Keski-ikäisen naisen eloa perheessä johon kuuluu mies, tytär ja vaatelias mutta ihana karkeakarvainen mäyris. Tytär on asunut Pariisissa vuodesta 2013 ja perheeseen luetaan mukaan myös tyttären ranskalainen miesystävä.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Koiran pipareita osa 2
Hei vaan kaikki blogikamut. Alkaa olla pipareiden leivonnan aika ihan pian. Siis nyt eikä jouluksi, vai mitä? Ossi ihan itse tässä ja kuva Main ottama silloin, kun hän kävi meitin tykönä heinäkuussa.
No niin se pipariresepti, lähde Donna Twichell Roberts, Koiran keittokirja:
Lihaohraluut
Ainekset
Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta
2/3 dl kasviöljyä
120 grammaa jauhelihaa
2 1/4 dl lihalientä
7 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 1/2 dl keitettyjä ohrasuurimoita
4 tl kuivattua oreganoa
2 rkl Worcestershire-kastiketta
1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää jauheliha ja paista sekoitellen 3-4 minuuttia, kunnes liha on kauniin ruskeaa.
2. Sekoita liha öljyineen lihaliemen kera tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa.
3. Sekoita jauhot, keitetyt ohrasuurimot, lihasose, oregano ja Worcestershire-kastike kulhossa tasaiseksi taikinaksi.
4. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa veitsellä tai piparkakkumuotilla taikinasta luun muotoisia keksejä. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen levyksi ja jatka keksien leikkaamista, kunnes taikina on käytetty.
5. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista niitä 170-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä kolmisen tuntia tai yön yli.
Jos eivät maistu, niin valitukset suoraan Koiran keittokirjan tekijälle - kiitos:)
Enpä ole tätäkään ohjetta testannut. Ehkäpä tänä syksynä olisi aika leipoa niitä koiran pipareita. Ensimmäinen ohje "Levottomat kalat", löytyy täältä:
http://ossintassutuksia.blogspot.fi/2011/04/koiran-pipareita.html
Kokeilkaa pipareita, jos kinnostusta riittää. Mukavaa alkavaa viikkoa. Ihan kohtahan se on jo marraskuu. Ainoa mikä minua mietitytti oli tämä "luun muotoinen piparimuotti". No kyllä tässä maailmassa varmaan joku on sellaisenkin tehnyt. Meidän piparimuottivalikoimasta vaan ei löydy.... Ossilasta terveisiä.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Mahtavaa keskiviikkoa
Sitten minun on pakko sekoittaa soppaa, josta kyllä on ollut sekä YLE:n, että MTV:n uutisissa, täällä: http://www.eioototta.fi/2012/10/nain-rikot-journalistin-ohjeita-hesarin-tapaan.html ja täällä:
http://www.hs.fi/kotimaa/HS+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4-sivun+harhaanjohtavaa+kirjoitusta/a1305609176772
Itse luin kohun aiheuttaneen jutun jo sunnuntain Hesarista, koska HS tulee meille kannettuna vain sunnuntaisin. Kukaan meistä ei jaksaisi hakea lehteä päivittäin tuolta kuudensadan metrin päästä. Minua vaivasi jutun mielestäni heikko kieli ja tyyli, jota en kuitenkaan tajunnut tietynlaiseksi väärennökseksi. Jätän nyt käsittelemättä kaikki journalistien etiikan mukaiset säännöt etc. Totean vain lukijana, että täytyypä entistä kriittisemmin suhtautua ihan kaikkeen tietoon ja sitten samaan hengenvetoon se, että säälin jonkin verran toimittajaa, joka mokoman tempun teki. Hänellä on edessä varmaankin ammatinvaihto. Mikä lehti vielä ostaa häneen juttujaan, jos hän on niin sanottu free-lancer? Jos toimittaja on Hesarin palkkalistoilla, niin tuskinpa HS tulee tulevaisuudessa julkaisemaan hänen artikkeleitaan. Toisaalta kyseessähän on ollut tietoinen teko.
Tässä kuitenkin Ossi ja Aikun kuvaamana. Haastattelua en siltä saa tai ainakaan en osaa kääntää sitä kunnolla ihmiskielelle. Täytyy kuitenkin kertoa yksi juttu joka kuvaa Ossin joko pohjatonta tyhmyyttä, tai suurta viisautta. Peukutan jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Ostin Ossille lauantaina muutaman euron rottia, leluja sekä hyvin edullisen fleece-peiton. Pistin fleece-peiton sohvalle ja pariin kertaan ilmoitin, että se on mamin. Peitto on edelleen yhtenä kappaleena. Vähän Ossi sitä imeskelee ja tyytyväisenä nukkuu sen kanssa. Jos olisin antanut peiton Ossille ja ilmoittanut, että tämä on sinun, niin peitto olisi jo atomeina.
Mukavaa keskiviikkoa. Tänään on kutomapäivä. Kohta alkaa luha helistä ja pellavamatto valmistua. Parin viikon sisällä. Tänään saamme loimen ilmeisesti kangaspuihin kiinni. Tryffelimäyräkoirametsäsika heiluttelee häntäänsä blogikamuille. Yhdyssanahirviön ensimmäinen ja viimeinen osa lainattu HS:n sunnuntain tekstistä. Eikös metsäsika muuten tarkoita mäyrää? Nyt en ole ihan varma. Terveisiä kaikille.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Lauantai-illan huumaa
Hei vaan kaikki. Televisiosta tulee Uutisvuoto, jota juuri nyt en jaksa katsoa. Paras vaihtoehto onkin sitten päivittää blogia.
Olen taas niin nyppiintynyt. Arvatkaapas mihin? Oikea vastaus on hakukone Googleen. Kirjoitettakoon nimi nyt sitten ihan oikein. Olen niin, niin pahoillani joidenkin blogivierailijoiden puolesta, jotka ovat eksyneet tänne ja koettaneet hakea oikeasti jotain tietoa. No mutta, omapa on vikansa toisaalta. En minä menisi klikkaamaan omaa blogiani esimerkiksi seuraavien hakusanojen tuloksena:
Ruusukasmatto. Se näyttää nyt pysyvän aina ja jatkuvasti tilaston kärjessä. Menkää hyvät ihmiset suoraan esimerkiksi Kauhavan Kangasaitan sivuille, tai johonkin hyvään käsityöblogiin. Edit 11.3.2013: No täältä löytyy nyt ohje
Ossi osaa. Ongelma on siinä, että meidän Ossi ei paljon osaa. Tai oikeastaan se ei aina viitsi tehdä sitä mitä siltä oletetaan.
Anna-Leena Härkönen "vähän helvetin hyvä pulla". Tämä oli aika hyvä. Minä kun kuulkaas olen leiponut ihan yhden kerran tällä reseptillä. Oli sitkeä sissi tämä yrittäjä:). Varmastikin olimme viimeisellä sivulla. Enpä jaksa tarkistaa. Koko elämäni aikana olen leiponut pullaa alle kymmenen kertaa.
Jaakolle lempinimiä. Arvaan kyllä mihin kirjoitukseen tämä liittyy. Se oli silloin, kun kirjoitin näistä meidän kultakoirien nimistä.
Sitten oli koiran estäminen sohva. Voitteko te kuvitella, että olimme ensimmäisellä sivulla? Ja minulla ei todellakaan ole mitään muuta keinoa estää Ossia menemästä sohvalle muuta kuin ottaa ne sohvatyynyt kokonaan pois. Jos keksin jonkun koiraystävällisen keinon, niin voin kertoa. Toisaalta me olemme lähteneet siitä, että Ossimme saa tulla sohvalle. Paitsi silloin, kun sillä on selkä sen verran kipeä, että sohvalle hyppääminen pahentaa tilannetta. Onhan ajatuksena voinut olla pikkupojan menon estäminen sohvalle. Autsch.
Yhtenä hakusanana oli muistisairaus. Olen tainnut mainita, että anoppini on pahasti dementoitunut....
Yhtenä päivänä näin hakusanan ossi possu. Voi ei mikä surullinen tarina sen takana sitten olikaan. Ossi oli tälläinen minipossu ja se oli karannut ja joku tumpelo metsästäjä oli ampunut sen villisikana. Tästä oli artikkeli muistaakseni Kalevassa. Vaikka mieheni on kova metsästäjä, enkä missään nimessä ole metsästystä vastaan, niin tuo ampuja teki kyllä ihan törkeän teon
ja joutaisi ehdottomasti hankkimaan paremmat silmälasit. Minäkin näet erottaisin minipossun villisiasta.
Tässä meidän Ossi Aikun kuvaamana. Minä ja Ossi toivotamme kaikille hyvää viikonlopun jatkoa.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Torstain suuri ilo
Posti kiikutti eilen minulle tämän:
http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/2012/10/julkaisin-kirjan.html
Sitten vain lukemaan. En voi kehaista, että luin kirjan siltä istumalta, kun piti välillä tehdä tyttärelle ja itselle ruokaa, sekä yhdet uutiset katsoa. Niin mukava kirja kuitenkin oli, että samana päivänä sen luin.
Laitetaan ensin ne pienet ja lyhykäiset risut:
Miksi kirjassa seikkailevan toisen avainhenkilön nimi muuttui Maunosta Aimoksi kakkosnovellin alussa? Autsch. Sitten nimi palasi takaisin vielä kertaalleen Maunoksi viimeisessä novellissa poliisin kysymyksessä. Pieni, minua kiusaava yksityiskohta. Toinen nimiasia, joka todennäköisesti häiritsee vain minua, oli X:n käyttäminen erään rouvashenkilön sukunimenä. Olisihan hänelle voinut keksiä jonkin sukunimen... Kolmas asia mikä hieman häiritsi minua oli taitto. No kirjailija oli tehnyt sen itse ja varmaan säästänyt aika paljon rahaa tässä työvaiheessa. Kiinnitän aina lehtien ja kirjojen taittoon hyvin paljon huomiota, koska mieheni työskentelee lehtialalla.
No sitten niitä kukkasia tai vaikkapa ruusuja:
Kirjasta tuli todella hyvä mieli. Vaikka kyseessä oli dekkarinovellikokoelma, siitä ei löytynyt niin sanottua kovaa, tai pahaa väkivaltaa tippaakaan. Kirjasta tuli äärettömän hyvälle tuulelle. Se oli täynnä huumoria, joka osui ja upposi, ainakin minuun. Teksti oli tulvillaan äärettömän hauskoja sanontoja ja kirja oli täynnä hyviä oivalluksia. Lisäksi kirjasta löytyi mukavaa ihmissuhdedraamaa ja tietenkin iki-ihania mäyräkoiria, jotka toimivat Jenny Cottonin apureina, sekä muita mukavia koiria.
"Kuka ajaa hiirenharmaalla Peugeotilla? Jee, jee Jenny Cotton." Kaisa, pieni pyyntö: Älä vaan päästä Jennyä eläkkeelle hoitamaan kanatarhaa,kuten G-mies Jerry Cotton päätti tehdä. Jenny on vielä melko nuori ja jaksaa jatkaa yksityisetsivän touhuja pitkään. Jatko-osia odotellaan jo malttamattomana. Toivottavasti kirjasi menevät hyvin kaupaksi ja löytävät lukijansa. Minä lupaan olla yhtenä puolestapuhujana, ehdottomasti. Kaikki blogikamut, jotka ette ole tilanneet Nettimartan kirjaa, heti paikalla tilaamaan. Ette varmasti pety. Yhteystiedot löydätte ylläolevasta linkistä. Kaikille mukavaa viikonloppua!!
maanantai 15. lokakuuta 2012
Sataa, sataa ropisee
Tänään on kurja päivä. Eipä ihme, että minua nukutti melkeinpä kymmeneen ja Ossi katsoi parhaimmaksi oikoa koipiansa vasta yhdentoista maissa. Tyttö nousi myöhään. Parempi kun ei edes mainitse kellonaikaa. No minulla oli rauhaisaa aikaa juoda pari isoa mukia kahvia ja lukea kaikki yleensäkin lukemani nettilehdet. Tänään olikin monta, monta hyvää pikku-uutista. Tänään muun muassa vietetään selkeän kielen päivää. Toivottavasti viranomaiset ja lomakkeiden laatijat painavat korvan taakse ja miettivät mitä on selkeä kieli.
Kun on oikein surkea ilma, niin voi kaivaa varastosta pari keskellä kauneinta kesää otettua Ossin kuvaa. Kaikki kuvat taitavat olla Aikun ottamia. Kiitos Aikku, että saan lainata sinun kuviasi Ossista.
Tässä Ossilla on "Voi ei. Taasko minua valokuvataan?-ilme"
Tässä tuo katselee, että huijattiinko minua nyt kuitenkin, kun en saanutkaan mitään?
Helsingin Sanomien nettiversiosta bongasin mainion jutun, miten koiran hajuaistia voi käyttää jopa lääketieteessä. Olen kyllä aikaisemminkin lukenut, että koira voisi haistaa jopa syöpäsoluja. Lukekaa ja ihmetelkää Tohtori Koiraa: Jan Kaaro ja Tohtori Koira
Toinen koirauutinen oli sellainen, jossa rescue-koira pelasti 9-viikkoisen vauvan herättämällä vauvan vanhemmat. Vauva nimittäin lakkasi hengittämästä, mutta pelastui vanhempien ja pelastushenkilökunnan toimenpiteiden avulla. Tämä taisi olla Amerikan ihmemaassa. Ovat nämä meidän koiraystävämme sellaisia ihmeotuksia. Kaikille oikein hyvää viikkoa!
torstai 4. lokakuuta 2012
Korvapuustipäivä
Tänään on kuulkaas valtakunnallinen korvapuustipäivä. Helsingin Sanomien nettiversiossa oli oikein kuvallinen esitys miten muka minäkin onnistun tekemään kelvollisia korvapuusteja. No tuon ihmeen saatan sitten nähdä illalla. Ajattelin kuitenkin kunnioittaa korvapuustipäivää leipomalla pellillisen korvapuusteja.
Kirjoitelmieni sankari tässä heinäkuussa ja kuva on Main ottama.
Saatanpa hauskuuttaa teita ottamalla kuvan korvapuusteistani. Voin kertoa, että olen leiponut korvapuusteja ehkä viisi kertaa elämässäni. Olin aina kaikkea muuta kuin niin sanottu pullantuoksuinen äiti. Kaikkea hauskaa olen kuitenkin yrittänyt tehdä tyttäreni kanssa. Tänäänkin, kun tuo suloinen tulee kotiin, me löhähdämme hetkeksi sohvalle ja katsomme jonkin hänen ostaman DVD-leffan. Pullasta on ehkä maistiaisia:)
Tämännäköinen otos tulee riistakameralla, kun on hyvin hämärää. Viiden aikaan aamulla on vielä aika valotonta, mutta näkee tuosta, että siinä on valkohäntäpeura ja naaras omenoiden kimpussa.
Ossi ei tiedä leivonta-aikeistani vielä mitään, mutta luultavasti tuo osallistuu innolla leivontaan. Löysin eilen illalla muuten uuden ruokalajin, joka kiinnosti Ossia kovasti. Kaalilaatikko, siis ihan omatekoinen, tuoksui hellan päällä ja Ossi istua tapitti hellan edessä. Juttelin sille tapani mukaan ja kysyin, että haluatko oikeasti maistaa kaalilaatikkoa ja laitoin kippoon sellaisen ruokalusikallisen ja tuo herra söi sen. Hmm. Tästä lähtien siis tarjoan sille joskus kotitekoista kaalilaatikkoa. Kotitekoinen kaalilaatikko on siis meidän kaikkien perheenjäsenten herkkua. Mukavaa torstaita, nyt lähden kauppaan leivontaostoksille.
No tälläisiä niistä "korvapuusteista" tuli. Toivottavasti maku on parempi, kuin miltä näyttävät...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)