Ossin aatoksia osa 33

Lämmintä on ja nyt minun hieno peitto on jo päässyt pihapeitoksi, siis entinen hieno peitto. Onneksi matte on ostanut uuden. Se on tuolla yläkerrassa ja pussilakanassa ja ommeltu kiinni. Senkin peiton annan olla rauhassa, ainakin jonkin aikaa. Maten toivomus on, että sekin peitto kestäisi noin puolitoista vuotta. Matte osti semmoisen edullisen täkin Finlaysonin halpismyymälästä, kun tuo oli katsomassa Muumi-näyttelyä Arabian museossa. Siellä oli kaikki muumimukit, joita on ikinä suunniteltu ja valmistettu. Yli yhdeksänkymmentä mukia oli päässyt näyttelyyn. Kaikki tähän mennessä tehdyt. Meilläkin on vähän muumimukeja, mutta kaikki ovat käytössä. Ei matte niitä erikseen keräile.

Tänään tuli X-spottiakin selkään. Vaviskaa punkit!!

Maten vuoro: nämä pehmopossut jäivät pois vahingossa siitä minun possukirjoituksesta. Pehmopossut ovat kanssa päässeet kotiimme joiltain meidän ulkomaanmatkoiltamme. Tuo isoin on ostettu varmaan lähes 30 vuotta sitten. Näin sen ensimmäisen kerran aseliike Kettnerin suomalaisessa postimyyntiluettelossa. Minulla ei ollut silloin varaa tilata sitä ja seuraavan kerran muistan nähneeni possun meidän alppihiihtomatkallamme ja silloin minun oli vain saatava se. On possulla molemmat torahampaat, mutta toista ei nyt näy kuvassa. Olen varjellut possuja sekä tytöltä ihan pienenä, että Ossilta. Vasemman puoleinen possu on kanssa ostettu joltain meidän yhteiseltä reissulta. Sellaiselta, että tyttö on ollut jo aika iso, koska muistan hänen sanoneen, että "oot sä ihan vakavissas, äiti?"

Possukokoelma lisääntyi jälleen. Samana päivänä, kun kävimme kaverini kanssa Arabian museossa, kävimme sitten Hietsun kirpparilla, sekä Astiataivaassa, josta mukaan tarttui ruskea potsi. Sininen potsi on Huutonetistä. Molemmat ovat Riihimäen lasin valmistamia possuja. Nyt minulla on yhteensä niitä neljä. Näytän sitten joskus, mitä olen suunnitellut näille lasipossuille, kunhan niitä on riittävä määrä. Veikkaisin, että kuusi riittää suunnitelmalleni. Muille possuille alan kohta tarvita vitriiniä.

On minulla tietty yksi urputuksen aihe. *linkki* Särkänniemen delfinaario halutaan sulkea. No eipä minullakaan ole asiaan mitään ratkaisevaa ehdotusta, mutta asiahan nyt vain on niin, että ei niitä delfiinejä ainakaan luontoon voi palauttaa. Muistaako kukaan, miten kävi Keikolle (Free Willy), eli sille muistaakseni Floridassa aikanaan esiintyneelle "tappajavalaalle"? No se kuoli aika pian sen vapautuksen jälkeen. Ei se ikinä päässyt elämään lajitoveriensa kanssa, raukka.

Että semmoisia helteisestä Ossilasta. Nauttikaa helteestä ja te, jotka inhoatte hellettä, koettakaa pärjätä, helmikuukin tulee. Iltsikassakin luki, että helteellä pitää huhkia varovaisesti. No minä olen varovaisesti pessyt koneellisen pyykkiä:) Terveisiä Ossilasta!