Hyvää koiranpäivää Ossilasta

Tunnustan heti ensimmäiseksi, että olisin autuaasti unohtanut valtakunnallisen koiranpäivän, ellen olisi sitä korkannut *linkki* Joenpenkan Kennelin blogisivulta ja ihan otsikoituna. Muuten olisi saattanut mennä päivä täydellisen ohitse. Me vietämme koiranpäivää kyllä Ossin kanssa ihan jokaisena vuoden päivänä. Eikös tästä lokoisesta asennosta sohvalla käy ilmi aika oleellinen?

 Jos vaan menisit matte pois häiriköimästä kännykällä, niin voisin jatkaa uniani.

Eilen meillä oli todella vaihtelevaa säätä. Aamulla paistoi aurinko, päivällä satoi tämä puolen sentin lumikerros ja viiden aikaan illalla se lumi oli jo onneksi sulanut pois.

Minun ja miähen rakas tyttö täytti torstaina 23 vuotta. Ihan tajutonta mihin tuo aika hupsahtaa.Valitettavasti en ole tyttöä nähnyt synttäripäivänä ainakaan kolmeen vuoteen. Ei sieltä Pariisista pumpsahdeta pariksi tunniksi vanhempia moikkaamaan. Mutta näin sen elämän kuuluukin mennä.

Perjantaina illalla tyttö soitti ja kysyi tarvitsevatko korvapuustit kardemummaa ihan välttämättä. Minä olen siis maailman surkein pullanleipoja, joten minua vähän nauratti samalla, kun juttelimme tytön kanssa. Päädyimme tulokseen, että korvapuustit onnistuvat ilman kardemummaakin. Itse en muuten edes kauheasti pidä kardemumman mausta. Sitä jos tulee hitunenkin liikaa, niin pullat ja muutkin leipomukset ovat minun mielestäni pilalla. Ei sen puoleen, minulta voi kysyä tosi monta konstia, jolla pullan voi myöskin pilata. En ole tainnut kertaakaan onnistua kunnolla pullien leivonnassa ja minun pullan leivontakerrat voi lähes laskea yhden käven sormilla. Jätetään pois ne kerrat, kun olen joskus pikkuisena osallistunut äidin kanssa pullien leivontaan.

Sunnuntaiterveiset Ossilasta!

Sumuista sunnuntaita

Katsokaas, minkä ihanuuden löysin täydentämään tytön aika isoksi paisunutta mustavalkoista Paratiisi-astiastoa. Toiselle tarpeeton on toisen aarre. Hain tämän keittokulhon mukavalta eläkeläispariskunnalta, jonka rouva on joskus aikoinaan työskennellyt Arabialla. Tätä keittokulhoa on valmistettu vain vuosina 1970-74, eikä sitä otettu mukaan siihen uustuotantoon, jota tehtiin vuosina 2000-2005. Kuitenkin kulho on kuin uusi. Jätin kulhon keskelle pöytää, jottei miäs pääse sanomaan, että piilottelen häneltä ostoksiani:) Se, kun ei edes pidä paikkaansa. Voi silti olla, että miäs huomaa tuon kulhon vasta pitkän ajan päästä. Miäs on ollut koko viikonlopun metsästämässä majavaa Savossa joidenkin ulkomaalaisten tuttujensa kanssa. Miäs soitti vähän aikaa sitten ja ilmoitti tulevansa vasta puolilta öin. Eivät ole saaneet majavia. Se asia nyt ei hirmuisesti minua harmita, kun majava on minusta niin symppis eläin.

 Ossi oli harmissaan, kun en lähtenyt sen kanssa kiertämään sitä lenkkiä, jonka miäs aina kiertää.

 Takaisin kotiin päin tulimme varsin hiljalleen. Onneksi ei sentään satanut.

 Tämä kuva on eiliseltä, kun vielä paistoi aurinko. Ossin vakiorutiineihin kuuluu aina tuo kuonon hierominen karkeaan mattoon. Vasta sen jälkeen voi löhähtää aurinkoa ottamaan.

Nyt meinasi nämä "säästöt" terveydenhoidossa koskettaa yhden kaverini tytärtä, jonka vauva saatiin sitten ulos maailmaan kiireellisellä keisarinleikkauksella viime maanantaina. Kiireellisen ja hätäsektion ero on muuten 15 minuuttia. Kiireellisessä sektiossa vauva pitää saada ulos alle puolessa tunnissa ja leikkaus voidaan tehdä puudutuksessa. Hätäsektiossa vauva pitää saada maailmaan alle 15 minuutissa ja leikkaus tehdään aina nukutuksessa. No tyttären verenpainetta ei oltu seurattu viikkoon ja kun hän kävi lääkärissä, hänet passitettiinkin suoraan leikkausosastolle. Sillä lailla. Jos hänen verenpainetta olisi seurattu päivittäin, kuten tehtiin silloin, kun oma raskauteni meni "yliajalle" 23 vuotta sitten, niin synnytys olisi ehkä voitu käynnistää. Nyt jouduttiin paljon kalliimpaan leikkaukseen, jotta molempien henki saatiin pelastettua. Pääasia kuitenkin on, että sekä vauva, että äiti voivat jo hyvin. Lapsivesi oli kuitenkin mennyt jo sameaksi, tai vihreäksi, joka tarkoittaa sitä, että vauva oli kerennyt ulostaa kohdussa. Sellaisesta seuraa ainakin vauvalle hengenvaarallinen tila. Onneksi oli fiksu lääkäri, joka pisti äidin suoraan keisarinleikkaukseen.

Terveisiä Ossilasta!

Aurinkoinen tiistai

Ossi se rakastaa rapsutusta, ihan niin kuin varmaan jokainen koira. Tässä pari päivää sitten jouduin rapsuttelemaan sitä aika pitkään, kun herra oli vähän kärsimätön odotellessaan isäntää lenkille.

 Tänään Ossi oli sitä mieltä, että noin 20 astetta auringossa riittää terassilla kellimiseen.

 Hohhoijaa. Kuvatkoon emäntä nyt ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

 Minun pieni Tamara Aladin kokoelmani lisääntyi eilen yhdellä yksilöllä. Noita saa täysin virheettömiä yksilöitä kohtuullisen edullisesti. Lasken nuo kuitenkin jonkin sortin taidelasiksi, vaikka ovatkin "massatuotantoa". Maljakot ovat kuitenkin käsintehtyjä, Riihimäen Lasin, 1960-70 luvulla, muottiin puhallettuja, käsin hiottuja. Samanaikaisesti, kun noita vaaseja saa noin 80:llä (maksimihinta, jonka olen itse maksanut postikuluineen), niin Huutonetissä pyydetään jostain Muumi-mukista reilut 2000, juu kaksi tonnia. Onneksi meidän vähäiset Muumi-mukit ovat kaikki ihan käyttötavaroina.

 Tämmöisen Jarmo Östermanin kirjoittaman Koirakokin parhaat keksit ja herkut näin Masalan kirjastossa jokunen päivä sitten. Ehkä kirjaa löytyy muistakin kirjastoista, tai sitten kirjakaupasta. Täytyy tunnustaa, että itse käytän kirjastoa enempi näihin postipalveluihin, jotka on siirretty kirjaston oheispalveluksi. Meidän omassakin kirjastossa on vielä lukemattomia kirjoja.

Terveisii kaikille Ossilasta!

Sunnuntailounaalla

Sunnuntaina kävimme miähen kanssa Kaapelitehtaalla Retro- ja Keräilymessuilla. Sieltä suunnistimme kaverillemme Outille sunnuntailounaalle. Kamullamme on entuudestaan kääpiökarkkari Nelli "Ossin prinsessa" ja nyt Outi on hankkinut tälle nelivuotiaalle nartulle pienen pitkäkarvaisen, kääpiökokoisen uroskaverin. Valokuva ei nyt taaskaan kerro totuutta ei sitten lähellekään. Raffe on noin 12 viikkoinen ja kooltaan pari voipakettia. En kysynyt painoa, mutta villi veikkaus on alle kaksi kiloa ja p i e n i.

Nelli on viisikiloinen, joten sekin on mitoiltaan "puoli Ossia"

Emännän sylissä on turvallista istua, eikä pääse tuo pieni vilpertti puremaan korvista. Raffe otti minuakin korvista ja tuli kiire pistää se pienokainen lattialle, kun toiseen korvaani iskeytyivät ne pienet naskalihampaat:)

Tässä tuo pieni söpöliini 

 nauttii elämästään ja

riepottelee vinkulelua. 

Vinkulelu saa 

kyytiä 

 eestaas ja

sitten onkin syytä ottaa pienet torkut emännän sylissä.

Oma Ossi, maailman rakkain koira,

Päätimme, että Outi tuo Raffen ja Nellin vielä keväällä kylään ja koetamme tutustuttaa Ossin ja Raffen keskenään. En jaksa uskoa, että Ossi tekee pahaa pienelle pennulle.  Kommenttien valvonta jatkuu vielä, kunnes Robit ja Obit jättävät minut rauhaan!Terkut Ossilasta!

Ossin aaatoksia osa 40

Matte ei sitten ymmärrä minua Ossia ei lainkaan. Mehän olemme menossakin ihan eri suuntiin. Matte on sitä mieltä, että pitäisi mennä lenkille ja minä olen menossa kotiin.

Meillä oli miähen saksalainen tuttava kaksi yötä kylässä. Matiaksellakin on karkkari, 3 vuotias, joten Matias puhui kansainvälistä mäyriksen kieltä ja Ossi rakastui Matiakseen suuresti. Ossi ei suostunut eilen lähtemään kanssani lenkillekään, vaan kävi ensin maahan makaamaan ja hinausjäljetkin näkyvät kuvassa. Sitten revin Ossia väkisin lähtemään ja Ossi mielenosoituksellisesti kääntyi nenä kotiin päin. Sain kyllä Ossia houkuteltua kävelemään noin sata metriä, mutta sitten päreeni paloivat koiran hinaamiseen ja teimme kumpaakin helpottavan päätöksen suunnata kotia kohti.

Tahdon kotiin

Missä mun kamu on?

Vastaus Ossin kysymykseen: isännän kanssa isännän "lepohuoneessa" = lämpimässä varastotilassa, jossa on miähen aseet kassakaapissa, karmea kasa luita, patruunoiden jälleen lataus välineet, etc. "miesluolassa":)

Voi, tässä jossain lähettyvillä on 10-vuotias Naku-karkkari karannut omistajaltaan. Näin Facebookista Långvikin kyläkaupan jakaman tiedotteen. Toivottavasti Naku löytyy pian hyvissä sieluun ja ruumiin voimissa. Edit la: Naku karkkari löytyi. Olin niin murheellinen, että tekstasin omistajalle (jota en tunne) ja kysyin onko koira löytynyt hengissä. Oli parin päivän seikkailun jälkeen toimitettu täällä sijaitsevaan koirahotelliin ja sieltä soitettu omistajalle.

Olen pistänyt väliaikaisesti kirjainvahvistuksen ja kommenttien valvonnan päälle. Blogiani kohtaan ovat osoittaneet älytöntä kiinnostusta joku Robi Gaspar, Robi Awaludin ja Obi Duatilu. Minua taasen kiukuttaa heidän roskapostauksiensa poistelu kommenteista, joten heti kun herrat eivät häiritse minua, palautan vapaat kommentoinnit taas kaikille. Minua itseäni ärsyttää hiukan kommenttien valvonta. En tiedä mistä syystä, mutta näin vain on. Ja sitten itse olen huono näpyttelemään niitä kirjaintunnisteita. No, toivon että nämä kyseiset herrat unohtavat mielenkiintonsa blogiini ja PIAN!

Ihanaa. Sunnuntaina näemme mäykkyvauvan. Hyvä kaverini on hankkinut narttukarkkarinsa (leikattu kääpiö) seuraksi pitkäkarvaisen uroskääpiön. Voi kuinka odotan vauveliinin näkemistä, kun menemme miähen kanssa kamulle lounaalle.

Terveiset kaikille Ossilasta ja mukavaa huhtikuun alkua.