Hyvää koiranpäivää Ossilasta

Tunnustan heti ensimmäiseksi, että olisin autuaasti unohtanut valtakunnallisen koiranpäivän, ellen olisi sitä korkannut *linkki* Joenpenkan Kennelin blogisivulta ja ihan otsikoituna. Muuten olisi saattanut mennä päivä täydellisen ohitse. Me vietämme koiranpäivää kyllä Ossin kanssa ihan jokaisena vuoden päivänä. Eikös tästä lokoisesta asennosta sohvalla käy ilmi aika oleellinen?

 Jos vaan menisit matte pois häiriköimästä kännykällä, niin voisin jatkaa uniani.

Eilen meillä oli todella vaihtelevaa säätä. Aamulla paistoi aurinko, päivällä satoi tämä puolen sentin lumikerros ja viiden aikaan illalla se lumi oli jo onneksi sulanut pois.

Minun ja miähen rakas tyttö täytti torstaina 23 vuotta. Ihan tajutonta mihin tuo aika hupsahtaa.Valitettavasti en ole tyttöä nähnyt synttäripäivänä ainakaan kolmeen vuoteen. Ei sieltä Pariisista pumpsahdeta pariksi tunniksi vanhempia moikkaamaan. Mutta näin sen elämän kuuluukin mennä.

Perjantaina illalla tyttö soitti ja kysyi tarvitsevatko korvapuustit kardemummaa ihan välttämättä. Minä olen siis maailman surkein pullanleipoja, joten minua vähän nauratti samalla, kun juttelimme tytön kanssa. Päädyimme tulokseen, että korvapuustit onnistuvat ilman kardemummaakin. Itse en muuten edes kauheasti pidä kardemumman mausta. Sitä jos tulee hitunenkin liikaa, niin pullat ja muutkin leipomukset ovat minun mielestäni pilalla. Ei sen puoleen, minulta voi kysyä tosi monta konstia, jolla pullan voi myöskin pilata. En ole tainnut kertaakaan onnistua kunnolla pullien leivonnassa ja minun pullan leivontakerrat voi lähes laskea yhden käven sormilla. Jätetään pois ne kerrat, kun olen joskus pikkuisena osallistunut äidin kanssa pullien leivontaan.

Sunnuntaiterveiset Ossilasta!