torstai 4. lokakuuta 2012

Korvapuustipäivä



Tänään on kuulkaas valtakunnallinen korvapuustipäivä. Helsingin Sanomien nettiversiossa oli oikein kuvallinen esitys miten muka minäkin onnistun tekemään kelvollisia korvapuusteja. No tuon ihmeen saatan sitten nähdä illalla. Ajattelin kuitenkin kunnioittaa korvapuustipäivää leipomalla pellillisen korvapuusteja.

Kirjoitelmieni sankari tässä heinäkuussa ja kuva on Main ottama.







Saatanpa hauskuuttaa teita ottamalla kuvan korvapuusteistani. Voin kertoa, että olen leiponut korvapuusteja ehkä viisi kertaa elämässäni. Olin aina kaikkea muuta kuin niin sanottu pullantuoksuinen äiti. Kaikkea hauskaa olen kuitenkin yrittänyt tehdä tyttäreni kanssa. Tänäänkin, kun tuo suloinen tulee kotiin, me löhähdämme hetkeksi sohvalle ja katsomme jonkin hänen ostaman DVD-leffan. Pullasta on ehkä maistiaisia:)



Tämännäköinen otos tulee riistakameralla, kun on hyvin hämärää. Viiden aikaan aamulla on vielä aika valotonta, mutta näkee tuosta, että siinä on valkohäntäpeura ja naaras omenoiden kimpussa.




Ossi ei tiedä leivonta-aikeistani vielä mitään, mutta luultavasti tuo osallistuu innolla leivontaan. Löysin eilen illalla muuten uuden ruokalajin, joka kiinnosti Ossia kovasti. Kaalilaatikko, siis ihan omatekoinen, tuoksui hellan päällä ja Ossi istua tapitti hellan edessä. Juttelin sille tapani mukaan ja kysyin, että haluatko oikeasti maistaa kaalilaatikkoa ja laitoin kippoon sellaisen ruokalusikallisen ja tuo herra söi sen. Hmm. Tästä lähtien siis tarjoan sille joskus kotitekoista kaalilaatikkoa. Kotitekoinen kaalilaatikko on siis meidän kaikkien perheenjäsenten herkkua. Mukavaa torstaita, nyt lähden kauppaan leivontaostoksille.

No tälläisiä niistä "korvapuusteista" tuli. Toivottavasti maku on parempi, kuin miltä näyttävät...

27 kommenttia:

  1. Vai korvapuustipäivä! Olen kasvanut isoksi korvapuusteilla, äitini leipoi sellaisia joka viikko. Vasta aikuisena opin, että äitini tapa tehdä korvapuusteja, ei ollutkaan oikeaoppinen, kun eräässä työharjoittelussa leivoin leipurin tyttären kanssa puusteja. Nämä "oikeaoppiset" ovat paljon kauniimpia, kuin ne oman äitini tekemät.
    Jään odottamaan kuvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla on sitten oikeasti ollut sellainen lapsuuden pullantuoksuinen äiti. Meillä ei leivottu läheskään joka viikko, kun olin pieni, mutta muistan, että äitini ja äitini äiti joka aina joskus asui meillä leipoivat silloin sun tällöin. En kuitenkaan ole kasvanut korvapuusteilla.

      Näitä valtakunnallisia ja kansainvälisiä eri teemapäiviä riittää ihan joka viikonpäivälle. Tämä korvapuustipäivä nyt taas oli sellainen hupaisampi teemapäivä. Saa nähdä muistanko ottaa valokuvia. Saat sitten tirskua naurusta..

      Poista
  2. Voin ihan silmissäni nähdä, kuinka teet kaalilaatikkoa ja Ossi tapittaa vieressä. Minäkin voisin kieli pitkällä odottaa, koska laatikko olisi valmista. Siihen vähän puolukkasurvosta päälle ja herkkuateria on valmis.

    Muistin virkistykseksi täytyy kysyä, että olenko muistanut lähettää sulle niitä Ossi-kuvia? Dementiako tässä vaivaa vai mikä... Laitoin muuten tänään tutkintohakemuksen postiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Ossi silloin ollut kiinnostunut, kun tein sitä lootaa. Vasta seuraavana päivänä, kun mies ja tyttö ottivat sen uudelleen lieden päälle jääkaapista, se oli muuttunut mielenkiintoiseksi.

      Muistiasi virkistäen voin kertoa, ettei ole Ossin kuvia näkynyt:) Sorry, saat lähettää niitä kun kerkeät, kun minulla on niitä Ossin kuvia sen verta vähän.

      Poista
  3. No jos ei Ossi syä noita korvapuusteja, niin me ainaskin. Kupsakan näkösiä pullia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupsakan lienee jotain myönteistä. Enpä muuten ole tarjonnut Ossille. Tarttee vissiin antaa puolikas pulla iltapalaksi. Hyviä olivat. Söin yhden:)

      Poista
  4. Tsihih, mun mielestä ne näyttävät vähän broilereilta :) Ei tule itsekään usein pullaa leivottua, kerran tai kaksi vuodessa.

    Huomasin juuri jääkaapissa toissaviikon kaalilaatikosta jääneen kaalinpuolikkaan ja haudutin sen kermatilkassa ja siirapissa. Saa nähdä mitä siitä vielä huomenna tulee... Vai meneekö ihan tuollaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii. Loistava mielikuvitus sinulla. Sokeroituja broilereita:) No broilerit broilereina ja pullat pullina. Kummatkin ovat hyviä omalla tavallaan. No kermassa haudutettu kaali menee varmaan ihan sellaisenaan. Mjamm ja sitä kuuluisaa siirappia. Plussamjamm. Ehkä se on se makeus joka sai meitin Ossinkin maistamaan kaalilaatikkoa. Mene ja tiedä noiden karvakorvien ajatuksia.

      Poista
  5. Ossi mää voisin hyvin tulla sun kans maistamaan kaalilaatikkoa, se on varmana maukasta! Emäntä taasen ilmottautuu korvapuustikokelaaksi, oikein mehevän näköisiä pulliahan noista tuli, nami! Tää mun emäntäin on leiponut elämässään kerran korviksia, kun se asu joskus nuijasotien aikaan Kanadassa vuoden, ja koti-ikävän iskettyä piti saada korvapuusteja (aikana ennen kännyköitä, skypeä, nettiä ja jolloin kirjeet kulki vielä paperisena, ei bittivirrassa..). Niin se ainakin kertosi tossa. Terkkuja K-nummelle, toi teidän riistakamera on kyllä jännä kapistus, mahdatko Ossi malttaa ees nukkua kun tollaset paistit pyörii pihapiirissä yötä päivää? Kyselee Mauri-setä ja emäntänsä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan aikuisten oikeasti. Ei noita pullia oikein voi korvapuusteiksi kutsua, mutta hyvin ne tekivät kauppansa miehelle ja tytölle. Kaksi "eilistä pullaa" jäljellä täksi päiväksi. Maku oli onneksi kymmenen kertaa parempi kuin ulkonäkö.

      Eikö ole ihmeellistä, että joskus aikoinaan kirjeet kulkivat postissa? Tuossa yksi päivä puhuimme juuri tytön kanssa, että minä kuulun sukupolveen, joka on nähnyt henkilökohtaisen tietokoneen tulon työpaikoille. Lisäksi monet ihmeelliset laitteet, jotka ovat ihan itsestään selviä tytölleni ovat tulleet minun aikanani. Mutta on se jännä, että tälläiselle 19-vuotiaalle kaikki MP3set, CD-elokuvat yms ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Se on hassua minusta ajatella niin.

      Kyllä Mauri, Ossi tönöttää sohvalla sikeässä unessa samanaikaisesti, kun Paula-peura ja Kaisa-kauris käyvät syömässä noita omppuja ja toimivat mannekiineina. On tuollainen riistakamera myös minun mielestä veikeä vekotin. Ottaa kuvan vain silloin, kun joku menee ja liikahtaa sen liiketunnistimessa. Ihmeellistä. Terveisiä teillekin päin.

      Poista
  6. Meillä oli aikoinaan lauantai aina siivous- ja leivontapäivä. Meitä oli perheessä neljä tyttöä ja minun harteillani oli yleensä leivonta. Ja tein pullia ja korvapuusteja. Niiden päivien jälkeen en ole kovinkaan paljon leiponut vaikka korvapuusteista tykkäänkin. Ja kaalilaatikko! Inhosin sitä lapsena mutta nykyään rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole metkaa kuinka makutottumukset muuttuvat? Minäkään en pitänyt kaalilaatikosta pienenä. Tosin ei meillä usein kaalilaatikkoa tehtykään. Pullaakin leivottiin aika harvakseltaan, mutta joskus sentään. Liika on liikaa, ihan kaikessa, jopa korvapuusteissa. Nellille pusuja Ossilta...

      Poista
  7. NAM - korvapuusteja ja kaalilaatikkoa! :P Mä en leivo itse pullaa juuri koskaan, vaikka rrrrakastankin tuoretta pullaa. Haluaisin kyllä kokeilla Anna-Leena Härkösen voisilmäpullia, joiden nimi on "vähän helvetin hyvä pulla". Ei kai sellaiset voi olla muuta kuin hyviä? ;D

    Mukavaa viikonloppua teille kaikille ja Ossille rapsuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuore pulla on rumanakin hyvää. Jotenkin minäkään en oikein näe sieluni silmillä Härköstä essu päällä leipomassa, mutta nuo "vähän helvetin hyvät pullat" voisivat olla hyviä. Ainakin ovat mainion nimisiä:) Löytyisiköhän niille jostain reseptiä? Tytöille Ossilta pusutteluja ja muulle perheenväelle mukavaa viikonloppua täältä Ossilasta.

      Poista
    2. No kuukkelista löytyi haulla "vähän helvetin hyvä pulla" yli 30 tuhatta vastausta. Tyydyn kuitenkin ensimmäisen sivun tulokseen. Varmastikin hyviä pullia. Sitten ei ehkä taas pulla sellaisen mieleen joka ei pidä mantelimassasta. Minähän RRakastan mantelimassaa.

      Poista
    3. Juu, kuukkelista löytyy kyseinen ohje tosiaan moneen kertaan. Härkösellä oli joskus ruoka-aiheinen blogikin, josta aikoinaan tuon pullareseptin ensimmäistä kertaa bongasin. En vaan vieläkään ole saanut kokeiltua, mutta vielä jonain päivänä meinaan repäistä.. :D

      Poista
    4. No niin minäkin:) Viimeistään ensi vuonna, valtakunnallisena pullapäivänä!!

      Poista
  8. Korvapuusteja! Niitä pitää kyllä leipoa joku päivä! Tytöt täältä lähettävät Ossille suukkosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hienoa, jos jaksat vauvanhoidon lomassa leipoa. Luin jostain lehdestä, että Suomessa on vietetty valtakunnallista korvapuustipäivää vuodesta 2006 ja Ruotsissa olikohan se vuodesta 1997. Ossi kiittää oikein räväkästä lauman pususta:). Keijukais-vauvalle ja kaikille teille mukavaa sunnuntaita. M-L ja Ossi

      Poista
    2. Mies oli ottanut pakasteesta korvapuusteja ja töissä seuraavana päivänä kysellyt pojilta, eikö näillä ole korvapuusteja kahvin kanssa, kun eilen oli ollut kansallinen korvapuustipäivä :)

      Poista
    3. Kait miehesi oli tarjoillut kavereilleen kanssa sun herkkupulliasi? Minä lupasin miehelle tästä lähtien leipoa kerran vuoten korvapuusteja. Tarttee vain laittaa jonnekin muistutus:)

      Poista
  9. No heippatirallaa pitkästä aikaa! Mulla on tuo Anna-Leena Härkösen kirja hyllyssä, jossa on tuo Vähän helvetin hyvän pullan ohje. Se on sellanen keittokirja jossa on muutakin tarinointia ohessa. Kaivan sen silloin esiin kun haluan tulla paremmalle tuulelle, on meinaan niin mainioita nuo ALH:n jutut. Kirjan nimi on Sopan syvin olemus.

    Kerroin Isännälle teidän riistakamerasta. Jotenkin niin tekis mieli viritellä sellainen tännekkin. Täytyy kirjottaa Joulupukille.

    Makoisia hetkiä teille korvapuustien parissa (ei niitä varmaan nyt enää oo jäljellä), meilläkin on niitä leivottu viimeks kun tyttö oli yläasteen kotsassa ja kotitehtävänä oli tehdä pullaa. Siis tyttö leipoi, minä vaan söin. Pullantuoksusta on siis aikaa meidänkin huushollissa.

    VastaaPoista
  10. No tervehdys teitinkin suuntaan. Tuommoinen keittokirja sopisi kyllä minullekin. Pullat olivat niin pirun ruman näköisiä, mutta vähän helskutan hyviä. Joskus noi meikäläisen kokkailut ovat sitä luokkaa, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

    Tuo riistakamera on aika hauska vekotin. Ehkei sitä ihan lintulaudan viereen kannata laittaa, voi patteri viuhahtaa aika äkkii.

    Pullat kävivät aika vähiin jo leipomispäivänä. Seuraavana päivänä oli yksi jäljellä. Minä söin huom puolitoista ja Ossi puolikkaan. Ei ole senkään suu tuohesta tehty:) Ossi lähettää sokerisia pusuja Ronjalle.

    VastaaPoista
  11. Voi juku!Korvapuusteja...Mä näin yks aamu metsäpeuran kipittävän tien yli.Vähän jännäsin,tuleeko autoja,kun meni ihan mutkassa.Millos tuutte käymään?Ettei taas lumet ehdi tulemaan.
    Terkkuja Ossille Digiltä,Nirpulta ja mamilta!

    VastaaPoista
  12. Enpä halua ilkeillä, mutta katsopa googlesta minkänäköinen on metsäpeura. Sitä ei täällä Etelä-Suomessa ole. Se on sellainen poron näköinen ja hyvin harvinainen. Sä näit ihan varmasti valkohäntäpeuran. Niitäpä loikkii vähän siellä sun täällä.

    Olen kovasti ajatellut teitä, mutta en ole itsestäni nyt saanut aikaiseksi sinnepäin ajoa. Teillepäin kanssa terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  13. Ai jaa.Täällä on valkohäntäpeuroja paljon,mut kyselin tosta yksilöstä,kun oli hyvin ruskea ja pikkanen,et olis metsäpeura.Uskoan sinua,sillä tosissaan en ole kuullut muuta,kun et täällä olisi noita valkohäntäsii.Silti sulosii,oli häntä minkä värinen tahansa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vanhalla välähti. Kun on pitkät ja hitaat johdot, niin kestää. Se sinun näkemäsi on voi olla kuusipeura tai saksanhirvi. Noita kumpiakin on täällä ihan etelässä, en osaa sanoa kuinka monta, ei montaa, mutta jokunen kuitenkin. Näin kanssa jommankumman täällä Porkkalassa joku 6-7 vuotta sitten ja mies linttasi minun näköhavainnon ihan täysin. Sitten uskoi, kun itse näki Ossin kanssa lenkillä. Se metsäpeura se ei voi olla. Olisi pitkä matka ollut Kainuusta vaeltaa. Lisäksi jossain Suomenselällä on niitä metsäpeuroja. Tosin tunnustan, että en tiedä missä sijaitsee Suomenselkä. Kainuun tiedän jotakuinkin. Katselin Riista- ja kalantutkimuslaitoksen (RKTL) sivuilta ja viime vuonna niitä harvinaisia Suomen metsäpeuroja on ollut yhteensä 1076 kappaletta.

      Rapsuttelahan Digiä ja Nirppua. Eiköhän me saada järkättyä vielä syksyllä yksi kävelyretki, ennenkuin lumet tulevat vaikka minulla onkin kaikennäköistä häslinkiä omien vanhempien kanssa. Terveisiä M-L ja Ossi

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.