Potutuslauantai osa 41

Aah, La Boheme oli aika ihana. En erityisesti syttynyt näihin sopraanoihin, mutta mieslaulajat olivat kaikki fantastisia. Miehillä oli kanssa aika kivasti niitä lauluosuuksia tässä oopperassa. Sitten, kaikkien taputusten sun muiden jälkeen, lavalle marssi vielä kertaalleen kapellimestari ja paikalle kutsuttiin herra, jonka nimeä en nyt häpeäkseni muista, mutta joka tapauksessa tämä herra oli soittanut oopperan orkesterissa 45 vuotta ja jäi nyt sitten eläkkeelle. Onnellisia eläkepäiviä, hyvin on soitettu. Olen kerran aikaisemminkin osunut näytökseen, jossa oopperan mieslaulaja jäi eläkkeelle.

No sitten potutuksiin, löytyyhän noita. Kuulkaas, ette usko, että meikää ottaa nyt kaaliin sekä  tämä pitkään veivattu SOTE-uudistus, että tämä hirmuinen parku lapsilisien pienentämisestä. Autsch. Kuulkaas, jos jonkun ihmisen talous on kiinni kymmenestä eurosta kuussa, niin sitten se talous on jo aika kuralla ja katastrofi on edessä muutenkin. Se on sitten vain säästettävä, ei auta muu. Koko Suomi menee nyt säästötalkoisiin ja sillä selvä. Sitä paitsi ei ole olemassa on yhtä kuin merkkiä "lapsiperhe on yhtä kuin köyhä perhe". Nyt varmaan saan rapaa päälleni, mutta näin on. Sitten näiden monilapsisten perheiden lapsilisiin, hehän saavat muistaakseni korotusta lapsilisään jokaisesta lapsestaan. No syöväthän lapset tietysti, joka ainoa pää, mutta melkein kaikkea muuta, paitsi tietty ruokaa, voi kierrättää pienemmille. Joten todellisuudessa se on se ensimmäinen tai yksi lapsi, joka kuluttaa kaikkein eniten. Ei, en ole kateellinen monilapsisten perheille, mutta kaverini kanssa vain tänäänkin totesimme, että nyt taitaa mennä niin sanotusti "lapsi pesuveden mukana" ja voi olla, että kehysriihessä päätetty jokin paljon isompi asia menee aika huomiotta, kun vain vingutaan lapsilisien vähennyksestä. Suomi selvisi aikoinaan sotakorvaustenkin maksamisesta itäiselle naapurillemme, joten nyt säästämään ja parku pois.

Tämä todistaa taas, että ihminen on maailman julmin eläin. Kuka voi nauttia katsomalla, kun tiikereitä teurastetaan?? 

Ossi on tässä kuvassa vähäsen väsynyt. En nyt viitsi kertoa, mitä herra puuhasteli peittonsa kanssa. Mutta sen verta rankasti oli kevättä rinnassa, ettei raukka päässyt kävelemäänkään temppuiltuaan peiton kanssa.

Viikon uroteko oli kyllä se, kun suomalaiset sukeltajat nostivat ne Norjassa luolaan kuolleet sukeltajat. Varmasti suuri helpotus omaisille.

Vielä yksi suuren luokan potutus, jonka kuulin vasta äsken. Kaukaisten naapurien vesikoira oli ajanut uusien naapureidemme aidatulla pellolla valkohäntäpeuraa siten, että se oli hätäpäissään törmännyt aitaan ja halvaantunut. Vaikka molemmat ovat eläinlääkäreitä, niin heillä ei ollut mitään välineitä lopettaa eläintä, joten he soittivat miähelle. Miäs kävi lopettamassa eläimen, asiasta soitettiin poliisille ja nyt sitten odotellaan, että joku viranomainen hakee eläimen pois. Miäs ja naapuri ottivat sisuskalut pois, joten peura on täysin käyttökelpoista lihaa. PITÄKÄÄ JUMALISTE NE KOIRANNE KIINNI ELÄINTEN RAUHOITUSAIKANA JA MUUTENKIN!

Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Aurinkoa

Tänään ainakin täällä meillä Porkkalan niemellä paistoi aurinko tosi kaunihisti. Teimme Ossin kanssa hitaan, vajaan kahden kilometrin lenkin, heti sen jälkeen kun tulin Tapiolasta. Kävin maistraatissa viemässä papereita ja sitten eksyin samalla Instrumentariumiin, kun tarvitsen lukulasit. Toistaiseksihan minulla on ollut näitä kympin maksavia plussalaseja, mutta kun lukemistanikin helpottaisi se lasien voimakas prismataitto, niin sen vasemman silmäni leikannut lääkäri kirjoitti reseptin prismalaseihin. Autschh. Lukulaseilla nyt ei ole kehyksillä niin väliä, joten tälläsin käpäläni mukavan näköisiin kehyksiin, joista onneksi sai vielä 50 prosenttia alennusta. Silti minä olen sitä mieltä, että 400 lukulaseista on paljon, mutta ne ihmehionnat tietty ja pinnoitteet nostavat hintaa. Joku sanoo nyt tietysti, että eihän tuo ole laseista paljon mitään. Yksi kaverinikin puhui, että hänen lasinsa maksoivat toista tonnia. Minä nyt en millään raatsisi laittaa noita satasiakaan pelkkiin lukulaseihin. Toivottavasti arvot pysyvät nyt ainakin edes muutaman vuoden samoina, ettei tartte sitten joka vuosi ostella uusia laseja, kun ikänäkö senkuin kasvattaa sitä plussaa:(

Tytöllekin soitin Pariisiin ja siellä kaikki hyvin:)

Ihana puhelinsoitto tuli "oopperakaveriltani" toissapäivänä. Hän kysyi, että lähdenkö hänen seurakseen lauantaina oopperaan päivänäytökseen katsomaan La Bohemea. Hän oli ostanut vanhemmilleen joululahjaksi liput lauantain päivänäytökseen, mutta hänen vanhemmilleen oli tullut muuta pakollista menoa, joten minä ja oopperakaverini käytämme liput. Tietysti maksan lipun kaverilleni, mutta tämä spontaani oopperaan lähtö on aivan ihanaa. En ole jostain syystä edes nähnyt La Bohemea, joten yksi uusi kokemus oopperarintamalta. Olenkin nyt kuunnellut YouTubesta muutamia aarioita, että on sitten vähän musiikki tuttua. Edellisen kerran kävimmekin joskus helmikuussa katsomassa Karita Mattilaa. 

Mukavata torstai-iltaa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 40

Minua jurnuttaa nyt pari asiaa, jotka ovat loppujen lopuksi aika pieniä tässä universumissa. Toinen on kuulkaas kiinteistövero. Se nyt varmaan nyppäsee päähän joka ainoata kiinteistönomistajaa. Lippulappuset tulivat muistaakseni viime viikolla ja sitten paasasin niistä miehelleni. Ihan niin kuin siitä valittamisesta olisi jotain hyötyä. Yhtä vähän siitä on hyötyä urputtaa tänne blogiin. Siis periaatteessa minähän kannatan verojenmaksua. Nimenomaan, jos kaikki maksaisivat veronsa, niin veroastetta voisi varmastikin jopa alentaa. No takaisin tähän minut vihastuttamaan kiinteistöveroon. Eihän 468 ja vähän senttejä päälle ole vuodessa kovin paljoa, eihän? Vajaat 1,3 euroa per päivä. No, joo minun ajatusmaailmaani mahtuvat monet verot, joihinkin voi jopa itse vaikuttaa säätelemällä kulutusta ALV, tupakkaverot, makeisverot jne. Tuloverot ovat sitä mitä ovat. Niillä kuitenkin maksetaan koko tämän yhteiskunnan tuottamat palvelut ja infrastruktuuri. Mutta hitsit sentään, talon, jonka olet rakentanut jo kertaalleen verotetuilla tuloilla ja jonka rakentajat vielä maksavat veroja, niin siitä sitten sinun pitää veroja maksaman siihen asti, kunnes et enää pysty elämään omassa talossasi. Se pistää vihaiseksi. Sitten kun kerrotaan tuo summa vaikkapa 50 niin päästään euromäärään 23400,-. Se 50 vuotta voisi olla tuollainen teoreettinen maksimi, mitä me miähen kanssa ehkä kerkiämme elää täällä talossa. Nyt siitä 50 vuodesta on kulunut reilut 20 vuotta:)

Sitten minua ottaa päähän sellainen juttu, kuin akupunktio. No tulipahan todistettua, että akupunktio ei ole huuhaata. Nyt sen vaikutus oli vain ihan päinvastainen, kuin mitä toivottiin. Minua on vaivannut kova jännityspäänsärky ja se ihana erikoislääkäri, jonka kanssa minulla on treffit kerran vuodessa sanoi, että se minun nyt tuntemani päänsärky ei ole mitään laajemmalle alalle levinnyttä hermosärkyä ja passitti minut fysioterapeutille. No tämä fyssari, joka on oikein mukava nainen hieroi niskaani pariin kertaan ja kolmannella kerralla sitten sanoi, että nyt kokeillaan akupunktiota. Ne hiiskatin neulat taikoivat esiin lähes poissaolleen hermokipuni. Tai, no se lähes poissaoleva ei nyt ihan pidä paikkaansa, kun minulla on siihen hermosärkyyn vahva särkylääkitys, mutta nyt se särky on näiden taikaneulojen ansiosta moninkertainen. Mistään en ole saanut selville voiko yhden akupunktiohoitokerran vaikutus jäädä pysyväksi. Todella toivon, että ei. 

Sitten minua ottaa pannuun nämä lähestyvän kevään mukanaan tuomat fillaristit, jotka suihkivat kypärä päässään sellaista vauhtia ettei tosikaan. Yleensä aina nämä suihkijat ovat miespuolisia, jotka ilmestyvät kuin taiottuna jostain ja vetäisevät suojatien yli sitä samaa vauhtia, kuin viipottaessaan tuolla kadun varrella. Kerrattakoon nyt vielä täälläkin vähän liikennesääntöjä. Suojatie polkupyörällä ylitetään taluttaen. Se suojatie kun on tarkoitettu ihan vain ja ainoastaan jalankulkijoille. Tästä on yksi ainoa poikkeus, enkä ihan tasan tarkkaan muista kuinka se menee. Lain mukaan se poikkeus menee jotenkinsa niin, että kun polkupyörälle tarkoitetun tien osuus jatkuu suojatien jälkeen, äsch jotenkin silleen, niin silloin autoilijan tulee kääntyessään suojatien yli väistää myös pyöräilijää. Muutoin pyöräilijän tulee väistää sekä oikealta, että vasemmalta tulevaa liikennettä. Minua siksi ottaa pattiin, kun jo ihan pienet lapset opetetaan AJAMAAN sitä suojatietä pitkin, kun asian ei kuulu mennä siten. Siksi en voinut olla ihan pikkuisen hymyilemättä tälle jutulle. En kannata väkivaltaa, mutta sielussani kuvittelin, kuinka fillaristimies olisi voinut olla syyllinen ja sitten molemmilta osapuolilta meni niin sanotusti "kuppi nurin". Polkupyörä ja suojatie, oikeaoppisesti!

Tämä juttu oli ihan hirveä. Onneksi äiti on alkanut hakea apua itse aiheuttamalleen lapsen ylipainolle.

Heippa, vähän tärähtänyt Ossi:)

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Ihanuuksia

Katsokaa, minkä ihanuuden minä tilasin Amadeesta. On sitten "uniikkikappale", mutta vastaavia saa varmaankin tilaamalla. Anu tekee tosi hienoja hopeakoruja sekä tälläisiä klipsutöitä. Sisäinen farkkutyttöni suorastaan kiljuu kesää. Tuo pyöreä kukkanen on irrotettavissa ja sitten, kun on oikein kukkaistyttöfiilis, voin laittaa sen siihen taas kiinni. Niin, jos joku ei nyt hoksannut mikä se on, niin se on pieni olkalaukku. En nyt ole mitannut, mutta leveys on noin 20 cm.

 Ossin ihanuus näkyy juuri ja juuri tuossa kuvan alareunassa. Sulatin sille pakkasesta oikein lihaisan rustoluun. Oikeasti kuvat on otettu eri järjestyksessä.

Ensin se luu oli näet tosi piilotettuna ja peiteltynä tuonne kukkalakanan sekaan. Tuo ylempi kuva on otettu vasta sen jälkeen, kun kaivelin luun piilostaan. Siitä myrtynyt, murheellinen ilme. Ossin ihanuudet liittyvät aina herkkuihin ja ruokaan. Täytyy tosin myöntää, että kyllä oikein hyvä herkkuateria jääkin mieleen. Arvostan minäkin sen verran hyvää ruokaa. No tänään on tosin tarjolla eilen tehtyä kaalilaatikkoa. 

Nyt tarvii mennä lisäilemään puita kakluuniin. Täällä on samanlainen "takatalvi", kuin muuallakin päin Suomea. Ei se kevät tullutkaan ihan vielä. Oikein mukavaa alkuviikkoa Ossilasta!

Kränkkäperjantaiehtoota Ossilasta

Kyllä on kiukkua piisannut. Ossi joutui keskiviikkona kaukaisen naapurin uroslabradorin pöllyyttämäksi. Se koira on sellainen tosi vanha uros "joka ei tee kiusaa kärpäsellekään" Jo vain, mutta kaksi kertaa se on Ossia kuitenkin pöllyyttänyt. Se koira, kun kuuluu niihin, joita pidetään aina vapaana. Kun "se totteleekin niin hyvin". No yhtä omistajaansa se totteleekin niin, että on tullut kuulemma miästä vastaan useamman kerran ja labbis on pysynyt omistajamiehen rinnalla, mutta tällä kertaa oli naisomistaja lastenvaunuineen, eikä koira sitten pysynytkään siinä vierellä, vaan karkasi Ossin kimppuun ja pöllyytti sitten Ossia ihan mennen tullen. Itse olin kolisuttelemassa kangaspuita ja kuulin tapahtuneesta vasta miäheltä, kun tulin illalla kotiin. Ossi oli ihan reppana ja tuntui siltä, kun se olisi jollain tavalla ollut jopa henkisesti masentunut.

No joo tänään koira on sitten ollut oma itsensä ja koiramustelmat tuntuvat parantuneen. Niska Ossilla tuntuu olevan vähän jäykkä. Se ei saanut miähen heittelemiä iltajuustopaloja ollenkaan kopattua.

Jos näen labbiksen omistajaa tiekunnan kokouksessa ensi viikolla, niin sanon kyllä pari valittua sanasta.

Tällä koiralla kävi hyvä tuuri.  Ilmeisesti palo sitten tuhosi koko talon. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että materia on materiaa, pääasia kun henki säilyy. Yhdellä hyvällä tuttavallamme on talo palanut. Sieltä palosta saatiin kyllä pelastettua paljonkin tavaroita, mutta valokuvat menivät ja tuttavani on sanonut, että hän kaipaa valokuvia, jossa hänen poikansa olivat pieniä:(

Huomenna on aamupäivällä mentävä miähen kanssa minun mummini hautajaisiin. Mummi nukkui pois muutama viikko sitten kunnioitettavassa 93 vuoden iässä. Illemmalla onkin sitten iloisempaa ohjelmaa tiedossa, kun käymme appiukolla. Miähen siskokin on käymässä Ruotsin maalta.

Muistakaa pitää koirat kiinni. Metsästyslakikin velvoittaa pitämään koirat kiinni 1.3-19.8, ei poikkeuksia, muuta kuin alle 5 kuukauden ikäinen (muistaakseni 5 kk) pentu saa olla vapaana. Ja muina aikoina koirat saavat olla vapaana HUOM!! maanomistajan luvalla. Aika harva noteeraa tätä. Ei koirat muutenkaan saa juoksennella vapaina pitkin maita ja mantuja.

Hyvät viikonloput Ossilasta!

Kahdessadas kirjoitelma

Wuhuu, pitäisiköhän korkata shamppanjaa? En kyllä edes tiedä löytyykö, eikä ainakaan jääkaapista, joten annetaan olla ja todetaan vain, että paljon on kaikkea tullut sepusteltua:)

Tänään oli päivällä todella kaunista kävellä. Naapurin hevoshaka alkaa viheriöidä. Ihan uskomatonta. No uutisissa todettiin, että kevät on tosi paljon, useampia viikkoja edellä aikataulusta. Sehän sopii minulle ja Ossille.

Nyt pitäisi päästä hyppäämään

Ja tälläisiä kuvia tulee useimmiten.

Tästä kuvakulmasta Ossista saa parhaiten kuvia.

Voi sitä kuopimisen määrää

Nyt jo kotiinpäin, PAH!

Helsingissä jo kymmenkunta koirien hyökkäystä. Tämä on aika uskomatonta, mutta kait se nyt kuitenkin on uskottava. Kaikille oikein hyvää viikon alkua Ossilasta!

Potutuslauantai osa 39

Vaikka onkin taasen potutuslauantain vuoro, niin kaikille naispuolisille karvakoirille ja heidän emännilleen oikein ihanaa Naistenpäivää. Pengoin vähän naistenpäivän historiaa ja sehän on paljon vanhempi juttu, kuin mitä osasin arvatakaan. Naistenpäivää on vietetty ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 1908 jenkeissä, jonkun tekstiiliteollisuuden naisten lakon kunniaksi. He näet protestoivat huonoja työolojaan vastaan. 

Eilen, kun ajelin äitiäni katselemaan Lohjalle, kuuntelin taas tapani mukaan radiota. Juu, olisihan minulla ihan CD-soitinkin, mutta pidän radion kuuntelusta. No sieltä tuli jonkun Lily-lehden (ainoa pelkkä verkkojulkaisu Suomessa) päätoimittajan haastattelua ja voi millaisen sammakon hän päästi suustaan "Jos et ole SOMEssa, niin sinua ei ole olemassa" En ole tutustunut Lily-lehteen, enkä tuon sammakon jälkeen tutustukaan. Muutenkin luulen, että kohderyhmä on hieman nuorempaa... Mietin sitä lausahdusta ja ajattelin, kuinka olen saanut lukea rikkimenneistä ja Facebookin takia muuten vain kärsivistä parisuhteista. No minun parisuhdettani SOME ei hetkauta, kun miäs on tälläkin hetkellä työmatkalla ja yleensä vietän sen parituntisen netissä miähen työpäivän aikana. Mutta huh, mikä sammakkolausahdus. En nyt enempää kirjoita mitä ajattelen, ettei tule solvattua kenenkään älynlahjoja... En todellakaan edes ymmärtänyt, mitä tämä päätoimittaja tarkoitti.

Tämä juttu oli aivan hirveä. Siis ihan, ihan pienellä kirjoitan, että se, että toinen nainen otti koiransa syliin, saattoi provosoida tilanteen kärjistymisen. Syyllisyyskysymyksestä ei sitten taas ole pienintäkään epäilystä. Minusta itsestäni ei olisi lainkaan sellaisen rodun pitäjäksi, josta ajattelen, että se koira voi olla vaarallinen. Toisaalta minulla on ollut aikoinani hyvin koulutettu saksan paimenkoira, mutta kun kuljetin sitä (äärimmäisen harvoin) kaupungilla, sillä oli kuonokoppa. Toma oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti, mutta eipähän kuulkaas tullut kukaan kysymään, että saako koiraa silittää ja onko se vihainen. Vanhemmat lapsineen kiersivät harvinaisen kaukaa:) Ossillakin muuten on kangaskuonokoppa ja tarpeen vaatiessa aina hetken aikaa käytössä. ELLilläkin Ossi saa joskus kangaskuonokopan kuononsa ympärille.

Näin vähäsen lunta meillä on, ihanaa! Tuossa kuvassa näkyy pieni lämpäre lunta. Ojan pohjat ovat vielä jäässä.

 Tuossa kuvassa näkyy meidän naapuriksi nouseva talo. Keittiömme ikkunasta näkyy taloa ihan vähäsen. kesällä ei näy. Talo on vastakkaisella puolella kuin meidän talomme, tien toisella puolella.

Suoraan sanoen, en tippaakaan ymmärrä ihmisiä, jotka ilmoittavat oman, rakkaan koiransa Suomen rumin koira kilpailuun! Minun silmissäni Ossi on yksi maailman kauneimmista mäyräkoirista.

No, mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein aurinkoista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 38

Mie romahan, ko tänään tulee se Putouksen finaali enkä aio katsoa sitä. En ole Putousta katsonut en sen alkuaikoina enkä nytkään. Katsoin tämän vuotista ensimmäisen jakson ja totesin, että ei ole tänäkään vuonna minun juttuni. Olen varmaan ihan oikeasti poikkeuksellisen hölmö, kun en ymmärrä niitä sketsejä niin, että ne minua naurattaisivat. Tuon Antskun repliikin kuulin ensimmäisessä jaksossa ja sitten sitä on saanut siteerattuna lukea lehdistä. Mie nyt yritän olla romahtamatta:)

Mistä lapset oppivat jo näin pieninä toisten kiusaamisen? Onko ihmisen sisällä jo näin pienenä paljon purkamatonta pahuutta? Iso osa käyttäytymisestähän on opittua, joten kyllä jo päiväkodissa pitää opettaa, että toisia lapsia ei saa kiusata. Mutta kyllä lapset osaavat jo tuossa aika pieninä toisiaan kiusata, ilman sen tarkempaa ajattelua. Se kiusaaminen on vain kitkettävä pois. Kerran hakiessani tyttöäni tarhasta, noin 16 vuotta sitten, tämä tuli itkien ja vonkuen vastaan ja kertoi, että eräs poika oli hänet työntänyt nokkospuskaan. No minä tuohtuneena äitinä sitten asiaa selvittelemään, kunnes kuulin, että armas tyttöni oli ensin nyhtänyt kyseiseltä pojalta housut nilkkoihin. Siitäs sait, nokkosista, ajattelin. Sitten kerroimme sekä tytölleni, että pojalle, että molempien käyttäytyminen oli ollut väärin ja vannotimme, ettei se saa enää toistua.

Tämä oli outo ja kammottava juttu. Voi isoäiti parkaa mikä syyllisyyden taakka painaakaan harteita ja perhettä tulee tietty surku. Kaikista eläimistä näköjään voi saada helpommin, tai vaikeammin joitain kohtalokkaitakin tauteja. Tosin rotta lemmikkinä on mielestäni jotain niin kammottavaa, etten ikimaailmassa ostaisi itselleni tai mahdolliselle lapsenlapselleni rottaa. Gerbiili on mielestäni kanssa rotta.

Oikein murtovarkaille, ei koiria saa murjoa.  Kun aikoinamme asuimme Haukilahdessa, nämä Holvikarit asuivat viereisessä rapussa ja parvekkeemme olivat vierekkäin. Aina joskus kyläilimme toistemme luona. Sitten, kun he muuttivat pois yhteydenpitomme jostain syystä katkesi.

Tämä oli ihan karmea chihu-juttu. Toivottavasti mopopoika saadaan kiinni ja edesvastuuseen järjettömästä ja raakalaismaisesta teostaan.

Lopuksi paritkin söpöstelyt. Tämä liito-orava pääsi takaisin luontoon ja vapauteen. Pienessä shokissa varmaan. Itse olen nähnyt kerran liito-oravan "liitelevän" puusta toiseen. Täällä oli ennen liito-oravia, nyt ei ole näkynyt tavallisiakaan oravia. Mikä liene elukka pistellyt poskeensa säksättävät oravaiset?

Nyt nukuttaisi jo

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!