Possuhyllykkö

Wuhuu!! Minun lasipossu hyllyni keittiön ikkunassa on valmis. Ideasta toteutukseen kesti ehkä pari vuotta, mutta tuolla ne potsit nyt sädehtivät. Ihana miäheni kiinnitti nuo lasihyllyt ja teki tarkkaa työtä, kuten aina. Hyllyt ovat vatupassilla suoraan laitettuja. Eivät possut ihan vähästä heilahda alas.

Tämä hurahdus näihin lasisiin possuihin alkoi tuosta ihanasta lilasta,

jonka sain hyvältä ystävättäreltäni 50-vuotislahjaksi. Silloin näin tuollaisen Riihimäen lasipossun ihan ensimmäistä kertaa ja ajattelin, että voi kuinka sympaattisen näköinen possu. Tuo vasemman puoleisin turkoosi on ensimmäinen näistä lasipossuista, jonka itse ostin. Olen nimittänyt sen "lohtupossuksi", koska tilasin sen Retronomi Oystä sen jälkeen, kun olin rusikoinut autoani.

 Tuo vasemmanpuoleisin ruskea on ainoa porsas, jolla on ollut originaali korkkikärsä ostettaessa. Muihin porsaisiin olen itse askarrellut kärsän. Nuo lasihyllyt ovat pois puretusta alakerran vessamme peilikaapista ja otin ne pari päivää sitten mukaani, kun menin kutomaan mattoa ja ajoin Kirkkonummen Lasin kautta. Kysyin, että saatteko te lyhennettyä nämä lasin palaset 40 senttisiksi. No tietysti se onnistui, eikä mies velottanut muutaman minuutin työstä yhtään mitään. "Talo tarjoaa, kuitin kirjoittamisessa on isompi vaiva". Sopertelin kiitoksia ja kerroin, että olen äärettömän kiitollinen.

Nyt taidan kellauttaa itseni hetkeksi päätähtösen viereen ja ottaa pienet iltapäivätorkut. Mukavaa viikonloppua Ossilasta!

Lahjapossu

Minun on jo pitkään pitänyt pistää kuva tästä lahjaksi saamastani ihanasta pikku possusta. Nyt valokuva valehtelee kokoa. Olisi pitänyt pistää tikkuaski viereen, niin siitä näkisi possun koon. On se possu reilun tikkuaskin kokoinen, mutta ei kuitenkaan suuren suuri. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut suolasirotin. Sain sen lahjaksi minulle tuntemattomalta naiselta. Tai, kuulumme me Facebookissa samaan posliiniryhmään, mutta me emme tunne toisiamme. Vaihdoimme muutaman sanan viesteillä keräilyharrastuksistamme. Hän kerää bulldoggeja, posliinipatsaita ja hänellä on myös kolme ihan elävää bulldoggia. Aivan mahtavan näköisiä nekin. No, joka tapauksessa hän lähetti minulle tämän suloisen possun ja nyt possu koristaa keittiömme yhtä nurkkaa parin muun pikku porsaan kanssa. Jos löydän joskus jonkun söötin bulldoggipatsaan, voin lähettää hänelle vastavuoroisesti sellaisen.

 Tuosta kuvasta selviää possun koko ehkä paremmin.

Minä vein tänään Marttojen kierrätyskeskukseen kaksi puunaulakkoa ja mukaani tarttui kaksi pientä puusiiliä viidelläkymmenellä sentillä. Tuhosin pari topsipuikkoa, jotta näkisin, miltä siilit näyttävät piikillisinä:) Joku on joskus ostanut nämä puusillit Rodokselta ja kyllästynyt niihin. Minusta siilit ovat hauskat. Tasapaino rojun lukumäärässä säilyi, mutta nämä siilit ovat tosi pieniä verrattuna niihin puunaulakoihin:). Miäs nyppäsi ne puunaulakot kodinhoitohuoneemme seinältä pois ja kittasi seinän. Siihen tilaan tulee uusi kaappi.

hammastikkutelineitäkö??

Eilen, kun minä lähdin äitini vanhainkodin pihalta, niin eikös sitä ohittavaa tietä ajanut joko mopo, tai 125-kuutioinen prätkä. Vähän ennen kuin se pyörä oli minun autoni nokan kohdalla, se nuori jannu tempaisi pyörän pelkän takapyörän varaan ja keuli varmaan viisitoista metriä ja sitten kurvasi läheisen omakotitalon pihaan. Minä olen niin allerginen liikenteessä leikkimiseen, että melkein ajoin sen nuorukaisen perään ja meinasin mennä ravistelemaan hartioista. Jätin kuitenkin tekemättä. Toivottavasti järki päässä karttuu, ennen kuin hänelle sattuu jotain tuolla liikenteessä. 

Nyt täytyy käyttää tuo blogin päätähtönen iltapissalla. Miäs on vasta tulossa hirvimetsältä. Hän sanoi, ettei kiinnostaisi lähteä ollenkaan, mutta lähti pääasiassa isänsä kuskiksi. Appiukko ei enää mielellään ajele pitkiä matkoja pimeässä, mutta tämä "perinnejahti" parin sadan kilometrin päässä on hänelle hyvin tärkeä. Miäs sanoi, että todennäköisesti ei itse ammu laukaustakaan, mutta otti nyt varoiksi pyssyn mukaan. Herätys taisi hänellä olla siinä puoli viiden maissa, joten pitkä päivä takana. Eiköhän tuo miäs muutaman tunnin sisällä ilmesty kotosalle. Mukavaa viikonloppua Ossilasta!

Kyläilemässä ja remontti ohi

Kukas ihana mäykky se tässä leikkii? No Arttuhan se siinä. Minulla ja Pepin ja Rillan emännällä Annamarilla oli ilo vierailla Main luona ja tavata taasen Arttu. Annamari toi Artulle aivan syötävän suloisen kiekuvan kanan.

Wuhuu

Jee, tämä vinkuu ja kotkottaa!

Tämä on kiva lelu

Varsinkin kun minun kanssa leikitään

Anna minulle se kana

Elä vie sitä kanaa pois, muuten suutun

Oho, hups

leikitään vielä, joka raaja kiekuu

 Onneksi mäyriäinen on mäyriäinen, muutkin kun meidän Ossi:)

Hyvä Arttu

 Miksi minä hullu esittelen vessanpönttöä? Wuhuu, tässä on uusi pönttö vanhan tilalla ja tänään oli ihan viimeinen remonttipäivä. Pönttö pääsi paikalleen ja vanha "tilataideteos" pihalta lähti kierrätykseen... No piti sitten viimeisessäkin remppapäivässä olla pieni sähläys. Joku viksu ja vilmaattinen myyjä oli jälleen kerran antanut miähelle väärän patterin, eikä miäs ollut tarkistanut. Minä soitin miähelle, että "onneksi olkoon, tämäkin patteri on töpselillä seinään pistettävä." Siis patteri oli jo kertaalleen vaihdettu. "Missä sinulla on kuitti?" No, kuitti oli tietty miähellä töissä. Hän skannasi sen minulle ja minä ajoin Ossi kyydissäni Bauhausiin Suomenojalle patteria vaihtamaan. Ensiksi Info-pisteellä tyttönen sanoi, että ei hän voi tällä kuitilla vaihtaa, kun se ei ollut se edellinen vaihtokuitti. Minä sanoin, että totta kait voit. Läydäthän sinä sen toisen kuitin teidän järjestelmästä. Likka ei vaan viitsinyt tehdä vähäsen asiakaspalvelua. No sitten hän varmaan näki ilmeestäni, että kohta siinä tiskillä on vaikka herra toimitusjohtaja ja hän alkoi kaivella järjestelmästä papereita. Sitten selvisi, että Bauhausin siinä myymälässä ei ole kuin 1000 wattisia pattereita. No, ei käy, liian iso. Ajoin Länsiväylän toiselle puolelle ja onnistuin ostamaan sopivan pienen patterin K-raudasta. Edit: niin, sähkömieshän oli tietty meillä jo asentamassa patteria ja muita puuttuvia sähkövempeleitä, kuten katkaisimia jne. ja odotti sen aikaa, kun kävin vaihtamassa patterin. Meillä on kaikki valmista. Ihanaa!!!!!!

Keskustelimme eilen monesta asiasta, koirien lisäksi. Tiedättekös, että sana tuima tarkoittaa Suomen itäisessä murteessa suolatonta ja läntisessä murteessa suolaista. Näin on. Tarkistin asian:) Tarkoittaa se tuima muutakin. Yhdessä laulussa puhutaan "tuimasta tunturin tuulesta" ja on sillä sanalla vielä muitakin merkityksiä. Mutta tämä on mielestäni hauskaa, että samalla sanalla on eri puolilla Suomea eri merkitys. Minä muistan sanan siitä itäisestä murteesta, kun olen pikkulikkana viettänyt kesiäni sellaisessa paikassa kuin Himalanpohja. Tämän niminen paikaa löytyy Mikkelin ja Lappeenrannan väliltä. Onpa tuimoo, ilmoitti vanha isäntä, kun ei ollut tarpeeksi suolaa ruuassa:)

Kiitos Mai ja Annamari mukavasta seurasta. Oli kiva nähdä teitä! Ossilasta iloisia terveisiä.

Remonttihässäkkää osa 3

Tiistai aamuna 6.10 saapui kaksi ammattilaista pistämään puoliksi puretun kodinhoitohuoneen ja lähes täysin puretun alakerran WC:mme kuntoon.Tiistai-aamuna khh:n katto näytti tältä.

Perjantaina iltapäivällä katto näytti tältä:)

 Tiistai aamuna vessan seinä näytti tältä. Perjantaina vessan seinä näytti

tältä.

 Katto tehtiin samanväriseksi kuin khh:n katto eli valkolakattua panelia.

Maanantaina oli tietenkin vielä pientä sählinkiä ilmassa. Laatoittaja, joka oli hakemassa valitsemiamme laattoja luuli tulevansa vain laatoittamaan. Sanoin, että ei siellä nyt kyllä ole seinää mitä laatoittaa ja hän lupasi soittaa esimiehelleen. No minä lähestyin tätä samaa miestä sähköpostilla ja kyselin, että onko nyt tapahtunut joku mokaus teidän sisäisessä informaatiossa, kun laatoittaja luulee tulevansa vain laatoittamaan? No, ei kuulemma, kun tulee toinen kaveri mukaan ja rakentaa seinät ja katon. Huh. Luulin nimittäin saavani sydärin, kun ainakin viikkoa aikaisemmin oli tämä työnjohtaja ilmoittanut, että tulee kaveri joka tekee ihan kaiken. Nyt odottelemme vielä vain sähkömiestä ja LVI-asentajaa ja maanantaina pitäisi kaiken oleman valmis.

Laattamies oli sitten niin maailman mukavin heppu. Hän on kotoisin Brasiliasta, mutta hän on tavannut vaimonsa kymmenisen vuotta sitten Espanjassa. Vaihdoimme muutaman sanan hänen töidensä lomassa ja tietty puhuin tämän toisen kaverin kanssa myös, mutta hän oli hiljaisempaa sorttia kuin tämä Bene. Bene naureskeli, että lyhyempää matkaa kohteeseen hän ei tule ikinä saamaan. Hän asuu nimittäin ihan tuossa muutaman kilometrin päässä, joten hän tuntee tämän alueen. Mies puhuu ihan loistavaa suomen kieltä. Tytöilleen, jotka ovat kolmen ja kuuden vanhat, hän puhuu portugalia, jotta tyttäret oppisivat isän kielen. Vaimon kanssa heidän yhteinen kotikieli on suomi.

Koska Aleksis Kiven päivää on vielä muutama tunti jäljellä, niin nauttikaa suomalaisen kirjallisuuden päivän illasta ja aloittakaa vaikka joku hyvä suomalainen kirja. Testasin kotiin ajaessani Lohjalta, muistanko kaikkien veljesten nimet. Nyt täytyy tunnustaa, että yksi nimistä jäi uupumaan:( Täytyy nyt tarkistaa, kenen nimen olen unohtanut. Terveiset Ossilasta! Edit sunnuntai 12.10: jostain käsittämättömästä syystä olin unohtanut Timon!!!

Lokakuu alkoi

Se on kamut kuulkaas lokakuu. Kohta pitäisi mennä katseleen suppilovahveroita. Saattaa niitä suppiloita jo lymytäkin tuolla meidän metsissä, mutta on vähäsen laiskottanut:) Minähän olen sienienkin suhteen sen verran laiska, etten kerää mitään ryöpättäviä sieniä. Tosin joku sekasienisalaatti on sitten hyvää. Eikö ole vähän ristiriitaista? Tosin eiväthän kaikki edes pidä sienistä, joten mitäs minä nyt vouhotan.

Tuommoisen maton laitoin alulle. Minun piti kutoa minun hyvälle kaverille semmoinen kapeampi pellavamatto, joka on tuossa alemmassa kuvassa Ossin pään alusena, mutta loimi loppui kesken. Tai ihan oikeasti se meni niin, että eräs nainen tahtoi kutoa siitä lopusta sellaisen pariin metrin pätkän itselleen, joten en voinut sanoa, että ei minä kudon nyt minun kaverilleni. Tuo kuva on otettu leveyssuuntaan. Matosta pitäisi tulla joku vajaat kaksi ja puoli metriä pitkä ja leveys on jotakuinkin 132 cm. Ihan passeli tuohon meidän eteishalliin. On siinä nyttenkin tummanvihreä matto, mutta se tuoksahtaa ihan Ossilta. Ossilla on tapana hieroa itseään siihen mattoon. Ei kun uusi matto tilalle...

 Ossi päikkäreillä joskus kesällä:) Kuva löytyi kännykästä.

Ossila toivottaa mukavata viikon loppua kaikille!