Potutuslauantai osa 21

Nyt ei jaksa enää edes uutisotsikoihin paneutua. Maailma tuntuu olevan niin täynnä pahuutta ja ilkeyttä sekä onnettomuuksia. Jokainen voi huomata sen tavallisia lehtiä ja nettilehtiä selailemalla. Koska tulee joku ihana, iloinen uutinen? No olen aikaisemminkin todennut, että niitä uutisia on niin vähän. No iloinen uutinen minulle on se, että tyttö soitti äsken Pariisista. Häntä on niin kova ikävä. No surullinen, vähän "uhrautuvainen" äiti sanoo tietenkin, että pääasia on se, että nuorella on asiat hyvin. Sitä paitsi parikymppisellä saa jo olla oma elämä. Sama kait tuo on asuuko neiti Pariisissa vai Rovaniemellä. Pitkä välimatka on joka tapauksessa pitkä, sniis. Tänään tytön vanha tarhakaveri tulee Pariisiin ja heillä on treffit. Tyttö on purjehtinut Ranskaan jonkun purjehduskoulun kanssa ja sitten hän lentää takaisin tänne Suomeen Pariisista. 

Huoks. Eilen kävimme ostamassa uuden päätteen. Minun tietsikan pääte päksähti noin viikko sitten ja sen jälkeen en ole päässyt nettiin kuin iPadilla. Sillä iloisesti lukee lehdet ja selailee sähköpostit, mutta kirjoittaminen padillä on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ipad muuttaa herkästi sanat ihan joksikin toiseksi, jos ei ole tarkkana. Ai niin, Gigantista tuli varmistettua, että ON halvempaa ostaa sellainen monitoimilaite kuin siihen uusia väripatruunoita. Silti ostan väripatruunoita nyt niin kauan kuin tuo Epson kestää, ihan ekologisista syistä. Se muovijätteen määrä on pikkaisen pienempi joka tapauksessa. Arvatkaa onko tämä uusi pääte yhtä hyvä kuin vanha? No ei tietenkään, kun se vanha pääte oli joku melkein viidensadan pääte ja tämä uusi oli 169. Tämä paikka, johon se pääte tulee, ratkaisee niin paljon, että päätteiden määrä kutistui tasan yhteen vaihtoehtoon.

Hyvä "lähikirjeenvaihtokaverini" kyläili eilen täällä luonani ja kävimme tekemässä sieniretken lähimetsiin. Suppilovahverosaalis ei yltänyt kyllä lähellekään samalle tasolle kuin toissavuonna. Oli oikeastaan ihan murto-osa siitä. 

Tämmöisen hauskan possun kaverini toi Ossille. Naurettiin miähen kanssa, kun Ossi ottaa niin hellävaraisesti kiinni possusta. Sen possun "röhkäisy" jotenkin häiritsee Ossia ja se tekee kaikkensa, ettei potsi vain röhkäise. Tosin meidän korvissamme se röhkäisy kuulostaa vähän takapään ääntelyltä:) Tarvii varoa, ettei Ossi ala syömään possua, kun tuo takajalka näyttää samanlaiselta joka vei Maurilaisen suolistoleikkaukseen.

Taas mua kuvataan. No onhan tässä possukin.

Anna jo se hammastikku!

Hahaa, sainpas sen.

Olisiko tässä kuvassa muotokuvan ainesta?

Nyt me bloggerin käyttäjät saamme taas iloita googlen muokkauksista. Blogger on piiloitettu kahden klikkauksen taakse, murrr.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!