lauantai 19. syyskuuta 2015

Potutuslauantai osa 95

Autsch. Autokatos näyttää pahemmalta kuin koskaan. Täytyy miähen kanssa raivata nuo sorttiasemalle. Nuo kuivat kattopaneelit itse asiassa olisivat ihan hyvää poltettavaa matskua kakluuneihin, mutta niissä on nauloja. 
 Ossi ei ole tyytyväinen, koska lenkki oli vain kaksi kilsaa. Tassut sentään alkavat parantua.
 Viisi uutta hiirenloukkua. Kaksi on jo viritetty vanhoille vakiopaikoille. Hain tänään loukkuja Kirkkonummen K-Raudasta ja siinä oli vieressä mies, joka pyöritteli kädessään sellaista sähköistä hiirenkarkotinta. Sanoin, että meillä on sitäkin kokeiltu, eikä toiminut. Mies jätti karkottimen sinne hyllyyn ja sanoi, että varma konsti on se, että kylvää sitä rotan- ja hiirenmyrkkyä joka puolelle. No siinä myrkyssä on se ikävä puoli, että sitä syö myös sitten linnut. Ossikin voi salaa napsaista sitten ulkoa myrkkyyn kuolleen hiiren. Ei käy. Meillä laitetaan myrkkyä vain niihin syöttiansoihin, joita on kaksi kappaletta. Niihin ansoihin ei pitäisi päästä kuin hiiret. No joo, pienet myyrät mahtuvat kanssa. Pyrimme siihen, että hiiret eivät aiheuta enää meidän talossa tälläisiä massiivisia vahinkoja ja remontteja. Katso kirjoitus  Katastrofin aineet, elokuussa Ensi kesänä viimeistään vedämme miähen kanssa mahdollisimman tiuha silmäisen rautalankaverkon lautaverhoilun ja kivijalan väliseen rakoon. Sieltä kun niitä hiirulaisia pääsee kanssa taloon sisälle.  
Hiirulaiset. Näiden kautta sisälle
Oravat ovat myös kadonneet. Miäs oli näkevinään näädän tuossa muutama viikko sitten, joten siinä syyllinen. Minä myönnän, ettei oravia ole kauhean ikävä.

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein ihanaa viikon vaihteen jatkoa Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar20. syyskuuta 2015 klo 5.46

    Iiik, hiiret! Ikäni kerrostaloissa asuneena tiedän, etten unelmistani huolimatta tule koskaan asumaan omakoti- tai rivitalossa, tai kerrostalon maantasaisessa huoneistossa, jossa on parveketta korvaamassa pikku patio. Olen kuullut monta tarinaa hiiri- ja muurahaissotaa käyvistä perheistä. Olenkin alkanut unelmoida lottovoittajan elämästä modernin kerrostalon ullakkoasunnossa, josta on näkymä kattojen yli merelle ;) ;)
    Ihana ilme Ossilla tuossa kuvassa. Tyypillinen mäyräkoiran asento ja katse. Ossi on komea poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kerrostaloissakin hiiri pääsee ilmanvaihtohormeja pitkin ainakin. Entisen kälyni asuntoon tuli hiiri liesituulettimesta. Rotatkin kipuavat kaupungeissa aika ylös. Tuskin sentään ullakkoasuntoon. Pidän peukkuja sulle siihen lottovoittoon. Peukuta sinäkin, kun minulla on aina yksi rivi.
      Ossi tarkkailee maailman menoa. Se tarkkailu on sille hyvin tärkeää. Terveiset teille molemmille.

      Poista
  2. Hyvä juttu ku on Ossin tassut ruvenna paranemmaan. Ee tarvihe sen kuupan kansa ennee kolistella :)
    Meellä on tuo hiirjkarkotin ja hyvästi on toeminna. Ee oo hiirijä näkynnä. Toevottavasti eevät nyt syksylläkkää änkeövvy tuppaan. Ee kyllä kaevata.
    Ja toevottavasti ne pyssyy poekessa teeltäe ettee piäse ennee tuommosija vahinkoja tulemmaan.
    Oekeen hyvvee pyhäpäevee sinne Ossilaan!

    VastaaPoista
  3. Piti vaihtaa konetta. Uusi iPad jumahti täysin. Kerro se toimivan merkki niin hankin sellaisen. Periaatteessa sen laitteen pitäisi toimia, koska se perustuu johonkin niin korkeaan ääneen, jota ihmiskorva ei erota. Eihän niitä hiiriä näy kuin syksyllä, jouluun asti. Sitten on varmaan ihan talon kymmenen metrin säteellä asuvat hiiret loukussa ja loput vipeltävät ni kaukana, etteivät huomaa lämmintä taloa. Mukavaa sunnuntaita, lähden tarkistamaan loukut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meellä on tämmönen se vehe ku Procter Pest-Stop. Eekä oo hiirijä näkynnä sen aekana. Tuossa se pistorasijassa tököttää.
      Tiijjä sittä mitenkä kaavvan se tehhoo.

      Poista
    2. Täytyypä käydä K-raudassa katsomassa. josko tuollainen tehoaisi. Raporttia kuuluu joskus perästäpäin...

      Poista
  4. Mekin olemme jakaneet talomme 10 vuoden ajan hiirulaisten ja rottien ! kanssa. Rotat onneksi telmivät iltamyöhällä kesäisin pihalla poikasineen, katseltiin ikkunasta, olivat niin sööttejä. Asuivat vissiin tyhjässä kellarissa. Muuten ei niitä koskaan nähty.
    Hiiret taas asustivat vintillä ja ulkoeteisessä, onneksi ei asuintiloissa! Talo ei ollut oma ja jo aika rähjä, joten samantekevää, mitä tekivät tuhoja. Nekin ovat niin sööttejä elukoita, että oksat pois. En silti jakaisi elämääni niiden kanssa.
    Ossi on sitten kai jo päässyt kauluristaan eroon? Nuo tassujen vaivat ovat tosi kurjia, kun niillä pitää kuitenkin kävellä. Kipeillä käpälillä! Toivotaan Ossille tassurauhaisaa tulevaisuutta ja terkkuja muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä teen nyt parhaani, että kaikki sisään tulevat hiiret heittävät henkensä, ennen kuin tekevät tuhojansa. Ovathan ne söpjä otuksia molemmat, kunhan pysyisivät seinien ulkopuolella. Hanne, nyt minä hymyilen tosi vinosti. Jos hiiret pääsevät vintille, niin ne pääsevät myös asuintiloihin, ei pienintä epäilystäkään.

      Ossi pääsi tänään kauluristaan eroon. Pieniä hetkiä olen pitänyt ilman muinakin päivinä, sellaisen hetken, että varmasti olen pystynyt heti kieltämään, jos tulee mieli nuolaista käpsää. Tuntuvat olevan jo niin kunnossa, ettei tarvii enää kauluria. Ossi on taas kuin eri koira. Saa nähdä kuinka paljon sen paino nousee, kun nyt antibiootit syötetään isojen maksamakkara palleroisten sisällä. Nyt on löytynyt niin herkullinen maksamakkara, että tabut uppoavat, ainakin toistaiseksi.. Terkut Saksaan.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.