Ikean rottia

Kävimme tytön kanssa tänään Ikeassa, koska tytön piti ostaa muutama pussilakana ja puinen haarukoiden ja veitsien erottelulaatikko. Lisäksi päätin ilahduttaa Ossia muutamalla Ikean pehmorotalla. Toinen musta ja toinen valkoinen.Musta on vielä prikulleen samannäköinen kuin kuvassa. Valkoinen alemmassa, hämyisessä kuvassa on suolistettu.

Ossi oman mattonsa päällä hännättömän ja lähes muutenkin tyhjennetyn rotan vartijana.

Huomenna meillä on Ossin kanssa eläinlääkärissä käynti. Diagnoosi minulla onkin jo. Lievä korvatulehdus ja vähän hankalampi eli oikeassa takatassussa polkuanturan väleissä tulehdus. No huomenna olemme jälleen viisaampia. Lääkitys, tassukylpy ja kauluria tiedossa...

Laiskottelua

Nyt on meillä Ossin kanssa kissan- ei kun siis tietysti mäyräkoiranpäivät. Tytär on ystävättären ja tämän äidin kanssa Nauvossa nauttimassa saaristoelämästä muutaman päivän ja mies lähti moottoripyörällä Baltian maita valloittamaan:) Ai niin ja palan Venäjää kun ajaa myös Kaliningradiin. Takaisin tämä moottoripyöräilijä tulee vasta reilun viikon päästä. Hohhoijaa... Toisaalta olisi mukava jos minäkin mahtuisin tarakalle vielä joskus. Oikeasti ainakin 30 kiloa pitäisi paino tippua että olisi edes teoreettiset mahdollisuudet mahtua sinne takaistuimelle. Kaiken kukkuraksi miehen viimeisin moottoripyöräostos on joku tuhatkuutioinen BMWn enduromalli eli siis tarkoitettu huonoille teille eikä sillä voi myöskään kyydittää. Kertymät pois vyötäröltä!! (tuo "kertymä" napsaistu ihanalta Myrsky-pojalta :) )

Ossi muutoin rahtaa noita kenkiä ihan joka paikkaan minne se meneekin. Sitten ne syödään ja järjestys on tarkkaa. Ensin nikerretään ne nauhat millä se kenkä on kiinni ja sitten päällinen. Pohjat jätetään viimeiseksi.

Huomenna hyvä ystävättäreni uhkasi pyöräillä tänne tuolta noin viidentoista kilometrin päästä. No onneksi pyörä sitten mahtuu maasturiin jos ei jaksakaan pyöräillä takaisin:) Itselleni kävi näin kerran ajat ajat sitten. Tosin asuimme silloin vielä Espoossa. Mies sai hakea takaisin sekä pyörän, että minut.

Sunnuntaina ehkä menen tämän oopperakaverini kanssa kuuntelemaan Raimo Sirkiää ja hänen vaimoaan Cynthia Makrista Kirkkonummen kirkkoon. Saa nähdä saammeko itsestämme niin paljon irti:). Pieni kulttuuripläjäys tekisi juuri nyt terää.

Nauttikaahan lämmöstä! Tosin meillä ilma on ollut kosteaa vaikka ei juuri ole satanut. Lämmöstä en valita mutta tämä kosteus voisi kadota....

Mansikoiden aikaan

Tänään on sitten SE päivä vuodesta. Ai mikä? No mansikoiden pakastuspäivä. Ja se tarkoittaa pakastimen sulatusta kamalalla kiireellä. Illalla yhdentoista aikaan ehkä saan viimeisen marjan mieheni kanssa pakkaseen. Eihän niitä marjoja laiteta kuin kymmenisen kiloa, kaksi laatikollista ja suihin katoaa varmasti muutama litra. Tytärkään ei ole talvella syömässä kuin satunnaisesti. Naapurille tuodaan samalla neljä laatikkoa. Tutulta mansikanviljelijältä, jolta saamme samana päivänä poimitut ja koko päivän meitä kylmässä odottaneet marjat. Pakastimen sulatus olisi tietysti paras tehdä talvella mutta eihän se minulta onnistu. Sitten kun on ikävän asian viimeinen pakko niin sittenhän se tehdään.. :)

Poimin oheisen valkoviinin joistakin näistä lukemistani mäyrisblogeista. Olisiko voinut olla Ollin emäntä joka suositteli tätä? Oikein oli hyvää.

Minä hain pullon Alkosta ihan kysymällä italialaista valkoviiniä jossa mäyräkoiran kuva etiketissä.:) En ole mikään viiniasiantuntija mutta tämä kuului kategoriaan hyvän makuista. Joimme pullon naapureiden kanssa jotka olivat meillä syömässä.

Eilen meillä kävi vieraisilla mieheni sisko joka asustelee perheineen Ruotsissa. Heilläkin on kaksi "pikää koiraa"eli petit basset griffon vendeitä. Hauskoja karvaturreja ja sille nuoremmalle, oikeasti metsästävälle Ossi olisi varmaan kateellinen. Mieheni sisko toi tuliaisiksi litran tetran rosé-viiniä "longue dog".

On niin suosittua kuulemma, että monesta Alkosta loppu. Jos pidätte rosé-viinistä niin kokeilkaa ihmeessä:

Missä on Ossi? No aurinkoa ottamassa tietysti,tietysti. On se siellä, kuvan keskellä:

Nauttikaa kaikki nyt lämmöstä. Helmikuussa tämä on taas muisto vain....

Ossin aatoksia osa 2

Nyt on Ossikin sitä mieltä, että heinäkuun helteet riittivät sille. Se meni vapaaehtoisesti varjoon eikä aurinkoa ottamaan:) Auto olisi syytä pestä. Aijai tuota emäntää!

Hyvät koiraihmiset. Te muutamat,jotka luette minun ja Ossin elämästä. Kun sanotaan, että koirilla ja tietysti joillakin ihmisilläkin on selittämätön "kuudes aisti" niin kertokaahan omia mielipiteitänne mihin Ossin "miehen vapaapäivävainu" voisi pohjautua.

Mieheni nousee joka päivä melko aikaisin ja tekee samat rutiinit ja samassa järjestyksessä. Nousee, keittää kahvin ja menee sikarille parvekkeelle. Sen jälkeen suihkuun, vessaan ja lähtö töihin. Ossi ei reagoi sohvalta mitenkään. Mutta miten käykään kun miehellä on vapaapäivä? Eikä tämä tarkoita viikonloppua vaan joskus miehelläni on vapaapäiviä tai hän työskentelee kotoa käsin. Silloin ja juuri niinä päivinä Ossi ponkaisee ylös, heittäytyy selälleen vessan oven eteen ja alkaa siinä mouruamaan. Äijä, ulos lenkille minun kanssa ja HETI!

Olemme pohtineet tätä mieheni kanssa, että mistä kummasta Ossi voi tietää tämän vapaapäivän etukäteen ja se ei erehdy, ei koskaan. Itse olen tarjonnut hajuaistia jolla Ossi reagoisi esimerkiksi stressihormonin eritykseen. Eli työpäivinä mies tuoksuisi erilaiselta:) Keksittekö muita hyviä ideoita? Ei, emme mieheni kanssa välttämättä keskustele etukäteen niin että "huomenna tai ylihuomennahan sinä sitten jäätkin aamulla kotiin". Minä liputan tämän hajuaistin puolesta. Koirahan haistaa etukäteen esimerkiksi diabeetikon liian alas laskevan verensokerin tai epileptikon mahdollisen tulevan kohtauksen ja nykyäänhän jo koulutetaan koiria varottamaan isäntiään näistä edellämainituista asioista. Oikeaa ratkaisua ei varmasti ole tai en sitä ainakaan saa tietää kun en ymmärrä Ossin juttelusta paljoakaan mutta olisi hauska kuulla mitä ideoita te tarjoaisitte tuohon Ossin vapaapäivän tunnistamiseen.

Oikein mukavaa heinäkuun alkua kaikille!