuukin tulee. Iltsikassakin luki, että helteellä pitää huhkia varovaisesti. No minä olen varovaisesti pessyt koneellisen pyykkiä:) Terveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 55

Heips blogikamut. Ei täällä Ossilassa elämä ole pelkästään potutusta, mutta oli taas vähän kiire viikko.  Otetaan tähän ensimmäiseksi kaikki hyvät ja hauskat "tiedottamisluontoiset" asiat. Ossilla oli torstaina nimpparit, mutta en torstaina kerennyt päivittää blogia.

Wuhuu!! Tytär meni lävitse siitä ranskan kielen virallisesta kielitestistä. Sen tason, että voi lukea yliopistossa. Hän on myös alkanut puhua ranskaa miesystävänsä kanssa. Hei minulla on nyt yksi ongelma. Sanotaanko 25-vuotiasta mieheksi, pojaksi, vai nuoreksi mieheksi? No minulla voisi erinomaisen hyvin olla yli 30-vuotiaita lapsia, mutta aloitin vähän myöhään. Joten siinä mielessä 25-vuotias on minun vinkkelistä aika "poika", mutta toisaalta kyllä "aikuinen mies". Jelppikää vähän, tai kertokaa mielipiteitä. 

Muutama viikko sitten kekkasin, että äidilleni voisi ostaa Ipadin. Ai miksikö Ipad? No, sen takia, että meillä on toisena koneena tuolla alakerrassa Ipad ja minusta siitä on kiva selata iltapäivälehdet ja tehdä vähän muita juttuja samalla, kun juo aamukahveita. Mihinkään kirjoittamiseen se laite ei oikein luonnistu. Ainakaan ilman erillistä näppäimistöä. Miähellä on sitten vielä iso omppukone tuolla alakerrassa, semmoisella superhyperjättinäytöllä, mutta siihen en ole sormiani täpännyt kertaakaan. Jotenkin noiden omppukoneiden erilainen logiikka ei natsaa minuun isommissa koneissa. Itselläni on täällä yläkerrassa jonkun sortin Windows-kone, joka pelittää ihan hyvin, toistaiseksi. Minun koneeni onkin ainoa, joka on piuhoissa kiinni. Langaton verkkokin pelittää hyvin.

Ajattelin, että aika satarahavarmasti äitini oppii laitetta käyttämään ja oikeassa olinkin. Äiti taisi onnistua eilen nappaamaan itsestään selfien :) :), vaikka vain mainitsin, että laitteessa on myös kamera. Aika hyvin parin tunnin itsekseen harjoittelun jälkeen. Jätän äitini kommentit kuvasta mainitsematta. Ei tämä nyt ole mikään mainoskirjoitus, mutta ajattelin myös, että minun on helpointa opettaa äitiäni käyttämään laitetta, jota itse osaan edes vähän käyttää. Se nyt potuttaa vähän, että Gigantin myyjä unohti aktivoida SIM-kortin ja sitten sain kaksi kertaa soittaa DNA:n asiakaspalveluun ja loppujen lopuksi käydä DNA:n myymälässä Isossa Ompussa. No siellä oli kyllä loistava asiakaspalvelu. Tosin jonottaa sai jonkin aikaa. Sitten pieni potutuksen aihe on se, että 4 gigaa ei kylläkään toteudu äitini vanhainkodin osoitteessa, joten soitan asiakaspalveluun ja saavat kyllä tiputtaa kuukausilaskun kolmeen gigaan. Saattaa jopa olla, että hyvän asiakaspalvelun johdosta siirrän oman liittymän DNA:lle. Harkitsen nyt vasta asiaa.

Voi ei, maailma kaatuu. Syyria, Gaza, Ukraina. No, kaikki tietävät nämä jutut, joten ei niistä sen enempää.

Tätini isän puolelta, elikkä isäni nuorin ja ainoa sisko soitti eilen. Hänellä on tapana soitella minulle, tosin onneksi aniharvoin. Minä en hänelle päin soittele. Tätini on tiputtanut minut sängyltä lattialle joskus ollessaan noin 15-vuotias ja minä ehkä noin puolivuotias, tai alle. Olen jotenkin päätellyt, että perusantipatiani tätiäni kohtaan johtuu tästä tapahtumasta. No, on siihen muitakin syitä. Tätini jäi leskeksi alle 60-vuotiaana ja sen jälkeen hän alkoi juoda (melkoisen) kohtuuttomasti. Juominen loppui, tai ainakin väheni, kun lääkäri sanoi, että nyt ei ole sinulla enää vaihtoehtoja. No, tätini on ainakin rehellinen. Kerran kysyin häneltä, että millaisia määriä sinulla menee päivässä. Pahimmillaan meni pullo väkevää viinaa, yleensä kait kossua. No, hän se on meidän suvusta se henkilö, joka juo tilastollisesti ne minunkin kossupullot. Mutta on se heviä ja kamalaa, jos nainen on puolen päivän jälkeen jo ihan tuiterissa. Säälittävää suorastaan. Onneksi tilanteeseen on tullut ainakin parannusta. Eilen illalla hän ei nimittäin ollut kännissä lainkaan. Suku on pahin, monasti. Isäni veljellä on kanssa ollut tapana ottaa drinkkejä vähän liikaa. Isäni taas on täysin raitis. Tai on äitini kuulemma nähnyt hänen pari kertaa juovan. Naimisissahan he ovat olleet yli 53 vuotta.

*linkki* Lohjalaismiehen karmea sukulaismies ja koirakokemus. Siis tälläisiäkin gaumeita sukulaisia on. Jos minulle tulisi kaukaisia sukulaisa tuolla lailla kylään, niin he saisivat häädön ja hyvin nopeaan. Onhan sitä oikeasti olemassa jo niin kaukaisia sukulaisia, ettei heitä ole koskaan tavannutkaan. Tuli mieleeni, että minullakin taitaa olla pikkuserkku, tai sitten hän on isäni pikkuserkku, joka asuu Hawaijilla. Isäni ukki oli naimisissa kahdesti ja se oli tosi harvinaista joskus 1920-luvulla. Tämä minun, tai isäni pikkuserkku on tästä kakkosavioliiton puolelta. Täytyykin tarkistaa meidän sukukirjasta tämä kaukainen sukulaisuussuhde. Josko vaikka tulisi käytyä joskus Hawaijilla ja hän sattuisi olemaan vielä elossa. Tämä nainen on noin reilut 10 vuotta minua vanhempi.

*linkki* Suomessa leviää pirullinen digi-huijaus. Älkää hyvät ihmiset menkö halpaan. Miten voi olla mahdollista, että varsinkin naiset ovat menneet tähän "maksa laskusi" ansaan? Suomessa on huijattu jutun mukaan naisilta yhteensä jotain 500 tuhatta euroa.  Voi elämän kevät. Onneksi ei ole niin paljoa rahaa, etteikö aina tulisi tarkistettua laskut.

*linkki* Tämä juttu Veeti-koirasta  oli sydäntä lämmittävä. Enempi tosin saattoi olla sattuma kyseessä, mutta silti. Kyllähän koirat ihmisiä pelastavat. Muutama yö sitten Ossi haukkui aika railakkaasti ja nousin aika nopeaan katsomaan mikä on hätänä. No, ei kylläkään yhtään mikään ollut hätänä, mutta asia oli hyvä tarkistaa. Sanoin Ossille, että nyt on kuules kello kaksi yöllä, että älä enää hauku. Varmaan oli joku peura, kauris tai ihan mikä lie kulkenut liian läheltä taloa. En minä mihinkään Ossin pieneen uniuikutukseen herää.

*linkki* Suomen hassuimmat nukkuvat katit. Aika liikuttavia kuvia. Tosin mukana oli pari ihan ylilihavaa kissaa. Autsch. Eläinten ei pidä antaa lihoa liikaa. Sitten siellä oli yksi patterin vieressä nukkuva karvaton kissa. Minun mielestä Suomen ilmastossa pitäisi joka kissalla ja joka koiralla olla turkki. Anteeksi vain kaikki karvattomien koirien ja kissojen omistajat. 

On yhdellä miähen ja minun puolitutulla ollut parikin näitä karvattomia kiinan harjakoiria ja kesällä sen harjakoiran ihoa piti rasvata ja laittaa aurinkorasvaa, ettei nahka pala. Sitten heinäkuussakin illalla se koira piti kääriä filttiin, ettei sille tule liian kylmä. Talvella se nyt piti pukea tassuista harjatupsuun asti. Olisi silläkin koiralla ollut elämä helpompaa, jos sillä olisi ollut turkki. Tämän koiran omistajan suureksi suruksi, se poistui koirien omaan taivaaseen toukokuussa. Sen koiran kuolema johtui osittain eläinlääkärin hoitovirheestä ja saatan kirjoittaa siitä joskus muutaman rivin. Sen koiran kuolema oli nimittäin todella outo tapaus ja liittyi sille koiralle annettuihin särkylääkkeisiin. 

No näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista viikonloppua Ossilasta!

Potutuslauantai osa 54

Heips blogikamut. Nyt on ollut kiirus viikko. Isäni muutti palvelutaloon ja jouduin sukulaisuussuhteen perusteella vähän jelppimään muutossa. En kyllä kovin paljoa, mutta pienen osan jouduin tekemään. 

Sitten pari erinomaisen hyvää uutista. Minun huono "karma" perjantain autolla ajeluista ei ainakaan enää eilen päässyt nostelemaan päätään. Ajoin onnistuneesti ensin katsastukseen ja autokin meni läpi, wuhuu ja sitten ajoin Lohjalle äitiäni katsomaan, wuhuu. Ossikin on tervehtynyt, ihanaa. Vien Ossin kuitenkin Mevettiin kuvattavaksi sitten, kun kunnon ELLit palaavat kesälomaltaan. En nyt halua minkään kesähemmon tulkitsevan niitä kuvia, kun se ultra tai mikä liene kuvaus nyt sitten tehdäänkään, ei ole kuitenkaan halpaa lystiä. Kirkkonummen muuten niin mukavalla ELLasemalla on aika vanhanaikaiset kuvausvekottimet. Muistan itsekin, kun Ossia kuvattiin siellä ehkä noin 6 vuotta sitten, niin ne laitteet olivat melkoisen vanhanaikaisen näköiset. Kysyin naapuri ELLiltä konsultaatioapua, että mihin kannattaisi Ossi viedä kuvattavaksi ja hän sanoi, että kaikkein parhaimmat laitteet ovat tällä hetkellä hänen tietääkseen ELL-asema Mevetissä. Joten tässä nyt jaan tälläistä täysin epävirallista informaatiota.

*linkki* 2-vuotias kuoli koiran puremiin Norjassa.  Siis miten tämä voi olla mahdollista? En halua syyllistää perhettä, mutta jotenkin outoa, että he ovat ammattikasvattajia ja lapsien on mahdollista päästä koirien tarhoihin. Ou nou. Perhe sai pahimman ja hirvittämimmän mahdollisen rangaistuksen tietyn laisesta huolimattomuudesta.

*linkki* Suomalaiset ovat maailman viisain kansa? No en nyt menisi vannomaan seuraavien muutaman esimerkin perusteella. Edit: otsikossa lukikin Euroopan viisain kansa, uuups.

*linkki* Mopokuski puhalsi yli neljä promillea. Suurin osa ihmisistä ei pysty edes kävelemään tuossa humalatilassa ja joillakin on kuolema aika lähellä neljässä promillessa. Sitten menee joku ja ajelee mopedilla tuossa kännissä. Aika heviä. Tosin muistan kerran lukeneeni jutun naisesta, joka aiheutti kolarin Lippajärven K-kaupan parkkipaikan pihalla ja promilleja oli yli neljä, jotain 4,6. Muistan tämän tarinan siksi, että appiukko asustaa aika lähellä tuota kauppaa ja luen aina Länsiväylän, kun sekin meille sattuu ilmaiseksi tulemaan.

*linkki* Liikemiehelle sakot Järvilehdon veneturman rekonstruoimisesta. No tässä oli varsinainen neropetteri. Eikä oikein voi sanoa, että "en se minä ollut", tai "en minä niin kovaa ajanut", kun kaikki meni videolle. Vitsit mikä taukki.

*linkki" VR joutuu perumaan junavuoroja. Hitsit sentäs. Viisitoista junankuljettajaa sattuu sairastumaan samanaikaisesti. Kuinkahan monta sairastapausta aiheutui pelkästään hyvästä säästä? Nyt onkin ollut jo useamman päivän kaunis sairaslomasää. Alkaa mennä jo suomalaistenkin työmoraali aika alhaiseksi. Minä kun en suostu uskomaan, että niin moni on kesälenssussa yhtäaikaisesti.

*linkki* Danske Bank maksoi palkat kolmeen kertaan. No tämä se on puhtaasti pankin moka, mutta jos se liksa nyt paukahti triplasti tilille, niin se ei ihan aikuisten oikeasti ollut bonus, tai korotettu hyvän miehen lisä, tai joku muu sellainen. Jos sinulla nyt sattuu olemaan tili siellä entisessä Postipankissa, niin älä nyt kolminkertaista sitä kulutustasi. Kyllä pankki aika nopeasti sen virheensä korjaa.

* linkki* Näin meitä höynäytetään. Erilaisia hönötystapoja. Eilen kuulin juuri radiosta, että Kirkkonummen "eräässä tavaratalossa" oli joku ulkomaalainen mies vienyt käsilaukusta naiselta lompakon. Oli tullut naiselta kysymään jotain englanniksi ja sanonut "excuse me" ja puhunut sitten enkkua ja kassalla nainen huomasi, että lompakko oli lähtenyt miehen matkaan. Lohduttikohan yhtään se, että varas oli sentään kohtelias? Seuraavana päivänä naisen siskolle oli käynyt samalla tavalla, joten olkaahan varovaisia lompakkonne kanssa. Minäkin yritän olla... Toisaalta kaupassakin on käytävä, mutta onneksi aika harvoin käyn Kirkkonummen Cittarissa tai Prismassa. 

*linkki* Auervaara iski. Voihan keljutuksen huipentuma. Sääliksi käy naisia. Pitäisi aina muistaa, että jos joku tuntuu liiankin hyvältä, niin se ei sitten ole totta. Näinpä kävi näissäkin tapauksissa. En tiedä kumpia höynäytetään enempi, miehiä, vaiko naisia, mutta kummankin sukupuolen vedätys on kyllä kurjaa. Meitsillä ei onneksi ole pelkoa, kun on aviksessa ihan kunniallisesti ja vaikka olisin vapailla markkinoilla, niin ei tuota vientiä nykypäivänä enää olisi.

*linkki* Intialaiskylä määräsi tytön raiskattavaksi. Niinpä niin. Voikohan monessakaan maailman maassa tapahtua vastaavaa? Sitten ovat nämä vaimojen polttomurhat. Niitä tapahtuu kyllä joissain muissakin kulttuureissa, mutta eniten kait juuri Intiassa. Raivoni maata kohtaan sen kun nousee ja nousee. 

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihdetta Ossilasta!

Potutuslauantai osa 53

Moikka vaihteeksi blogikamut. Luulen, että minun pitää lopettaa autolla ajaminen perjantaisin. Ei ole kuin kuukausi, kun rypistelin omaa autoani ja eilen ryttäsin sitten miähen autoo, tietty sitä kohtuullisen uutta. Kävimme hakemassa miähen Harleyn korjaamolta, jossa se on seissyt kuukauden. Arvatkaas olivatko löytäneet mitään vikaa. No eivät. Minun piti sitten ajaa miähen auto appiukolle, mutta enkös sitten rytännyt sitä ja nyt oli sitten toinenkin osapuoli. Tulin kolmion takaa sellaiseen liikenneympyrään, enkä todellakaan nähnyt sitä pienempää autoa. Se tuli jotenkin sieltä ns. "kuolleesta kulmasta". No ei paljoa ole epäilystä, sitten kuka oli syyllinen ja molemmista autoista meni sitten vähän lokasuojaa. Onneksi tuossa uudessa autossa on täysvakuutus. En vain kertakaikkiaan nähnyt sitä autoa. Luulen oikeasti, että lopetan tämän perjantaisin ajelemisen. Se näyttää olevan huono päivä minun ajeluilleni. Sanoin appilassa, että minä en sitten aja tuota autoa kotiin ja sovittiin, että miäs ajaa sen Harleynsa appiukon autotalliin ja miähen sisko tulee sitten aamulla hakemaan miähen (miähen sisko ja hänen miähensä ottivat illallisella pari lasia viintä, joten eivät voineet illalla ajaa), mutta Harlikka sanoi taas sen sopimuksensa irti. Ei pirskules käynnistynyt. Jippijaijee. Oltiin aika vähäsanaisia ukon kanssa, kun ajeltiin miäs ratissa Subarulla kotiin.

Niin se asia mikä minnuu otti pannun viime viikolla, oli se juttu, että se joku hiivatin lakivaliokunta hylkäsi tämän sukupuolineutraalin avioliittolain. Tosin ei se ole minusta mikään "ihmisoikeuskysymys", niinkuin jotkut sitä asiaa nimittivät. Kyllähän heteroilla ja ei-heteroilla nyt ihan tasan tarkkaan samat ihmisoikeudet mielestäni on, mutta on se nyt ihme ja kumma, millainen hiivatin takapajula tämä Suomen maa oikein on. Ja kyllä sattui tämän lain hylkääminen sopivalle viikolle, kun oli tämä Pride-viikko. Varmaan sen takia muuten oli ihan ennätysmäärä noita marssijoita.

Voi jeskamandeera. Nyt ei voi enää muuta sanoa. Halla-Aho, yksi näitä meidän arvostettuja meppejä on sijoituttanut itsensä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan. Nyt voi ihan oikeasti olla aikas tyytyväinen ettei yhdellä mepillä ole kauhiasti tuota valtaa siellä Euroopassa. Jätän sitten sisälläni kiehuvat lisäajatukset kirjoittamatta.

*linkki* Eipä tämäkään isä juuri lapsiaan ansaitsisi. Surettaa pienten lasten puolesta tuollainen käytös. Mikähän tuonkin isän päätä vaivaa? Ei voi moni tietää. Henkinen hylkääminen on kanssa lasten kannalta suuri järkytys.

*linkki* Jotain kamalan outoa on tämänkin amerikkalaisen pojan katoamisessa ja löytymisessä oman talon kellarista. Onneksi sentään elossa. Toivottavasti jenkeistä löytyy lastensuojeluviranomaisia, jotka tutkivat ja tarkkaan, miksi ihmeessä poika oli tuon 11 päivää piilossa vanhemmiltaan.

*linkki* Lopuksi vähän hupia. Tämä Onnimannin luvaton riiausreissu oli minusta aivan mahtava. Toivottavasti sillä ei ole syntyviä pieniä possuseurauksia naapurissa:)

*linkki* Youtube-videoon.  Loca, lievästä aivovammastaan huolimatta, saattaa olla ihan onnellinen koira. Katsokaa ja päätelkää itse. Vähän vaikeuksia juoksemisessa, mutta ei haittaa menoa.... Surullinen ja hellyyttävä video yhtäaikaisesti.

Harmitusaste on tällä hetkellä aika korkealla minulla. Ossikin on taas vähän huonommassa kunnossa. Torstaina, sillä aikaa kun kävin hieronnassa, se oli ilmeisesti loikannut huonossa kulmassa alas sohvalta ja on nyt aika raihnainen. Parempaan suuntaan kyllä menossa jo. Ossillekin alkaa jo pikkuhiljaa tulla ikää ja saattaa olla erilaisia nivelkulumia yms., joten välillä on sitten vähän heikompi olo.

Ai niin. Koiran madoista. Tiedustelin meidän naapurilta, joka on siis ELL, että kuuluvatko madot jotenkin koiran suoliston "normaaliflooraan", kuten eräässä koira-aiheisessa tiedottavassa blogissa mainitaan. Näin ei kuulemma ole ja suomalaiset koirat ovat kuulemma aika pitkälle "matovapaita". Jos koira saa esimerkiksi suolinkaistartunnan emoltaan jo syntymävaiheessa tai imeväisenä, niitä ei pystytä täysin hävittämään, vaan ne suolinkaiset jäävät lepotilaan toukkavaiheeseen matolääkinnän jälkeen ja saattavat tietyissä tilanteissa aktivoitua. Esimerkiksi silloin, kun narttu tulee kantavaksi. Näistä toukista ei muuten pitäisi olla terveelle, hyväkuntoiselle koiralle haittaa ja matolääkitys tehoaakin vain eläviin matoihin. Se on kuitenkin ns väärää tietoa, että koirilla olisi aina matoja. Itse annan matolääkityksen Ossille yleensä kaksi kertaa vuodessa enkä ole ikinä vielä sillä nähnyt madon matoa. Tosin Ossi voikin olla hyvinkin potentiaalinen madonsaaja, koska se kyntää tuota maata useamman koiran edestä ja jos se saa saaliikseen hiiren, tai jonkun myyrän, se erittäin suurella todennäköisyydellä syö sen.

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloisempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Heinäkuista keskiviikkoa

Suureksi järkytyksekseni huomasin, että herra Ossi ei ole päässyt esiintymään omassa blogissaan pitkään aikaan, joten nyt vuoro Ossikaiselle:

Tässä minä olen, (aika) tyytyväisenä ja ihan hyvin voivana. Juuri kävimme lenkuroimassa mamman kanssa. Lämmin ja kohtalaisen mukava päivä. Vatsani on tervehtynyt ja äsken kävi mukavia vieraita. Mamin miähen sisko Ruotsista poikkesi perheineen. Mukana oli myös mamin miähen siskonpojan tyttöystävä.

Mamma: tämän pullon miäheni sai, kun olimme hänen 50-vuotismatkallaan Namibiassa. Pullolla ei ole mitään tekemistä juttuni kanssa, halusin vain näyttää kuinka ihmeellisiä värejä löytyy eri mineraaleista Namibian maaperästä. Pullon kuvio on nimittäin tehty eri hiekkalaaduista. Miten, sitä en tiedä, mutta hiekkaa täynnä se pullo on ja mikä erikoisinta, kaikki on siis värjäämätöntä hiekkaa. Tuo kasvikin, mikä liene onkin, ehkä joku agave, on oikeasti vihreä. Kuvaan ei nyt vain toistu ne ihan oikeat värit.

Tähän kuvaan sain kolme neljästä naapurimme hevosista. Varsa, pienin oikealla, syntyi nyt toukokuussa, samana päivänä kuin Ossi, joten minä olen ristinyt sen Ossiksi. Oikea nimi taitaa olla Colt, joka englannista suomeen käännettynä taitaa tarkoittaa vain varsaa. Hupaisaa, kun ultran mukaan siellä odotettiin tammavarsaa ja tulikin pieni, kaunis orivarsa. No voin kuvitella, että sitä varsan sukupuolta on ultrassa ehkä hankalampi määrittää kuin ihmisen sukupuolta.

Tässä kaksi naapurin varsoista. Taitavat olla yksivuotisia. Sellainen kuriositeetti hevosen iän laskemisesta, että täällä pohjoisella pallonpuoliskolla hevoset "täyttävät" vuosia aina ensimmäinen tammikuuta, riippumatta siis siitä, ovatko ne syntyneet huhti-, touko-, tai kesäkuussa, tai peräti heinäkuussa. Yleensä tammat koitetaan aina saada kantaviksi siten, että ne varsovat huhti-toukokuussa, ennen laidunkauden aloittamista.

Minun täytyy kertoa, että olen yksi maailman huonoimmista koiranomistajista, älkää seuratko esimerkkiä. Leivoin tiistaina voisilmäpullia, hyvä minä. Mutta sitten annoin Ossille vajaan puolikkaan pienestä pullasta. Enkä anna enää koskaan. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Ossi kävi raapimassa makkarimme ovea kolme kertaa ja vein sitä ulos. Ei sillä hätä ollut, mutta ilmeisesti se pullanpala "kiersi" vatsassa ja aiheutti ilmavaivoja. Ossi-raukan vatsa kurisi niin kovaa, että minäkin kuulin sen ilman liikkuvan siellä vatsassa. No sitten siirryin Ossin kanssa vierashuoneeseen nukkumaan, kun ajattelin, että edes miäs saisi nukuttua. No loppuyön Ossi sitten nukkuikin lähes rauhallisesti, mutta minä en saanut juurikaan nukuttua. Tiedän, että koiralle ei saa antaa pullataikinaa, mutta näköjään Ossille ei voi antaa pullaakaan. Raukka sai vatsakipuja minun hölmöyteni takia.

Ossilasta terveisiä!