lauantai 9. heinäkuuta 2016

Lauantaiehtoota Ossilasta

Teimme tänään miähen kanssa "kesäretken" Fiskarsin Antiikkipäiville. Ostin tuon vasemman puoleisen lasimaljan. Näettekös yhtäläisyyden Tornado nimiseen maljakkooni? No suunnittelija on sama eli Tamara Aladin. Malja on tehty joskus 1970-luvun alussa. Siitä tulee hedelmäkippo keittiön pöydälleni. Olen siis niin ihastunut tuohon vihreään, ettei oikein tosikaan. Lupasin ostaa Fiskarsista kaverillenikin jonkun Aladinin maljakon, jos löytyy "sopuhintaan". No yksi vihreä maljakko löytyi, mutta oli mielestäni liian kallis, joten jätin ostamatta. Aika hyvin tiedän noiden Aladinin kippojen "markkinahinnan", kun olen niitä hintoja nyt jonkin aikaa seuraillut. Se maljakko löytyy kyllä yhdestä keskustan liikkeestä, jonka nimen ilmoitin kaverilleni. Kun se maljakko on paketoitu ja kuljetettu takaisin kaupunkiin, niin se voi lähteä siihen hintaan johon yritin sitä tinkaista:).

 Miäs osti itselleen vanhan messinkisen, pienen perhokelan. Kela jopa toimii ja on esineenä ihan kaunis. Sitten miäs osti myös tuollaisen vanhan, taitettavan puumitan. Siinä mitassa on sentit ja toisella puolella tuumat. Kymmeneen senttiin asti saa mitattua millimetrin tarkkuudella.
 Minä löysin vielä Taisto Kaasisen Arabian sian. Tätä possua olen salaa havitellut muutaman vuoden. Olen niin iloinen possulöydöstäni. Hinnastakin sain vähän tingittyä, en paljoa, mutta kympin kuitenkin. Oli mukavaa jutella sen myyjän kanssa pieni hetki. Tämmöisessä keräämisessä on kivaa aina jutella niiden myyjien kanssa. Ostotapahtuma on paljon hauskempi, kuin pelkkä nettitilaus.
 Mittaustulos: noin 19 senttimetriä. Lainaus Designmuseon sivulta: " Näitä veistoksia on ollut tuotannossa Arabian taideteollisuusosastolla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Sika on myös esiintynyt suomalaista designia esitelleessä julkaisussa Creative Hands of Finland vuodelta 1952."
Tässä meitin "possu" Kuvat otettu toissapäivänä. Aamukymmeneltä aurinko paistaa tähän autokatoksen nurkkaan, 
Kuva Ossista 1
mistä Ossi tietysti haluaa päästä nauttimaan.
Kuva Ossista 2
Kello 15 auringon säteet osuvat vielä kuistille. Välissä on otettu päikkärit mamin kanssa sisällä:)
Terkut Ossilasta ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar10. heinäkuuta 2016 klo 13.09

    Tuo vihreä on upea väri ja Aladinithan ovat kaikki kauniita. "Onneksi" minulla ei ole enää vuosiin ollut autoa, taitaisin koluta kaikki tilaisuudet joissa vanhaa tavaraa on esillä. Fiskarssissa menisi eläke hujauksessa hankintoihin :)
    Ihanalle Ossille rapsutuksia ja hienoa sunnuntaita teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena10. heinäkuuta 2016 klo 14.17

      Tuo outo vihreä on mielestävi ihana, sisustuksellisesti kyllä vähän vaikea.

      Siis voihan noissa antiikkitapahtumissa myöskin vain ihailla. Ei suinkaan tartte kaikkea ostaa, kun kaikkeen ei kuitenkaan ole varaa. Minun mielestäni niin sanottu "vanha" lasi ja vanhempi posliini on ihan mielettömän paljon kauniimpaa, kuin tämä nykyajan. Ehkä se johtuu siitä, että käsityötä käytettiin enemmän. No eivät ihan kaikki ola kauniimpia, mutta aika monet kuitenkin. Sekä maljakon, että tuon nyt käyttöön tulevan hedelmävadin olen ostanut ihan käyttöesineksi, en suinkaan koriste-esineiksi. Toivon kuitenkin, etteivät ne käytössä säry, koska niitä alkaa jo olla aika vaikea löytää. Aika särkenyt monia kulutustavaroita jo.

      Tule ensi vuonna kanssani Antiikkipäiville, niin ihastellaan yhdessä vanhoja kippoja ja kuppeja. Terkut Ossilasta ja Párek-poitsulle virtuaalirapsutukset kanssa.

      Poista
  2. KristiinaS13. heinäkuuta 2016 klo 11.19

    No nyt on oiken kaunis sika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena13. heinäkuuta 2016 klo 19.28

      Soma kuin sika pienenä. Niinhän sitä sanotaan. Mä oon ihan kyy otsassa. Toissapäiväinen ukkonen on tehnyt jotain mun pöytätietokoneelle. Modeemissa ei vikaa, kun nää pienet Ipadit toimivat. Saattaa olla joku ihan yksinkertainenkin juttu. Terkut Ossilasta.

      Poista
  3. Sunan14. heinäkuuta 2016 klo 20.10

    Kyllä mäyräkoira löytää aina sen viimeisenkin pikku täplän, johon aurinko vielä paistaa ;) Onkohan lämmön rakastaminen kirjattu niiden dna:han?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena14. heinäkuuta 2016 klo 23.32

      Mäyris on rakastava ja lämpöä rakastava erityisesti. Täytyypä käydä Sinuakin vilkaisemassa. Nopealla vilkaisulla huomasin, että olet pitänyt kahden vuoden tauon:) Terkut Ossilasta!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)