lauantai 21. helmikuuta 2015

Potutuslauantai osa 79

Tänään on sitten kansainvälinen äidinkielen päivä. Täytyy pitää kieli keskellä suuta ja koettaa kirjoittaa mahdollisimman oikein. Aivan mahtava juttu tuli eetteristä eilen ajellessani Virkkalaan. Vuonna 1912 eräs tuleva mahtikirjailija oli lainannut Oxfordin Yliopiston kirjastosta "The Grammar of Finnish" ja innoissaan lukenut sitä niin kauan, että joutui pulittamaan myöhästymismaksuja yli punnan. Tämä tuleva maailmankirjailija oli J.R.R Tolkien. Hän kehitti Taru sormusten herraan ihan oman kielensä, haltijakielen. Olisiko siinä voinut olla viitteitä suomen kieleen? No sitä ei tiedä kukaan, tai ehkäpä sitäkin asiaa on joku tutkinut. Aika hauska kuvitelma kuitenkin, että haltijakielen taustalla saattaisi olle suomen kieltä.

Taru sormusten herrasta on muuten kirjana ihan mielettömän hieno. Luin sen koko kirjasarjan joskus parikymppisenä ja luin sen yhteensä kolmasti ennen kuin ensimmäinenkään leffa ilmestyi. Aika mielettömästi pystyy sanoilla kuvailemaan esimerkiksi ulkonäköä. Kun vihdoin katsoin elokuvat, niin Klonkku oli mielestäni ihan Klonkun näköinen, tai sen oloinen, jota olin mielessäni kuvitellut ja Gandalf oli ihan "itsensä" näköinen:).

*linkki* Vesa Keskinen: Naisen paikka on kodinhoitohuoneessa. Onkohan se nyt niin, että ihan mikä tahansa julkisuus on hyvästä, kunhan nimi on kirjoitettu oikein? Valitettavasti tämä kyseinen herra pääsee julkisuuteen yhä useammin törttöilyillään, kuin millään muulla tavalla. Tosin hän myös suoraselkäisesti pyysi jokunen vuosi sitten anteeksi jälkikäteen esiintymistään kännissä Maria, Maria-talkshowssa. Satuin näkemään sen jakson silloin aikoinaan ja herra oli kyllä niin pöllyssä, että todennäköisesti olisi kaatunut, jos olisi tuoliltaan nostettu tolpilleen. Vesan viimeaikainen "hyvä teko", oli ostaa iso muumimukikokoelma:) :) ja asettaa se esille sinne jonnekin Tuurin kyläkauppaan. Tosin tuo ajatus "naisen paikasta" saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

*linkki* Voi ei, sääntö-Suomi ei myynyt viiniä saksalaiselle pariskunnalle.  Alkoilla, samoin kuin kauppojen kassoilla on velvollisuus tarkistaa asiakkaan henkilöllisyys mikäli asiakas näyttää alle 30-vuotiaalta. Tässä taidettiin kyllä mennä yli kaikkien taiteiden sääntöjen. Tosin varmaan rouva tunsi salaisesti itsensä imarrelluksi. OK, 31-vuotiasta voi ihan varmasti luulla alle 30-vuotiaaksi, mutta tuskinpa alle 18-vuotiaaksi. Tai, enpä osaa sanoa. Itse olen aina ollut todella huono arvioimaan ihmisten todellista ikää. Ollessani oppikoulussa, yksi rinnakkaisluokalla opiskeleva tyttö näytti 15-vuotiaana valehtelematta 40-vuotiaalta "talonmiehen rouvalta". Hänellä oli kova homma käydä monelle Alkossa pitkin viikkoa:) Eikä häneltä ikinä kysytty papereita. Alkon myyjät varmaan säälivät "talonmiehen rouvaa", jolla oli niin juoppo aviomies.

Eläinaiheisia ikäviä uutisia oli vaikea löytää. Yksi venäläinen teki karhuistaan juoppoja ja ravintolansa maskotteja. Onneksi karhut päätyivät eläinsuojelun hoiviin.

Pieni omakohtainen eläinpotutus. Metsän ja pellonlaidassa sijaitsevassa puutalossa ei voi välttyä näiltä "ei toivotuilta" kotieläimiltä. Reilu viikko sitten, käydessäni nukkumaan, aloin kuulla naksutusta. Voi ei! Sytytin lukuvalon ja naksutus loppui saman tien. Korvatulpat korviin, vaikka tiesinkin taas jakavani makuuhuoneeni jonkun muunkin, kuin miäheni kanssa. Miäs oli tosin matkoilla. No seuraavana päivänä viritin hiirenloukun muhkealla juustonpalalla ja ennenkuin kävin nukkumaan siinä oli jo peltomyyrä. Juu, ei mikään kotihiiri, vaan peltomyyrä. Pikahautaus parvekkeelta, eli sinkautus metsään. Seuraavana iltana loukussa oli taas, mikäpä muukaan, kuin peltomyyrä. Yksi päivä väliä ja taas loukkuun meni peltomyyrä. Siinä vaiheessa jo ajattelin, että hitsi vieköön, makkarimme on muuttunut myyräpelloksi, tai sitten myyrillä on joku suora linkki tuolta ulkosalta meidän makkariimme. No nyt on mennyt viikko ilman myyrän myyrää. Ehkä sisällä asustava myyrälauma on saatu tuhottua, jihuu! 

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

10 kommenttia:

  1. Ossilassakin vietetty äidinkielen päivää, hienoa! Ja kyllä Sormusten herrat ja Kersti Juvan ja Eila Pennasen taidokas suomennos kestävät useammankin lukukerran. Mukavia lukuhetkiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minulla Taru alkuperäiskielläkin. Mietä lie laiskuutta, kun olen aloittanut ja aloittanut ja aloittanut, huoks:) Terveisii teillepäin, ihanaiselle Sylville ja koko poppoolle.

      Poista
  2. Jos kielen ilmiöt kiinnostavat, suosittelen lämmöllä Aristoteleen kantapää-nimistä Ylen radio-ohjelmaa. Löytyy myös podcasteina. Tuostakin aiheesta on tehty jakso, nimeltään suunnilleen Aristoteleen kantapää puhuu haltiaa ja örkkiä.

    Aurinkoista kevään jatkoa,
    Maaria, Mökö ja Luru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä käydä Areenaa tonkimassa, jos sieltä löytyy. Teille kanssa aurinkoista kevätt. Saisit kommentoida useamminkin. Sinulla kun on viisaita kommentteja. Muistaakseni se olit sinä, kun nkerroit viinirypäleiden vaaroista koirille. Loppuivat silloin Ossin vähäiset viinirypäleet. Terkuuja teille kaikille!

      Poista
    2. Voi kiitos, ihanhan tässä punastuu. Niistä viinirypäleistä muuten, nyt jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki ongelmatapaukset ovat syöneet viinirypäleitä alueilta, joissa viljelyksiä on ruiskutettu lentokoneilla. Eli esitetään teoriaa, että viinirypäleet eivät varsinaisesti olisikaan se ongelma, vaan home-, hyönteis- ynnä muut myrkyt. Oli miten oli, koska en voi tietää, onko asia näin, enkä sitä, että ovatko ostamani viinirypäleet ruiskutettua mallia, en edelleenkään ota riskiä omien koirieni kanssa...
      Terkuin,
      Maaria, Mökö ja Luru

      Poista
    3. Siis parempi olla kuitenkaan syöttämättä niitä viinirypäleitä. Ossilla kyllä on selkeästi jokin makean kaipuu, silloin kun se valitsee syötävän hedelmän tai vihanneksen. Se pitää jopa granaattiomenan siemenistä. Älä nyt vaan sano, että nekin ovat vaarallisia. Terveisii teitin laumalle Osslasta.

      Poista
  3. En osaa sen kummemmin ottaa kantaa tuohon äidinkielen päivään.
    Paitsi, että suomenkieli on tullut köyhemmäksi, tällainen tunne minulla on. Journalistit, joiden työnä on kertoa ihmisille kirjallisesti maailman tapahtumista, käyttävät usein yllättävän köyhää kieltä. Esim.
    "Kuljettaja ei ollut kuljetusalalla kamalan kokenut.
    "Kannattaa jättää hirvittävät turvavälit."

    Kauhistus on myös selostajat yms. jotka ääntävät suomenkieltä väärin. Esim. jääkiakko, iltavuaro, suamenkiäli. Ihan korvia vihloo!

    Toinen tärkeä seikka on kirjojen suomennokset. Huonosti suomennettu kirja on kauhistus!
    Ja vaikka nyt tässä arvostelen suomenkielen huonoa käyttöä, niin en tietenkään itsekään aina osaa oikein kirjoittaa, vaikka siihen pyrinkin. Erityisesti tykkäänmyös omalla murteellani kirjoittaa samanhenkisten kanssa.

    Juu. Ja meiltä lähtee peltomyyrät elävinä ulos. Jos olisi sellaisia.
    Mukavaa sunnuntaita Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni muukin kieli köyhtyy. Hirvittävät turvavälit ovat varmaan hirvien mentävät turvavälit?? Ääntäminen on tärkeää - joka kielessä. Tosin suomen kielessä se ääntäminen on sentään helpompaa kuin monessa muussa kielessä, nimimerkillä ranskan kielen alkeita tavaava:). Hyvin käännetty kirja on varmaan kuin uudelleen kirjoitettu ja hyvät kirjojen kääntäjät ovat varmastikin kullanarvoisia, joille sietäisi maksaa prosenttiosuus kirjan myynnistä.

      Minäkin olen saanut yhden elikon pullan avulla kumollaan olevaan ämpäriin. Jos se öttiäinen olisi löytynyt loukusta, olisin varmaan itkenyt. Se oli nimittäin pienen pieni päästäinen. Myyrät ja kotihiiret saavat kyllä puolestani lähteä hengettöminä täältä... Terveiset teille Saksaan ja Wuppeliinille rapsutuksia.

      Poista
  4. Suomenkielestä alakaa tulla semmosta kummoo vähäku jottae nuorison tekstiviestikieltä. Sano äet. Nii on ootoja sanoja ja lyhenteetä ihan puhekielessähhii. Ja jopa semmosilla joihen kuitennii kuulus puhuva selekeesti. Niinku justiisa vaekka toemittajat.

    Meellä pyyvvystettää hiiret ja muut sankkoon ja kannettaan pihalle. Äet sano ettee pysty lookusta niitä ottammaa. Ja nuor emäntä on iha julumana jos ies maenihtookaa mittää hiirellookusta.
    Meellähä on se hiiriin- ja myyriinkarkotin tuossa pistorasijassa ollunna.
    Ee oo kyllä sejjäläkee pirtissä niitä näkynnä ku se laetettii.
    Toevottavasti pyssyy kaekki semmoset otukset poekessa teejjän makkuukammarista.
    Mukavata viikonalakuva Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opin tänään sellaisen sanan kuin "twerkkaus", vaikka eihän tuokaan mitään suomen kieltä ole. Tarkoittaa "provosoivaa alavartalolla esitettävää tanssia, yleensä hiphopin? tahdissa". No tuo nyt tuli ulkomuistista, joten siksi kysymysmerkki hiphopista:). Täytyy myöntää, että kohta en varmaan ymmärrä laisinkaan enää suomen kieltä, mutta ei voi mitään.

      Ai, teillä on sankokikka käytössä. Siinä saa olla aika nopea. Tai siis, jos samallalailla sitä sankoa koettaa käyttää kuin minä. No se päästäinen sai armon ja miäs nauroi, kun kävin kaatamassa sen kymmenen metrin päähän talosta. Sanoi, että minuutin päästä tuo sama otus on sisällä. Minun pitäisi varmaan koettaa sitä elektronista karkotinta myös. Toiset vaan sanovat, että ei siitä mitään apua ole. En tiiä. Eihän nuo paljoa maksa, joten kokeiluun. Kohta se alkaa olla jo niin lämmintä taasikkeen, että pysyvät öttiäiset jo ulkosallakin. Mulla on semmoinen "uudenaikainen" loukku. Semmosesta vanhanmallisesta loukusta, joka litsaa sen hiiren ihan kokonansa, minäkin saan hepulin. Mutta en kyllä halua jakaa makkariani kenenkään muun kuin miäheni kanssa. Ossikaan ei nuku siellä ja sen se on hyväksynyt aikain kuluessa. Savoon päin terveisii Ossilasta!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.