Kuulkaas kaverit. Minun pitää nyt hehkutella fiiliksiä. Osa teistä voi tuntea pienen kateuden piston, mutta toivottavasti ei. Olin nimittäin eilen katsomassa oopperassa musikaalia Oopperan kummitus. Miäs oli myös mukana ja kaksi minun hyvää ystävääni. Kaikki me naiset pidimme kovasti. Oli aika järisyttävää. Miäs sanoi, että ei se nyt ihan kidutusta ollut, mutta suoraan sanoen ei nyt niin kovasti tykännytkään. Autsch. Jos vielä joskus Suomeen tulee vastaavanlainen tuotanto, niin lupaan, etten osta miähelle lippua. Minulla meni yhdessä kohtauksessa melkein kylmiä väreitä selkärangassa, kun se kummitus ja Christine laskeutuivat niitä oopperan portaita kellariin ja se heavyn ja oopperan sekainen tunnusmusiikki soi. Olen nyt itse nähnyt kyseisen musikaalin ihan kerran ja kyllä se oli hieno.
Pikkuisen hymyilytti, kun poistuessamme, kaksi naista takanani keskustelivat Lontoon vastaavasta ja tämä Suomen versio oli kuulemma parempi ja peittosi Lontoon esityksen ainakin 6-1. Nollaa ei ihan varmasti voi antaa vastaavalle tuotannolle muissakaan maissa. Voisin heti huomenna mennä katsomaan uudestaan, mutta varmasti niihin tuleviin esityksiin ei saa hajapaikkojakaan. Joka ainoa esitys on loppuunmyyty kevääseen asti. Elikkä ooppera on myynyt kaikki noin 70 tuhatta lippua. Vähänkös tuo tekee hyvää kyseisen laitoksen taloudelle. Mitenkäs me saimme liput? No, minun oopperakaveri oli hereillä jo viime vuonna ja heti, kun ryhmämyynti aukesi, hän varasi 20 henkilön ryhmän ja häneltä loppuivat melkein liput kesken, eikä myyntiä todellakaan järkätty missään huutonetissä:) Oopperakamuni kävi hakemassa liput viime vuoden elokuussa ja silloin minäkin ne lunastin. Sitten kysyin parilta hyvältä naiskaveriltani, että kiinnostaako ja sain molemmat "ylimääräiset" liput myytyä. Miähellä oli eilen siis onni toimia kolmen naisen kavaljeerina. Väliaikatarjoilut tilasin muutama viikko sitten.
Onneksi Mika Pohjosella on kyseisessä esityksessä ihan mitätön rooli ja hän lauloi illan myöhäisemmässä näytöksessä. Huh, huh. No, minulla on aika ilkeitä mielipiteitä ja Mika Pohjonenkin on varmaan ihan hyvä tangolaulaja, mutta ei häntä mihinkään oopperan solistiksi olisi pitänyt nostaa. Taustakuorokin olisi ollut ihan riittävä ja sieltä joku on päästänyt hänet solistiksi. Se on osoitus siitä, että Suomessa on hirveä pula hyvistä tenoreista. Omilla sivuillaan Pohjonen kyllä mainostaa itseään "kuuluneensa jo vuosia suomalaisen oopperan tähtikaartiin". Tuosta tähtikaartista rohkenen kyllä olla tyystin eri mieltä. Mutta minä olenkin joskus hyvin ilkeä ihminen. Onneksi mielipiteestäni en voi saada kunnian loukkaussyytettä.
Tässä yksi koira-aiheinen linkki: *linkki* Koirat ovat vässyköitä. Vertailu tehtiin susien ja koirien välillä. Koiria on susiin nähden todella huono motivoida tehtäviin ruokapalkkioiden avulla ja ne luovuttavat helposti.
Ossia ei oikein saa motivoitua mihinkään tehtävään ruuan avulla. Onneksi sentään antibiootit ovat nyt menneet kurkusta alas maksamakkaran ja lihapullien avulla. Minun oli pakko tehdä meille lihapullia vielä eilen oopperareissun jälkeen ja sanoin miähelle, että näistä on sitten viisi varattu Ossille ensi viikon viimeisille antibiooteille. Onneksi niistä pahanhajuisista Kefavet tableteista on jollain konstilla saatu sitä järkyttävää pahaa hajua pois ja Ossi on ihan vain pari kertaa onnistunut tipauttamaan tabletin pois suustaan.
Minä olen muutaman kerran vaahdonnut täällä pienille lapsille annettavista nimistä, tässä *linkki* Kaikkea sitä ehdotetaankin. "Tyttövauvojen puolelta seulaa eivät ole läpäisseet seuraavat ehdotukset: Pansarkitty, Pinkbutterflytaina, Sweethoneybeebambi, Chofie sekä Mañana. Tosin jälkimmäinen olisi hyväksytty kirjoitusmuodossa Manana. Poikavauvojen nimistä hylättiin Lucifero ja Fosforos." Mitä ihmettä suomalaisten vanhempien päässä oikein liikkuu? No, eihän nuo voisi olla ihmisten nimiä missään päin maailmaa. Haluaisin ihan vilpittömästi keskustella noiden vanhempien kanssa, että mitä heillä on ollut mielessä, kun ovat noita nimiä ajatelleet.
En ole vielä saanut aikaiseksi ostaa uutta sohvan päällistä, mutta olen sentään pessyt tuon kirkuvan vihreän vanhan rantapyyhkeen jo muutaman kerran. Ossi on oikein hyvin hyväksynyt päällisen sohvan päällä, eikä koeta hirmuisesti sitä kuopia pois. Päällisen tulee olla mukavan pehmeä ja niitä minun on ostettava kaksi kappaletta samanlaisia, jotta toinen voi olla aina pesussa, toisen suojatessa sohvaa. Sataneljäkymmentä euroa on sohvanpäällisistä kova hinta pesulassa. Sitä paitsi ne päällliset olivat tosi hankalat irroittaa ja vielä hankalammat pistää takaisin. Onneksi miäs ja tytär laittoivat ne päälliset takaisin.
Eipä Ossilasta sen kummoisempaa. Mukavaa sunnuntaita kaikille. Potilas mulkoilee, kun häiritsin sen päiväunta äskettäin:)
Hauskaa, että nautit esityksestä. Aina lukiessani ihmisten jälkitunnelmista jonkin esityksen jälkeen ihmettelen mikä minussa on vikana, kun en saa itseäni elokuviin enkä teatteriin saati oopperaan, vaikka ihan aidosti noista kaikista pidän. No tietenkin on hankalaa, kun pitää saada koiruudelle siksi aikaa hoitopaikka tai -täti, mutta kyllähän se onnistuisi. Laiskuus taitaa olla suurin syy erakoitumiseeni.
VastaaPoistaOlen täsmälleen samaa mieltä kanssasi Pohjosen avuista laulajana. Tunnustan, että myös hänen ylimielisen itserakas persoonansa ärsyttää suunnattomasti.
Ossille rapsutuksia ja Párekin terveiset.
Tiedän tunteen. Sitä on tosi vaikea saada itse itseään liikkeelle. Tarvitset ehdottomasti mukaan jonkun samoista asioista kiinnostuneen. Yhdessä on ihan hurjan paljon mukavampaa käydä eri taidemuodoissa, kun voi jälkikäteen purkaa sitä asiaa. Oopperakaverini saa minut lähtemään ja minä sain kaksi toista kaveriani lähtemään. Molemmat sanoivat, että kiitos kun "raahasit" meidät, koska muuten heidän ei olisi tullut lähdettyä. Aikuinen koira, kuten Párek pärjää oikein mainiosti muutaman 4-5 tuntia itsekseen, mikäli ei ala häiriköimään naapureita. Sinun pitää Párekia pikkuhiljaa opettaa olemaan yksin.
PoistaPohjonen on varmaan ihan ok tangolaulajana, sitä en kiistä, mutta ääni ei vain riitä oopperaan ja piste. Tosin tällä hetkellä Suomessa ei oikeasti ole sellaisia maailmanluokan tähtiä tenoreina. Ei nyt ainakaan juuri tule mieleen. Mutta minun pääni onkin aika hatara nykyisin... Terveisii teille molemmille Ossilasta.
Eipä tuosta suomalaisena voi olla kateellinen, vaan ylpeä, että ilmeiset oopperan tuntijat ovat arvostaneet kotimaan version noin paljon paremmaksi.
VastaaPoistaMukavaa, että nautit esityksestä.
Ossin tassut taitaa olla jo lähes kunnossa. Artulla kokeillaan vielä antibioottivoidetta ja shampoopesuja, ettei tarvittais lääkekuuria. Saa nähdä, kuinka tässä käy.
Virkeää uutta viikkoa Ossilaan.
Pitäisi nyt varmaan lähteä Londoniin katsomaan, että osaisi verrata:), mutta vaikea tuota on päihittää. Lavasteetkin olivat niin huikeat ja meidän oopperan etuna on se ihan jättikokoinen esiintymislava. Kyllä minä voisin hyvin katsoa pari kolme kertaa tuonkin version. Tulisi kyllä paljon halvemmaksi kuin lontoon reissu:)
PoistaMillä shampoolla te kokeilette? Onko Malasebia? Se on aika tehokasta.. Ossilla ei antibiooteissa ole mitään muuta ongelmaa kuin nieleminen:) Vatsakaan ei kärsi. Voiteet ovat vähän hankalia Ossille, kun se on niin hoitovastainen. Tassut se antaa kyllä pestä ja tässä onkin tassuja pesty kolmen päivän välein sillä Malaseb-shampoolla. Viime vuonna kokeiltiin antibioottisella voiteella ja puolet tuubista oli seinillä, kun Ossi taisteli raivoisasti voitelua vastaan. Tuo "myrkkyshampoo" on siitä hyvä, että sitä Ossi ei nuole. Yhden kerran törkännyt kielellä aikoinaan ja todennut ilmeisesti, että ei missään nimessä kannata. Ja jotkut sanovat, ettei koiralla ole muistia:) :) Terkut teille päin kanssa ja mukavaa alkavaa viikkoa!
Malacetic-shampoota ell suositteli. Tuoksuu voimakkaasti etikalta, jota se sisältääkin. Aamuin illoin antibioottivoide ja ohut puuvillasukka jalkaan. Tassupesu 2 kertaa viikossa tai jos tassu likaantuu. Vielä ei patti ole pienentynyt juurikaan.
PoistaHeh, voiteen levitys käy meillä kuin oppikirjassa. Laitan vanupuikolla voidetta tassuun, teippaan vanulapun voidekohtaan suojaksi, sukka päälle ja teippiä sukan suuhun. Arttu seisoo kolmella tassulla toimituksen ajan ja työntää lopuksi kuononsa pussattavaksi =D.
Varmaan vähän samantyyppisiä. Malasebia saa vain Ellin määräyksestä ja eniten se sisältää, klooriheksidiininitraattia ja mikonatsolinitraattia. Tarvitsee tutkia mitä nuo ovat. Pahan makuista, nimittäin Ossi on kerran elämässään nuolaissut sitä, eikä ole nuolaissut toista kertaa. Voisinko tuoda Ossin joskus pariksi viikoksi hoidettavaksi, silloin kun sillä on tassuvaivoja? Arttu saa meiltä siksi aikaa kuninkaallisen kohtelun!! Kyllä Ossilin antaa itsensä pussattavaksi, mutta hoidot ovat vähän vaikeita, huoks... Terkkuja teille molemmille.
PoistaHehe :) Mitenkäs se sanonta vanhan koiran tempuista menikään ;) Arttu on käynyt jo kakarana kovan koulun.
PoistaOi oi mitä herkkua oot saanu maistaa, siis tuo kummitus.
VastaaPoistaMä tiedän pojat joiden kolmas nimi on, toisella Arcturus ja toisella Merkurius. Ja ne kaks muutakin etunimeä on kummallakin aikas oudot mutt toisaalta ehkä ne on kivatkin, mutt en viitsi niitä tähän kirjoittaa.
Olipas kivasti sanottu. Tuollaista herkkua ei ihan heti pääse maistamaan. Olen mä kolme musikaalia nähnyt Lontoossa, mutta täytyy sanoa, että kyllä tuo kummitus peittosi ne kaikki.
PoistaVähän on erikoiset nimet, mutta ei nyt niin pahat. Mun piti oikein kattoa tarkoittaako tuo Fosforos jotain ja sehän on joku tutkielma Saatanan olemuksesta ja okkultismin filosofiasta ja kuudessa osassa. Pitää olla ihan sairas ihmisen päästään, että tuollaista suunnittelee nimeksi lapselleen. Tai sitten se on ollut jonkun hevimetallin vankka puolustaja, kun toi Fosforos on kanssa ollut jonkun bandin nimi. Että joo.Terkut Ossilasta ja mukavii neuletapaamisia. Mä kävin tänään ostaan matonkuteita:), sellaista mitä voi virkatakin, semmosta miniontelokudetta.
Koiratko ovat vässyköitä? Varmaan ovatkin. Ovat liian kylläisiä. Tietävät, että sapuskaa tulee "ovista ja ikkunoista", liian kanssa. Ei kannata vaivaa nähdä. Eihän.
VastaaPoistaJa nuo lasten etunimet! Olen ehtinyt varmaan jo jonnekin tästä aiheesta kommentoimaankin, mutta tulkoon taas kerran.
Suositellaan, että lapselleen nimeä harkitsevat vanhemmat kokeilisivat suunnittelemaansa nimeä itselleen. Kirjoittavat sitä paperille sukunimen kera, niin kuin aikuinen ihminen. Menevät peilin eteen ja sanovat "hyvää päivää, minä olen Pansarkitty Peltonen". Vanhempien kuuluu maistella nimeä aikuisen ihmisen näkökulmasta. Tällainen toiminta auttaa vanhempia valitsemaan sopivan nimen lapselleen. Kuulemma.
Terveiset meiltä täältä Ossilaan!
Tai sitten ne koirat ovat niin fiksuja, että miettivät, että hullu paljon työtä tekee:) :) Susille ei kukaan kanna ruokaa pöytään.
PoistaSiinä nimessä on tuo pointti, että sitä joutuu kantamaan koko ikänsä, jos ei täysi-ikäisenä vaihda ja Sweethoneybeebambia ei kyllä osaa ihan helposti sanoa vielä kouluikäinenkään. Ihan järkkyä. Onneksi sentään laki suojelee viime kädessä ja tuo olikohan se nyt nimilautakunta, etteivät ihan kaikki nimet mene läpi... Terveiset Saksaan Ossilasta!