Potutuslauantai osa 31

Siitä saakka, kun luin tämän uutisen mäyräkoirien kasvattajasta minua on jurppinut ihan perinpohjaisesti. Suomessa on ilmeisesti aivan liian heikot turvaverkot, aivan liian huonot avustusverkot ja aivan liian pienet rangaistukset eläinsuojelurikkomuksista. Miten voi olla mahdollista, että kasvattaja siirtyy toiseen kuntaan ja jatkaa järkyttävää toimintaansa? Kun nyt Suomessa kuitenkin joutuu tekemään muuttoilmoituksen, niin viranomaisten pitäisi olla hereillä ja ilmoitella seuraavan kunnan eläinsuojeluviranomaisille! Tältä ihmiseltä olisi pitänyt ottaa kaikki koirat pois. Eihän se ole oikein, että jätetään pieni määrä koiria. Sitten jokaisen järkevän ihmisen olisi tajuttava, että yksi ihminen ei kerta kaikkiaan pysty huolehtimaan 50 koirasta, niin että niillä koirilla olisi hyvät oltavat. Tietystikin sattuu yleensä koiriin kohdistuva välinpitämättömyys, mutta erityisesti sieppaa nyt, että kysessä on mäyräkoirien kasvattaja.

Uutinen kuuteista teki minut kanssa tosi surulliseksi. Totuushan vain on se, että me emme voi luonnon olosuhteille yhtikäs mitään. Voikohan norpille ja syntyville kuuteille rakentaa jonkinlaisia tekopesiä?

Yhyy ja byhyy. Tyttö lensi keskiviikkona Pariisiin sydämensä luo. Miäs sen sijaan lensi tänä aamuna Las Vegasiin vuotuiselle messumatkalle. Ensi viikon olen siis vain Ossi seuranani.

Tälle autovarkaudelle nauroin kippurassa. Olen nimittäin itsekin seissyt pari kertaa väärän maasturin vieressä, kun olen tullut ruokakaupasta ja ihmetellyt miksi ovet eivät avaudu. Nykyään noita tummia maastureita on paljon ja minun mielestä ne ovat kaikki lähestulkoon samannäköisiä. Parisenkymmentä vuotta sitten maastoautoja oli vähempi ja näin ollen minun oli helppo löytää keskustaan "hukkaamani" hopeanharmaa iso jeeppimme. Olin ajellut sellaista isoa neliötä ympäri ja monta kertaa (Yrjönkatu-Bulevardi-Annankatu-Lönnrotinkatu). Kun viimein sain parkkipaikan ja olin tulossa takaisin Stokkalta, minulla ei ollut ei pienintäkään muistikuvaa, mihin olin jättänyt automme. No löysin sen sitten Ruttopuiston vieressä olevasta syvennyksestä:) Mutta epämiellyttävä tunne oli kun lähdin pois Stokkalta eikä minkäänlaista mielikuvaa, missä auto sijaitsi:)

Renny Harlinin viikon hyvä työ koiria kohtaan.

Kun kaivoin kameran esiin, Ossi heräsi välittömästi unestaan ja käänsi kuononsa ilmeisesti peiton alla olevaa luuta kohti.

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, kaikille oikein mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!