Juhannuksesta on selvitty. Meillä meni aatto maalatessa miähen kanssa. No olisi sen juhannusaaton huonomminkin voinut viettää. Onneksi oli vilakkaa, tilastoihin ei päässyt montaakaan ihmistä.
Tälläisen Riihimäen lasiporsaan ostin netistä samana päivänä, kun rypistin sitä autoni peltiä. Kyllä lasi voidaan värjätä ihmeellisen väriseksi. Nyt minulla on näitä Riihimäen lasipotseja kaksi kappaletta. Täytyy varmaankin kerätä värisuora täyteen. En tosin kylläkään tiedä, minkä värisiä näitä löytyy, mutta luulisi ainakin, että joulunpunainen lymyää jossain:)
Sain eilen oopperakaveriltani jonkin verran raparperia, kun kävin kyläilemässä hänen luonaan. Ihan mielettömiksi kasvaa kaksikin isoa puskaa. No meillä on ehkä viiden vuoden päästä samankokoiset, tai sitten ei. Voitteko kuvitella, yritin tehdä raparperipiirakkaa. Siellä se nyt muhii uunissa ja mikäli en polta sitä, niin saamme maistiaisia miähen kanssa jälkkäriksi. Miäs meni hämmästyksestä suorastaan sanattomaksi, kun soitin hälle ja sanoin, että tuopa kuule vaniljakastiketta tullessasi kaupasta. Minulla on raparperipiirakka tekeillä.
Ossi on ollut pikkaisen vaisu pari päivää. Minun tarttee tutkia, ettei sillä vain ole tassu kipeänä. Mitään muita oireita ei kyllä ole ollut. Ossilasta terveisiä ja hyvää viikonalkua!
Lohtupossu :) Mielikuvani otsikosta oli munkkipossu, jossa vaniljaa ja mansikkahilloa sisällä =D
VastaaPoistaHieno possu tuokin. Ilmava ;) Joulunpunainen olisikin kaunis. Samoin vaaleanpunainen, klassikko possu.
Nam. Laitoitko mansikkaa raparperipiirakkaan mukaan?
Ossille pusutuksia, toivottavasti apeus haihtuu saman tien eikä ole muitakaan vaivoja <3
Minä en ole syönyt "suruuni", muuta kuin syksyllä 2005, kun lojuin reilun kuukauden Jorvissa osastolla. Sen jälkeen en ole mitään syönyt, enkä juonutkaan murheisiin.
PoistaPunainen ja vaaleanpunainen olisivatkin tosi hienot noina lasipossuina. Täytyy metsästellä. Ehkä jostain löytyykin. Yhdessä blogissa oli monta tuollaista lasipossua, mutta sen blogin kirjoittaja keräsi kanssa possuja. Hmm, en olekaan ainoa possuhörhö täällä Suomessa.
En laittanut piirakkaan kuin raparperia ja taikina oli vähän sellainen kuin vanhanaikainen kakkutaikina, munia, sokeria ja jauhoja yhtä paljon kaikkia. Ihan ok tuli, vähän jäi kosteaksi, mutta ihan syötävän makuista.
Ossin apeus haihtui samalla sekunnilla, kun miäs tuli töistä, mutta tarvii mun sitä koirulia nyt vähäsen tutkia, kun se on ollut muutaman päivän sellainen outo "yleisapea". Artulle virtuaalirapsutuksia ja terveiset Ossilasta!
Nam, nyt täytyy sanoa, että tuo Main kuvaus munkkipossusta vei ajatukseni hetkeksi ihan sivuraiteille - slurps! :P
VastaaPoistaNoh, noh - takaisin ruotuun!! :D Tykkään kyllä myös tuosta sinun lohtupossusta! Ilman muuta keräät koko värisuorana ja virittelet niille hyllyn ikkunan eteen, jolloin valo pääsee oikein tekemään taikojaan ja tuo lasipossut super kauniisti esiin.
En muuten tainnut sillon kommentoida sitä sinun autokeissiä. Tai siis, kommentoin kyllä pääni sisällä, mutta voihan se olla, että kommentti ei silti saapunut perille pelkkien telepaattisten yhteyksien avulla.. :D:D
Meillä on täällä myös aikas kapea kotitie, jota itse asiassa nyt juuri levennetään, josta olis paljonkin sanottavaa, mutta säästän sinut siltä.. Pystyn kuitenkin hyvin kuvittelemaan tuon sinun ohitustilanteen. Mulla oli lähes samanlainen juuri yks ilta, kun sille kapealle tielle oli pysäköinyt aika iso kuorma-auto. Kiitos sinun kirjoituksen, tein ohituksen ihan super varovasti, ettei vaan kyljelle käy huonosti. Paljosta ei kyllä jäänyt kiinni, kun tila meinas tosissaan loppua kesken. Voin kyllä kuvitella, kuinka paljon se kylki on sinua harmittanut! Just tuollaiset "turhat" rahanmenot pistää kyllä vihaksi! :/
Toivottavasti Ossi on pian oma itsensä! Se, kun koira on vaisu, ei oo yhtään kivaa! Alkaa heti päässä pyöriä vaikka mitkä kauhuskenaariot.. :/ Tytöt laittaa täältä sellaiset voimapususatsit Ossikalle, että eiköhän niillä tokene! <3
Vai munkkipossuja teille tulee mieleen. En muista, koska olisin munkkipossua syönyt:)
PoistaJOS nyt sattuisi noita lasipossuja löytymään jostain useampikin, niin minulla olisi keittiössä yhdessä kohtaa kaksi sellaista kapoista ikkunaa, joita tulee avattua hirmu harvoin. Niihin ikkunanpieliin voisi kiinnittää lasiset hyllyt ja possuja niihin. Sitten, kun niitä possuja on sellainen kymmenkunta vähintään. Viisi kummallekin ikkunalle:) Voisi olla ihan mageen näköistä.
En ole vielä käynyt kysymässä miltään peltikorjaamolta, mitä mun töpeksimiset maksaa, miähen arvio on vähintäänkin 3 tonttua. No täytyy käydä jossain vaiheessa kysymässä ja sitten miettii mitä tekee. Nyt olisi mukavaa, JOS olisi ollut täysvakuutus:)
En tosiaan tiedä, mikä Ossia on vaivannut muutaman päivän, mutta nyt se alkaa olla vähän tokeentunut. Anturat eivät ole kipeät, kun olen niitä vähän tunnustellut ja ne ovat ihan pehmoiset. Jokin sitä koiraa nyt on kuitenskin vähän hiertänyt. Ruokaakin on syönyt, mutta tiedät varmaan, kun koiran tuntee oikein hyvin, niin siitä huomaa, kun jokin on pikkuisen vialla. Tytöille kuitenkin Ossi-pusuja ja terveisii täältä Ossilasta!
Toevottavasti Ossi kuontuu siitä entisellee. Ettee oes mittää vialla.
VastaaPoistaRaparperpiirakka kuulostaa hyvältä. Harmi ku ee meellä noossu nuita ennee. Lie vanahuuteesa niäntynneet. Kyllä oes kelevanna mullehhii :) Männä kesänä ee.
Sullon possukokkoelma ja äet tuas kerree enkelijä :) Hieno on tuo. Ja vualeempunane kaveriks :) Ossille terveesijä ja ruaputukset!
Alan melkein luulla, että Ossilla alkaa olla jotain "vanhuuden"oireita, kun pariin päivään ei hypännyt soffallekaan. Tänään sitten kyllä loikkasi taas soffallekin entiseen malliin.
PoistaMeillä saapi taasikkeen oottaa varmaan kolme vuotta ennen kus saadaan mitään satoa raparpereista. Miäs tänä vuonna istutti ne.
Minullakin on pari lasista "suojelusenkeliä" muistuttamassa, että hengenlähtö oli lähellä viitisen vuotta sitten. Kaksi niitä enkeleitä on, kolme oikeastaan tarvittaisiin. Ossilasta terveiset Savoon päin ja tötteröpäälle sellaiset rohkaisuterveiset, että kohta saat sen tötsän Iivari poies päästä!
Possumunkki luumuhillolla, se oli ensimmäinen ajatukseni! Sellaisesta saisi lohtua kerrakseen.
VastaaPoistaTosin nuo lasipossut ovat linjojen kannalta parempia. Eikö se ole niin, että punaiset ovat aina paljon kalliimpia, oliko se niin, että punaiseen väriin tarvitaan kultaa? Tai muistelen väärin.
Tässä raparperipuuron ohje menneiltä vuosilta:
http://isoaidinreseptilla.blogspot.de/2014/06/raparperipuuro.html
Ossille paranemisloitsu, ettei ole pipiys tulossa ja muutenkin koleita terveisiä täältä!
En ole tainnut ikinä maistaa luumuhillolla täytettyä munkkia. jotenkin minun mielestä munkissa on aina vadelmahillo:)
PoistaOlet ihan oikeassa, punainen lasi on aina kalliimpaa, syytä en kyllä tiedä. Varmasti se johtuu raaka-aineista. Täytyypi selvittää:)
Ehkä tarttee tehdä raparperipuuroa vielä:)
Ossi kiittä loitsusta. Tänään se on voinut jo selkeästi paremmin. Ikäköhän sitä alkaa painaa. En tiiä, Ossilasta terveisii Saksan maalle ja Wupelle ekstrarapsutuksia!
täältä löytyy vastaus punaisen lasin kalleuteen:
Poistahttp://www.kysy.fi/kysymys/miksi-punainen-lasi-aina-kalliimpaa-kuin-muut-varit
No sen verran oikein muistin, että "ennen vanhaan" oli kultaa käytetty punaisen värin aikaansaamiseksi. Kuinka nykyään tulee paljon asioita mieleen, jotka olivat "ennen vanhaan"...
PoistaOikeastaan tuo luumuhillomunkki on nimeltään wienermunkki, maailman paras munkki, ainakin Turussa. Niitä kun syö kaksi-kolme peräjälkeen, ei muuta ruokaa enää tarviikaan ja olo on autuaan pökkeröinen. :)
http://www.leipomosalonen.fi/?p=Tuotetiedot&groupid=70&id=314
Uups, kaksi-kolme munkkia peräjälkeen on kunnioitettava saavutus:). Yksi tuollainen wienermunkki voisi olla tosi maukas.
PoistaNyt muuten kun oikein pinnistän muistiani, niin olen joskus kuullut termin "rubiinilasi". Se tulee varmaan siitä väristä:)
Possuja ja possumunkkeja. Enpä ole eläissäni kuullutkaan possumunkista luumuhillolla. Voisi olla elämys. Ties vaikka miten herkkua. En ole pitkiin aikoihin minkäänlaista munkkia syönyt. Voisin hyvinkin korjata virheen, jos sitä luumupossua jostakin saisi, siis munkkina.
VastaaPoistaOssikalle lähtee täältä voimahali ja miehekäs kuonon tökkäys, toivotaan kovasti, ettei mitään kremppaa ole kehittelemässä Ossin tassuun.
Minäkin haluaisin ehdottomasti maistaa tuollaista luumuhillomunkkia. Täytyy yrittää pitää mielessä, kun joskus käyn Turussa. Siellä ei kyllä tule usein käytyä, kun ei ole sukulaisia kuin Laitilassa, mutta ehkäpä joskus saan maistettua wienermunkkia.
PoistaOlen nyt kovasti yrittänyt tutkiskella Ossia, mutta kun se pentele on niin vaikea tutkittava. Sitten, jos käy väkiste tutkimaan, niin siinä hiiltyy koira ja sitten emäntä. Nyt tuo tuntuu jo paremmalta taas, Alkaisiko olla jotain vanhuuden kulumia? Ossilasta teille päin terveisii.