Potutuslauantai osa 40

Minua jurnuttaa nyt pari asiaa, jotka ovat loppujen lopuksi aika pieniä tässä universumissa. Toinen on kuulkaas kiinteistövero. Se nyt varmaan nyppäsee päähän joka ainoata kiinteistönomistajaa. Lippulappuset tulivat muistaakseni viime viikolla ja sitten paasasin niistä miehelleni. Ihan niin kuin siitä valittamisesta olisi jotain hyötyä. Yhtä vähän siitä on hyötyä urputtaa tänne blogiin. Siis periaatteessa minähän kannatan verojenmaksua. Nimenomaan, jos kaikki maksaisivat veronsa, niin veroastetta voisi varmastikin jopa alentaa. No takaisin tähän minut vihastuttamaan kiinteistöveroon. Eihän 468 ja vähän senttejä päälle ole vuodessa kovin paljoa, eihän? Vajaat 1,3 euroa per päivä. No, joo minun ajatusmaailmaani mahtuvat monet verot, joihinkin voi jopa itse vaikuttaa säätelemällä kulutusta ALV, tupakkaverot, makeisverot jne. Tuloverot ovat sitä mitä ovat. Niillä kuitenkin maksetaan koko tämän yhteiskunnan tuottamat palvelut ja infrastruktuuri. Mutta hitsit sentään, talon, jonka olet rakentanut jo kertaalleen verotetuilla tuloilla ja jonka rakentajat vielä maksavat veroja, niin siitä sitten sinun pitää veroja maksaman siihen asti, kunnes et enää pysty elämään omassa talossasi. Se pistää vihaiseksi. Sitten kun kerrotaan tuo summa vaikkapa 50 niin päästään euromäärään 23400,-. Se 50 vuotta voisi olla tuollainen teoreettinen maksimi, mitä me miähen kanssa ehkä kerkiämme elää täällä talossa. Nyt siitä 50 vuodesta on kulunut reilut 20 vuotta:)

Sitten minua ottaa päähän sellainen juttu, kuin akupunktio. No tulipahan todistettua, että akupunktio ei ole huuhaata. Nyt sen vaikutus oli vain ihan päinvastainen, kuin mitä toivottiin. Minua on vaivannut kova jännityspäänsärky ja se ihana erikoislääkäri, jonka kanssa minulla on treffit kerran vuodessa sanoi, että se minun nyt tuntemani päänsärky ei ole mitään laajemmalle alalle levinnyttä hermosärkyä ja passitti minut fysioterapeutille. No tämä fyssari, joka on oikein mukava nainen hieroi niskaani pariin kertaan ja kolmannella kerralla sitten sanoi, että nyt kokeillaan akupunktiota. Ne hiiskatin neulat taikoivat esiin lähes poissaolleen hermokipuni. Tai, no se lähes poissaoleva ei nyt ihan pidä paikkaansa, kun minulla on siihen hermosärkyyn vahva särkylääkitys, mutta nyt se särky on näiden taikaneulojen ansiosta moninkertainen. Mistään en ole saanut selville voiko yhden akupunktiohoitokerran vaikutus jäädä pysyväksi. Todella toivon, että ei. 

Sitten minua ottaa pannuun nämä lähestyvän kevään mukanaan tuomat fillaristit, jotka suihkivat kypärä päässään sellaista vauhtia ettei tosikaan. Yleensä aina nämä suihkijat ovat miespuolisia, jotka ilmestyvät kuin taiottuna jostain ja vetäisevät suojatien yli sitä samaa vauhtia, kuin viipottaessaan tuolla kadun varrella. Kerrattakoon nyt vielä täälläkin vähän liikennesääntöjä. Suojatie polkupyörällä ylitetään taluttaen. Se suojatie kun on tarkoitettu ihan vain ja ainoastaan jalankulkijoille. Tästä on yksi ainoa poikkeus, enkä ihan tasan tarkkaan muista kuinka se menee. Lain mukaan se poikkeus menee jotenkinsa niin, että kun polkupyörälle tarkoitetun tien osuus jatkuu suojatien jälkeen, äsch jotenkin silleen, niin silloin autoilijan tulee kääntyessään suojatien yli väistää myös pyöräilijää. Muutoin pyöräilijän tulee väistää sekä oikealta, että vasemmalta tulevaa liikennettä. Minua siksi ottaa pattiin, kun jo ihan pienet lapset opetetaan AJAMAAN sitä suojatietä pitkin, kun asian ei kuulu mennä siten. Siksi en voinut olla ihan pikkuisen hymyilemättä tälle jutulle. En kannata väkivaltaa, mutta sielussani kuvittelin, kuinka fillaristimies olisi voinut olla syyllinen ja sitten molemmilta osapuolilta meni niin sanotusti "kuppi nurin". Polkupyörä ja suojatie, oikeaoppisesti!

Tämä juttu oli ihan hirveä. Onneksi äiti on alkanut hakea apua itse aiheuttamalleen lapsen ylipainolle.

Heippa, vähän tärähtänyt Ossi:)

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonlopun jatkoa Ossilasta!