perjantai 15. helmikuuta 2013

Ossin aatoksia osa 14



Tuollainen hauska leijonanharja Ossille kasvaa talveksi.




Ai että, kun on makoisaa kieriä. Tämä se on mäyriksen oloa se. Lunta ja silti plussalla:) 



Tehtävä suoritettu.



Nyt sitten pienet nokoset. Tunnustamme, että Ossin sänkyä ei pedata, koska muuten Ossi tekee sen itse ja silloin peitot ja tyynyt saavat kyytiä. Kun siihen sänkyyn ei kosketa niin Ossikin antaa sen olla rauhassa (yleensä).




Eilen olimme vanhojen työkavereideni kanssa Strindbergillä, kuten perinne vaatii. Ensimmäistä kertaa saimme kuitenkin aikaiseksi kokoontumisen ystävänpäivänä. Tytärkin, kun sattui olemaan kaupungissa tuli syömään ja sitten hävisi kavereidensa kanssa kaupungin humuun.

Tänään kun ajelin tyttöä hakemaan bussipysäkiltä, kuuntelin taas tarkalla korvalla erästä radiohaastattelua. Se liittyi tähän surullistakin surullisempaan maneesin romahtamiseen. Toivon pikkutytön vanhemmille ja kaikille läheisille voimaa kestää elinikäinen suru. No joka tapauksessa korvaani särähti, kun haastattelussa sanottiin, että kunnilla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta tutkia ja varmennuttaa rakentajien tekemiä erikoisvalmisteisten rakennusten lujuuslaskelmia. Voi elämän kevät. Hetken mietin, että mitä ihmettä varten ne kunnan rakennusvalvontaviranomaiset sitten oikein ovat? Nyt jostain joka kuntaan ja nopeasti henkilö, joka tutkii kaikki tulevien erityisten rakennusten lujuuslaskelmat. Voihan rakennuttajillekin sattua laskentavirheitä, tai jotkut varmuuskertoimet alimitoitetaan. Niiden maneesien, urheiluhallien, sun muiden pitää kestää, olivatpa ne olosuhteet melkein mitkä vain. Lisätään nyt tähän sitten vielä, että kyllä kiinteistöjen omistajilla tulee olla tietysti se vastuu, että niitä lumia tyrkitään sieltä katolta pois ennenkuin mitään sattuu. Kamalaa, kun olen niin vihainen taas, enkä mitään voi asialle tehdä.

No yksi asia Ossilassa ilahduttaa. Appiukon silmäleikkaus meni hienosti ja kaksi tuntia leikkauksen jälkeen oli tehty ensimmäinen näkötesti. Lääkäri oli sanonut, että kyllä tuolla näöllä vielä ajokortin saa. 

Huomasin tuossa, että blogini täytti kaksi vuotta. Jee. Maailmaa en ole saanut varmaan yhtään parannettua, mutta tuskin se on kauheasti huonontunutkaan. Sitten olen täältä blogistaniasta löytänyt paljon aivan ihania ihmisiä. Kiitos teille kaikille, ihan vain siitä, että olette olemassa.

Sitten kuulkaas lisätään koirien "vaarallisten ruoka-aineiden" listalle mango. Ai mitenkä niin. Uusien naapureidemme musta labradorinnoutaja (kiva, se on naaras) rakastaa mangoja. Tiedättekös, mitä tämä onneton oli tehnyt? Se meni ja hotkaisi kokonaisen mangon, siemenineen päivineen. Ja se mangon siemenhän on järkyttävän iso. No kaikki muu suli, mutta se pahuksen siemen juuttui jonnekin suolenmutkaan ja koira joutui leikattavaksi. No tytsy selvisi ja alkaa olla leikkauksesta toipunut. Älkäämme siis opettako koiriamme rakastamaan mangoja, etteivät ne mene ja hotki niitä selkämme takana. Ossilasta terveisiä ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille.


20 kommenttia:

  1. I h a n i a kuvia Ossista! Toi viimeinen kuva on aivan uskomaton - haluan suukottaa tota kuonoa heti! <3

    Ihanaa, että appiukon leikkaus onnistui hyvin! :))) Kaihileikkauksien tuoma muutos näössä on usein ihan häkellyttävän suuri.

    Arvaa kuule, onko minun 83-vee rankennusinsinööri-isäni aivan raivona tuosta samaisesta aiheesta kuin sinäkin. Ja minä olen surullinen, samoin kuin sinä. Ihan kamala tapaus. :´(

    Onnea kaksivuotiaalle blogille! <3 Se on jo ihan kunnioitettavan pitkä aika säännöllisiä postauksia. Toivottavasti jaksat kirjoitella vielä mooonta vuotta lisää! Tämä meidän blogiyhteisömme on niin kertakaikkisen ihana! Välillä oikein pysähdyn ihmettelemään, miten minun on onnistunut päästä osaksi tälläista.

    Ou nou, kamala, katala mango ja sen kosto - hui! Onneksi labbisneito selvisi tapauksesta! <3 Oletko muuten nähnyt sellaista elokuvaa kuin "Marley and me"? Siinä nautiskellaan myös mangoilla.. ;D Elokuva on ihana, mutta varoituksen sanana totean, että myös surullinen.

    Mukavaa viikonloppua sinne teidän porukalle ja Ossikalle paaaljon rapsuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan tänne Porkkalaan suukottelemaan. Ossikin voisi ilahtua tyttöjen vierailusta.

      Joskus kun oeln vähän vilkuillut omia vanhoja kirjoituksiani (en nyt kuitenkaan kovin usein), niin päähän onkin pälkähtänyt monta muuta asiaa samalta ajalta. Että on tästä itsellekin hyötyä ja kuten sanoit tämä blogiyhteisö on maan mainio:)

      Juu. Onneksi labbis selvisi ja se on kiva, että tyttökoirat lisääntyvät täällä päin. Ei nyt äkkiä tule mieleen Marley and me. Tai tulee minulle yksi leffa mieleen joka on kylläkin sellainen komedian tapainen "valeavioliitosta" jemkeissä jotta tämä mies saisi viisumin. Tuskinpa sama. Täytyy kuukkeloida tuo leffan nimi:) Hyvät viikonloput teidän laumalle, M-L ja Ossi.

      Poista
    2. Juu. Ei ollut sama leffa. ne and Marleyssa on joitain nelijalkaisiakin näyttelijöitä. Se komedia jota ajattelin on nimeltään Green Card. Miespääosassa mielestäni ällö Gerard Gepardieau. Varmaan tuli nimi kirjoitettua väärin:)

      Poista
  2. Ihana leijonaharjas! Meillä koirista tuon lumihangessa pyöriskelyn taitaa Ella :) Kaikkea hyvää sinne teidänkin viikonloppuun! Ja suukkoja Ossille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole huvittava tuo harjas. Se on ainoa kohta johon Ossille kasvaa vähän pitempi karva. Kyljissä ja kupeissa sillä on vain sellaisia melkein yksittäisiä haituvia:) Tyttölaumalle kanssa suukot, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Ossi, sä näytät ihan saukolta, hih, tossa ylimmäisessä kuvassa. Meinaan ihan yhtä sulavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs siinä:) Saukot ovat minusta mukavia. Koskaan en vain ole luonnossa nähnyt. Ei ole liikkuminen Ossilla yhtä sulavaa kuin saukolla. Välillä hanki kantoi ja välillä sitten muljahdettiin sinne melkein uppeluksiin:)

      Poista
  4. Niin paljon asiaa samassa postauksessa, että mihin tässä oikein ottaisikaan kantaa :)
    -Ossi ON ihana, viimeinen kuva pitäisi suurentaa siihen Ossin sängyn yläpuolelle seinälle
    -"Marley ja minä" oli kiva kirjanakin, mutta totta, löytyi sieltä surullisiakin kohtia

    Onnea 2-vuotiaalle ;) muistan hyvin sen ajan, kun kävit kommentoimassa ahkerasti, mutta omaa blogia vasta suunnittelit. Ollaan taidettu tuntea jo aika kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun pitää tehdä tuosta nenäkuvasta sellainen omatekoinen suurennos:)

      Aika menee jotenkin suhteettoman nopeasti:) Yritänhän minä edelleenkin käydä kommentoimassa ahkerasti. Saattaa olla, että joitain koru,- ja korttipostauksia jää joskus väliin, kun ei löydy enää kehusanoja:) Kyllä mekin jonkin vuoden olemme tunteneet:) Mukavaa viikonloppua AB:lle ja sinulle tietenkin!

      Poista
    2. Juup, ahkera kommentoija olet edelleen, mutta silloin se tuntui jotenkin erilaiselta, kun sulla ei ollut blogia, eikä siis tavallaan sitäkään kautta vielä "kasvoja" ;) Tuntui kivalta, että joku silti viitsii kommentoida muiden blogeja, vaikka ei itse kirjoittele asioistaan.

      Yritän aina muodostaa mielikuvaa ihmisestä, jota en ole nähnyt (edes blogissa), ja silloin aluksi muistan, että veikkasin sun olevan opettaja tai jotenkin kulturelli, yhteiskunnallisesti aktiivinen ihminen ;D)

      Koru- ja korttipostaukset on vaikeita kommentoitavia. Ne on tarkoitettu ihan katseltavaksi rauhassa, ei mitään muuta tarvita :) Vähän tyyliin "kato mitä mää tein... ja nyt meen jo tekemään jotain muuta :)"

      Lauhaa viikonvaihdetta sinnekin, täällä on mainiot lenkkikelit!

      Poista
    3. Kultturelli, ihanaa ja kiitos:), opettaja, voi kauhistuksen kanahäkki. Opettajan ammatti ainakin nykyisin on kovin epäkiitollinen ammatti. Sitäpaitsi naidussa suvussa ja omankin suvun puolelta on opettajia, niin että riittää: anoppi, anopin kaksoissisko, miehen sisko, kummitäti (äidin sisko) ja kummitädin mies. Äitini äitikin oli opettaja. unohdinkohan jonkun:)? Nyt on ihanaa, kun ei ole pakkasta.

      Poista
  5. Kaksi kuvasuosikkia: tuo eka irokeesi ja vika nenukuva.

    Ihmettelin minäkin tuota maneesin romahtamista. Nuorena tyttönä olin rakennesuunnittelutoimistossa toimistotöissä, sellaisissahan tuollaiset rakenteet suunnitellaan. Jäi sellainen fiilis että on tosi tarkkaa hommaa. Kyllähän nuo lumikuormat aina huomioidaan mutta pitäsi ne katot silti puhdistaa.

    Tuosta Marley and me -leffasta: kiva leffa mutta minähän surullisissa kohdissa itken aina. Niinkuin siinäkin leffassa joka kertoi kuinka isännän kuoleman jälkeen koira tuli joka päivä odottamaan isäntää juna-asemalle. Jaa sen leffan taisin itkeä alusta loppuun :)

    VastaaPoista
  6. Eikös vain ole hauska tuo "irokeesi". Koska se irokeesi on kuitenkin koko selän levyinen nypin sen pois ain vasta ihan loppukeväällä. Ajattelen, että se jotenkin lämmittää selkää.

    Täytyy varmaan katsoa Marley and me, kun sitä nyt ainakin kolme suosittelee. Ilmeisesti tarvitsee varata paketillinen nenäliinoja... Kaunihille Nellille terveisiä täältä Porkkalan niemeltä, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon vielä Marley and me -leffasta, että suurilta osin se on hauska, mutta nessuja kannattaa kyllä varata lähettyville. Tykkään kovasti Jennifer Anistonista ja houkuttelin aikoinaan siskon ja siskontytön katsomaan tuota leffaa markkinoiden sen komediana, niin kuin se varmaan onkin - tavallaan. Leffateatterista ulos tullessamme huomattiin, että meille kaikille oli tullut isot "nuhat" leffan aikana.. ;D

      Suosittelen, että vuokraatte elokuvan ja katsotte tyttären kanssa yhdessä. Niin, ja nessujen.. Kerro sitten, mitä tykkäsit(te).

      Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  7. Hip hei, Ossin ihana pyörähdys hangessa ;)

    Tuosta maneesijutusta kuulin, että saman valmistajan viidestä hallista olisi kolme romahtanut. Ilmeisesti muissa ei ole sitten tullut henkilövahinkoja. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta jos näin on, niin ihmettelen, että moinen saa enää rakentaa mitään!

    Hienoa, että appiukon silmäleikkaus onnistui. Onnea myöskin kaksivuotiaalle blogille!
    Terkkuja Ossille ja mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hip hei teille takaisin. Ossi tykkää pyöriä hangessa, mutta lumi on yleensä mukavaa justiinsa siinä nollan kieppeillä. Mieluiten hieman plussan puolella.

      Lehtitiedoista muistaisin, että ainakin yksi tämän valmistajan maneesi on romahtanut aikaisemmin ja se tapahtui yöaikaan, joten ei tullut kuin aineellisia vahinkoja. Jos nyt oikein muistan, niin tämä oli Liedossa. Vanhana ratsastajana jotenkin nämä asiat syöpyvät mieleen. Kaksivuotias on tietysti jo jotain:) Täytyy nyt koettaa pitää lokii yllä sen aikaa mitä Ossi täällä tarpoo. Saa nähdä riittääkö jutunjuurta. Ossi kiittää terveisistä ja lähettää suukkoja Ellille,

      Poista
  8. Hauska tuo Ossin harjas :) Nyt onkin ulkona ihana lumessa temmeltää kun tosiaan on plussalla ja puhdas lumi alla! Meillä Pipsa ja Miina painivat aina ulkona.. Pipsa käyttää Miinaa pulkkanaan .. kaataa Miinan kesken lenkin, hyppää sen vatsan päälle ja potkii vauhtia työntäen Miinaa selällään eteenpäin :)

    Hui tuota mangojuttua.. En ole koskaan kuullut, että koira olisi hulluna mangoihin.. Voisiko johtua jostain puutoksesta? Tai kai niitä on himoja koirillakin ihan muuten vaan :) Jossain ohjelmassa koiralla oli kaliumin (ehkä?) puute, jonka takia yritti syödä muiden kakkoja.. Asia korjaantui, kun koiralle alettiin antamaan banaania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on Pipsalla aika raisut leikit. Enpä ollut minäkään ikinä aikaisemmin kuullut, että koira tykkäisi niin erityisesti mangoista niinkuin tämä labbisneito. Ai banaanissa on kaliumia. No meidän Ossi tuhisee banaaneille, joten ei tarvitse tarjoilla. Tytsyille Ossilta pusutteluja, tietysti, M-L ja Ossi.

      Poista
  9. Kun mies rakentaa työkseen, katsoo asiakseen kommentoida (minulle) noita sortumisjuttuja sun muita. Yleensä kyse on aina suunnitteluvirheistä ja valvojien pitäisi kyllä olla ajantasalla rakennusvaiheessa. Rakentajatkaan eivät voi omin päin lähteä rakentamaan piirrustusten vastaisesti ja usein heidän kommenttejaan ei oteta tarpeeksi vakavasti.

    Meillä on uuden autotallin ja varaston katto rakennettu sen verran tukeviksi, ettei tarvitse enää pudotella lumia katolta. Talon katolta joskus pudotellaan, jos lumikuorma on jakautunut epätasaisesti.

    Olli tykkää kaikista hedelmistä, joten nekin on pidettävä koiran ulottumattomissa. Uskoisin banaanin kelpaavan kuorineenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitteluvirhe on pahasta, varsinkin jos sitä ei pystytä mitenkään kontrolloimaan.

      Meillä ei ole kertaakaan pudotettu lumia katolta. Parina talvena olen jo sanonut, että tarttisikos mennä vähän tiputtelemaan ja mies on sanonut, että kyllä tämä katto kestää, et on niin vahvat kattotuolit vai mitkä ne nyt siellä sitten ovatkaan. Keväällä sitten romahtelevat tuosta jyrkästä harjakatosta lumet ihan itelleen..

      On se jännä mistä nämä koirulit tykkäävät ja mistä eivät. Ossi syö kesäisin aina muutaman mansikan ja mustikat se riipii itse suuhunsa tuosta lenkkipolun varresta. Teillepäin terveisiä M-L ja Ossi.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.