Ja sinne se meni -huhtikuu

Joku muukin täällä blogimaailmassa ihmetteli ajan kulumista. Sinnehän se mennä humahti, huhtikuu nimittäin. Nyt on vappuaatto ja huomenna menemme sitten appivanhemmille vappulounaalle. Pitkä perinne. Huomenna saa sitten myös koristaa itsensä valkoisella lakilla. Kai ne yli 30 vuotta vanhat lakitkin jostain löytyvät. Minun YO-lakkini on jotakuinkin kuosissaan. Mieheni YO-lakki taasen on täynnä epämääräisiä ruskeita laikkuja. Kuohuviini pilkutti lakin jo kuulemma ihka ensimmäisenä vappuna. Suuhunhan se kuohuviini olisi pitänyt kaataa eikä lakkiin...

Ossi on ottanut kellimispaikakseen minun kutoman mattoni. Tuohon paikkaan paistaa mukavasti aurinko aamupäivällä.

Tämä on kyllä kuvakulma josta Ossista saa parhaiten kuvia. Ossi on nimittäin niin epäluuloisen utelias koira, että sitä on erittäin vaikea lähestyä kameralla ja kännykällä. Ossin pitää välittömästi tulla tutkimaan mikä ihmeen laite tuolla emännällä on kädessä....

Kaikille riemukasta vappua toivottelevat Marja-Leena ja Ossi!!

Kahdeksantoista vuotta

Kahdeksantoista vuotta sitten syntyi ainokainen tyttäremme. Päivä oli kanssa lämmin ja aurinkoinen. Itse asiassa koko loppukevät ja kesä sinä vuonna olivat lämpimiä. Äsken lintumittarimme näytti varjossa plus kolmeatoista astetta. Kevät ja kesä tulevat sittenkin.

Ossi lempipaikallaan etuoven terassilla. Luulen, että se tärppä-kärppä asustaa tuon terassin alla suurimman osan ajasta. Ossi on syntynyt toukokuussa ja kahdeksan vuotta sitten. Tarkka päivä on vähän hakusessa. Ossin paperit ovat jemma nimisessä paikassa ja sieltä tunnetusti on vaikea löytää asioita. Täytyy katsoa sieltä jalostustieto paikasta netistä numeron perusteella. Siis kunhan muistan. Valistunut arvaus ja himmeä muistikuva on 14 toukokuuta:) Ossihan kuuluu siihen koirien ikäpolveen joka on saanut vain tatuointimerkinnän korvaansa. Ehkä pitäisi muistaa siruttaakin joskus. Jos Ossi vaikka sattuisi pääsemään karkuun.

On tuossa keskellä mäyräkoirakin ja palanen männyn runkoa. Tuon männyn takia taloamme siirrettiin 6-7 metriä. Mänty on ympärysmitaltaan alaosastaan yli kolme metriä. Sanoin miehelleni että jos se mänty on kasvanut siinä paikoillaan ainakin parisataa vuotta niin sitä me emme voi kaataa talon tieltä.

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille.

Apua: kärppä!!

Ossi kuuntelemassa ohjeitani:

Asumme 1994 valmistuneessa, itse rakennuttamassamme puutalossa. Toistaiseksi olemme viihtyneet talossamme erinomaisesti. Siis minä, mieheni, tyttäremme (nykyään kuitenkin vain viikonloppuisin) ja rakas Ossimme.

Seitsemän vuotta asuimme onnellisen tietämättömänä seikasta, että taloomme pääsee sisälle myös hiiriä. Sitten eräänä loppusyksyn iltana näin sellaisen inhottavan pikku hiirulaisen vilistävän lattialla. Itse asiassa somiahan nuo hiiret ja pikku myyrät ovat mutta vain ja ainoastaan talon seinien ulkopuolella. Siitä hetkestä alkoi sitten joka syksyinen hiirien metsästys. Hiirisaalis loka-joulukuu on noin 5-10 kappaletta. Sitten niitä ei enää tule loukkuihin. Viime talvena saunasta löytyi loukuista muutamaan otteeseen hiiriä jotka olivat tietysti kuolleet mutta sen lisäksi lähestulkoon luita myöten syöty. Illalla loukku oli tyhjä ja aamulla siinä oli syöty hiiri. Kysyin mieheltäni voiko tänne sisätiloihin päästä esimerkiksi kärppä tai lumikko. "No. Onhan tuo mahdollista", vastasi hän. Muutama ilta sitten mieheni sanoi parvekkeelta nähneensä kun kärppä livahti seinän pystylaudoituksen väliin. Nyt meillä sitten todistettavasti asuu myös kärppä. Todella toivon, että se otus on mallia poikamies tai ikäneito. Muutoin meillä asustaa kohta kärppäyhdyskunta.

Sattuneesta syystä minulla ei ole kärpästä kuvaa. Taitaa olla aika nopea veijari liikkeissäänkin. Delegoin Ossille eilen tehtävän: Ossin tehtävänä on nyt saalistaa kärppä. Pahoin pelkään että tuo homeli jää Ossilta tekemättä mutta ainakin se on nyt tietoinen mitä siltä odotan:) Kaikki kärpän hävitysohjeet otetaan kiitollisuudella vastaan...... Toisaalta kärppä syö tietysti myös eläviä hiiriä mutta haluaisin sen kärpänkin asustelevan tuolla luonnon puolella.

In München steht

ein Hofbräuhaus: Eins, zwei, g´suffa... Terveiset ihanan, ihanan keväisestä Münchenistä. Piipahdimme siellä nuuskuttelemassa kevättä. Lämpöä päivällä oli auringossa +20. Illallakin tarkeni syödä terassilla. Hofbräuhausessakin tuli piipahdettua ja yhdet vehnäoluet join mieheni kanssa. Tyttö otti lasillisen valkoviiniä. Jalkani olivat lähellä sanoa yhteistyösopimuksen irti kun saivat aimo annoksen kulttuuria. Kävin yksinäni Rezidenssissä joka on toiminut useamman keisarin kotipaikkana. Onneksi osa palatsista oli remontissa. Yhdeksässäkymmenessä huoneessa oli jaloilleni ihan tarpeeksi. Ja muutenkin liikuimme kävellen suurimman osan ajasta.

Tässä itselleni ostamat lahjaesineet: Kanadalaisen taiteilijan,Sid Dickensin, tekemiä keraamisia laattoja. Suomestahan niitä ei saa ja saimme ensimmäisen laatan joululahjaksi mieheni siskolta kolmisen vuotta sitten. Seuraavalta jenkkimatkalta ostimmekin niitä sitten kolme ja nyt ostin kaksi. Joululahjaksi olemme saaneet laattoja yhteensä kolme ja olen itse ostanut viisi. Kunhan mieheni saa nämä laatat ripustettua eteisen seinälle, eteisen seinää koristaa yhteensä kahdeksan laattaa. Valitettavasti taiteilija ei vielä ole saanut ideaa mäyräkoirasta. Iiris ja lintu

menevät näiden kavereiksi. Keskellä olevasta joululahjasta alkoi hurahdukseni näihin koristetiilikiviin. Käykää katsomassa Sid Dickensin kotisivuilta. Com perään niin johan alkaa tietoa tulla.

Ossi oli anoppilassa hoidossa ja varmaan se oli ihan tyytyväinen kun sai taas nukkua sohvalla ja lisäksi anopin ja apen kanssa sängyssä:). Liikuttavan onnellinen Ossi kuitenkin oli kun eilen haimme sen heti lentomme tultua.

Ihanasti ovat lumetkin sulaneet neljän päivän aikana. Tiemme jääpeite on kokonaan kadonnut ja pääsen taas esteettä kävelemään Ossin kanssa lenkkejämme.

Ossi onnittelee Pipsaa!!

ja muistelee samalla mennyttä syksyä. Mutta ennen syksyä tulee kevät ja kesä!!

Koiran pipareita

Donna Roberts tuskin kauheasti pahastuu, jos jaan muutaman reseptin teille hänen tekemästään Koiran keittokirjasta. En tosin ole kokeillut itse näitä mutta nämä koirien kuivakeksit ovat ehkä kaikkein mielenkiintoisimpia reseptejä:

"Levottomat kalat" valmistusohje:

Ainekset noin 60-70 keksiin:

7,5 dl täysvehnäjauhoja

5 dl perunasosetta

2 ja 1/4 dl kanalientä

170 gr (purkillinen) ruodotonta säilykelohta valutettuna

4 rkl kuivattua tillisilppua

2/3 dl oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään kulhossa

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta veitsellä tai piparkakkumuotilla kalan muotoisia keksejä. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli uudelleen levyksi ja jatka keksien leikkaamista, kunnes kaikki taikina on käytetty.

Nostele keksit leivinpaperille pellin päälle ja paista 170-asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttua. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä kolme tuntia tai yön yli.

Jos kokeilette ja keksit eivät maistu niin valitukset suoraan Donna Twichell Robertsille - kiitos.

Olen julmuriemäntä. Ossilta on nykyään pääsy kielletty sohvallemme. Se söi tuossa yhtenä päivänä liikaa peuranniskaa sillä seurauksella, että se yöllä oksensi sohvalle. Toisaalta me tyhmät ihmiset annoimme sille sen kaiken ruoan. Eikä muuten ihan vähän oksentanutkaan. No sohva on puhdistettu. Vielä tyynynpäälliset kertaalleen pesulaan niin sohva on taas enempi kuin kunnossa.

Ai miten estetään mäyräkoiran meno sohvalle? Tyynyt pystyyn kun ne sattuvat olemaan irtonaiset. Eihän kukaan itseään kunnioittava mäyräkoira nuku kovien jousien päällä vaan siirtyy ihan mielellään käyttämään työhuoneen sänkyä. Hyvät viikonlopun jatkot kaikille.