Potutuslauantai osa 20

Pienen pieniä potutuksia. Ei mitään tekemistä koiramaailman kanssa. Aamulla soitin Suomalaiseen kirjakauppaan. Tulostimemme mustekasetit ovat lopussa, printteri ei niin sanotusti skulaa. Minulla oli hienosti tyyppinumero, siis tämä on halpa, pieni ehkä puolitoista vuotta vanha monitoimivehje, jolla voi tulostaa, skannata ja kopioida. Ihan hyvä vekotin. Kerroin ystävälliselle myyjälle tulostimen merkin ja mallin. Sitten ystävällinen myyjä kysäisi: "Oletko aikaisemmin ostanut näitä, muistatko onko siinä laatikossa papukaijan kuva, nallen kuva vai mikä?" TÄH? Täyyy kysyä mieheltä, toistelin näitä samalla ja miäs huusi "ketun kuva". Siis ketun kuva, ai jaa, ketut ovat päässeet hyllystä loppumaan:) No sitten matkalla appiukolle käväistiin Expertillä, jossa ystävällinen myyjä tarjosi kättelyssä uutta tulostinta. Sanoin, kiitos ei. Koetan nyt säästää hieman tässä printterijätteessä ja mies sanoi, että arvostettava periaate. Sitten Gigantista löytyi paketilliset ketunnaamoja, tosin musta jouduttiin vielä hakemaan toisesta Gigantista, mutta se oli joka tapauksessa matkan varrella. Nyt siis tiedän, että voin ostaa ketunnaamalla tai omenalla varustetun Epsonin mustekasetin. Mutta hei, pikakelaus! minulla on hienosti tulostimen tyyppimerkki ja minulle aletaan puhelimessa puhua erilaisista eläimistä:) No, visualisointi on tietysti yksi erinomainen muistamisen keino ja myyjätär oli tosi ystävällinen. Pojot hänelle.

Ennen lähtöä lueskelin uusinta Tekniikan Maailmaa. Juu, luen lehteä aina satunnaisesti ja selaan pikapläräyksellä ja aina luenkin jonkun jutun. Nyt kolahti yksi älypuhelimien paikkasovellusohjelma. Ihan ilmaiseksi voi ladata tälläisen henkilön paikkahakuohjelman "joka voi huomattavasti helpottaa lapsien ja vanhusten valvontaa tietyillä alueilla". Ohjelman voi laittaa hälyttämään mikäli henkilö poistuu tietyltä alueelta. Tässä vaihessa minun mielikuvitus jo laukkasi pikku piltissä, jolle työnnetään taskuun Lumia, Iphone tai Blackberry ja mamilla sama ohjelma. Kun pikkuinen poistuu tontilta, niin mami voi vaikka soittaa pikkupiltille, että soo, soo äläpäs mene enää kauemmaksi. Tosin tietenkään ohjelma ei voi toimia reaaliajassa. Ihan niin täynnä satelliitteja tuo meidän ilmatila ei suinkaan ole. Siihen puhelimeen voisi varmaan nauhoittaa soittoäänen "Äiti täällä, oota vähän". Autsch. Silloin kun tyttäreni oli pieni, niin me kyllä menimme yhdessä ulos. Sitäpaitsi tuollainen varttitunnin gappi meidänkin tontin kaltaisella voisi olla tosi hengenvaarallinen uimataidottomalle lapselle, kun tuo pienen lammen ranta on hetteinen ja syvä heti laiturinnokasta. Voi tätä maailman kehitystä. Olen kyllä kuullut "kännykkäkasvatuksesta", mutta tuo ylläoleva ajatelmani kera vie kyllä voiton ihan kaikesta.

Voihan öklö. Taustaväri tässä bloggerissa on muuttunut hempeän hailakan vaaleanpunaiseksi. Jos joku tietää millä sen saa muutettua, niin pliis kertokaa.

Ihana äitini, joka on ihan superlahjakas piirtämään ja maalaamaan on luvannut maalata minulle Ossista, ainakin päästä, muotokuvan. Yritin ottaa herrasta illalla pääkuvia. Ei ihan onnistunut. Tänään uusi kokeilu. Tässä pari eilistä:

Kyllähän näin komiasta koirasta muotokuvan saa

Vai mitä?

Tässä olisi nenä komeimmillaan.

Näistä potutuksista ja niistä huolimatta ihanaa viikonloppua kaikille Ossilasta!