Nyt ei ole jaettavaksi kuin ihan minikokoisia potutuksia. Yksi jo monta viikkoa minua pikkuisen hiertänyt asia liittyy kahviin. Minähän en juo kahvia kovin paljoa, tai no miten sen nyt ottaa:) Menee sitä kahvia kaksi isoa mukillista päivässä, mutta aamupäivällä. Löysin tässä eräänä päivänä aivan ihanan makuista tummapaahtoista kahvia. Kahvi oli tarjouksessa Prismassa ja uteliaisuuteni heräsi. Kahvi oli kylläkin Prismasta poistuva tuote, joten siinä oli hyvä alennus, kun normihinta on noin kaksi kertaa Juhla Mokan hinta. No juotuani kahvia jonkin päivän totesin miehelleni, että ihan huippuhyvää, mutta tämä ei herätä samalla tavalla, kuin normikahvi. Mietin, miten se voi olla mahdollista, koska ainoa piristävä aine kahvissa on kofeiini. No epäilykseni vahvistuivat ihan todeksi. Tummapaahtoisessa kahvissa on kaikkien löytämieni nettitietojen mukaan vähemmän kofeiinia, kuin niin sanotussa vaaleassa paahdossa, jota on suurin osa meidän suomalaisten litkimästä kahvista. Tällä kertaa melkein luotan nettitietoihin, vaikka suurin osa oli keskusteluja ja blogeja. Yhden blogin pitäjä ilmoitti taustatiedoissaan ammatikseen barista, joten kaipa hän nyt kahvista sitten jotain tietää. Selityksenä kofeiinin vähentymiseen annettiin se, että kahvia pidempään paahdettaessa, kofeiini "palaa" osittain pois.
Onneksi en sentään ole hurahtanut linkki: Kopi Luwak nimiseen kahviin. Tätä varsin outoa kahvia lipitteli Jack Nicholson elokuvassa linkki: Nyt tai ei koskaan. On muuten katsomisen arvoinen leffa, jos satutte harkitsemaan DVD:n vuokrausta. Luulin, että tämä Kopi Luwak niminen kahvi olisi joku urbaani legenda, mutta tyttöni ja mieheni viisastivat minua silloin ja kertoivat, että on sellaista kahvia ihan oikeasti olemassa:) Minä en kyllä ikimaailmassa aio maistaa moista kahvia.
Minun on pakko laittaa uudestaan linkki: tupeeratut ja värjätyt koirat. Viime kerralla kukaan ei kommentoinut näitä koiria. Tietysti nuo koirat eivät varmaan kärsi pesuista ja hoidoista ja toivottavasti väritkin ovat myrkyttömiä. Minusta nuo kilpailut vain osoittavat monien ihmisten tyhmyyttä.
Göög, punkit ovat sitten liikkeellä Kirkkonummellakin. Tuli nyppäistyä yksi punkki eilen Ossista, suurella showlla. Meinasi melkein jäädä nyppäämättä se punkki, mutta sitten sain huijattua Ossia sen verran, että sain punkista otteen:) Tänään olikin sitten X-spot käsittelyn aika.
Uudet naapurimme alkoivat muutella tämän viikonlopun aikana. Mies tuli autolla vastaan tänään, kun olimme Ossin kanssa lenkillä. Uudet naapurit eivät potuta lainkaan, päin vastoin. Minusta on mukavaa saada tähän naapureita, jotka ovat kuitenkin ns "sopivan kaukana". Talojemme välillä on noin sata metriä ja paljon puita. Ossi voi olla uusista asukkaista vähän eri mieltä. Se haukkuu kuin aropiru, kun naapureiden tontille ajetaan autolla. Oudompi juttu on se, että Ossi ei juurikaan hauku, kun sieltä tontilta poistutaan autolla.
Tänään olen kokeillut laskea mahlaa yhdestä koivustamme. Hain netistä ohjeet ja annettuani itselleni luvan maanomistajana, kikersin yhden koivun kylkeen reiän. Nyt ajattelin mennä katsomaan onnistuinko lainkaan. Todennäköisesti astia on kyljellään ja täynnä murkkuja. Lämpötilakin alkaa olla jo hieman liian korkea, kun lämpöä saisi olla siinä viisi astetta. Kohta menen tarkistamaan, mikä on räpellykseni tulos:)
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!
Keski-ikäisen naisen eloa perheessä johon kuuluu mies, tytär ja vaatelias mutta ihana karkeakarvainen mäyris. Tytär on asunut Pariisissa vuodesta 2013 ja perheeseen luetaan mukaan myös tyttären ranskalainen miesystävä.
lauantai 26. huhtikuuta 2014
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Ossin aatoksia osa 31
Eilen aamulla Ossi otti aurinkoa keittiössä.
Tänään lähdimme lenkille iltapäivällä. Ossi oli sitä mieltä, että metsään pitäisi päästä, vaan minä kurja emäntä en laskenut. Höh tuostakin on kulkenut joku, tai jokin.
Näin leviävät haisut ympäri metsän.Tiedoksi vain muut poijaat! Olen kingi.
Matte pesi minut pari päivää sitten, mutta väliäkös tuolla.
Nyt kierityttää...
Nämä valokuvat pääsivät tänään A4-suurennoksena pikapaketissa Ranskaan. Tyttö on maalannut taulun ennen lukioon menoa, yläasteen viimeisellä luokalla. Taulu on minulle kovin tärkeä ja minusta, sekä tytön silloisen kuvaamataidon opettajan mielestä taulu on hieno. Innoituksena on käytetty M.C. Escherin, hollantilaisen graafikon (1898-1972) yhtä työtä.Tytön maalauksesta tosin puuttuvat ne matemaattiset harmoniat, jotka ovat tyypillisiä M.C Escherin töille, joten se ei suinkaan ole suora kopio. Kävin Escherin näyttelyssä, silloin kun se oli täällä 4 vuotta sitten ja näyttely oli kyllä vaikuttava. Heh, tyttökin tietää kuinka tärkeä taulu on minulle ja kerran kun hän suuttui minuun, hän poisti työn paikaltaan ja siirsi sen omaan huoneeseensa. Päättelin, että tyttö oli leppynyt, kun taulu palasi omalle paikalleen:)
Tässä vähän yksityiskohtaa. Toivottavasti tyttö älyää pistää valokuvat portfolioonsa, joka hänen on rakennettava taidekouluun pyrkimistä varten.
Kun olin lähdössä autolla liikkeelle, näin kesän ensimmäisen vaskiliskon. Se oli kapoinen luiru, mutta valehtelematta noin 30 cm pitkä, joten vaskitsaksi toooosi iso. Minun oli siirrettävä sitä liskoa, koska muuten se olisi ollut 99 %sti vainaa minun lähtiessäni autolla liikkeelle. Lisko oli nimittäin juuri ajoreitilläni ja oikeasti autokatoksestani ei ole kuin yksi ja kapea reitti ulos. Vaskitsa ikävästi muistuttaa käärmettä, mutta ei kuitenkaan ole, joten älkää missään nimessä, ikipäivinä, tappako ruskeaa kapoista "käärmettä". Se on vaskitsa eli vaskilisko, jalaton raukka joka on kylläkin rauhoitettu.
Eipä tässä ihmeempiä tänään, Ossilasta terveisiä.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Tänään on hyvä päivä
Noin pikkuinen Ossi oli heinäkuussa 2003:).
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Potutuslauantai osa 43
Nyt tämä tilitys on taas vähän kuin sairaskertomusta, mutta minun on pakko pikkuisen "purkautua", kun harmittaa. Minulla oli reilut viikko sitten Jorvista lainassa sellainen mittari, johon minut kytkettiin yöksi ja se mittari rekisteröi minun kuorsausta, heh enhän minä kuorsaa, sekä jalkojen liikkeitä nukkumisen aikana. Miäs käski minun puhumaan lääkärille, kun minulla oli se vuositapaaminen ja hän sitten kirjoitti lähetteen tälle "unipatjalle". No lopputulos oli, että siitä vähäisestä nukutusta ajasta minä mukamas kuorsasin yli 22% ja minulle diagnosoitiin "lievä, uniasennosta riippumaton uniapnea" sekä "levottomat jalat". Nyt minä tiedän miksi heräilen öisin. Minähän tietty potkaisen itseäni unissani takalistoon pari kertaa yön aikana. Varmaan syystäkin... Arvatkaas muuten oliko kiva nukkua sellainen pieni metallinen laatikko rintojen päällä, pari ihmeellistä vyötä kehon ympäri, sellaiset hassut muoviviikset tungettuna nenään ja teipattuna poskiin? Onneksi ei tarvitse toista kertaa tehdä:) Kuorsaaminenhan ei ole vaarallista, mutta ne hengityskatkot kuorsaamisen aikana voivat pikkuhiljaa olla. Onneksi aste oli vain lievä:) Asialle ei tehdä mitään.
Pitäisiköhän joiltakin amerikkalaisilta kieltää koirien pito? Ihan varmasti. Nämäkin tupeeratut ja värjätyt koirat ovat ihan säälittäviä minusta. Meniköhän pikkaisen överiksi? Toisaalta muistan, että ilmoittihan monta suomalaista oman koiransa Suomen rumin koira -kilpailuun. Autsch!
Jokin aika sitten minä ihan hiilenä puhisin kiinteistöverotuksesta. No eikös hallitus tässä kehysriihessään, vai mikä se nyt sitten ikinä olikaan, antanut kunnille mahdollisuuden korottaa kiinteistöveroprosenttiaan ja näinhän tulevat ihan kaikki kunnat toimimaan. Kunnilta kun samalla leikataan jotain valtionosuutta, joka on samansuuruinen kuin kiinteistöveron tuotto. Ilmankos on iso osa hallituksesta tunkemassa itseään sinne Euroopan parlamenttiin. Parempi liksa ja varmaan helpommat hommat. Eikä kukaan erotu sieltä isosta massasta. Luin jostain kuinka ahkerasti isä Mitrokin on pitänyt puheita siellä parlamentissa. Samaan syssyyn kuitenkin sain tietää, että ei niitä puheita kukaan ole ollut kuuntelemassa, kun ne puheet ovat olleet jotain ihmeellisiä "väliaikapuheita", joita ei kuuntele kukaan.
Ossi vetää tyytyväisenä hirsiä peitollaan tuossa vieressä. Uuden naapurin hevoset tulevat tänään. No niitä hevosia on ihana mennä katsomaan. Varsat ovat vasta yksivuotisia, joten ne ovat villejä kuin pikkukakarat. Siksi en ole ikinä tykännyt käsitellä varsoja. Ne ovat raukat tietämättömyydessään vähän vaarallisia ihmisille. Isoja jo kooltaan eikä yhtään järkeä päässä:)
Kauppaankin pitää lähteä, kun leipä on päässyt loppumaan. Pitää varmaan opetella leipomaan leipää. Tai osaan minä yhtä sellaista simppeliä kauraryynileipää leipoakin. Helppo resepti, eikä kestä kauaa. Mutta kun ovat kauraryynitkin päässeet loppumaan. Ei auta, kauppareissu on tehtävä, murrr.
Huomenna olisi sitten Palmusunnuntai. Eipä tartte pieniä virpojiakaan odotella. Meillä ei ole virpojat käyneet täällä ei yhtä ainutta kertaa. Lapsukaiset eivät viitsi kävellä tuolta postilaatikolta tänne pihaan.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta mukavaa viikonvaihteen jatkoa, sekä kaunista Palmusunnuntaita Ossilasta!
Pitäisiköhän joiltakin amerikkalaisilta kieltää koirien pito? Ihan varmasti. Nämäkin tupeeratut ja värjätyt koirat ovat ihan säälittäviä minusta. Meniköhän pikkaisen överiksi? Toisaalta muistan, että ilmoittihan monta suomalaista oman koiransa Suomen rumin koira -kilpailuun. Autsch!
Jokin aika sitten minä ihan hiilenä puhisin kiinteistöverotuksesta. No eikös hallitus tässä kehysriihessään, vai mikä se nyt sitten ikinä olikaan, antanut kunnille mahdollisuuden korottaa kiinteistöveroprosenttiaan ja näinhän tulevat ihan kaikki kunnat toimimaan. Kunnilta kun samalla leikataan jotain valtionosuutta, joka on samansuuruinen kuin kiinteistöveron tuotto. Ilmankos on iso osa hallituksesta tunkemassa itseään sinne Euroopan parlamenttiin. Parempi liksa ja varmaan helpommat hommat. Eikä kukaan erotu sieltä isosta massasta. Luin jostain kuinka ahkerasti isä Mitrokin on pitänyt puheita siellä parlamentissa. Samaan syssyyn kuitenkin sain tietää, että ei niitä puheita kukaan ole ollut kuuntelemassa, kun ne puheet ovat olleet jotain ihmeellisiä "väliaikapuheita", joita ei kuuntele kukaan.
Ossi vetää tyytyväisenä hirsiä peitollaan tuossa vieressä. Uuden naapurin hevoset tulevat tänään. No niitä hevosia on ihana mennä katsomaan. Varsat ovat vasta yksivuotisia, joten ne ovat villejä kuin pikkukakarat. Siksi en ole ikinä tykännyt käsitellä varsoja. Ne ovat raukat tietämättömyydessään vähän vaarallisia ihmisille. Isoja jo kooltaan eikä yhtään järkeä päässä:)
Kauppaankin pitää lähteä, kun leipä on päässyt loppumaan. Pitää varmaan opetella leipomaan leipää. Tai osaan minä yhtä sellaista simppeliä kauraryynileipää leipoakin. Helppo resepti, eikä kestä kauaa. Mutta kun ovat kauraryynitkin päässeet loppumaan. Ei auta, kauppareissu on tehtävä, murrr.
Huomenna olisi sitten Palmusunnuntai. Eipä tartte pieniä virpojiakaan odotella. Meillä ei ole virpojat käyneet täällä ei yhtä ainutta kertaa. Lapsukaiset eivät viitsi kävellä tuolta postilaatikolta tänne pihaan.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta mukavaa viikonvaihteen jatkoa, sekä kaunista Palmusunnuntaita Ossilasta!
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Huipputuulista keskiviikkoa
Täällä Porkkalanniemellä tuulee niin, että tukka lähtee, jos ulos nenänsä työntää. No siitä huolimatta olemme muutaman kerran käyneet kävelemässä Ossin kanssa. "Pitkä" lenkki saapi jäädä miähen harteille. Tuuli alkaa oikeasti olla sitä luokkaa, että luulin itsekin lähteväni lentoon. Silloin saa olla jo melkoisen navakkaa tuulta:)
Aamukahvit meinasivat minulla mennä väärään kurkkuun, kun lueskelin tätä juttua tullin uudesta keksinnöstä Viron viinarallin vähentämiseksi. Ihmiset joutuvat kantamaan kaikki nestemäiset alkoholiostoksensa, jos matkustavat busseilla. Kyllä joku nyt varmasti keksii, että asiassa on tapahtunut jonkinlainen perustuslaillinen vääryys. Ihmisethän asetetaan eriarvoiseen asemaan silloin, kun matkustavat erityyppisillä autoilla. Voi elämän kevät. Ensin nauraa käkätin ja sitten harmistuin, kun ajattelin niitä kaljakärrejä taas siellä pitkin ja poikin laivaa. Minä matkustan ehkä kerran vuodessa Tallinnaan, enkä tosiaan halua nähdä niitä kärriviritelmiä siellä sen enempää, kuin mitä niitä nyt jo on, piste. Olen nimittäin nähnyt sellaisella isommanpuoleisella kaljakärryllä kiskottavan viittä laatikkoa. Yhdessä laatikossa taisi olla 24 tölkkiä ja sehän tekee 120 tölkkiä kaljaa. Olisi muuten varmaan minun koko loppuelämäni oluet. Taisin loppasuuna hörpätä kaksi tölkkiä joulun aikaan ja yhden tölkin viime elokuussa, silloin kun minulla oli vanhoja työkavereita saunomassa rantasaunallamme. Tuommoinen 120 tölkkiä kaljaa painaa varmaan sellaisen reilut 40 kiloa, olettaen, että tölkit ovat kolmen desin tölkkejä:). Siitä vaan kumpaankin käteen 40 kilon lasti. Jää muuten monelta mieheltäkin kantamatta. Tallinna on kuitenkin ihana kesäkaupunki, joten katsotaan, jos lisääntyneistä kaljakärreistä huolimatta saan itseni sinne vaikka miähen kanssa kertaalleen.
Kirkkonummen Citymarketista saa sellaisia hauskoja koirien "nahkaluukuutioita", joissa on jotain kikkanoita sisällä. Ossi on aivan ihastunut näihin kuutioihin. Ostin niitä neljä kappaletta, kun viimeksi kävin cittarissa. Nyt on lattiat täynnä niitä pipanoita, joita on siellä kuution sisällä. Eihän Ossi niitä pipanoita tietenkään syö. Se purkaa sen kuution siitä ympäriltä:). Pitää Ossin kauhuksi kaivella pölynimuria esiin ennen pääsiäistä.
Näin Agricolan päivän kunniaksi tehkäähän kyseinen kielitesti. Sen voi tehdä useamman kerran ja joka kerta tulee eri kysymyksiä. Minä sain parhaimmillani Eximian ja ihmettelin, miksen saanut Laudaturia, kun kaikki vaihtoehdot olivat oikein. No, olin tietenkin liian hidas, kun myös nopeus vaikutti, pöh. Mukavaa keskiviikkoa Ossilasta!
Aamukahvit meinasivat minulla mennä väärään kurkkuun, kun lueskelin tätä juttua tullin uudesta keksinnöstä Viron viinarallin vähentämiseksi. Ihmiset joutuvat kantamaan kaikki nestemäiset alkoholiostoksensa, jos matkustavat busseilla. Kyllä joku nyt varmasti keksii, että asiassa on tapahtunut jonkinlainen perustuslaillinen vääryys. Ihmisethän asetetaan eriarvoiseen asemaan silloin, kun matkustavat erityyppisillä autoilla. Voi elämän kevät. Ensin nauraa käkätin ja sitten harmistuin, kun ajattelin niitä kaljakärrejä taas siellä pitkin ja poikin laivaa. Minä matkustan ehkä kerran vuodessa Tallinnaan, enkä tosiaan halua nähdä niitä kärriviritelmiä siellä sen enempää, kuin mitä niitä nyt jo on, piste. Olen nimittäin nähnyt sellaisella isommanpuoleisella kaljakärryllä kiskottavan viittä laatikkoa. Yhdessä laatikossa taisi olla 24 tölkkiä ja sehän tekee 120 tölkkiä kaljaa. Olisi muuten varmaan minun koko loppuelämäni oluet. Taisin loppasuuna hörpätä kaksi tölkkiä joulun aikaan ja yhden tölkin viime elokuussa, silloin kun minulla oli vanhoja työkavereita saunomassa rantasaunallamme. Tuommoinen 120 tölkkiä kaljaa painaa varmaan sellaisen reilut 40 kiloa, olettaen, että tölkit ovat kolmen desin tölkkejä:). Siitä vaan kumpaankin käteen 40 kilon lasti. Jää muuten monelta mieheltäkin kantamatta. Tallinna on kuitenkin ihana kesäkaupunki, joten katsotaan, jos lisääntyneistä kaljakärreistä huolimatta saan itseni sinne vaikka miähen kanssa kertaalleen.
Kirkkonummen Citymarketista saa sellaisia hauskoja koirien "nahkaluukuutioita", joissa on jotain kikkanoita sisällä. Ossi on aivan ihastunut näihin kuutioihin. Ostin niitä neljä kappaletta, kun viimeksi kävin cittarissa. Nyt on lattiat täynnä niitä pipanoita, joita on siellä kuution sisällä. Eihän Ossi niitä pipanoita tietenkään syö. Se purkaa sen kuution siitä ympäriltä:). Pitää Ossin kauhuksi kaivella pölynimuria esiin ennen pääsiäistä.
Ossin suu täynnä kuutiota |
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Potutuslauantai osa 42
Kun Helsingissä suunnitellaan kuskittomia metroja (hieman epäonnisesti), niin sitten sitä samaa ei ainakaan voi tehdä raitiovaunuilla. Raitiovaunu kun niin sanotusti karkasi kuskin käsistä. Jos olen rehellinen, niin luulisin kuskin housujen vähän tutisevan, koska vaunusta ei löytynyt teknistä vikaa. Suomeksi sanottuna kuski oli todennäköisesti unohtanut "käsijarrun", tai mikä laite lienee noissa raitsikoissa sitten onkaan. Jos olisin kuski, niin lievästi sanottuna potuttaisi. Onneksi ei mennyt henki keneltäkään. Se on ainoa onni onnettomuudessa. Onkohan HKL:llä "kaiken" kattavia vakuutuksia?
Eilen illalla minua otti Ossi päähän, tosin ihan hetkellisesti. Ossi harvoin kiukuttaa minua, yleensä se pelkällä olemassaolollaan ilahduttaa minua. No joka tapauksessa, me olimme olleet puolentoista tunnin lenkillä, tulimme kotiin ehkä kymmenen minuuttia ennen miästä, joka kotiin tullessaan oli tosi väsynyt ja kävi tunnin päikkäreille ruokailun jälkeen. No mitä teki Ossi, kun kello oli kuusi ja mäyrisherran normiulkoiluaika? No Ossi löi maihin olohuoneen oven eteen ja aloitti sellaisen vinkukonserton, ettei ollut tosikaan. Mäyrisherra ei maanitteluista huolimatta suostunut tulemaan yläkertaan ja niin kovaa en voinut karjua, että se olisi tullut luokseni ilman miäheni heräämistä. Nauratti ja kiukutti samanaikaisesti. Onneksi miäs kuitenkin heräsi vasta kellonsa soittoon.
Suvivirrestä on viime päivien aikana ollut taas melkoista haloota. Itse miellän sen sellaisena en edes kovin uskonnollisena lauluna. Lähinnähän siinä ylistetään kesän tuloa ja kesän mukanaan tuomia kukkasia, sun muita luonnon ihmeellisyyksiä. Niissä kahdessa säkeistössä, jotka itse osaan ulkoa on sana Jumala yhden kerran. Ehdottaisinkin jollekin virsilautakunnalle, että siihen suvivirren kohtaan jokaisen uskontokunnan edustaja voisi sijoittaa oman jumalansa. Allah mahtuisi sopivasti kolme kertaa, samoin Buddha. Ei kirkkoon kuuluvat voisivat laulaessaan vaikka hymistellä, hym,hym,hym. Itse en ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta suvivirsi nyt vaan minusta kuuluu koulujen päättäjäisiin. Minkähän ihmeen takia me suomalaiset olemme jotenkin niin varovaisia? Minä olen kuulkaas sataraha varma, ettei muiden maiden kouluissa lopeteta joitain todella vanhoja koululaitokseen kuuluvia tapoja vain sen takia, että sinne sattuu eksymään vaikka useitakin eri kansalaisuutta edustavia lapsia tai pari suomalaista pilttiä. Villi veikkaus on, että siellä vaaditaan olemaan niin sanotusti "maan tavalla" Olipa hyvä, että perustuslakivaliokunta otti sen kannan, että suvivirsi voi soida jatkossakin.
Yksi pieni potutus, jonka nyt olen aiheuttanut ihan itse itselleni. Huoooooks. Voi melkein sanoa, että olen "koukuttunut" yhteen amerikkalaiseen reality-tvsarjaan, jonka nimi on Varastojen metsästäjät (Storage hunters). Tuo sarja tulee telkusta entiseltä Suomi-TV:ltä, nykyiseltä FOXilta ja kertoo tälläisestä ammattikunnasta, joka huutokaupasta ostelee vuokravarastojen sisältöjä. Näiden vuokravarastojen vuokrat ovat jostain syystä jääneet maksamatta ja tietyn ajan kuluttua ne varastot takavarikoidaan ja sisältö myydään huutokaupalla, paikan päällä. Muutaman sekunnin katselulla saa katsoa varaston sisälle, ovelta. Joillakin tuhannella dollarilla yksi pariskunta sai pressun alla olleet iskemättömät Harley-Davidsonit. Se huuto oli heidän elämänsä diili. Välillä tulee takkiin ja välillä voittavat 100-35000 taalaa:). Hauska sarja. En tiedä tuleeko sarja joka päivä, mutta viime viikolla näin sitä ainakin kolme kertaa:). Kellonaika on 19.50, älkääkä koukuttuko. Se mikä ärsyttää minua ihan suunnattomasti on mainosten määrä!
Minulla ei ole edessäni tänään kuin yksi ikävä tehtävä. Ihan kohta tarvitsee lähteä ruokakauppaan. Se on rasittavaa, mutta tehtävä pari kertaa viikossa.
Hei, katsokaas kuinka paljon/vähän lunta meillä oli juuri tähän aikaan viime vuonna: Potutuslauantai osa 1
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
Eilen illalla minua otti Ossi päähän, tosin ihan hetkellisesti. Ossi harvoin kiukuttaa minua, yleensä se pelkällä olemassaolollaan ilahduttaa minua. No joka tapauksessa, me olimme olleet puolentoista tunnin lenkillä, tulimme kotiin ehkä kymmenen minuuttia ennen miästä, joka kotiin tullessaan oli tosi väsynyt ja kävi tunnin päikkäreille ruokailun jälkeen. No mitä teki Ossi, kun kello oli kuusi ja mäyrisherran normiulkoiluaika? No Ossi löi maihin olohuoneen oven eteen ja aloitti sellaisen vinkukonserton, ettei ollut tosikaan. Mäyrisherra ei maanitteluista huolimatta suostunut tulemaan yläkertaan ja niin kovaa en voinut karjua, että se olisi tullut luokseni ilman miäheni heräämistä. Nauratti ja kiukutti samanaikaisesti. Onneksi miäs kuitenkin heräsi vasta kellonsa soittoon.
Suvivirrestä on viime päivien aikana ollut taas melkoista haloota. Itse miellän sen sellaisena en edes kovin uskonnollisena lauluna. Lähinnähän siinä ylistetään kesän tuloa ja kesän mukanaan tuomia kukkasia, sun muita luonnon ihmeellisyyksiä. Niissä kahdessa säkeistössä, jotka itse osaan ulkoa on sana Jumala yhden kerran. Ehdottaisinkin jollekin virsilautakunnalle, että siihen suvivirren kohtaan jokaisen uskontokunnan edustaja voisi sijoittaa oman jumalansa. Allah mahtuisi sopivasti kolme kertaa, samoin Buddha. Ei kirkkoon kuuluvat voisivat laulaessaan vaikka hymistellä, hym,hym,hym. Itse en ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta suvivirsi nyt vaan minusta kuuluu koulujen päättäjäisiin. Minkähän ihmeen takia me suomalaiset olemme jotenkin niin varovaisia? Minä olen kuulkaas sataraha varma, ettei muiden maiden kouluissa lopeteta joitain todella vanhoja koululaitokseen kuuluvia tapoja vain sen takia, että sinne sattuu eksymään vaikka useitakin eri kansalaisuutta edustavia lapsia tai pari suomalaista pilttiä. Villi veikkaus on, että siellä vaaditaan olemaan niin sanotusti "maan tavalla" Olipa hyvä, että perustuslakivaliokunta otti sen kannan, että suvivirsi voi soida jatkossakin.
Yksi pieni potutus, jonka nyt olen aiheuttanut ihan itse itselleni. Huoooooks. Voi melkein sanoa, että olen "koukuttunut" yhteen amerikkalaiseen reality-tvsarjaan, jonka nimi on Varastojen metsästäjät (Storage hunters). Tuo sarja tulee telkusta entiseltä Suomi-TV:ltä, nykyiseltä FOXilta ja kertoo tälläisestä ammattikunnasta, joka huutokaupasta ostelee vuokravarastojen sisältöjä. Näiden vuokravarastojen vuokrat ovat jostain syystä jääneet maksamatta ja tietyn ajan kuluttua ne varastot takavarikoidaan ja sisältö myydään huutokaupalla, paikan päällä. Muutaman sekunnin katselulla saa katsoa varaston sisälle, ovelta. Joillakin tuhannella dollarilla yksi pariskunta sai pressun alla olleet iskemättömät Harley-Davidsonit. Se huuto oli heidän elämänsä diili. Välillä tulee takkiin ja välillä voittavat 100-35000 taalaa:). Hauska sarja. En tiedä tuleeko sarja joka päivä, mutta viime viikolla näin sitä ainakin kolme kertaa:). Kellonaika on 19.50, älkääkä koukuttuko. Se mikä ärsyttää minua ihan suunnattomasti on mainosten määrä!
Minulla ei ole edessäni tänään kuin yksi ikävä tehtävä. Ihan kohta tarvitsee lähteä ruokakauppaan. Se on rasittavaa, mutta tehtävä pari kertaa viikossa.
Hei, katsokaas kuinka paljon/vähän lunta meillä oli juuri tähän aikaan viime vuonna: Potutuslauantai osa 1
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Ossin aatoksia osa 30
Mielenkiintoisia hajumerkkejä. Kyllä kevät on (mäyrä)koiran mielestä ihanaa aikaa. Maa on tuoksuja tulvillaan. Varmastikin hieman kaukaisemman naapurimme, mangoista pitävä labbistyttö on kulkenut tästä, kun piti maata tutkia sentti sentiltä. Olisimmekohan me ihmiset iloisempia, onnellisempia tai edes tyytyväisempiä, jos meidän hajuaisti olisi yhtä tarkka kuin (mäyrä)koiran? Matella, sihteeriköllä on jo nytkin välillä aivan liian tarkka nenä.
Wuhuu, tuolla metsässä kulkee jotain äärimmäisen haukuttavaa, mitä lienee?Menossa
ja kotiin päin tulossa, huomatkaa tylsistynyt katseeni.
Matte sanoi, että ensi kuussa nypitään talviharjas poies, auuuuutsch. Luulee vaan:) Minä ehkä näytän sille, mitä mieltä charmantti mäyrisherra on asiasta. Varokoot näppejään. Oikein hyvää perjantaita Ossilasta.
ps. Hei te, jotka olette saaneet spämmejä. Onko tullut sellaisia, jotka näkyvät vain sähköpostissanne? Minä kun olen saanut postilaatikkooon ilmoituksen jostain roskakommentista kirjoituksessa se ja se, niiin kun menen siihen kyseiseen kirjoitukseen, niin ei siellä aina näy mitään roskakommenttia. Outoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)