Nyt hieman surettaa. Rakas tyttäreni lasketteli luikuria puhelimessa minulle ja vieläpä tärkeästä asiasta. Kun hän ilmoitti jäävänsä Pariisiin vielä viikoksi, niin tottakai äidin tuntosarvet nousivat heti. Kysyin häneltä, että onko hän löytänyt sieltä jonkun miehen ja vastaus oli "Ehei". No oikea vastaus olisi ollut "Kyhyyllä", mutta sitä hän ei saanut kakaistua suustaan. Samana iltana soitti sitten mieheni sisko, joka oli ollut tytärtäni katsomassa Pariisissa. Minulla ei tammikuisen jenkkimatkan jälkeen yksinkertaisesti ollut ylimääräisiä euroja käydä Pariisissa. No mieheni sisko sitten valaisi minua tästä nuoresta miehestä. Tosin oli nähnyt ilmeisesti vain valokuvan. Nyt sitten jännityksellä odotan tuleeko tyttäreni Pariisista kotimaahan vai ei. Olisi kaikki mahdolliset opiskelut edessä ja hän menee ja ihastuu ranskalaiseen nuoreen mieheen. Voihan itkut. No onhan hän täysi-ikäinen ollut jo pari vuotta, että enhän minä voi asialle mitään. Voihan se olla, että tämä asia tuo pontta kesätyöpaikan hakuun, josta vielä ei ole tietoakaan. Tai sitten tämä ihastus kuuluu "aika hoitaa asioihin" - tavalla tai toisella. Voihan se olla, että joudun vielä opettelemaan ranskaakin.
Torstai-iltana meidän tie sitten vajosi. Iso jakelupakettiauto juuttui tiehen niin, että tarvittiin oikein hinausauto. Tarvitsee vissiin laittaa kyltti ennen mäkeä, että "AJO OMALLA VASTUULLA". Miäs saa ensi viikolla kaivaa tien auki ja täyttää vähän isomman puoleisella kivimurskalla. Ei tule hänelle ongelmia viikon loman kanssa.
No sitten taas koiriin. Joku rescue-koira tappoi Loimaalla sekä kissan, että koiran. Jutussa myös linkki omistajan vastineeseen. Surullinen tapahtuma, mutta tässä tapauksessa koira oli karannut tai saanut narunsa pihalla poikki. Jotenkin minusta tuntuu, että vaikka minulla olisi kuinka paljon tahansa koirista kokemusta, mitä minulla ei suinkaan ole, niin en ottaisi suurta rescue-koiraa itselleni. Sen koiran historiasta kun ei ole mitään tietoa ja ainakin minulla herää kysymys, että voiko rikkinäistä koiran sielua korjata? Joku varmasti sanoo, että kyllä voi, minä olen vähän epävarma. Joku tapahtuva asia voi laukaista koirassakin epätoivotun käyttäytymisen varmasti vielä vuosien jälkeen. Joku on myös sanonut, että koiralla ei ole muistia. Minun mielestäni on. Ei kukaan muu mieshenkilö, kuin se kerran Ossin pahasti pelästyttänyt, saa Ossissa aikaan sellaista raivoreaktiota. Kaikillehan Ossi haukkuu, erityisesti miehille, mutta tämä kaukainen naapuri saa aikaan järkyttävän raivon.
 |
| Tämän verran meillä on vielä pihalla lunta kasassa |
Hain auton eilen perjantaina huollosta. Ai, että kirpaisi kukkaroa ihan kamalasti. Kaikenlisäksi siinä autossa pitäisi tehdä remppaa piakkoin noin kolmella tonnilla, iskaria, etujarrulevyä, mitä kaikkea siinä raportissa olikaan. Autsch. Nytkin maksoi päälle tonnin. No toisaalta, nyt auto alkaa olla siinä iässä, että siihen väkisinkin tulee huoltomaksuja. Toisaalta, kun se auto on ollut minulla uudesta, niin tiedän miten sillä on ajettu. No näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.
Melkoisen isoja asioita, ei ihan pieniä potutuksia, vaan elämän kokoisia, joista on annettava ajan tehdä selvää. Voi noita (meitä) tyttäriä, eipä tähän nyt muuta osaa sanoa. Viisautta ja pitkämielisyyttä sulle Marja-Leena :)
VastaaPoistaMinun täytyy yleensä sulkea visusti suuni rescue-koirista, kun tunnen olevani niin eri mieltä kaikkien muiden eläinrakkaiden ihmisten kanssa asiasta. Huonoista oloista koira voi kuntoutua, mutta asiaan liittyy paljon riskejä ja muuta, jotka kanavoisin toisin.
Koiralla ON muisti, samoin hevosella ja norsulla ;D) Ei noin älykkäät eläimet voisi oppia asioita ja soveltaa niitä niin taitavasti (kierosti), jos ei uuden oppiminen perustuisi muistiin. Ja eihän rescue-koirillakaan olisi mitään ongelmia ja koulutustarvetta, jos ne unohtaisivat kurjan menneisyytensä saman tien, kun pääsisivät hyvään hoitoon.
Auts autosi ja auts teidän sortunut tienne. Ei pieniä, ei.
Hyvää viikonloppua Ossilaan, malttia ja iloista mieltä :)
No eiköhän näistä selvitä:) Voin hyvin kuvitella, että tyttöni arastelee kertoa asiasta, koska tietää oman mielipiteeni noista ulkomaan elävistä. Rasistihan en tunnusta olevani, mutta jotenkin itsenäisen pohjoismaalaisen naisen kanssa ei aina mielestäni nuo etelän miehet mätsää.
PoistaEn nyt tiedä mitä ajattelit sanoa nimenomaan rescue-koirista, mutta minä olen sitä mieltä, että pelkällä eläinrakkaudella ei pärjää. Pitää olla sitä kokemusta ja paljon, jotta sekä omistajalla, että koiralla on iloa toisistaan. Voisihan Basseakin omalla tavallaan ajatella "rescue"-koirana, mutta se nyt tuli kuitenkin ihan normaaleista olosuhteista sinulle. No vieraista olosuhteista kuitenkin. Meidän molemmat saksanpaimenkoiramme tulivat meille lähes aikuisina ja hyvin niiden kanssa pärjättiin.
Minä sanoisin, että ainakin Ossilla on valikoiva muisti, hevonen reagoi pitkälti samankaltaisiin kokemuksiin ja jotkut pelottavat kokemukset ovat vaikeita kitkeä pois hevosesta. Hevonenkin muistaa ja on ihana eläin, mutta iso osa sen aivoista on keskittynyt liikkumiseen. Vaikka rakastan hevosia, niin voin rehellisesti sanoa, että on olemassa paljon eläimiä, jotka ovat huomattavasti älykkäämpiä kun ne.
Auts auto ja tie, sanos muuta. Hyvää viikonlopun jatkoa, M-L ja Ossi.
Jos koiran pelastamiseen, hoitamiseen, kuljettamiseen ja kuntouttamiseen upotetaan järkyttävä määrä rahaa, eikä se siltikään ole luotettava perheenjäsen, mielipiteeni on, että nekin rahat olisi voitu käyttää toisin. Mutta tämä on herkkä aihe, enkä halua loukata ketään, joka on hyvästä sydämestä pelastanut ja auttanut mitä tahansa eläintä. Omasta koirasta on aina vaikea luopua, ja oman koirani eteen olisin valmis tekemään tarvittaessa aika paljon, mutta kodittomalle ja kolhiintuneelle viimeinen piikki ei ole välttämättä sydämetön ja huono ratkaisu.
PoistaMenetinköhän nyt paitsi lukijoita, luottamuksen ja maineen koirien omistajana :/
Jos esittää järkevän mielipiteen, niin se ei voi loukata ketään. Et varmastikaan menettänyt lukijoita, etkä mainettasi. M-L ja Ossi.
PoistaKomppaan täysin Main mielipidettä. Rikkinäisen menneisyyden kokenut koira, joka tietenkin muistaa kolhunsa, mutta joista ihminen ei tiedä paljonkaan, on räjähdysaltis ressukka. Mikä tahansa pienikin asia saattaa laukaista vanhan muiston, pelon ja raivon. Ja mitä isompi koira, sen vaarallisemmaksi tilanteet käyvät.
PoistaJoskus armahtaminen on se paras teko.
Tässäkin uutisessa oli käsittääkseni melko isokokoinen koira, sekoituksesta en tiedä... Ja aina, mitä isompi koira sen vaarallisempi koira. Näinhän se valitettavasti on. Pikkuinen koira on aina helpompi hallita.
PoistaMuisti on loistava, mutta ajantaju on heikko. Ihan yhtä ison älämölyn pidän olin yksin viisi minuuttia tai tunnin. No, tuo on huono todiste, mutta tutkijoidenkin mukaan eläimillä ei ole sillä lailla ajantajua, että erottaisivat mikä on pitkä ja mikä lyhyt aika. Minusta pitkä ja lyhyt ovat lähinnä makuasioita ; ) ; )
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä, että ajantaju koiralla on aika heikko. Veikkaan, että Ossilla se aika-käsite perustuu enemmän jonkinsortin vuorokausirytmiin. Nytkin Ossi lähti juuri iloisin mielein iltalenkille, kun yleensä se menee miähen kanssa vasta kuuden maissa. Mutta nyt on ruoka myöhässä, vasta uunissa, joten miäs meni tuntia aikaisemmin iltalenkille:) Viikonloppuja M-L ja Ossi.
PoistaVoi vitsi, yritin ettiä noista vanhoista jutuistasi sitä päivitystä kun tyttäresi oli lähtemässä Pariisiin, (en kyllä löytänyt sitä tähän hätään) taisin heittää vitsiä ranskalaisesta vävyehdokkaasta...noh, tuota tuota, mitäs tässä nyt sitten sanos...eikun ranskaa opettelemaan(ko)?
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Joskus vitsit ja pahat aavistukset käyvät toteen:) Mites se Irwin joikasikaan "Vain elämää ei sen enempää, on kaikki tää koita ymmärtää". Elämä on laiffii (Matti Nykänen). Yksi kaverini, jolla on neljä lasta 20-30 iältään, on todennut, että "pienet lapset, pienet surut, isot lapset isot surut". Kyllä tämä tästä. Jos nyt olen kuitenkin ihan ja täysin rehellinen, toivon, että tämä 23-vuotias ihastus on oikeasti vain lomaromanssi joka hiipuu nopeasti ja ilman suuria sydänsuruja. Tai sitten joudun opettelemaan ranskaa!
PoistaMukavat viikonloput!
Kaverin tyttö ihastui norjalaiseen poikaan. Kunnollinen ja asiallinen poika. Tyttö kävi Norjassa. Poika kävi Suomessa. Tyttö ihastui suomalaiseen poikaan. Norjalainen unohtui. Taisi etäisyys haitata. Mitä vaan voi tapahtua, siihen kannattaa varautua :)
VastaaPoistaTiejutut voi tulla kalliiksi. Ainakin kun on sinkkutyttö ja mökki kaukana keskellä ei mitään metsätyötien varrella. Näin ystävättärelläni. Pikku Yariksella ei hirveästi ajella tiellä, jolla tietyökoneet menee mennen tullen. Onneksi sai Ely-keskuksesta apua ja nyt tie kunnostetaan siten, että jokainen osakas maksaa osansa. Ensin kun yrittivät väittää että tyttösen pitää maksaa tien kunnostus "ei siinä ole mitään vikaa".
Olen samaa mieltä rescue-koirista. Sellaisen pitää ottaa vain sellainen henkilö jolla on pitkä kokemus koirista.
Maantieteellinen etäisyys parisuhteessa ei tee hyvää suhteelle. Jompikumpi joutuu jossain vaiheessa muuttamaan paikkaa/maata. Suomessa sentään aika pitkät matkat voi kulkea junalla. Yksi hyvä ystäväni on etäsuhteessa, mutta kyseessä minun ikäinen nainen, joten kerran viikossa pidempi tapaaminen riittää heille.
PoistaMeidän tie nyt ei tule järkyttävän kalliiksi. nyt vaan tarttee hommata peräkärryllinen puolen nyrkin kokoista kivimurikkaa ja sitten tiesoraa.
Siis eihän yhden ihmisen tule kustantaa tietä, jos sillä tiellä vain on muitakin käyttäjiä. Hyvää viikonlopun jatkoa ja Nellille Ossi-suukkoja:>, M-L ja Ossi.
Voi mitä ne tyttäret tekevät! Sellaista se on, kun lapset kasvavat.
VastaaPoistaKokemuksesta sanon, että sulho omasta maasta on se kaikkein paras ratkaisu. Ei siksi, että sulhot muualla olisivat huonompia, vaan siksi, että hajaantuminen kahden maan ja kulttuurin välille on raskasta. Se antaa suhteelle paljon, mutta se vaatii myös paljon.
Minä en ole koskaan tietoisesti etsinyt tai halunnut muunmaalaista miestä, mutta sellainen on tielleni osunut. Olisin halunnut toisin, ihan oikeasti. Olen joutunut tekemään paljon kompromisseja enkä ole mikään erityisen joustava sopeutumaan. Muuten kaikki hyvin. ♥
Jos se oikea sattuu kohdalle, niin maalla eikä kansallisuudella loppujen lopuksi ole väliä. Lisätään: ainakaan niin paljoa. Minulla on juuri mielessä nämä joustamiset etc. Helpostihan se on nainen joka joutuu sen jouston tekemään. No tehän olette asuneet kummassakin maassa. Hyvää viikonloppua sinne Hampurgeriin, M-L ja Ossi.
PoistaKaiketi täältä kotimaastakin löytyisi kodittomia koiria. Miksi niitäkin pitää tänne ulkomailta tuoda. Noh, se siitä.
VastaaPoistaMua ei tänä lauantaina oikeastaan potutakkaan mikään, tai onhan toi Bieber juttu aika ihmeellistä joka kantilta katsottuna.
Mä olin mm. lemmikkimessuilla ja näin paljon kivoja lemmikkejä. Ossin näköisiä ei siellä tänään ollut. Rottaa kyllä silitin.
Ihan varmasti on Suomenkin löytöeläintarhoissa myös kodittomia koiria. Ehkä se on jotenkin hienompaa" pelastaa niitä koiria ulkomailta. En oikein tiedä. Se on hyvä tunne, kun ei potuta mikään:) Varmaan 95% minunkin ajastani on sellaista. Sitten aina joskus kerääntyy noita vähän harmittavia asioita. Bieber-fanitus näyttää melkein samalta kuin joku Paul Anka aikoinaan, eikös hänkin ollut jossain Suomessa konsertoimassa 50-luvulla. Nyt jo pätkii meikällä enkä edes ollut 50-luvulla syntynyt:) Minulla on hämärä mielikuva jostain 50-luvun konsertista Linnanmäellä. Tai sitten sotken johonkin toiseen staraan.
PoistaÄyks, ihan oikea rotta jäisi kyllä minulta silittämättä, mutta ovat ne juu varmaan ihan somia:) Halille haleja, M-L ja Ossi.
Auts ja voi kökkö. Toivotaan että tyttö palaa suomeen ja ottaa täältä opiskelupaikan vastaan - itse tein aikoinaan mitä ihmeellisempiä ratkaisuja: äitini suuttui ja isä käski kokeilemaan siipiä ja palaamaan kotiin jos meni mönkään :) paljon kokemuksia, ei kaikki niin hyviä ja kantapäänkautta opittuja, mutta elämisenarvoisia. Joskus olisi pitänyt kuunnella äitiä enemmän. Kaikki tuo vielä edessä minulla :)
VastaaPoistaRapsuja poitsulle ja haleja M-L!
Eihän sitä täysi-ikäisen ihmisen omista ratkaisuista voi suuttua. Ainoa, mitä joskus toivoo, että parikymppisellä olisi se viisikymppisen tietämys joka ei valitettavasti tule kuin elämällä elämää. Eiväthän ne kaikki ratkaisut elämässä aina ole hyviä, mutta eihän sekään selviä kuin käymällä ne läpi. Vilmalle suukkoja ja Ossilta mäyrätytöille suukkoja. heh ja niin. Sinulla Paloma on nämä kaikki edessä vasta parin vuosikymmenen päästä.
PoistaIhmehän se olisikin ollut, ettei kukaan ranskalainen mies olisi tarttunut kauniin, vaalean tyttären matkaan... Itse olen kyllä rivien välistä aina osannut lukea, milloin on joku kaveri enemmän kuin kaveri ja milloin taas on ollut ryppy rakkaudessa. Vaikea on tyttärien äidilleen muuta kuin totuutta kertoa, kun suoraan olen kysellyt. Kaikkeen tottuu, sanon minä, jonka korealainen vävyehdokas on tulossa kesällä tyttären matkassa Suomeen. Ollaan sentään jo ennestään tutut Australian-matkamme tiimoilta. Kuopukselle puolestaan ei ole kuulemma aikaa tällä hetkellä miehiä katella, kun tenttikausi on pahimmillaan. Parempi onkin, että keskittyy vaan opiskeluihin ja sitten kun on aikaa niin kattelee niitä brittipoikia sillä silmällä.
VastaaPoistaOma äitini ei ole aikoinaan kysellyt miesjuttujeni perään enkä olisi kyllä mitään kertonutkaan. Enkä juuri kerro asioitani nytkään, sillä jotenkin ne jutut päätyvät koko suvun tietoon alle kahdessa tunnissa. En tykkää sitten ollenkaan.
Toivottavasti tie saadaan kuntoon nopeasti ja autohan sullakin onkin sitten kunnossa. Kerran mies laittoi minut hakemaan autoa huollosta ja kun sitten hinnaksi sanottiin tuhat euroa, meinasin tipahtaa tuolilta. Arvio oli nimittäin ollut 500 euroa. Oli sitten soittamatta tehty vähän sitä tai tätä, ja mistäs minä ymmärrän, oliko kaikki tarpeellista.
Äitikään ei viisaana ole asioistani kysellyt, mutta minä aina kerroin. Poikaystävät esiteltiin ja myöskin tiedettiin milloin jutut päättyivät.
PoistaTie on kuivuessaan jo oiennut niin, että miäs ajelee siitä surutta henkilöautolla. Lupasi kyllä ensi viikolla tielle jotain tehdä. Samanlainen se muuten on ensi vuonna tähän aikaan. Eikä ole kiva, jos siihen sitten jysähtää joku iso jakeluauto tai loka-auto.
Oman auton huollon hinnan tiesin noin sadan euron tarkkuudella, alkupräinen arvio oli 850 ja loppulasku oli melkein tonni. Lisääkin valitettavasti tulossa. Onneksi kait tuo miäs pystyy itse vaihtamaan ne iskarit. Sitten jarrulevyt ovat kinkkisemmät, mutta ehkä ne saa hieman halvemmalla jossain muualla teetettyä. Ouluun terveisiä, M-L ja Ossi.
Voih tietä ja autoa:( Kallista on auton niinkuin tien pitokin:(:(
VastaaPoistaMeillä olisi blogissa jotain kivaa teille, käykäähän kurkkaamassa:)
Koirilla on hyvä muisti! Kyllä muistavat hyvät ja huonot asiat ja ihmiset. Meillä Noona ei haukkunut oikeastaan ketään muita, mutta yks mies aiheutti siinä todellisen "kohtauksen"! Tiitukin haukkuu muutamia henkilöitä, muuten niin hiljainen, enkä ymmärrä mikä niissä ihmisissä on - onko ääni erikoinen vai mikä.
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja muiskut Ossille:)
No tielle ja autolle ei vaan voi mitään. Rahalla selviää ja matti ilmestyy kukkaroon:)En minäkään oikein epäile tuota koiran muistia. Ossi vaan "unohtaa" joskus miten totellaan... Terveisii teillekin sinne Savoon päin ja Tiitulle Ossi-pusut! M-L ja Ossi
Poista