Riistaa tähtäimessä

Mieheni asensi takapihallemme riistakameran ja tässä saalista:

Tänään aamulla neljä kaurista

Eilen oli valkohäntäpeurojen vuoro

Ai, että näitä kuvia on hauska seurata. Niitä oli kymmeniä... Tässä pari teidän iloksenne. Jos joskus tulee oikein hulppeita otoksia, niin laitan teille lisää. Nämä ovat niitä "possuja", jotka käyvät syömässä kaikki omenapuumme, kirsikkapuumme, perunoiden varret ja kukkaset. Arvatkaas, miksi meillä ei enää kauheasti laitella viljeltyjä kasveja... Kauriinhan saisi possauttaa omalta tontilta. Mies, vaikka on kova metsästäjä ei suostu ampumaan pihakauriita. No meillä on lemmikkinä Ossi ja tälläisiä villejä lemmikkejä:) Lisäys 26.9: Nuo kuvat saa sitten aika isokokoisiksi, jos haluaa:)

Syyskuisena lauantaina

Aikku kirjoitti blogissaan tyhjästä pedistä. Nuorimmainenkin kun muuttaa. Minä voisin kirjoittaa tyhjästä huoneesta, jota ainakaan vielä en voi sisustaa vierashuoneeksi, enkä ottaa ihan omaankaan käyttöön. Tytär kun käy satunnaisesti kotona. Saas nähdä kuinka käy, kun kohta kurssit loppuvat. Yksi jakso on koulua jäljellä. Maanantaina on viimeinen  YO-aine, jonka arvosanaa tytär koettaa korottaa. Ruotsin kieli kuulemma meni aika hyvin. Ihme miten nuo taloudelliset porkkanat pistävät yrittämään. 

Työelämässä joku on tutkinut, että rahallinen palkankorotus motivoi vain ihan hetkeksi. Toisaalta rahapalkkion hetkellinen vaikutus tässä YO-kokeessa on vaikuttanut merkittävästi tytön kiinnostukseen ruotsin kielen lukemiseen. Saattaa olla, että sillä odotettavissa olevalla pienellä rahapalkkiolla on aika suurikin merkitys arvosanaan.

Ossi kuvattuna heinäkuussa ja kuva on Main ottama. Käytän hyväkseni Main lupaa julkaista muutamia Ossin kuvia. Heinäkuu alkaakin olla taas muisto vain. Juuri nyt Ossi vetelee selkäni takana sikeitä unia karhuntaljan päällä.

Tämä petuniakin on jo muisto vain. Se odottelee kiikuttamista kompostiin. Kaunis kukkakuvakin on Main ottama. Minä se odottelen edelleen, jotta saisin aikaiseksi digikameran käyttöönoton...

Ensi kuussa onkin valtavasti työsarkaa. Äitini muuttaa todennäköisesti lopullisesti vanhainkotiin ja isälleni on löydyttävä pienempi asunto ja hänetkin on muutettava. Kamalaa, kun katoaa sellainen oma-aloitteisuus. Isäni on kuitenkin vasta 72 vuotta vanha, eikä hänellä ole mitään muistisairauksia tai muuta sellaista. Hän ei vain haluaisi muuttaa. Tätini on 79-vuotias. Hän asuu vielä omillaan, on todella hyvässä kunnossa ja pää toimii partaveitsi. Hän totesi minulle tuossa taannoin "vanhemeninen on ihan kenkkua". Tosin hän käytti hieman julkaisukelvottomampaa sanaa:) Heh. Satuitteko muuten lukemaan Iltalehdestä seuraavaa uutista:

"Hymiön syntyhetki voidaan jäljittää minuutilleen. Pittsburghin yliopiston professori Scott Fahlman lähetti 19. syyskuuta 1982 kello 11.44 sähköpostiviestin, jossa oli ensimmäinen sivuttainen hymymerkki."

Tätä fysiikan professoria on siis syyttäminen, että käytämme nykyään, ainakin sähköisessä viestinnässä:) :) hymiöitä niin paljon kuin vain kerkiämme. Toisaalta hymiöt ovat mukavia ja maailma voisi olla hitusen tylsempi paikka ilman näitä hauskoja merkkejä. Mukavaa viikonloppua ja hymyilkää myös oikeasti!

Syksyä kohti

Terveiset kaikille lenkiltä, joka oli Ossin mielestä aivan liian lyhyt. Ihanassa syksyisessä metsässä olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkän lenkin - siis Ossi:) Tuossa kuvassa uhitellaan, jollekin hajumerkkinsä jättäneelle. En tiedä ovatko muut urokset yhtä hassuja kuin tämä meidän. Se potkii takajaloillaan, hyppii ja pomppii neliraajahyppyjä ylös ja alas ja säestää tätä tapahtumaa hirmuisella uhitteluhaukulla.

Ensi viikolla alkaa matonkudonta. Pellavalangat odottavat ja sormet syyhyävät päästä kangaspuihin käsiksi.

Juu, nämä räpellykset ovat mittakaavapiirroksia. Minulta ovat raidoitusideat nyt aika vähissä, vaikka niitä raidoituksia on ääretön määrä. Jos jollakin on kaunis raidoitus mummon, äidin tai itse kutomassa kaksivärisessä matossa, niin ottakaa valokuva ja lähettäkää tuonne minun sähköpostiin, tai pistäkää omaan blogiinne ja vinkatkaa täällä:) Olisin niin kiitollinen.....

Mitäs sitten muuta? Miestuttavamme kasvain osoittautui vaarattomaksi harvinaiseksi vaivaksi nimeltään Bakerin kysta, jossa polvinivelestä rasituksessa valuva neste muodostaa ison rakkulan pohkeeseen. Operoitavaksi menee jossain vaiheessa polvi, joka on vaurioitunut joskus urheillessa. Mieheni työkaverin rintasyöpä leikataan ihan näinä päivinä. Toivottavasti hänkin selviää ja mahdollisimman pienin vaurioin. Muistakaa kaikki keski-ikäiset naiset käydä mammografiassa, kerran vuodessa taitaa olla suositus. Kaikille mukavaa viikonjatkoa!