Pari sanaa Pariisista

Muutama sananen Pariisista, ihan näin turistin silmin. Olen käynyt Pariisissa kuusi tai seitsemän kertaa, nyt tämä kerta mukaan lukien. Tällä "minimatkalla" oli kuitenkin vain yksi tarkoitus: nähdä tyttöä pitkästä aikaa. Tyttö jätti sydämensä viime vuonna Pariisiin ja matkusti sitten itse perästä viime vuoden syyskuussa.

Jos rakkaus kestää, niin sitten mekin matkustamme varmaan useammin miähen kanssa tyttöä katsomaan. Tytön olisi pitänyt itse asiassa tulla jo huhtikuussa Suomessa käymään, mutta sitten tuli kaiken maailman säätöä ja hänen piti lukea ranskan kielen tasotestiin, joten hänen tänne tulo venyi ja sitten lopputulos oli, että me menimme miähen kanssa katsomaan tyttöä.

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Chatillon Paris, *linkki*. Oikein viehättävä, kuusikerroksinen, pieni, kolmen tähden hotelli, joka sijaitsee todella rauhallisella paikalla 14. kaupunginosassa, Montparnassella, ihan Montparnassen etelälaidalla . Lähin metropysäkki on Alésia. Tätä hotellia voi ihan huoletta suositella. Hotellissa oli hyvä aamiainenkin. Ranskassakin syödään, ainakin hotelleissa, nykyään kunnon aamiainen, ei pelkkää maitokahvia ja croissantia. Hotellin hissi vain on niin naurettavan pieni, että sinne mahduimme juuri minä ja miäs, sekä käsipakaasit. Amerikkalaista turistia jättilaukkuineen hissiin ei mahdu. Me otimme molemmat vain käsipakaasit mukaamme. Hyvin mahtui kolmen päivän vaatteet, loppuosa laukustani oli täynnä tytölle vietävää. Kahdet pussilakanat, monta suomalaista lehteä, sekä salmiakkeja, jotka kylläkin matkasivat takaisin Suomeen, kun ne unehtuivat tytöltä hotelliimme. 

Rue de Alésian muistan matkaltani äitini kanssa Pariisissa, ihanasta kenkäkaupasta, josta ostin aikoinaan maailman ihanimmat, mustat lätyskäiset kengät. Ainoat kengät, joita Ossi sitten ikuna järsäsi ollessaan pentu. Todiste ilmeisesti siitä, että ne kengät olivat laadukasta nahkaa. No, eivät kengät tämän painonnousun myötä enää mahtuisi jalkaani, mutta ne olivat aikoinaan ihanat jalassa ja todella kauniit.

Nähtävyyksiä emme juuri katselleet. Kävimme tytön kanssa ihan muutamassa paikassa. Toinen oli tämä: *linkki* Arenes de Lutece. Jäänteet roomalaisesta amfiteatterista, (lainaus matkaoppaastamme) joka löydettiin vuonna 1869 Rue Mongen rakennustöiden yhteydessä. Alueesta on tehty puistikko, joka on jalkapallon ja petankin pelaajien suosiossa. Nyt portailla istuessamme petankin pelaajia ei näkynyt, nuoria futaajia sitäkin enemmän. Toinen varsinainen nähtävyys oli Jardin des plantes, jonka kukkaloistoa voitte ihastella *linkki* täältä. Oli aivan liikuttavan ihanaa katsella, kuinka tyttö liikkui Pariisissa kuin Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökkimetsässä, sujuvasti ja varmasti. Ehkä siitä on ollut jotain hyötyä, että olemme matkustelleet paljon ja tyttö on hyvin pienestä (kolmekuisena Amsterdamissa rintarepussa) seurannut mukana.

Tyttären miesystävä oli nähnyt hurjasti vaivaa selvitellessään hyviä ravintoloita. Siis ravintoloita, jotka eivät ole superkalliita ja silti ovat hyviä. Vaikka Pariisi on olevinaan ruokailijoiden paratiisi, niin tavallinen turisti ei näitä paikkoja löydä kuin lähes tuurilla. Toinen ravintola oli nimeltään Mollard. *linkki* Tätä ravintolaa voi oikein mielellään suositella. Yli kaksisataa vuotta vanha ravintola, joka on keskittynyt lähinnä mereneläviin ja kalaan. Neljä henkilöä söi "pitkän kaavan" mukaan, hyvä viini ruokajuomana ja lasku oli 158 euroa. Ei paha ollenkaan. Kolmen ruokalajin pelkkä ruoka oli muistaakseni 34,50 per nenä ja viinipullo jotain 13. Kivennäisvesipullo päälle, niin päästään summaan 158:) Toinen ravintola oli Latinalaiskorttelissa ja nimeltään *linkki* Le Pré verre. Minä ja tyttö syötiin erinomaista ruokaa, miähelle ruoka oli hänen mielestään vähän oudosti maustettua. No possuun oli laitettu kuivattua tähtianista ja kanelitanko, joten miähen mielestä vähän liian erikoista. Sanottakoon vielä, että miäs pitää enämpi sellaisesta "perusruuasta", ehkä saksalainen keittiö on eniten hänen mieleensä. Ei liian maustettua ja hyvin konstailematonta "perusruokaa":). 

No tässä pari ajatusta Pariisista jättiläiskokoisesta, kauniista kaupungista. Sanottakoon nyt vielä netistä luntattuna, että Pariisin pinta-ala on 105,4 neliökilometriä ja Helsingin pinta-ala on 187,1 neliökilometriä. Erona on vain se, että Pariisi on yhtä keskustaa, joka jatkuu ja jatkuu. Jos ajattelee Helsinkiä, niin ihan keskusta ei ole kuin muutama hassu neliökilometri. Jos turisti lähtee kävelemään Helsingin keskustasta ja kävelee kymmenen kilometriä luoteeseen, niin turisti onkin jo ainakin Leppävaarassa. Pariisissa se "keskusta" vain jatkuu ja jatkuu. Jos Pariisissa pitäisi kävellä nähtävyydeltä toiselle, niin päivä menee pelkkään kävelyyn:) Eiffel-torniltakin Sacre Coeurille on jotain seitsemän kilsaa. Hyvät lenkkarit saa varata matkaan, tai sitten voi suosiolla siirtyä metroon. Ei tule ehkä niin kipeäksi jalat. Ai niin: punaisia valoja päin ei sitten kannata kävellä. Jalankulkijaa ei kyllä Pariisissa kunnioiteta pätkän vertaa. Vielä vähemmän kuin Suomessa. Täälläkään en astu suojatielle auton eteen, mutta Pariisissa se teko on täyttä itsemurhaa.  Oikein mukavaa viikon alkua Ossilasta!