Herätys 12.30

Arvatkaapas mitä? Meidän koira teki eilen varmaan koirien nukkumisen maailmanennätyksen. Se nousi 12.30. Itse istuin alakerrassa ja join jo toista kertaa kahvia - aamukahvit olin juonut tuossa yhdeksän maissa. Mies nousi kuudelta, minä yhdeksän pintaan ja koira 12.30. Kuulin, kun se pomppasi alas sohvalta ja alkoi samantien tulla alas rappusia. Ajattelin, että siltä rakko varmasti halkeaa mutta ei. Ossi haistoi kylmyyden eikä pitänyt mitään kiirettä ja sain rauhassa pukea talvitakkia päälleni. Ossi on omituinen. Ajattelin aikaisemmin, että miten myöhään koira voikaan nukkua? Tuossa yhtenä aamuna se nousi klo 12. Kuva otettu hiukan ennen kahtatoista:) Onkohan Ossilla joku vikana? Herätessään se on heti pirteä ja vaatii kaiken huomion. Kaikki muukin tuntuu olevan kunnossa.

Nyt on sitten presidentinvaalitkin ohitse ja maassa uusi presidentti. Kuntauudistuksesta olen ihmeissäni. Kirkkonummi yhdistyy Inkooseen ja osaan Siuntiosta.Toinen vaihtoehto on yhdistyminen Helsinkiin, Espoon, Vantaaseen, Kauniaisiin ja osaan Sipoota. Kauniaisissa asuvat varmaan riemastuvat. Asuinpaikan status häviää ja Suomen alhaisin veroprosentti nousee. Kunpa joku selittäisi yksinkertaisella kielellä mitä kuntalaiset voittavat sillä, että kunnista muodostetaan jättikuntia? Minun pieni pääni ei ymmärrä, vaikka talousalan ammattilainen olenkin ollut.

Taidanpa jatkaa tytön puseron kutomista. Ossikin heräsi tänään sentään jo yhdeksältä:) Koettakaahan kestää pakkaset. Kevät tulee!

Uusi vuosi, hienoa!

Kaikille oikein hyvää uutta vuotta. Tytär kysyi minulta reilu viikko sitten kutoisinko hänelle puseron.No tottakai. Sitten hän näytti minulle yhtä mallia netistä."Osaathan sinä kutoa tuollaisen?" Vetäisi tyttö muuten oikeasta narusta. En hevillä myönnä, että olisi asioita, joita en osaa tehdä. Hyvä ja huono piirre tietenkin.Nyt sitten väkerrän oheista puseroa ja on siinä hommaa. No toisaalta. Voisin minä sen ajan huonomminkin käyttää.Mies on työmatkoilla viikon ja Ossi on sitä mieltä, että mukavampi makoilla sohvalla kuin lenkkeillä kymmenen asteen pakkasessa. Tietokoneemmekin vetelee viimeisiään. Uusi on jo ostettuna mutta ei asennettuna. 

Taidanpa mennä jatkamaan kutomista. Jos minua ei näy kommenttibokseissanne, niin tietokoneemme on vetänyt viimeisen henkäyksensä. Hihkun täällä sitten kun pusero on valmis. Saatanpa pistää kuvankin.Nyt on vasta etukappaleen ensimmäinen kuviokerta tuossa kuvassa...

Riemun ja raivon aiheita

Joulu meni ihanan rauhaisasti lukuunottamatta sitä Tapsan myräkkää joka katkaisi meiltäkin sähköt 28 tunniksi.Kyllä on ihminen avuton ilman sähköjä. Saimme onneksi Tapaninpäivän aterian appiukolla.Jouluaaton hän viettikin meillä. Anoppi (83 vuotta) on jo sen verran huonokuntoinen, että kotihoitoon hänestä ei enää ole. 

Tässä Ossi nauttii joululahjaluustaan joka sekin on mallia "dogi" eli lähes yhtä pitkä kuin Herra mäyräkoira itse. Yritin ottaa kuvan pelkästä luusta mutta Ossi oli sitä mieltä, että omaisuutta pitää suojella ja vankasti.

Myrsky kaatoi takapihaltamme sellaisen lähes parikymmenmetrisen kuusen. Kaatumispaikka oli kyllä hieno. Jos kuusi olisi kaatunut talon katolle olisi kattotiilejä kyllä mennyt mureniksi.

Väliä puuliiterin ja talon seinän välillä ei ole kuin reilut pari metriä joten kuusi sovitti itsensä kyllä hienoon rakoon. Miehellä riittää nyt puusavottaa muutamaksi päiväksi.

Ei se tähtäys olisi paljoa parempi voinut olla.

Viimeisenä se raivon aihe. Maanantaina ennen joulua olin Ossin kanssa kävelyllä tuossa neljän maissa. Kuinka ollakaan naapurini kääpiösnautserit (siis uroksia molemmat) singahtivat vastaan ja tietysti vapaina.Tämä ärhäkämpi alkoi kiipeillä Ossin selkään ja tappelu oli sillä selvä. No Ossi oli tietysti kiinni ja sain sitä nostettua fleksistä ja sitten kävelysauvallani huidottua tätä käppänää kauemmaksi. Onneksi sekin uskoi muutamalla osuneella sauvanhuitaisulla, että parempi pysyä poissa. Kotiin karjumista se ei uskonut ennenkuin tappelu oli valloillaan. Nyt on sitten naapurisopu aika kaukana. Olen sekä minä että mieheni yrittäneet sanoa koirien kiinnipidosta mutta tämä rouva on sitä mieltä että hänellä on oikeus pitää näitä koiriaan irti.Nytkin hän oli satojen metrien päässä. Itse asiassa en edes nähnyt häntä ja kun nämä käppänät juoksentelivat kotiinsa päin näin vielä että yksi auto sai tehdä kunnon jarrutuksen etteivät koirat jääneet alle. 




Ikävintä asiassa oli se, että kun Ossin selkä ei ole kauhean kestävä johtuen siitä yhdestä lievästä mäyrishalvauksesta niin sen takajalat olivat aika toimimattomat sen illan. Pelkäsin jo, että nyt päästään leikkuupöydälle. Onneksi oireet menivät ohi pelkällä muutaman päivän levolla. Kävimme pienen tekstiviestikeskustelun tämän kyseisen rouvan kanssa mutta kun hänellä ei ole aikaa kuin kahteen muutaman kilometrin talutinlenkkiin niin siksi juoksuttaa niitä koiriaan vapaana. So what? Minuahan ei hänen kiireensä kiinnosta.Minua kiinnostaa se, että katson oikeudekseni kulkea koirani kanssa ilman pelkoa siitä että hänen koiransa eivät terrorisoi minun koiraani. Olen raivoissani.

Jouluiloa kaikille

Herra Ossi Mäyräkoira sai joulukortin yhdeltä blogikaveriltaan. Olen aivan liikuttunut.Minä olen surkeista surkein lähettämään joulukorttia. Tunnustan etten tänäkään vuonna saanut lähetettyä yhden yhtäkään. En tiedä mistä tämä joulukorttien lähettämättömyys on peräisin.Todennäköisesti se on puhdasta laiskuutta. Ajattelin toivottaa yhdeksälle lukijalleni ja kaikille koiraihmisille ihanaa joulua näin blogin välityksellä.

Tuollaiset sukat kudoin vielä miehelleni joululahjaksi.Ai kuinkako uskallan julkaista kuvan blogissa ennen joulua? Kröhöm.Enpä ole maininnut hänelle pitäväni Ossista ja minusta julkista päiväkirjaa. Olisikohan kohta jo tunnustettava:)

Syökää, laiskotelkaa, lukekaa hyviä kirjoja ja muistakaa pitää läheisiänne hyvänä. Iloista joulua kaikille toivottavat Herra Ossi Mäyräkoira ja Marja-Leena!

Miehen joulusukat koristettuna metsästäjän vihreällä.

Joulua odotellessa

Vihdoinkin löytyi eläinkaupasta lelu joka on kestänyt Ossin riepottelua parisen viikkoa ja jaksaa kiinnostaa päivittäin. Tuollainen melkoisen paksuista naruista kasattu "mustekala". Olin tosiaan eläinkaupassa muillakin ostoksilla ollessani ja ajattelin päivittää Ossin melkoisen olematonta leluvarastoa. Ai miksikö vähäistä? No kun Ossi tuhoaa ihan kaikki lelut. Ikean rottien kestoikä noin reilut puoli tuntia, vinkulelut suunnilleen sama aika ja vinkuvistahan täytyy saada se pilli pois. Isot pehmolelut kestävät muutaman tunnin. Olen siis totaalisen kyllästynyt siivoamaan lattioita ja katsomaan ettei Ossi  niele mitään vaarallista ja silti se onnistuu aina nielemään jotain. Tämä oli hyvä löytö. Ensiksi katselin hyllyjä ja tarkastelin niitä minimaalisen pieniä leluja ja totesin että ei niissä ole mitään sopivaa. Sitten kysyin myyjältä "Ei teillä ole mitään tanskan dogille tarkoitettua?" No johan eräästä laatikosta löytyi tuo mukava otus ja sanoin myyjälle että tämä tulee mäyräkoiralle mutta on juuri sopiva:)

Köysipallo on aika painava joten rappusissa Ossilla on hieman hankaluuksia. Kyllä lelu kuitenkin vaeltaa kerrosten välillä päivittäin. Ylöspäin mennessä Ossi siirtyy ensin yhden portaan ylöspäin, kääntyy ja nostaa pallon. Sitten näin porras kerrallaan. Lisäksi palloa on hauska tappaa:) Voin varauksetta suositella tämänlaista köysilelua kaikille joiden pieni koira luulee olevan isompi kuin mitä onkaan. 


Meillä on Ossi tassuvaivainen. Ei tämä perinteinen polkuanturoiden väli vaan nyt Ossi on onnistunut jotenkin venäyttämään vasemman etutassunsa. Eilen ja toissapäivänä portaat kuljettiin alaspäin kantaen mutta ylöspäin se pääsi hitaasti. Lenkille Ossi ei todellakaan halunnut vaan kävimme pihalla pyörimässä varovaisesti useamman kerran.Täytyy käydä näyttäytymässä eläinlääkärille mikäli vaiva ei mene nyt lepäämällä ohi muutamassa päivässä. Mäyräkoirat ovat muuten varmasti koiramaailman "luonnenäyttelijöitä" Ossi oikein näyttää ojentaen sitä kipeää tassuaan ja haluaa sen varjolla vielä enemmän huomiota hereillä ollessaan. No eiköhän tuo tuosta selviä.


Kaikille ihanaa joulun odotusta!

Marraskuu lopuillaan

Terveisiä "Ossilasta". Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja täällä on juuri noin ankeaa kuin miltä Ossi näyttää jumittaessaan. Harmaata, kylmää mutta ei juuri pakkasta kuin öisin. Kun ei pakkasta, niin ei luntakaan. Maastoautossakin jo talvirenkaat alla mutta nastat ropisevat ilkeästi lumettomalla tiellä.

Ossi jumittaa päivälenkillämme 29.11

Jouluunkaan ei ole enää kuin 25 vuorokautta. Perjantaina on tyttäreni toisen serkun YO-juhlat.Vanhemman serkun YO-juhlat olivat keväällä.Tytöt kieltäytyivät juhlimasta samanaikaisesti vaikka nuorempikin olisi saanut paperit jo keväällä, jos olisi halunnut.No sitten hän kirjoitti vielä yhden aineen niin saa paperinsa nyt tulevana perjantaina.Meillä juhlitaan ylioppilasta toivottavasti ensi vuoden joulukuussa.


Tuollaista kaitaliinaa olen viritellyt kudontapiirissä. Loimi ja väritys ovat mielestäni kauniit.Valitettavasti kuva taas hieman vääristää värejä. Keskellä oleva punainen on lähempänä tummaa luumua ja vihertävä raita on siniharmaata, tai hienommin "antrasiittia".

Tuossa yksityiskohtaa siitä miltä sen liinan kuviointi näyttää. Kudon itselleni liinan ja kuusi tablettia olen jo kutonut. Sitten yksi kaverini saa 50-vuotislahjaksi ensi kesänä pitkälle pöydälleen vastaavanlaisen. Lahja on etukäteen "hyväksytetty" ja oikeasti ystävättäreni oli liinasta innoissaan. Muuten en edes viitsisi kutoa reilua kahta ja puolta metriä.

Kaikille mukavaa joulukuun alkua. Juhlikaa pikkujoulut maltillisesti:)

Blogikamujen kanssa kävelyllä

Me tapasimme Ossin kanssa tänään livenä Digin ja Nirpun. Toistaiseksi olemme törmänneet vain blogi-maailmassa. Kävimme koirien kanssa päiväkävelyllä. Tässä vasemmalla kuvassa Nirppu ja oikealla Digi.

Tässä Ossi poseeraa aurinkoisella kalliolla.

ja tässä Ossi ihmettelee merta. 

Ja kuten näette on sillä muutama partahaivenkin:) vaikka muuten on vähäkarvainen karkkari.

Kiitos Soile, Digi ja Nirppu mukavasta lenkkiseurasta ja suurkiitos valokuvista!!  Ossikin onneksi oli siivosti.Vähän jännitin miten se suhtautuu nuoreen urokseen mutta ei meillä ollut mitään ongelmaa. Rannalla kaislikon takaa oli hyvä kukkoilla vähän näkymättömille ja tuntemattomille koirille:).

Nyt on kuulkaas niin, että yöllä pakastaa jo täälläkin.Talvi tulee ja niin kai sen pitääkin. Viime vuonna näinä päivinä satoi ensimmäiset lumituiskut ja tuli hanget jotka sitten kestivätkin kevääseen. Kiltit ilmojen haltijat.Toivomus kuuluu: vähemmän lunta kuin viime vuonna.