Kävimme juuri Ossi-herran kanssa kävelemässä. Pakkasta on vaille kymmenen astetta. Ihan tuo tuntuu jo pakkaselta. Postilaatikolla kävimme kääntymässä ja pikkuisen reilun kilometrin lenkki oli Ossin mielestä enemmän kuin tarpeeksi. Tassuja nääs alkoi paleltaa.
Tämmöiset kivat jutskat sain joululahjaksi. Kälyltä tuli tälläinen hauska, vanhahtavaksi tehty, seinälle ripustettava peltinen postikorttti. Pitäisiköhän siinä kuitenkin lukea "A home without a dachshund is just a house"? Ihan noin niinkuin rodun puolustukseksi:)
Näin tulevaa naapuriammekin vilaukselta tuossa pari päivää sitten, kun olimme Ossin kanssa kävelemässä. Talo on ulkoa päin jo valmiin näköinen ja pihattotallin seinät ja katto nousevat hurjaa vauhtia. Pääsiäisenä he aikovat muuttaa. No sitten he saavat anteeksi myös aidan rakentamisenkin:). Mutta kyllä siellä on sitä porukkaakin töissä. Tänään kun sihtailin tuolta vähän kauempaa lenkiltä pihalle, laskin seitsemän autoa pihalla. Se tarkoittaa ainakin seitsemää työmiestä. Meidän talo tuli ulkoapäin valmiin näköiseksi kahdessa viikossa kahdella huipputyömiehellä ja miäs teki sisätyöt alle puolessa vuodessa käytännöllisesti katsoen kaikki itse. Katot ruiskumaalautettiin ulkopuolisella urakoitsijalla ja pakolliset sähkö- ja LVI-työt teetettiin tietysti luvat omaavilla urakoitsijoilla. Kaiken muun miäs teki sisällä itse ja minä auttelin maalaus- ym. pikkuhommissa. Tyttömme vain oli niin pieni, etten paljoa pystynyt silloin tekemään. Jopa ihanat kakluunimme miäs on laatoittanut itse. Muuraustyö kuului muistaakseni kakluunien toimittajan valitsemalle muurarille.
Tämä juttu oli mielestäni jännä. Käykääpä katsomassa enkunkielisen jutun kuvat. Miksihän Madame ei koskaan palannut asuntoonsa ja maksoi vuokransa aina kuolemaansa asti? Voitte antaa mielikuvituksen liidellä täysin vapaasti.
Ossilasta pakkaspäivän terveiset!
Hieno peltikortti!
VastaaPoistaJännä juttu tuo Madamen tarina. Mahtaa asunnossa olla aromit kaikkien asumattomien vuosien jälkeen. Ja mitähän pieneliöitä niissä täytetyissä eläimissä mellastaa...
Aha, pitäisikin hankkia tuo Anja S:n kirja. Sonja O on hyllyssä. Miltähän se maistuisi uudestaan luettuna vuosien jälkeen?
Mukavia lenkkejä Ossilaan.
Veikkaan, että Madamen asunnossa voisi olla aika tukeva pölyn haju. Sonja O ei kyllä varmaan säväyttäisi näin vuosien jälkeen. Veikaisin, että siinäkin voisi olla ummehtunut "tuoksu". Jotkuthan pitivät sitä varsin rohkeana kirjana, mutta minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Nuoren naisen elämäähän se kuvasi. Terveisiä teille päin.
VastaaPoistaMukavia lahjoja, tuo koirakirja näyttää aika mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKyllä Ossin tassut kertoo, mihin asti kannattaa näillä keleillä käppäillä :) Ostin muuten Tiimarista sellaiset pienet "sukat", jotka oli tarkoitettu huonekalun jalkoihin... Arvaat varmaan, mihin niitä aion käyttää, kun Arttu taas malttaa kotiutua velipojan luota =D Nyt ei ole kiirettäkään, sillä iski sitten n. neljäs flu puolen vuoden sisällä... ja eikös vaan taas juuri, kun työterveys on päivän kiinni. Mulla on tarkka ajoitus.
Terkut Ossille <3
Ihminen mukautuu pakkassäähän (radion ohjelman mukaan) noin viikossa. Sen jälkeen sama pakkanen ei tunnu yhtä kylmältä. Kot, kot sanon minä. Joka kerta kun olen tunkenut naamaani ulos on tuntunut kylmältä, huoks.
PoistaVoi sinun flunssiasi. Jotain vitamiinipommikoktaileja nyt naamariin vaan.
Ossillakin on pienet suka, tosin vain enää kolme neljästä tallella ja se antaa kyllä laitta ne sukat jopa jalkaankin, mutta sitten alkaa hillllrrrmuinen sukan jalasta poisto-operaatio:) Terveisii teillepäin M-L ja Ossi.
Tuo madamen asunto on kiehtova, samoin kuin ajatus siitä, että se on sellaisenaan säilötty aikakapselin sisälle. Haluaisin sinne konservaattorin kanssa visiitille ja pelastustöihin...mitä aarteita siellä olisikaan!
VastaaPoistaPeltikortti on mainio, mäyräkoiran malli vaan taitanee olla amerikkalainen kun on noin raskas rungoltaan ;) Jännä, muuten, miten ne jenkkimäyrät ovatkin niin isoja ja jalostettu aivan liian raskaiksi. Miten sitä koira edes pääsee liikkumaan, kun maavaraa ei juurikaan ole. Niin paljon parempia ovat nämä pohjoismaalaiset kevytrunkoisemmat tyypit, joista näkee, että jalostuksessa ei ole menty liiallisuuksiin. Britteinsaarilla on myös noita möhkömäisempiä malleja, jossa koira on älyttömän etupainotteinen ja rintakehä kuin valtava tynnyri, joka laahaa melkein maata.
Mites mä nyt taas aasinsilloitin itseni puhumaan mäyräkoirien koosta...? =)
No sieltä voisi löytyä muutakin aarteita, kuin pelkkä se Madamen muotokuva, josta perilliset saivat 2,1 milkkuu - ehkä huutokapan palkkio.
PoistaItse en ole nähnyt koskaan jenkkimäyräkoiraa, muuta kuin sen raukan maailman lihavimman. Kerran kuitenkin, jo monta, monta vuotta sitten näin Riihimäen ERÄ-messuilla, niin valtavan jättimäyriksen, että ajattelin, että tuo ei voi olla totta. Jättimäiseksi sitä mäykkyä ei tehnyt mikään raskas runko, vaan ihan älyttömän pitkät, siis oikeasti pitkät jalat. Tuli vain mieleen, että harrastetaankohan jossain pienessä metsästyspiirissä sellaista pitkäjalkaisten mäyristen jalostusta. Keski-Euroopassahan on oikeasti sellainen "vuoristomäyräkoira", jota ei kait enää hyväksytä mäyräkoiraksi lainkaan. Sillä on huikeasti pitemmät jalat ja sitä kait jalostetaan siellä ihan vain ja ainoastaan metsästyskäyttöön pienillä alueilla. No kait pitkäjalkaisen mäyriksen on aina helpompi liikkua ja kun se laki sanoo jotain mäyräkoiran korkeudesta, niin sehän on sitten siinä:) Hyvä aasinsilloitus:) Pääsin minäkin puhumaan mäyräkoirien korkeudesta:)