Potutuslauantai osa 4

Nyt hieman surettaa. Rakas tyttäreni lasketteli luikuria puhelimessa minulle ja vieläpä tärkeästä asiasta. Kun hän ilmoitti jäävänsä Pariisiin vielä viikoksi, niin tottakai äidin tuntosarvet nousivat heti. Kysyin häneltä, että onko hän löytänyt sieltä jonkun miehen ja vastaus oli "Ehei". No oikea vastaus olisi ollut "Kyhyyllä", mutta sitä hän ei saanut kakaistua suustaan. Samana iltana soitti sitten mieheni sisko, joka oli ollut tytärtäni katsomassa Pariisissa. Minulla ei tammikuisen jenkkimatkan jälkeen yksinkertaisesti ollut ylimääräisiä euroja käydä Pariisissa. No mieheni sisko sitten valaisi minua tästä nuoresta miehestä. Tosin oli nähnyt ilmeisesti vain valokuvan. Nyt sitten jännityksellä odotan tuleeko tyttäreni Pariisista kotimaahan vai ei. Olisi kaikki mahdolliset opiskelut edessä ja hän menee ja ihastuu ranskalaiseen nuoreen mieheen. Voihan itkut. No onhan hän täysi-ikäinen ollut jo pari vuotta, että enhän minä voi asialle mitään. Voihan se olla, että tämä asia tuo pontta kesätyöpaikan hakuun, josta vielä ei ole tietoakaan. Tai sitten tämä ihastus kuuluu "aika hoitaa asioihin" - tavalla tai toisella. Voihan se olla, että joudun vielä opettelemaan ranskaakin. 

Torstai-iltana meidän tie sitten vajosi. Iso jakelupakettiauto juuttui tiehen niin, että tarvittiin oikein hinausauto. Tarvitsee vissiin laittaa kyltti ennen mäkeä, että "AJO OMALLA VASTUULLA". Miäs saa ensi viikolla kaivaa tien auki ja täyttää vähän isomman puoleisella kivimurskalla. Ei tule hänelle ongelmia viikon loman kanssa.

No sitten taas koiriin. Joku rescue-koira tappoi Loimaalla sekä kissan, että koiran. Jutussa myös linkki omistajan vastineeseen. Surullinen tapahtuma, mutta tässä tapauksessa koira oli karannut tai saanut narunsa pihalla poikki. Jotenkin minusta tuntuu, että vaikka minulla olisi kuinka paljon tahansa koirista kokemusta, mitä minulla ei suinkaan ole, niin en ottaisi suurta rescue-koiraa itselleni. Sen koiran historiasta kun ei ole mitään tietoa ja ainakin minulla herää kysymys, että voiko rikkinäistä koiran sielua korjata? Joku varmasti sanoo, että kyllä voi, minä olen vähän epävarma. Joku tapahtuva asia voi laukaista koirassakin epätoivotun käyttäytymisen varmasti vielä vuosien jälkeen. Joku on myös sanonut, että koiralla ei ole muistia. Minun mielestäni on. Ei kukaan muu mieshenkilö, kuin se kerran Ossin pahasti pelästyttänyt, saa Ossissa aikaan sellaista raivoreaktiota. Kaikillehan Ossi haukkuu, erityisesti miehille, mutta tämä kaukainen naapuri saa aikaan järkyttävän raivon.

Tämän verran meillä on vielä pihalla lunta kasassa

 

Hain auton eilen perjantaina huollosta. Ai, että kirpaisi kukkaroa ihan kamalasti. Kaikenlisäksi siinä autossa pitäisi tehdä remppaa piakkoin noin kolmella tonnilla, iskaria, etujarrulevyä, mitä kaikkea siinä raportissa olikaan. Autsch. Nytkin maksoi päälle tonnin. No toisaalta, nyt auto alkaa olla siinä iässä, että siihen väkisinkin tulee huoltomaksuja. Toisaalta, kun se auto on ollut minulla uudesta, niin tiedän miten sillä on ajettu. No näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.

Koiranpäivää

Hyvää valtakunnallista Koiranpäivää. Luin Kennelliton sivuilta, että tänä vuonna teemana on "Vastuu koiran omistajana - vastuu ympäristöstä". Täytyy tutkia, mitä tämä pitää sisällään. Varmaan jokavuotisen koirankakkakeskustelun ja sen, että näitä isoja hurttia ei pääsisi pienempien eikä edes samankokoistenkaan koirien kimppuun.

Tässä meidän "lämpöhakuinen". Sanalainaus Kauniilta Nelliltä.

Lauantaina otetut kuvat. Silloin aurinko paistoi täällä meillä mitä kauneimmin ja keittiön aurinkopläntti oli se Ossin suosikki, sen aikaa kun se aurinko siihen paistoi.

Eipä meillä sen kummempia. Koiranpäivän kunniaksi rapsutelkaa kamujanne.

Potutuslauantai osa 3

Tämän uutisen mukana meni kaikki luottamus poliiseihin, ainakin joksikin aikaa. Toivottavasti tämä oli ainutkertainen tapaus: poliisit päästivät karanneet koirat uudelleen irti. Ei tullut tästä uutisesta lainkaan hyvä mieli. Aina on opetettu ja aina olen halunnut uskoa, että poliisit auttavat kunnon kansalaisia. Tämän pitäisi koskea myös koirakansalaisia.

Varokaa epämääräisiä syöttejä koirillenne. Aina silloin sun tällöin kuulee tälläisistä myrkkysyöteistä koirille eri kaupungeissa, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen lehdessä poliisin varoituksen.

Pitäkää nyt hemmetti sentään ne vihaiset koiranne kiinni. Käykää katsomassa Joenpenkan Kennelin kautta uutista Kalevassa:Joenpenkan Kennelin blogi, jossa taas joku iso irrallaan oleva koira hyökkäsi chihun kimppuun. Seuraukset olivat pahimmat mahdolliset.

Maailmalla on sitten tapahtunutkin niin paljon, että sana potutus ei enää riitäkään. No kukaan ei ole voinut välttyä Amerikan tapahtumien kuulemiselta. Räjähdys tehtaassa toi yhtäkkiä mieleeni Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksen vuodelta 1976. Mietin, ennenkuin tarkistin vuosiluvun, että kuinka vanha mahdoin olla tuon kamalan tapahtuman aikana ja arvioin itseni 8-9 vuotiaaksi. Todellisuudessa täytin tuona vuonna 15. Ilmankos muistan sen tapahtuman niin käsittämättömän hyvin. No vuonna 1976 ei kuitenkaan ollut nettiä käytössä, itse asiassa ensimmäinen IBM:n PC julkaistiin vuonna 1981. Tämä sivuhuomio nyt liittyi lähinnä eri asioiden uutisointiin ja tiedon leviämiseen ympäri maailmaa. 

Ilmankos muistan saaneeni ensimmäisen oman PC:n työkäyttöön joskus vuonna 1987. Tietokonepäätteitä toki oli käytössä, mutta ne olivat jonkun ison tietokoneen näyttöpäätteitä ja se varsinainen data ja tehdyt työt käsiteltiin yleensä yöajoissa. Oi tätä tekniikan kehitystä! Jos tuo kamala Lapuan räjähdys sattuisi tänä päivänä, veikkaan ettei siitä uutisoitaisi jenkeissä lainkaan. Olen käynyt useamman kerran jenkeissä ja voin kertoa, että edes Euroopan tasolta ei juuri heidän uutisiinsa asioita pääse. Tälläinen maailman eri maiden eriarvoinen käsittely uutisoinnissa potuttaa.

No henkilökohtaisesti ei kuitenkaan tällä hetkellä kauheasti potuta. Tiemme tosin on sortumassa kohdasta, josta tie sortuu, ellei nyt joka vuosi, niin ainakin joka toinen vuosi. Saa mies mennä vähän kaivelemaan huomenna Avantilla. Autoni parkkipaikka taitaa siirtyä tuonne sadan metrin päähän. Muuten voi olla, että jumahdan tänne talollemme:) Näin kävi toissa vuonna.

Maanantaina tulee tyttö maailmalta ja sunnuntaina hän täyttää 20-vuotta! Ei voi siis henkilökohtaisesti potuttaa tänä viikonloppuna. Kaikille hyvää viikonlopun jatkoa! Muoks 21.4. Tyttäreni soitti ja ilmoittikin vaihtaneensa lentoaan viikkoa myöhemmäksi:) Tälläistä tämä on näiden tuuliviirien kanssa. Asuu kurssikaverinsa luona viikon. Onneksi naispuolisen, joten tytön sydän ei ole jäämässä Pariisiin.

Väsynyt kingimme, rakkaan peittonsa kanssa

Koirakysymyksiä

Näin keskiviikon kunniaksi ajattelin vastata kysymyksiin, jotka ovat pyörineet ainakin annamarin,

Main sekä Vilin blogeissa.

1. Minkä rotuinen koira olisit?

 Tein myös "Mikä koirarotu sinä olisit" -testin ja sain vastaukseksi mopsi. Vastaan siis sen.

Taisin Myrskyn ja Tuiskun blogiin kyllä kerran kommentoida, että haluaisin olla mäyräkoira.

Kaikkien mäyrisblogeista olen tullut siihen tulokseen, että meidän mäyräkoiria lellitään ja pidetään varsin hyvinä ja rakastettuina. Mäyräkoirana voisi olla ihan mukavaa.

2. Voisitko ottaa marsun lemmikiksi?

Voisin. Vielä ehkä näin aikuisenakin. Minulla oli pienenä tyttönä kolme marsua. Ensimmäisen nimi oli Musu ja sitten tulivat Iines ja Matilda. Musu sai yhdet poikasetkin. Lainasin kolmannella luokalla kansakoulua yhden luokkakaverini poikamarsua ja saimme aikaiseksi poikaset. Tosin toinen poikasista syntyi valitettavasti kuolleena. Marsut ovat jollain lailla mukavia. Meillä oli kaksi kappaletta kaneja ja verratessani kaneja ja marsuja, niin marsut vievät voiton kirkkaasti.

3. Minkälaisessa elokuva/sarja/kirja -maailmassa voisit elää?

Luulen, että minulle sopisi tälläinen "Pieni talo preerialla" elämä. Tosin ei ihan yksin.

4. Lempivärisi koirilla?

Hmm. Tätä nyt on tulkittu kahdella eri tavalla. Koiran väriä ja koiran käyttämää väriä. No sanotaan nyt kuitenkin musta. Ossilla on mustat valjaat ja sillä on sellainen ihana musta leveä rantu selän päällä. Siis musta:)

5. Yhdistykset joihin kuulut?

Kuulun edelleen meidän ratsastusseuraan, jotta saan Suomen Ratsastajainliiton lehden Hippoksen. En oikein ole mikään Martta-tyyppi. 

6. Jos aloittaisit koiratanssin, minkä biisin valitsisit esityksen taustamusiikiksi?

Biisin pitäisi olla hauska ja jollain tavalla mukaansatempaava. Otetaanpa tuota noin letkajenkka ja tiputanssi. Kaksi oman aikansa jonkinsorttista huippua. 

7. Missä/minkälaisessa paikassa haluaisit asua? Vastaako nykyinen asuinpaikkasi tätä?

Liikaa hehkuttamatta, mutta samalla suurella tyytyväisyydellä. Nykyinen talomme on oma unelmapaikkani. Omakotitalo pienen järven rannalla, aika lähellä Helsinkiä. Ei nyt kuitenkaan siellä keskustassa....

8. Arvokkain esine, joka sinulla on (tunnetasolla tai rahallisesti)?

Vihkisormukset. Niitä on kaksi samanlaista rinkulaa. 

9. Sisustat asuntosi kokonaan uusiksi. Mitä värejä ja materiaaleja käyttäisit?

Tämä on mielenkiintoista. Tekisin varmaan sisustuksen aika lailla samannäköiseksi kuin mitä nytkin:) Valkoista, tummaa puuta joihinkin paikkoihin, vihertävää. En kauhiasti muuttaisi:)

10. Jos saisit tehdä työksesi mitä vain, mitä tekisit?

Työkseni ei tarvitse tehdä enää mitään uutta, mutta jos ihan ammatteja ajatellaan, niin oopperalaulaja. Tosin ääni riittää ihan vain kirkkokuoron tasolle:)

11. Maksimimäärä koiria mitä voisit pitää?

Kaksi olisi sopivan kiva määrä. Tosin yhdessä Ossissakin on joskus kahdeksi koiraksi.

Meidän perheen kingi peittoineen.

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille. Eilen sattui illalla hassusti. Oveemme koputettiin, niin hiljaa, ettei Ossikaan reagoinut. Koska satuin olemaan jo yöpuvussa, (heh seitsemästä asti) kiljuin miestäni avaamaan. Oven takana oli kaksi nuorta tyttöä tarjoamassa miehelle aika Ossin näköistä mäyräkoiraa, mutta mies sanoi, että tuossahan tuo räksyttää, kuten kuulette. Toivottavasti mäyrikselle löydettiin sen oikea koti. Herttaiset tytöt lähtivät sitten mäyriksen kanssa. Jälkeenpäin harmitti, etten mennyt ovelle tarjoamaan vaikka kyytiapua. Olisinhan voinut pukea päälle ja ajella heidän kanssaan autolla. Tyhmä minä. No, kun noin aikaansaavia olivat tytöt, niin varmasti löysivät mäykylle sen oikean kodin.

Potutuslauantai osa 2

Nyt kyllä riittää potutusta taas muillekin. Välillä tuolta lehdistä pomppii silmiin niin uskomattomia juttuja, että miettii voiko tämäKÄÄN olla totta? Minua jonkin verran rasittaa ihmisten tyhmyys.

Mitäs sanotte tästä: mies osti frettejä puudelinpentuina. Joskus, vuonna yksi ja kaksi olin jonkinverran kiinnostunut freteistä lemmikkeinä. Sitten otin eläimistä tarkemmin selvää, enkä tämän selvitystyön jälkeen ollut enää niin kiinnostunut kyseisistä otuksista. Jos joku teistä ei nyt sattumalta tiedä mikä on fretti, niin se on ihmisen jalostama kesyhilleri, joka on hyvin lähellä hilleriä. Vain periaatteessa kesy, lähinnä yöeläin joka hätääntyessään tyhjentää anaalirauhasensa ja haju on pistävä. Fretti kuuluu näätäeläimiin. No se freteistä. Vaikka en itsekään voi kehua olevani mikään Einstein, niin erottaisin kyllä fretin koiranpennusta vaikka kuinka olisi hormoneilla turvotettu. Voi ihmisten ahneutta ja tyhmyyttä.

Toinen taukki on ihan suomalainen, joka suuttuessaan naisystävänsä mopsiin, meni ja pyyhki mopsilla lattiaa.  Onni onnettomuudessa oli se, ettei mopsi vahingoittunut pahasti. Mies oli tapahtuman jälkeen entinen miesystävä, onneksi. 

Mikä asia sitten on jäänyt päähän tältä viikolta joka pännii? No Alppilan koulujupakka tietenkin. Minä vähän pahoin pelkään, että kyseessä on kuitenkin joku halu päästä kyseisestä opettajasta eroon. Jos joku ei ole ollut nykyisen koululaitoksen kanssa tekemisissä, niin voin vannoa, että opettajat kärsivät ihan oikeasti. Olin vuonna 2007 kaksi kuukautta koulunkäyntiavustajana ja voin sanoa, etten ole pitkään aikaan nähnyt niin montaa, täysin häiriintynyttä lasta. En vain tiedä mikä heidät on häiriinnyttänyt jo ala-asteikäisinä. Eräällä käsityötunnilla jouduin tarttumaan yhtä pikkupoikaa ja halvatun lujaa kädestä kiinni, kun tämä oli survaisemassa toista poikaa käsityötunnilla saksilla. Jouduin pitämään poikaa kiinni jonkin aikaa ja vielä vähän ravistelemaankin käsistä. Onneksi 10-vuotias poika ei ihan vielä pärjännyt voimassa minulle. No tämä poika oli kanssa erityisluokalla, syystäkin. Hän ei kuitenkaan ollut mikään erityistapaus, vaan yksi todella monista. Lapset eivät kyenneet keskittymään hetkeksikään ja käyttäytyivät hermostuneesti.

Ja tapaus Putinkin suomalaisessa poliisirekisterissä. Kas kun ei joku konstaapeli sanonut, että "Reiska, et viittis hakee tota Putinii tänne kamarille, vähän niinkuin kuulusteltavaksi" On Suomessa poliiseja ja on hitsit sentään systeemejä, joita ei joku ylempi taho valvo. Seuraavana päivänähän jonkun ylemmän tahon olisi pitänyt asiaan reagoida. Onneksi joku valveutunut poliisi vuosi asian medialle. Nyt sitten parutaan ja pyydellään anteeksi presidenttiä myöten ja luvataan selvittää erhe pohjamutia myöten. Autsch.

Sitten yksi lehtijuttu, jota lukiessani meinasin parahtaa itkuun. En hae linkkiä, koska sitten takuuvarmasti alan itkeä. Suuressa Amerikan ihmemaassa raskaana oleva äiti oli vähän väsynyt. Hän sanoi 9-vuotiaalle pojalleen, että vahdi vähän tuota 2-vuotiasta taaperoa, sillä aikaa kun äiti lepää. Sillä seurauksella, että taapero hukkui uima-altaaseen. Toki 9-vuotias tuli sanomaan äidilleen, että nyt se taapero hukkui, mutta ennenkuin äiti kerkisi altaalle, niin taapero oli kuollut. Sitten tämä viisas äiti sanoi, että näin ei olisi käynyt, jos taapero olisi osannut jonkun tietyn kellumisasennon. No sekin voi olla mahdollista, mutta tulikohan äidille mieleen, että alunperin ei olisi pitänyt jättää pienokaista toisen pienokaisen vastuulle, vaikka kuinka kamalasti olisi väsyttänyt. Tekisi mieli oikein kirota. No on ihan vastaavaa sattunut Suomessakin. Eli ei niitä taaperoita jätetä hetkeksikään vahtimatta! 

Ihan äärettömän surullinen juttu sattui Australiassa. Nuori suomalainen nainen menehtyi ratsastusonnettomuudessa. Hän tippui hevosen selästä ja löi päänsä. Ratsastuskypärästä ei ollut mainintaa.

Yksi älyttömän hyvä asia minulle sattui ihan henkilökohtaisesti. Valitin tuossa edellisessä kirjoituksessa auton huollon varaamisen vaikeudesta. Eläköön kuitenkin netin toimivuus. Jo perjantaiaamuna 08.30 minulla oli sähköpostissa viesti ja aika varattuna huoltoon. Ison huollon hinta vaan vähän potuttaa.

Eli näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa levätä ja ulkoilla.

Oi, me saatiin tunnustuskin:)

Tunnustuksen ohjeet ovat seuraavat:

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! Eli kiitos Paloma. 

Sinun perheesi, Vilman ja ihanien mäyriäistyttöjen elämää on mukava seurata.

Jaan tämän tunnustuksen sitten seuraaville:

annamari ja söpöliinit Peppi ja Rilla

Nelli

Ellieli

Vili ja HooPee

Aikku ja Valosta Varjoon 

Olisi noita haastettavia ollut vielä useampikin, mutta jätetään nyt muillekin jokunen haastettava. Terveisiä Ossilasta.

Pilviä, pilviä

Ei siis pilvee, pilvee. Terminen kevät on alkanut, Ilmatieteen laitoksen mukaan täällä etelässä. No jo on aikakin. Siis koko vuorokauden keskilämpötila on plussan puolella. Ossi kävi nuuskuttelemassa ilmaa aamulla ja totesi, että oma sohva, paras sohva. Kun aurinko ei paista, niin ei mäyristä huvita ulkoilu.


Jätä minut rauhaan,

ole niin kiltti. Tämän kuvan jälkeen donkattiinkin jo sohvalta alas. Ossista ei saa oikein millään valokuvamallia.

Luulin, että potutus siirtyi torstaille. Yritin nimittäin varata autolleni huoltoaikaa ihan maahantuojalta. Soitin kaksi kertaa ja annoin soida niin pitkään, että puhelin alkoi tuutata varattua. Tarkistin numeronkin kertaalleen. Auton maahantuoja on varmaankin vain laittanut sen puhelinnumeron sinne nettisivuillensa. Ei siihen puhelimeen kukaan vastaa. Yhteydenotot mieluiten internetillä. No koetin sitten sitäkin väylää. Saa nähdä ottaako sieltä  huollosta kukaan yhteyttä. Paras olisi.


Tuon näköistä vohvelikuvioista mattoa on alkanut kehkeytyä kangaspuilla. Minulla on ihan valtaisa urakka edessä. Värit ja raitojen leveydet vaihtelevat, mutta peruskuvio on sitten tuo vohveli. Muistuttaa siis vanhan ajan vohvelikangaspyyhettä, mutta isompana kuviona. Mattoa on valmiina noin 25 senttiä, eli tuossa ei näy edes kokonaista kuviokertaa. Siihen tulee vielä yksi kapea punainen raita. Kaksikymmentä metriä olen luvannut kutoa, kun loimi laitettiin (melkein) minua varten. Toistaiseksi ei ole ilmaantunut muita halukkaita kutojia. Parveke, kuisti, kodinhoitohuone ja kylpyhuoneet saavat kesämatot ja sitten olen lupautunut kutomaan yhdelle hyvälle kaverilleni kylpyhuoneeseen maton. Se valmistuu viimeisenä, koska kavennan loimen hänelle 80-senttiseksi. Semmoista tänään Ossilasta. 

Potutuslauantai osa 1

Voi olla, että jääkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi osaksi. Ajattelin katsoa löytyisikö jotain mielenkiintoisia tai hauskoja potutuksen aiheita viikon varrelta. Näin ikään kuin jaettavaksi. Vähän niinkuin potutuspyttipannuna kerättynä viikolta. 

Koiramaailmasta tähän ei ehkä liikene tarpeeksi aineksia. En jaksa ihan joka kerta toistella, että mitähän jos pidettäisiin ne koiramme kiinni. Ei riitä, että "ei meidän Fifi ole koskaan käyttäytynyt noin":) Alkoi myös tulla ikävä Ensio Itkosen ääntä ja "varokaa heikkoja kevätjäitä", kun näin jossakin hersytyksen kuinka kivaa on koiran juosta vapaana jäällä. Haloo. Se sinun vapaana juokseva koirasi ei osaa lukea sitä jäätä. Ei ole kiva koettaa pelastaa Murrea oman henkensä kustannuksella. Aika harvinaista tietenkin on, että koira pulahtaa jään läpi. On täälläkin yhden kerran näin tapahtunut. Murre löytyi sitten, kun jäät olivat jo aikoja sitten sulaneet.....

Tunnustan syntini. Olen minäkin pitänyt Ossia joskus irti. Ensin se oli niin pieni pentu, että sille ei oltu ostettu vielä edes omaa kaulapantaa. Sitten muutaman hassun kerran Ossi oli irti, kunnes totesin, että metsästysviettistä koiraa ei aikuisten oikeasti (kukahan on tuonkin tyhmän sanonnan kehittänyt?) pidetä irti. Tai joo, silloin tietysti pidetään koira irti, kun se on työtehtävissä eli metsästämässä, muuten ei. Omalla maallaan koiran tietysti saa pitää irti. Harva kuitenkaan omistaa satoja hetaareita maata. No Antti Herlin tässä Kirkkonummella. En tosin tiedä onko hän koiramiehiä. Pihvilehmiä hän kasvattaa Kone-yhtiön omistamisen ohella.

Kauheasti ei voi potuttaa, kun kävelyreitillä näkyy maata, hiiohoi!

Metriset hanget ovat kutistuneet mäyräkoiran korkuisiksi monelta paikalta.

Kumpaahan mahtaa potuttaa Saulia vai Adamia, kun näyttää siltä, että koko maailman seuraama suhde karahti jälleen kerran kiville. Adam Lambert tuli kakkoseksi Amderican Idolsissa jokunen vuosi sitten ja Sauli Koskinen on ollut  suomalainen sulhoehdokas jonkun aikaa.

Tiedättekös mikä minua potuttaa juuri nyt? Tästä Koskisen Saulista löytyy kuukkelista noin kolme miljoonaa osumaa, HEI HALOO koko maailma. Presidentistämme löytyy alle miljoona osumaa, siis nimellä haettuna. Tähän potutukseen ei auta kuin mäyräkoiran kanssa kävely kauniissa säässä. Heippa ja hyvää viikonloppua!

Viettien viemää

Ei siis Tuulen viemää. Annamari kirjoitti ihanasti blogissaan känkkäränkästä.
Meidän Ossi on muuttunut viettiränkäksi. Onneksi pahimmat juoksujen päivät kaukaisen naapurimme labbiksella, sillä mangoista pitävällä, mukavalla nartulla, alkavat olla ohitse.


Ossi kaipaa nyt enemmän hellyyttä kuin aikaisemmin ja se haluaa osoittaa, että äänessä löytyy. Eilenkin lähestulkoon ainoat hiljaiset hetket minulle olivat ne, jolloin kävin kaupassa ja mieheni oli Ossin kanssa kävelyllä. Tänään on jo hiljaisempi päivä. Hyvää tässä on se, että kun Ossi taas osittain paastoaa, niin paino varmaan vähäsen tippuu.

Eilen oli kaupasta fenkoli loppunut, joten tänään valmistuu kaalilaatikko ilman fenkolia:) Muuten valtakunnassa on kaikki hyvin. Rakas tyttäreni tulee jo kolmen viikon kuluttua kotiin Pariisista. Kaksi kuukautta meneekin yllättävän nopeaan ja tyttöni on kiltisti raportoinut lyhykäisesti lähes päivittäin.

Katselimme eilen miähen kanssa televisiosta Billy Connollyn matkaa moottoripyörällä legendaarista "route 66ä" pitkin, Chicagosta Kaliforniaan. Naureskelimme yhdessä, että kolmipyöräisellä moottoripyörällä minäkin voisin ajella vielä ilman onnettomuutta, kunnes selvisi, että silläkin voi kaatua. Billy oli kaatunut ja katkaissut yhden kylkiluunsa. Neliosainen sarja on letkeä ja moottoripyöräfaneille mukavaa katseltavaa. Ossi keskittyi enemmän hammasharjan syöntiin. Nahkaluu pitää olla kanssa aina näkyvillä. Sitä on hauska tyrkkiä alas sohvalta miähen nosteltavaksi. Ossi on kehittänyt oman "minä pudotan, sinä nostat"-leikin. Mukavaa viikonjatkoa kaikille!