Eilen, kun ajelin äitiäni katselemaan Lohjalle, kuuntelin taas tapani mukaan radiota. Juu, olisihan minulla ihan CD-soitinkin, mutta pidän radion kuuntelusta. No sieltä tuli jonkun Lily-lehden (ainoa pelkkä verkkojulkaisu Suomessa) päätoimittajan haastattelua ja voi millaisen sammakon hän päästi suustaan "Jos et ole SOMEssa, niin sinua ei ole olemassa" En ole tutustunut Lily-lehteen, enkä tuon sammakon jälkeen tutustukaan. Muutenkin luulen, että kohderyhmä on hieman nuorempaa... Mietin sitä lausahdusta ja ajattelin, kuinka olen saanut lukea rikkimenneistä ja Facebookin takia muuten vain kärsivistä parisuhteista. No minun parisuhdettani SOME ei hetkauta, kun miäs on tälläkin hetkellä työmatkalla ja yleensä vietän sen parituntisen netissä miähen työpäivän aikana. Mutta huh, mikä sammakkolausahdus. En nyt enempää kirjoita mitä ajattelen, ettei tule solvattua kenenkään älynlahjoja... En todellakaan edes ymmärtänyt, mitä tämä päätoimittaja tarkoitti.
Tämä juttu oli aivan hirveä. Siis ihan, ihan pienellä kirjoitan, että se, että toinen nainen otti koiransa syliin, saattoi provosoida tilanteen kärjistymisen. Syyllisyyskysymyksestä ei sitten taas ole pienintäkään epäilystä. Minusta itsestäni ei olisi lainkaan sellaisen rodun pitäjäksi, josta ajattelen, että se koira voi olla vaarallinen. Toisaalta minulla on ollut aikoinani hyvin koulutettu saksan paimenkoira, mutta kun kuljetin sitä (äärimmäisen harvoin) kaupungilla, sillä oli kuonokoppa. Toma oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti, mutta eipähän kuulkaas tullut kukaan kysymään, että saako koiraa silittää ja onko se vihainen. Vanhemmat lapsineen kiersivät harvinaisen kaukaa:) Ossillakin muuten on kangaskuonokoppa ja tarpeen vaatiessa aina hetken aikaa käytössä. ELLilläkin Ossi saa joskus kangaskuonokopan kuononsa ympärille.
Näin vähäsen lunta meillä on, ihanaa! Tuossa kuvassa näkyy pieni lämpäre lunta. Ojan pohjat ovat vielä jäässä.
Suoraan sanoen, en tippaakaan ymmärrä ihmisiä, jotka ilmoittavat oman, rakkaan koiransa Suomen rumin koira kilpailuun! Minun silmissäni Ossi on yksi maailman kauneimmista mäyräkoirista.
No, mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein aurinkoista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
Superhienoa naistenpäivää!
VastaaPoistaOlin viidentoista kun ystävättäreni otti sakemanninpennun. Se oli siihen aikaan harvinainen pitkäkarvainen versio, narttu, erittäin kiltti ja helppo kouluttaa. Yhdessä ystävättäreni kanssa koulutimme sen verovapaaksi. Se totteli käskyjä kuin uni eikä kukaan vastaantulija sitä pelännyt. Toki kukaan ei myöskään yrittänyt esim. kätellä meitä tai muuten tulla liian lähelle. Koira ei murissut eikä näyttänyt hampaitaan, mutta oli erittäin valppaana koko ajan. Sen kanssa kävelimme myöhään yölläkin pääkaupungin rantoja. Se oli rotunsa paras ja voitti useita palkintoja, teki kahdet pennut, joista vain yksi oli pitkäkarvainen, muut tulivat isäänsä. Lämmöllä muistan sitä koiraa vieläkin. Sakemanni on edelleen listallani aivan yläpäässä, siis kakkosena. Arvaat mikä rotu on ehdoton ykkönen ; )
Siis meillä on näköjänsä sama koirajärjestys. Ehkä en itse jaksaisi kouluttaa saksan paimenkoiraa niin pitkälle kuin pitäisi, mutta sellaisena unelmatottelevaisena koirana se on aivan ihana rotu. Tomahan tuli meille silloin kun olin jotain 14-15 sellaisena kodinvaihtajakoirana, kun sen omistajapariskunta muutti pois Kirkkonummelta. Se mies oli kouluttanut Tomasta ihan superyksilön. toma oli toinen "elämäni koirista". Hienoa naistenpäivää sinne teille kanssa, M-L ja Ossi!
VastaaPoistaHyvää naistenpäivää (tai sen iltaa..) sinne myös! <3
VastaaPoistaTädilläni oli lapsuudessani todella hyvin koulutettu ja aivan ihana sakemanni, Ami. Amia lempeämpää koiraa saa hakea, enkä ehkä siksi osaa vieläkään ajatella sakemanneja yhtään pelottavana rotuna. Samoin ystäväni miehellä oli heidän tavatessaan super hyvin koulutettu rottweiler, Roosa. Hän osasi mm. oksentaa vessanpönttöön. Meidän edesmennyttä Rosa-mummua sitten taas puri pentuna dobermanni koirapuistossa ja siitä minulle on jäänyt dobberikammo. Tosin, eräässä lukemassani koirakirjassa sanottiin, että mäyräkoirat ovat koirista kaikkein aggressiivisimpia. Enkä voi olla ainakaan täysin erimieltä, koska meidän Peppihän on aika aggresiivinen tietyissä tilanteissa.. :O
Mukavaa viikonlopun jatkoa ja Ossille suukkoja meidän neidoilta! <3
Se on jännä, miten yksi kielteinen koirakokemus leimaa omakohtaisesti koko rodun. Minua itseäni on purrut dobberi, joten en voi sietää koko rotua, koska olen varma, että ne voivat kaikki olla luonnevikaisia. Mitä dorkaa ajattelua, mutta näin se vaan on:(
PoistaJuu, mäyriksethän ovat ns kovia koiria, koska osalla niistä on se voimakas metsästysvietti ja se on yksi seikka mielestäni, joka voi tehdä koiran vihaiseksi. Tälläinen köökkipsykologin arvio. Mäyrikset sitten taas ovat kokonsa puolesta hyvinkin hallittavissa, vaikka olisivat kuinka vihaisia. Eihän meidän Ossikaan ole todellakaan mikään kultapoju. Toistaiseksi se on purrut kolmea ihmistä. Putkari oli kyllä täysin yllättävä veto siltä. Sitten meidän nuohoojaa ja sen tuuraajaa eli poikaa Ossi rakastaa. ja niitä se näkee oudoissa asuissa kerran vuodessa. Tosin se poika oli armeijassa taistelukoirakouluttajana, joten hän jos kuka osaa lukea koiraa. Ossi vaan pyörittelee päätään, kun meidän vakinuohooja huutelee sille, että Rekku, nyt hiljaa ja naksuttelee perään:) :)
Teille kans hyvää naistenpäivän iltaa ja tytsyille Ossi-pusuja!
Kevät tulee, se on jo lahden toisella puolella aikas pitkällä. Pelloilla vihersi todella hyvin, jotain mitälie juurekkaan lehtiä näkyi ja toisella pellolla heinä tms. vihersi. Tallinnassa satoi kyllä aamulla räntää mutta keskustan puistoissa kukki jo lumikellot.
VastaaPoistaAi sinä kerkesit käydä naistenpäivän kunniaksi Tallinnassakin:) Hyvää naistenpäivän iltaa ja toivottavasti kerkesit käydä Karnaluksissa ja teit hyviä ostoksia. Terveisii ja hyvää naistenpäivän iltaa!
PoistaHyvää eilistä naistenpäivää!
VastaaPoistaEt muuten tiedä kellä olisi karkkariuros ja karkkaripentu (sukupuolesta eos) kateissa? yritin eilen saada autoon kahta karkulaista lapinkyläntiellä oitbacan vpk:n liepeillä. Soitin poliisiin ja panin sos.mediaan ilmoituksia. Mutta kellään ei tunnu olevan kateissa tai sitten ovat TOIVOTTAVASTI löytäneet tiensä kotiin. Liikenne oli aika kovaa. Lähtivä lopulta juoksemaan Herllantietiä pitkin joka rauhaisampi hiekkatie.
Täälläpäin en tiedä valitettavasti ketään edes jolla on kahta karkkaria yhtäaikaisesti. Toivotaan kovasti, että karkulaiset löytävät kotiin, tai joku muu saa ne kiinni. Nehän voivat olla vaikka kuinka kaukaa. Nuo onnettomat töppöjalat kun pystyvät pistelemään 30 km vajaassa vuorokaudessa. Miähen yhdellä tutulla kokemusta, kun vaimo laski metsästysviettisiä karkkareita vähän jalottelemaan, samalla kun purki autoa kesämökillä. Toivotaan, että tämäkin tarina saa nyt onnellisen lopun. Kaikille teille terkkuja!
PoistaSiis minä en jää pikkuisen koirani kanssa odottelemaan, onko luoksetuleva iso koira "kiltti" vai aikooko tappaa omani. Minä otan koirani kyllä hyvin nopeasti syliin enkä koe siinä mitään väärää, saati syyllisyyttä, päinvastoin.
VastaaPoistaTäytyy kuitenkin muistaa, että heti, kun on oman pikkukoiransa ottanut syliin, kääntyä selin siihen isoon koiraan päin. Koirat eivät saa ottaa näkökontaktia toisiinsa! Tää on tosi tärkeä pointti!
Täällä meillä on kylmät yöt, aamut ja illat, lähellä nollaa ollaan, päivät ovat onneksi olleet aurinkoisia. Täksi päiväksi on luvattu huikeat 16 astetta, tuskin toteutuu. Puut vihertävät jo silmuineen ja alppiruusuissa on isot nuput. Mutta talven selkä ei kyllä vielä ole taitettu. Ootetaan nyt, mitä huhtikuu sitten tuo tullessaan " April, April, der macht, was er will".
Niin ja tuo, että oma koira olisi muka ruma! Joko taustalla on julkisuuden halu tai palkinnon tavoittelu. Kyllä minullakin oli vaikeuksia tottua Wuppeen, kun ei ole koskaan ennen ollut lyhytkarvaista koiraa, mutta ei kauan kestänyt, kun koin Wupen maailman söpöimmäksi. Tietenkin herttainen ja rakastettava luonne vauhditti tottumista.
Terveiset ja aurinkoista kevättä toivotellen!
Luulen, että se on aika tyypillinen reaktio, jos tuommoinen tapaus sattuu. Varmaan minäkin ottaisin Ossin syliin, jos sillä voisin suojella sitä. Tuossa meidän metsätiellä sattui keran niin, että olimme miäheni ja Ossin kanssa kävelemässä, kun vastaan jolkotteli uroshowawart (Ossin inhokki, molemminpuolinen). Minä iskin kävelysauvat ristiin ja karjaisin sille koiralle seis ja miäs otti Ossin syliin ja poistui takavasemmalle. Ei onneksi kestänyt varmaan kuin minuutin, korkeintaan pari, niin sen omistaja oli sitä hoffia kytkemässä.
PoistaMelkoisen lämmintä teilläkin olisi, jos tuo 16 astetta toteutuu. Minä kun vilkaisin niiden "rumien" koirien kuvat, niin minusta yksikään ei ollut varsinaisesti ruma. Tosin täytyy myöntäää, että karvatonta kiinan harjakoiraa en ottaisi itselleni koskaan, en kyllä myöskään mitään muutakaan karvatonta koiraa. Terveisiä teille kanssa ja ootelllaan yhdessä sitä ihanata aurinkoa! Ai niin ja palkintona siinä onnettomassa kilpailussa on joku, olikohan Prisman lahjakortti....