lauantai 7. syyskuuta 2013

Potutuslauantai osa 17

Minulla oli eilen vielä suunnitelmana lähteä tänään mattoa paukuttamaan. Herätessäni totesin kurkkuni olevan niin kipeän, ettei ajatuksesta tule yhtään mitään. Pöh. Hautaudunpa sitten sohvalle ja kudon sukkaa niin kaverini miehenkin 50-vuotissukat valmistuvat.  Laitankin linkin Novitan ohjeeseen, jos joku vaikka innostuisi kutomaan sukkia. Veikkaan, että hyvät naisen sukat saa, kun kutoo yhden palmikon kapeampana eli 52 silmällä. Yleensä olen tainnut laittaa 48 silmää normaaleihin naisten villasukkiin, mutta tuo pari silmää ei varmaan haittaa mitään:). Siis oletuksena, että kutoo suunnilleen samanpaksuisella langalla kuin 7-veljestä. Oikein paljon ohuemmalla langalla tietysti silmäluvut ovat isommat....

Meidän käyrämäyrä innostui rapsuttelemaan itseään samanaikaisesti, kun yritin kuvata sitä.
 Perspuolesta saa Ossin mielestä parhaimmat kuvat. Ossi on muuten laihtunut keväästä puoli kiloa, joten "ei-herkkuja"-kuuria jatketaan. Tavoite olisi se kymmenen kiloa, eli ainakin puoli kiloa vielä. Ehkä kiristän tavoitetta tuonne 9,5 kiloon. Ossin mielestä ihan typerä ajatus, että emäntä saa olla läski, mutta pieni koira ei. Ossin mielestä olen tosi epäreilu!
Naama on mitä vakavin, kun yritän kuvata Ossia. Ossi on tosi ilmeikäs mäyräkoirien tapaan ja joskus jopa naureskelee, tai ainakin hymyilee, mutta ei koskaan kameran linssin edessä. 

Tämä otsikko suututti minut perinpohjaisesti. Minähän en kanssa meinannut päästä sairaalaan, kun aivoverenvuotoani pidettiin oksennustautina.

Ollessani eläinlääkärissä Ossin kanssa, kuuntelin, kun eläintenhoitaja neuvoi puhelimitse miten ekinokokkilääkitys tulee antaa, kun tullaan takaisin Suomeen. Sehän on aika hankalaa, kun se lääkitys pitää antaa siinä lähtömaassa tiettynä aikana, ennen paluuta Suomeen. Mietin ensin, että onpa taas tehty monimutkaiseksi, mutta pyörsin ajatukseni, kun lueskelin enemmän ekinokokista. Silloin, kun Ossi oli meidän mukanamme kahdella Euroopan reissulla, riitti, kun ekinokokkilääkitys annettiin Suomessa 28 vuorokautta ennen paluuta. Koska olimme molemmilla reissuilla noin kolme viikkoa, niin tämä ehto tuli täyteen.

Voin veikata, että nämä koirat eivät valitettavasti ole saaneet ekinokokkilääkitystä omistajiltaan. Kerjääminen muutenkin on mielestäni kamala asia. Siinä mielessä kamala, että ihmisten olot omassa maassaan tarvitsevat olla todella kurjat, jos kerjääminen toisessa maassa takaa paremman elämisen ja olemisen. Kerjääminen ilmiönä tekee minut surulliseksi.

Tässä pari linkkiä ekinokokkitietoutta lisäämään:




Ekinokokkihan on suolistomato, jota on useaa eri tyyppiä ja voi tarttua myös ihmiseen. Yksi laji tunnetaan nimeltä lapamato, josta kärsi vielä 1940-luvulla noin 20% suomalaisista!

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta aurinkoista viikonloppua Ossilasta!



18 kommenttia:

  1. Tilasin juuri uuden käsityökirjan "Varpaista varteen". Ihan siksi kun en ole saanut uusia sukkia aikaiseksi ja kirjassa neulotaan kaksi sukkaa yhtä aikaa. Josko sitten saisi ne oikeat sukat kudottua.

    Olen tehnyt muutamat tämän kaltaiset http://mielitty.com/blogi/2013/07/25/lindan-tossut/ jotka tehdään tasoneuleena. Ovat ihan ok mutta eivät sukkien veroiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat ihan hauskannäköiset tossut. Minä olen kyllä niin uuno neuloja, että oikeasti tarvitsen ohjeet. No ihan perussukkiin en tarvitse enää ohjeita, mutta ne ovat kaikki samalla mallilla tehtyjä. Sitten niiden yksien pitsisukkienkin ohjeet taidan muistaa aika lailla ulkoa, kun väänsin niitäkin ainakin kymmenen paria. Joskus olen ajatellut, että pitäisi opetella uusia tekniikoita, kuten se varpaista aloitus, mutta en vielä ole jaksanut asiaan perehtyä:) Terveisii ja Nellille Ossisuukkoja.

      Poista
  2. Minullakin on tuo varpaista varteen kirja jossakin pölyttymässä. En tajunnu ohjeista yhtään mitään ; )

    Ossi on viisas, ei suostu linssiluteeksi. Arvonsatunteva komea herra.
    Kiitos linkeistä! Tarpeellista tietoa kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan tiedä minkä "jämähdyksen" Ossi saa silloin kun yritän sitä kuvata:). Se ei vain pidä kamerasta. Terveisii teillepäin!

      Poista
  3. Wau, teillähän etenee Ossikan laihis tosi mallikkaasti! :))) Meilläkin Peppi on nyt onneksi laihtunut jo 300 g. Toinen samanmoinen "siivu" vois vielä lähteä, niin sitten olis pitkuliini taas ihan hyvässä kuosissa.

    Aurinkoista sunnuntai-iltaa sinne ja Ossiselle suukkoja meitin tytsyiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän tuo laihis näyttää etenevän. Ruokaa ei olla vähennetty vielä lainkaan, herkkupaloista karsin. Siis mieheni on ihan toivoton antamaan kaikkia mahdollisia "no kun Ossi tykkää niin kamalasti näistä". Sanoin keväällä, että nyt loppuu. Teet vain meidän koiralle hallaa! Kymmenkiloinen koira tarvitsee näköjänsä tuollaisen koirien kaloritaulukon mukaan noin 550 kaloria. Siis nyt en kyllä osaa ajatella millaisella liikunnalla. Jos liikkuu todella hurjasti, niin silloinhan saa syödäkin hurjasti. Tuo koiran kalorinkulutus ihmiseen verrattuna on aika mahtavaa. Silloinhan sellainen normiannos 60-kiloisella naisella saisi olla kuusinkertainen, elikkä 3300 kaloria, mikä taasen olisi IHAN hervoton määrä kaloreita päivää kohti.:) :) Ilmeisesti tuo koirien aineenvaihdunta on aikalailla kiihkeämpää kuin ihmisellä. Mikään muu ei voi selittää tuollaista kulutusta.

      Kaunista sunnuntai-iltaa teillekin ja Ossi lähettää muisktu takaisin.

      Poista
  4. Voi ei, torju flunssa heti alkuunsa, tämä ei ole YHTÄÄN kivaa!!

    Mua naurattaa aina kuvissa tuo Ossin kuono :)) Ei se luonnossa ihan noin pitkä ole, mutta komea kylläkin. Onpa hyvä, että Ossi hoitaa linjojaan. Se on mäyrisherroille terveellistä. Tunsin yhden dobermannin, joka oli syötetty niin, että sitä ei tunnistanut rodukseen kuin päästä...

    VastaaPoista
  5. Sekä yläviistosta, että alaviistosta tulee hiukka hassunmallinen tuosta Ossin pärstäkertoimesta. Tuo sivuprofiilikuva on aika oikea:) Siis Ossihan hoitaa linjojaan niin, että kun ei ole tarjolla kuin nappulaa, niin se syödään vasta siinä vaiheessa, kun on oikeasti nälkä. Jos vain on tarjolla jotain muuta, niin sehän syödään aina ensin. Nyt ei ole ollut tarjolla kuin nappuloita ja hammastikkuja:) Pienen herkkupalan Ossi on nyt saanut sen jälkeen, kun on suostunut nielemään sen katkeranmakuisen antibiootin. Ne on nuo miehet, nuo miehet, jotka eivät aina tottele meitä naisia, silloin kun pitäisi. Mutta Ossikin tietää, keltä kannattaa yrittää herkkuja pyytää ja voin kertoa, että se en ole minä... Terveisii teillepäin M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  6. Ekinokokkilääkityksen (tai sen puutteen) vuoksi Olli ei pääse kotiväen kanssa Haaparantaan. Tai sitten koira pitäisi salakuljettaa takaisin Suomeen. Tornio-Haaparanta on niin yhtenäistä aluetta, ettei edes tunne olevansa ulkomailla. Ikeassahan me siis käydään Haaparannassa, myös Systembolagetissa. Ja Ica-Maxissa ruokaostoksilla, vaikka nyt kurssi ei ole suomalaisille edullinen. Jotain kivaa siellä aina on, erilaista.

    Olli ei edelleenkään kärsi paino-ongelmista tai onhan sekin ongelma, kun paino pääsee helposti tippumaan liikaa. Vähän sama ongelma perheen molemmilla miehillä. Emännässä kalorit kyllä näkyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, teiltähän puikkaisee vikkelään tuonne Ruotsin puolelle. No Olli jaksaa ehkä odotella aina kotosallakin.

      Ossillahan oli vielä pari vuotta sitten sellainen hassu tapa, että keväällä vähensi aina toisen papana-aterian pois, joten pääsi aina "rantakuntoon" ihan itsestään. Nyt on vissiin todennut, että vanhemman uroskoiran ainoo ilo on ruoka:) ja kertynyt sellaine 1,5 kiloo ekstraa (siis siihen mäyriksen 9 kilon normipainoon).

      Täälläkin se on niin, että kaikki kalorit ovat kerääntyneet meikäläisen kehoon:( Terveisii pohjoiseen päin!

      Poista
  7. Täällä on myös kaivettu puikot esille, hihatin olisi tarkoitus saada, itselle! Haaveena, että voisi sen kanssa käyttää t-paitoja talvellakin.

    Tuo on kyllä kammottavaa, että käännytetään sairaalasta ihminen kotiin :( Luulisi nyt jo ammattilaisten aivoverenvuodon oireet tunnistavan.

    Hyvä Ossi, reipasta syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onnea kutomiseen. Mikähän se hihatin on? Nyt menee vähän arvailun puolelle, jonkinlainen liivi ilmeisesti?

      Niinhän sitä luulisi joo, että ammattilaiset tunnistaisivat aivoverenvuotojen ja infarktien oireet, mutta todellisuus näyttää olevan toinen. Itsekin olin todella heikossa hapessa, mutta vasta aikaistettu magneettikuva paljasti mikä oli se tilanne. Terveyskeskuksen ylilääkärikin, kokenut mies, ei kirjoittanut lähetettä, vaan pisti siihen lähetteeseen, että jättää Jorvin päätettäväksi otetaanko minut sisään vai ei.. Sen jälkeen meni usko noihin terveyskeskuslääkäreihin. Erikoissairaanhoidon lääkärit sitten taas ovat huippuluokkaa ja kirurgit tietenkin! Kotkaan terveisiä!

      Poista
    2. No en ole aivan varma onko tuo oikea nimitys, voi olla bolerokin. Sellainen, jossa on hihat ja selkäosa. Mulla roikkui koko kesän sellainen musta trikoinenkin mukana. Meni vaikka vyöstä ja illan viiletessä sai vetäistyä lämmittävät hihat päälle :)

      Poista
    3. Löytyi tuo hihatin ihan googlettamalla ja kuvissa oli toinen toistaan hienompia versioita. Hauskan näköinen. Yksi kudottu jäi oikein mieleeni, kun siinä oli sellainen hieno palmikko. Siittä vaan nyt puikot kilisemään!

      Poista
  8. Meilläkään eivät koirat pääse Haaparantaa kun niillä ei ole EU-passia :( Hmph. Olisi niin kätevää ottaa ne mukaan kun Ruotsin puolelle livahtaessa ei edes huomaa rajanylitystä tuolla Torniossa :) Ulkomailla voi käydä ihan päiväseltään, mikä on hassua :) Me kanssa suositaan just noita Aikun mainitsemia paikkoja - kas kummaa, meinaan että varmasti suurin osa oululaisia suosii myös ;)

    Ja en osaa kutoa sukkia. En. Vaikka kuinka yritän. Multa taipuu hyvinkin monimutkaiset palmikkokuviot, tykkään kovasti kaikista kelttiläisistä palmikoista tehdä kaulahuiveihin tai villapaitoihin...mutta ne sukat! Ei onnistu. Eikä muuten lapasetkaan tai hanskat. Olen rajoittunut ;)

    Ossille terkkuja, hienot kuvat ja berberiposeeraus nauratti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt oikein tavaat sitä ekinokokki-lääkityksen sääntöjä, niin ei siinä riitä se EU-passi pelkästään, vaan sen ekinokokki-lääkityksen tulisi olla säännöllinen. Se on sitten yksi vaihtoehto. Muuten se annetaan siinä lähtevässä maassa ihan viimeistään, olikohan se 24 tuntia ennen lähtöä. Veikkaan kyllä, että suurin osa Suomen rajavirkailijoista ei tunne sitä sääntöä, mutta jos nyt näin kävisi, niin sitten olisi niin sanotusti lirissä, jos se lääkitys ei olisikaan ihan vimosen päälle.

      Se on se Ruotsissa käynti helppoo teille Oululaisislle, vaan ei Oululaisille koirille:(

      Sinulla Maria taitaa olla henkinen rajoite noihin sukkiin. Niin oli minullakin, kunnes päätin, että sisullani selvitän sen sukankudonnan salaisuudet. Suomalaisella sisulla selviää jopa sukankudonnasta, hih. Sitten, kun se kantapään mysteeri ratkeaa, niin eipä sen helpompia kudottavia ole. Minunhan hartiat eivät oikein kestä enää painavia neuleita.

      Peräpeiliposeeraus on Ossille ihan tuttu juttu. Luulen, että se tekee sen tahallaan. Aina, kun Ossista yrittää ottaa kuvia, se joko jäykistyy, kääntää pepun kameraan tai tulee nuolemaan kameraa. Siinä sen konstit häiriköidä kuvan ottoa:)

      Poista
  9. Täällä myös toinen sukkien neuloja ilmottautuu, työn alla on jo joululahjatilaus, eli tämmösiä unisukkia naispuolisille: http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93076 ja sitten normimallisia miehille. Sukulaisille siis. Opettelin itse pari vuotta sitten sukan teon, aikoinaan koulua käydessä kun ei vasenkätisiä opetettu, vaan todettiin että olen toivoton tapaus. Siitä jäi traumat, ja uskomus että käsityöt ei ole minua varten, kunnes yksi päivä ostin puikot ja lankaa, ja tein peräkkäin niin monta sukkaa, että ne alkoi vihdoin näyttämään ihmisen jalkaan sopivalta. :-) Siitä asti on sukkatehdas pyörinyt ympäri vuoden. Teen toki kaulaliinoja yms töitä myös, mutta sukkia on kivoin tehdä, kun ne valmistuu niin nopeasti.

    Lääkäriin pääsystä; minulle kävi pari vuotta sitten niin, että menin terveysasemalle (oli lähempänä kuin työterveysasema) oltuani viikonlopun taju kankaalla 40 asteen kuumeessa. Hoitajatiskin takana istui koneen ääressä sinisissä haalareissa (!) talonmies, joka otti potilaita vastaan...ja päätti siis näiden hoidon tarpeesta. Hoitajia ei näkynyt missään. Minulle hän totesi oireeni kuultuaan, että "et sä mihinkään lääkäriin pääse, eikä tarvii koittaa kyllä Jorviinkaan koska ei ne sua sinne ota." Kuumetokkuraisena kävelin sitten ovesta ulos, ja jäin oven viereiselle penkille itkemään, ihan silkasta väsymyksestä. Kyseinen talonmies kävi sitten parikin kertaa katsomassa, että vieläkö istun siellä, ja sanoin hänellekin, että olen liian sairas liikkumaan siitä mihinkään vielä. No, kaverini tuli minut siitä hakemaan, ja vei samantien Mehiläiseen päivystykseen. Siellä selvisi että minulla oli keuhkokuume, ja CRP niin korkealla, sain vain erityisluvan kanssa mennä takaisin kotiin sairaalan sijaan -lupasin kautta kiven ja kannon käydä labrassa kahden pvän välein CRP:tä mittauttamassa. Että semmonen kokemus julkisesta terveydenhuollosta täältä Espoon puolelta....Terkkuja Ossille, t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen muuten vasuri, tai oikeastaan sellainen puolikätinen. Teen monet asiat oikealla ja osaan jopa kirjoittaakin oikealla, mutta valitettavasti käsiala on vieläkin surkeampaa kuin vasemmalla kädellä. Mitenhän se vasenkätisyys vaikuttaa kutomiseen? En voi oikein kuvitella, että kutoisi jotenkin kiertosuunnassa toisinpäin? Tai ehkä se on mahdollista.

      Luulen, että meistä jokaisella löytyy huonoja kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta. Jos ei itseltä, niin sitten ainakin joltain tuttavan kautta. Valitettavaa, mutta totta.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.