Molemmat minun potutuksen aiheeni tänään liittyvät, kuinkas muuten ja jälleen kerran, koirien kiinni pitämiseen. Molemmilta seuraavilta vahingoilta oltaisiin voitu välttyä tällä toimenpiteellä.
Linkki: Artisti Kanan koira raadeltiin. Siis onkohan olemassa mitään toimenpidettä, jolla ääliöt ihmiset saadaan pitämään koiransa kiinni? Aina, kun ollaan varomattomia eläinten kanssa, niin sattuu jotain ei toivottua. Koira, joka ei ole ärhennellyt ehkä aikaisemmin, suuttuu jostain syystä toiselle koiralle. Huonommassa asemassa on aina se pienempi koira. Eikä kahden tasavertaisen koiran tappelusta irrottaminen ole mitään mukavaa hommaa. "nimimerkki kokemusta on".
Toinen, vielä surullisempi tapaus on tämä: Sonja-koiran elämä päättyi Nuuksiossa, linkki. Sille, joka ei jaksa käännellä Länsiväylän sivuja muutamaa, niin ihan lyhyt referointi. Nainen antoi 1,5 vuotiaan ranskanbulldogginsa tuttavalleen hoidettavaksi ja tämä oli päästänyt koiran irti, huonoin seurauksin. Sonja on 99,99% varmasti hukkunut. Mokoma tuttava oli päästänyt vieraan koiran irti. Hmmm, olisikohan tuttava kaivannut hieman ohjeistusta? En nyt syytä, tämän koiran entistä emäntää, vaan vieraan hoitajan ajattelukykyä. Lehden jutun mukaan ranskanbulldogit eivät osaa uida. Se oikea iso bulldoggikaan ei kuulemma osaa uida. Kuulin tämän isäni yhdeltä vanhalta kaverilta, joka aikoinaan joutui hyppäämään mereen pelastamaan heidän bulldoggia, joka tippui veneen laidan yli. Minun on hieman vaikea kuvitella koiraa, joka ei osaa luonnostaan uida, mutta uskottava se on.
Tässä Ossi, pikkuisen pottuuntuneena, kun hyppäytin sitä jalkaani vasten tässä tietsikan vieressä, ilman palkkiota. Ossi monasti tulee ilmoittamaan, että hei huomaa minut, kun kirjoittelen tässä. Tällä kertaa jouduin sitä pyytämään "hoppaamaan". Ossi katosi, kuin "pieru Saharaan" ensimmäisellä kerralla ottaessani kameran esiin.
Voi kauhistuksen kanahäkki. Iltalehdessä luki, että "Soini näkisi itsensä mielellään pääministerinä". No, jos rehellisiä ollaan, niin minä en mielelläni näe Soinia pääministerinä, mutta siihenkin on sopeuduttava, jos näin käy. Suomen kansahan saa juuri sellaisen eduskunnan, jonka se käy äänestämässä. Ei minulla Soinia vastaan niin kamalasti ole, mutta hänen johtamaansa hyvin epätasaista puoluetta kylläkin.
Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimattta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta.
Kyllä tässä maassa ollaan lepsuja sääntöjen rikkojia kohtaan. Menepäs siitä valittamaan niin selitys on aina sama: ei riitä miehiä jokaista pikkuasiaa vahtimaan. Eikä tuosta koirien kiinnipidosta edes informoida tarpeeksi näkyvästi. Eipä olis pahitteeksi vaikka iltauutisten lopuksi muistutettais asiasta tasaisin väliajoin. Parata olisi, jos samalla myös kerrottaisi tuntuvista sakoista...
VastaaPoistaItse olen tehnyt sen periaatepäätöksen (joka kuulostaa hieman hölmöltä, mutta varmasti auttaa), että joka ainoa kerta kun näen vapaita koiria täällä ja tiedän keitä ovat, niin menen tekemään tuohon Kirkkonummen poliisiasemalle rikosilmoituksen. Jossain vaiheessa ne koirien omistajat saavat sakot. Suuruudesta en tiedä, mutta kyllästyväthän ne poliisitkin joskus:)
PoistaSilloin, kun se valkohäntäpeura kuoli täällä sen vesikoiran ajon jälkeen, sanoin tänne tulleille poliiseille, että sakottakaa edes sitä naista. Epäilen, että menivät ja kirjoittivat sakkoja... Terveisii teille molemmille!
Voe itku! Tuas on nuita paakapäetä! Joka päevä jostae suap lukkee nuista immeesten pöljyyksistä. Ja sittä kaekkiija koerija syytettään. Tuttu ilimijö tuo että hävitään ku kamera tulloo esille. Minä tien sen joka kerta ku en tykkee siitä sihtoomisesta. Mukavata viikolloppuva Ossilaan!
VastaaPoistaEn tiiä mikä auttaisi siihen, että kaikki pitäisivät koiransa kiinni ja antaisivat niiden telmiä vaikka koirapuistossa. Sinnekään ei tietysti toivota vihaisia koiria. Joillekin ihmisille eivät koirat vaan kertakaikkia sovi. Tarkoitan siis tälläisille tietynlaisille "rehentelijöille", kyllä minun koira tottelee, eikä varmasti pure muita koiria tyypeille. Kunnes sitten...
PoistaOnkohan tuo kamerapakoisuus yleistäkin? Ossia se ainakin tuntuu vaivaan. Ossista ei oikein saa linssiludetta tekemälläkään:) Savoon terveisii!
Joo, ei mekään ymmärretä niitä irtonaisia koiria. Meille on ihan turhaa tulla sanomaan, että "ei se mitään tee, se on ihan kiltti", ku saman tien se koira yrittää ottaa jompaa kumpaa meistä pillistä kiinni ja äippä huutaa palosireeninä, että tulkaa ny murrrkele hakeen toi rakki pois täältä, ennen ku joku on vainaana. Järkkyä! Terkut Ossille, ei se tää vilmitähden olo oo helppoo. :D
VastaaPoistaSiis on meitä melkoisen paljon niitä koiranomistajia, jotka pitävät itse koiransa kiinni eivätkä hyväksy näitä irrallaan juoksevia koiria. Irrallaan oleville koirillekin voi käydä huonosti, autotkin ovat uhka. Minä sanon suoraan, että jos vain kerkeen, niin potkaisen sitä Ossin päälle yrittävää koiraa. Ihan varmasti. Kerran olen asettunut seisomaan ison uros howawartin eteen kävelysauvat ristissä ja huusin sille koiralle "seis". Mies käveli takana, mutta kerkesi nostaa Ossin syliinsä ja sitten siinä olikin heti omistaja kytkemässä sitä koiraansa. Aika posmotuksen pidin silloinkin sille naiselle. En ole onneksi sen jälkeen tavannutkaan koiraa.
PoistaOssi tapasi yksi päivä appiukon lähellä bichon frichee uroksen ja ne olivat ihan kamuja keskenään. Tosin tällä uroksella oli sellainen kemiallinen siru joka vastaa kastraatiota. Tuulipoikasille terkkuja, M-L ja Ossi.
Voi ei!!! Ihan gaamee kohtalo ranskiksella! :((((
VastaaPoistaMulla on tosi kaksijakoinen suhde koirien vapaana pitämiseen. Tavallaan en hyväksy sitä ollenkaan, mutta sitten taas, olen harrastanut sitä itsekin. Ota tästä nyt taas selvää!?!?
Meillä edesmennyttä Rosa-mummua pidettiin lenkillä vapaana aika paljonkin. Siis silloin, kun käveltiiin metsässä tai muuten autottomilla alueilla. Tosin vain sellaisina ajankohtina, kun oli oletettavaa, että ketään muita ei ole liikkeellä. Toki silti sattui joskus, että joku tuli vastaan. Rosa oli tosi tottelevainen ja pysähtyi aina käskystä. Hän oli myös luonteeltaan sellainen, että pystyi hyvin ohittamaan ihmiset ja koirat ilman tervehtimistä, vaikka molemmista pitikin. Ines taas oli niin riistaviettinen (samoin kuin Rilla), etten voisi kuvitella pitäneeni häntä vapaana. Peppi ei niinkään ole riistaviettinen, mutta saattaisi pelästyä ja lähteä karkuun. Eli Rosaa lukuunottamatta, meidän koiria ei ole pidetty/pidetä vapaana kuin omalla pihalla.
Jos nään lenkillä koiria vapaana ja varsinkin sellaisia, jotka eivät selvästikkään ole ulkoiluttajansa hallinassa, on ensimmäinen tunteeni suuri ärtymys ja seuraavaksi pelko. Kerään omat koirat lähelleni ja suurinpiirtein valmistaudun puolustamaan laumaani mahdolliselta hyökkäykseltä.
Tuo ranskiksen tapaus on muuten suurin syy, miksi en antaisi koiriani hoitoon kuin tosi, tosi tarkkaan valitulle henkilölle. En voi myöskään käsittää, miten jotkut ihmiset antavat koiransa esim. naapurin lasten ulkoilutettaviksi!!???!! Mitäs sitten, jos jotain sattuu??? (Tosin, itsekin olen lapsena ulkoiluttanut naapuruston koiria ja se oli ihan mahtavaa. Onneksi koskaan ei käynyt mitään!)
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja Ossille rapsuja! <3
Sonja-rassulle kävi vähän köpelösti, surullisesti.
PoistaHmmm. Minulla on nykyisin ihan ehdoton kanta tuohon koirien irti/kiinnipitämiseen. Koirat pidetään kiinni. Liian paljon sattuu ja tapahtuu helposti koiran ollessa irti. Pidin itsekin Ossia irti noin vähän päälle yksivuotiaaksi ja sitten, kun talvella se ei tullutkaan luokse huutamalla, vaan hurmaantuneena haukkui jonkun eläimen perässä, niin totesin, että tämä oli nyt tässä. keväällä ja kesällä en sitä irti pitänytkään, kun se olisi voinut vallan mainiosti tuhota jonkun maassa pesivän linnunpesän. Miäskin uskoi, että Ossi ei pysy pihassakaan, kun sanoin, että viittitkös lähteä perään. Ossi näet määrätietoisesti pisteli meidän hiekkatietä pitkin postilaatikolle päin. No miäs pinkoi perään ja sai karkulaisen kiinni. Sitten herran riistavietti vain kasvoi ja kasvoi eikä ollut pientä puhettakaan, että oltaisiin päästetty enää Ossia irti. Sen kanssa tehdään sen verta lenkkiä, ettei se viitsi enempää enää kävelläkään. Parhaana päivänä se kipittää sellaisen 8-9 km, keskimäärin 4-5 km.
Minä en myöskään antaisi Ossia hoitoon kuin hyvin valituille henkilöille. Näitä ovat pari kaveriani, joita Ossi rakastaa sekä appiukko, joka iästään huolimatta jaksaa vähän vielä kävellä.
Teillepäin kanssa muskavaa sunnuntaita.
Eilen Uskon kanssa ulkoillessa oli taas yksi koira vapaana. Se katseli Uskoa sillä silmällä, mutta onneks oli sen verran kaukana ettei lähtenyt tutustumaan kissaan. Siinä mulle tuli mieleen, että pitäis olla semmonen "Rankkuri-puhelin" mihin sais soittaa ku näkee vapaana olevan koiran. Eihän se aina paikalle ehtis mutta vois pitää kirjaa koirista, eiköhän yksi ja sama koira keräis monta ilmoitusta ja sitt vois jo tulla paikalle vahtiin ja sakottamaan.
VastaaPoistaEi, ei, ei, en halua nähdä pääministerinä, ei ei.
Voi ei. Kaupungin keskustassa nyt ei todellakaan pitäisi pitää koiria irti. Koirapuistot ovat sitä varten ja niitäkin on muutama Hesassa. Koirillehan on jopa ihan ikioma saari siellä Meilahdessa. Kerran kävin siellä meidän vanhan sakemannin kanssa. "Rankkuri-puhelin" olisi tosi hyvä idea. Mistähän siihen saisi rahat. Rankkuri saisi sitten kyytiä koirat johonkin paikkaan, josta omistaja saisi sen käydä lunastamassa sakon kera. Terkkuja sulle ja Uskolle.
Poista